Soitinhistoriikit

[Sergio Pissahätä]

Tokai Goldstar Strato 2000-luvun ekalta vuosikymmeneltä, rakas ainoa ihan oma sähkökitarani! Ostin sen aikanaan lukioaikaiselta heilaltani/ystävältäni. Olin tyyppiin ihan witun ihastunut ja pyysin sitä kitarakamaverukkeella tulemaan kylään toiselta paikkakunnalta. Se oli hankkinut just paremman kitaran, tosi hienon vintsu- Les Paulin, en muista tarkempia speksejä siitä. No tämä ihana mimsy (ainakin silloin identifioitui naiseksi) toi kitaran ja vahvarin, maksoin niistä yhteensä satasen ja sitten juotiin jallukahvia ja pussailtiin. Sydän särkyi pian sitten mutta kitara jäi kaverikseni. Siihen on raaputettu takana kielenvaihtoluukkuun "XXXX:n skeba" ja mie kaiversin siihen 18-vuotiaana "eiku Sergion!". Ystäväni teiniaikojen hevivaiheen jäljiltä siinä on edelleen mauton/upia musta tekonahkainen metallikoristeinen hihna.

voin kirjoitella toiste lisää

[paperikasa]

Epiphone LP Studio, 2002 (olin itse 16):

Teini-iän virheitä vaihtaa (muistaakseni) ihan passeli meksikolainen strato (joka tosin aivan väärän värinen) tähän murheenkryyniin, mutta näin kävi.
+ Keskivertolespaa kevyempi ja hemmetin mukava soittaa
- orkkismikit äärettömän tuhnut, d-kieltä ei saa hienovireeseen millään ilveellä. Pitäisi kuulemma siirtää tallan paikkaa kokonaan.
Soitin tällä kuitenkin ison liudan mun ekojen bändien keikkoja. Transistorifenderin läpi soitettuna mikkien tuhnuisuus ei haitannut ihan niin paljoa, vahvistimesta kun piisas yläkertaa kuitenkin ihan hyvin. Kuitenkin tämä jäi sittemmin pyörimään raatona ympäri kotia, kunnes aloin säälimään ja passitin kaverille huollettavaksi. Vaihdatin mikit UralTonelta ostettuihin humbucker-kokoisiin p90:iin ja siitä ne ongelmat sitten jatkuivatkin:
Tallamikki ei toimi. Tai siis, joskus se toimi välillä, mutta nyt se ei ole toiminut ikuisuuksiin. Frendi katsonut sitä noin kolmesti tai neljästi, eikä vikaa olla vieläkään keksitty.
Soittelen tällä kotona ilman vahvistinta ja on eksynyt treeneihin silloin tällöin, koska on oikeasti hemmetin mukava soittaa. D-kielen suhteen en kyllä yhtään tiedä mitä kantsis tehdä, mutta yhden kielen hienovire ei nyt aina ole se kaikista tärkein asia. Mikkiasiat ois kivempi hoitaa tässä kuntoon. Ne UralTonen p90:t ei nyt oo niin kauhean hyvät. Jotkut filtertron-henkiset tms? Viimeksi tää oli keikalla Too Slown levyjulkkareissa, vikaa kertaa kun soitin sen bändin kanssa. Ois kiva käyttää tätä jatkossakin, koska kevyt ja hyvä kaula.

[Burzum/Kent]

Tokai Goldstar Strato 2000-luvun ekalta vuosikymmeneltä, rakas ainoa ihan oma sähkökitarani! Ostin sen aikanaan lukioaikaiselta heilaltani/ystävältäni. Olin tyyppiin ihan witun ihastunut ja pyysin sitä kitarakamaverukkeella tulemaan kylään toiselta paikkakunnalta. Se oli hankkinut just paremman kitaran, tosi hienon vintsu- Les Paulin, en muista tarkempia speksejä siitä. No tämä ihana mimsy (ainakin silloin identifioitui naiseksi) toi kitaran ja vahvarin, maksoin niistä yhteensä satasen ja sitten juotiin jallukahvia ja pussailtiin. Sydän särkyi pian sitten mutta kitara jäi kaverikseni. Siihen on raaputettu takana kielenvaihtoluukkuun "XXXX:n skeba" ja mie kaiversin siihen 18-vuotiaana "eiku Sergion!". Ystäväni teiniaikojen hevivaiheen jäljiltä siinä on edelleen mauton/upia musta tekonahkainen metallikoristeinen hihna.

voin kirjoitella toiste lisää

Ihana historiikki!!

[kehopositiivinen_hauki]

Näitä voisitte kirjoittaa lisää!

Pitäis joskus kakkososa muistelmiin kirjoittaa.
Varmaan turpoais jo trilogiaksi, kun nytkin on kamarumba käynnissä.

[jaxen]

Doepfer Dark Energy mk. I

Saksalaisen Doepferin 2010-luvun semimodulaarinen (osio aika pieni) analoginen syntetisaattori. Tämä ei tainnut olla edes mun ensimmäinen analoginen syntikkamoduuli, mutta ensimmäinen puhtaasti namikoiden vääntämiseen perustuva, sillä tähän ei ole ohjelmoitu mitään presettejä vaan soundit on muokattava analogisen perussynteesin säännöillä.

Näin tämän kuvia jossain vaiheessa ja koska homma oli alkanut kiinnostaa plus tämä on mielestäni erittäin kaunis soitin, niin kelvollisten palkkatulojen kanssa tilasin tämän Thomannilta ehkä 2011

Laitteen saavuttua printtasin nöyränä netistä synteesiohjeet ja noin puolen tunnin päästä sain laitteesta ääntä. Dark Energyssä ei ole kuin yksi oskillaattori, joten monofoninen, eikä ääniä voi virittää edes päällekkäin. Mutta tämän oskillaattori on sitten soundiltaan "piireissä" hyvin arvostettu, samoin filtteri, joten näennäisistä puutteistaan huolimatta tässä on aikamoinen voimayksikkö/perussyna, jolla lähtee klassiset synaliidit ja sitten LFO (näitä onkin sitten kaksi) pulputukset, metalliset äänet yms.

Syntikkaa on tullut käytettyä säännöllisesti, mutta ostettuani Yamahan vintagesynan, liidien yms. soittaminen on siirtynyt sille. Mutta aina silloin tällöin tämä kaivetaan esille ja koska olen laiska paska, niin olen ottanut tämän esimerkiksi Vyöhykkeen nauhoituksiin helpon roudattavuuden takia.

Tässä laitteen Avaruusromu-soundia aika tuoreelti ostettuna (2011). Tossa käytin ainoastaan Moogerfoogerin Low Pass Filtteriä ja tätä, syötellen CV:tä ristiin, ei koskettimia yms. Ahdistavan yksinäistä minimalistista musaa, mutta itselleni toimii:



Tässä esimerkki toiseen suuntaan taipumisesta. Toi ostos-TV:n tunnarilta tai välituntisoitolta kuulostava juttu on tehty Dark Energyllä.