Soitinhistoriikit

[Ceijo Succula]

Juuh, kävi ihan hölmö tuuri Oli kuulemma yllättäen soinut puhelin koko päivän, mutta olin ollut eka, joka sanoi hakevansa heti pois. Halvimmillaan nähnyt noita vanhempia malleja menevän johonkin tonniinkolmeensataan.

[pölhö-kustaa]

kitarat:

Musima Lead Star
eka oma kitara, ostettu jostain kierrätyskeskuksesta oisko joskus 1995-1996 paikkeilla. ddr:ssä rakennettu stratokopio. sunburst, oisko ollut tyystin vaahterakaula. tätä tuli rääkättyä pienessä puutalokämpässä keittiössä, jossa oli pöydän alla jemmassa faijan fender pro 185 -trankkucombo. mitään en silloin mistään soundeista tajunnut, jos nykyäänkään, mutta ihan hyvän tuntuiseksi se oli säädetty kielten korkeuden ja kaulan suhteen. lähinnä kaikki elektroniikka tuntui vähän epävarmalta. jotenkin toi strato mallina ei liikaa innostanut, vaan teki mieli saada les paul. vaihtui sitten vantageen vuoden päästä.

Vantage VP-750 Ghost
elikkäs jaappanian versio gibsonin the paul -mallista, joka oli siis riisuttu flat top lespa. tää taidettiin löytää notoorisesta veksi ostaa ja myy -mestasta turusta, eli pahoitteluni jos tämä oli joltain varastettu kuulosti juurikin siltä, mitä halusinkin kitaran kuulostavan, ja silloin tällöin muistuu mieleen tämä ja sen ankea kohtalo. tuollaisia japanian pelejä ei hirveästi osannut silloin arvostaa, kun piti niitä suurin piirtein yhtä hienoina kuin nykyään jotain harlikkaa, mikä kuulostaa nyt vähän älyttömältä. dorkana teininä maalasin kahdesti uudeksi, pilaten alkuperäisen pinnan. ensin metallinhohtopunaiseksi, sitten mustaksi. lopulta myin sen alihintaan v.1998 kylän viralliselle punkkarille, joka toivottavasti sai siitä jotain järkevää irti. oli meinaan oikeesti melkoisen hyvä soitin, joka maistuisi kyllä soittokäsissä nyt.

en tiiä voiko tätä laskea, kun ei sinänsä ollut oma, vaan pitkässä lainakäytössä:
Fender Stratocaster '62 reissue
isäukolla ei ollut käyttöä, joten tämä siirtyi haltuuni joksikin aikaa. 80- ja 90-lukujen taitteessa japanissa valmistettu surf green strato ruusupuuotelaudalla. vaikka en hirveästi stratojen kanssa ole koskaan ollut niin sinut kuin gibson-tyylisten, tämä on kyllä helvetin hyvä soitin ja hyvä yksilö, parhaita stratoja mitä oon soittanut. rämisteltiin jotain punkrokkia yläastekaverien kanssa. vantage oli tuolloin jotenkin levällään älyvapaiden rojektointieni jäljiltä, joten tällä mentiin. siinä pompittiin melkeimpä pitkin seiniä ja kaatuiltiin kitara kädessä, joskus myös onnistui reenien tiimellyksessä kaatamaan silloin styrkkariksi sedältä lainatun peavey deuce -kombonkin, rääkättiin vibraa ronskilla kädellä ja vire ei vaan kadonnut. myöhemmin palautui faijan huomaan ja siellä oottelee perintönä saamista.

Fender American Traditional Stratocaster
tilasin tämmösen itelleni thomannilta rippilahjarahoilla v.1999, ja voi veljet oliko pettymys edellämainitun jälkeen. kai sitä ajatteli, että amerikkalainen strato hei, mutta kuitenkin sellaiseen hintaan minkä pystyi maksamaan. käytännössähän tämä siis oli, vaikka usaa tavallaan väitti olevansa, meksikon ihme, eikä ihan parhaimmasta päästä. olympic white, vaahterakaula oisko ollut skunk stripella (?), joka tapauksessa otelauta ainakin vaahteraa muun kaulan ohella. näissä oli runko poplaria, ja säästelty kustannuksissa joka kohdassa. missään kohti en tästä oppinut isommin pitämään, vaikka se lojui nurkissa vuoteen 2002 asti, jolloin myin eteenpäin samplerirahoja varten. kuulostihan se ihan stratolta, mutta tuntui nihkeeltä.

tässä kohti oli useampi vuosi ettei kitaroihin juuri tullut koskettua, saatika sellaista omistettua, kunnes:
Epiphone The Dot
vuonna 2009 alkoi sitten kitaraton life jo ärsyttämään, bändihommien puutteessa yksin soitellessa teki mieli louhia bluesia. muusikoidennetin käytetyistä bongasin sopuhintaan läheltä tamperetta. cherry-värinen perus kiinan 335 vuosimallia 2005, jossa säädöt oli vähän pitkin vittua, mutta tuntui muuten ihan potentiaaliselta peliltä. lähellä omaa kämppää oli nevalaisen liiketila, johon vein säädettäväksi 11-setille ja voi sitä soiton riemua sen jälkeen. tilasin myös pignosen 7-100 vahvarin kotisoittoa varten. naapureilta tuli valitusta kun vinguttelin tuota ympäri vuorokauden. yöaikaan toki ilman vahvistusta, mutta soi tarpeeksi lujaa myös akustisesti että ärsyyntyivät. vuoden-parin sisään kuitenkin duane allman -tsygoosi alkoi syvenemään siihen malliin, että les paul houkutteli jälleen ihan liikaa. meni jollekin itäsuomalaiselle jazz-papalle, joka sattui olemaan lähistöllä, kun musanetin torille kaupaksi laitoin. helvetti että se kuulosti hienolta, kun vanha ukko pisti puoliakustisen laulamaan pignosen läpi.

Vintage V-100
olisi sitä voinut vähän säästää lisää rahaakin, mutta tämmönen kiinalainen tobacco sunburst les paul -kopio kullattuine metalleineen ilmestyi nurkkiin. jostain musanetistä taisin napata, kun sattui olemaan taas kätevästi lähistöllä. käytin samaten nevalaisen kautta, ja vinguttelu sen kuin jatkui. tässä oli varsin hyvät noi wilkinsonin mikit, eikä muutenkaan oikein mitään kovin negatiivista sanottavaa, paitsi vähän viimeistelyssä huomasi tuon halpismeiningin. kaularaudan säädön peittolevy oli vähän vinoon ruuvattu tehtaalla, ja sen sellaista pikkaraista. peter green -päissään tuo tuli modattua, mutta mitään osia en vaihtanut. siinä kokeiltiin välillä topwrappausta stopbarin kanssa, mikä toki paljasti tuon halpikseksi, kun kullituksista tirsk ei kohta paljoa ollut jäljellä. kaulaprofiili oli ehkä vähän liian rimpula omaan makuun, ja vierailu faijan sekä sen gibson stankku sg:n luona sytytti samoin tein himon sarvekkaampaan kitaraan, jolloin lähti vintake kiertoon.

Merkitön kiinan (?) Tele
random osto-myynti-löytö, ostin kun halvalla sain. honey sunburst saarnirunko ja vaahterakaula ruusupuuotelaudalla. vähän hämärän peitossa tämän hankinta, edge ei tosiaan ollut tuolloin päällä, mutta joskus vintagen läsnäolon aikana otin tämän rinnalle kaiken maailman kokeiluja ja säätöjä varten. alkuperäinen kolmipalainen toploader-talla lensi ensin mäkeen, tilalle kuusiosainen. sen jälkeen kolmiasentoinen mikkikytkin vaihtui viisiasentoiseen, jonka kolvailin ties mitä ihme asetuksia vaihtelemaan. käppänen bursti kait alkoi jossain kohti häiritsemään, jolloin kuumailmapuhaltelin paksut polyt helvettiin ja jätin puupinnan esiin, ei ollut edes pahan näköinen. alkuperäinen helmiäispleksi sekin vaihtui ihan vaan kolmikerroksiseen valkoiseen. myöhemmin irroitin koko mikkivalitsimen, ja kolvasin mikit sarjaan, jolloin alkoi kuulostaa lähinnä les paul juniorilta. kielet pidin välillä korkealla pyhittäessäni kitaran slidekäytölle, mutta myöhemmin vaihtui kymppisetti reilusti paksumpaan, vire laski b:hen ja kielten korkeus helpommin paineltavaksi. ostettaessa kiinni ollut muovisatula korvautui sekin tusqilla. viimeisen vuoden aikana otin tämän "rojektiksi" eli hioin rungon uusiksi, maalasin ohuet kerrokset vaalean harmaata ja sen päälle muutama kerros räikeän pinkkiä. tämän päälle tsykedeeliset visiot molotowilla ja odottaa kasaamista. tällä hetkellä body on vaatekaapissa t-paitojen seassa, kaula piharakennuksen puuverstaalla, raudat ja elektroniikat pitkin poikin taloa. ajattelin kenties louhaista kaulamikiksi p-90:n ja pitäisi runko lakata ennen kasaamista. sitä ootellessa.

Epiphone Custom Shop '61 SG Special 50th Anniversary vittu mikä nimihirviö
vintagen jälkeen tilasin '11-'12 taitteessa t-kaupasta tämmöisen, enkä ihan heti ole luopumassa. arctic white, p-90 mikit, wraparound-talla. suoraan paketista jo hyvässä soittokunnossa, vaikka pikku hiljaa voisi käydä pienen huoltoreissun osaavissa käsissä. vaikka vintagen kaulaprofiilin jälkeen kaipaili tuhdimpaa pesäpallomailakaulaa, joka tuossa faijan stankussa oli, jotenkin tää 60-luvun mallinen kuitenkin istuu hyvin käteen, eikä tunnu ihan niin huteralta kuin v100. alkuperäisen satulan voisi vaihtaa, mutta eipä tuossa muuten mitään vikaa. ajoittain alkaa himottamaan bigsbyn asentaminen, mutta eipä sitä ole tässä kohta puolen vuosikymmenen jälkeen jaksanut alkaa rojektoimaan, alkuperäinen maksaa puolet kitaran ostohinnasta ja kopioiden suhteen empinyt. todella mukava soittaa, ja soundi on juuri sellainen mitä olin kaipaillutkin. ehdottomasti sellainen tapaus, jossa laatu ylitti hinnan asettamat odotukset.

[Ceijo Succula]

Pölhö-kustaa Hemmetin hyvät sepostukset. Mulla tosiaan ihan samanlaiset Fender-traumat, vanhemmat japsit on palvelleet paljon paremmin

[Ceijo Succula]

No nyt kaivoin kuvat. Mukava oli huomata, että melkein kaikista on joku kuvajälki jäänyt

[pölhö-kustaa]

bassot:
Squier Musicmaster Vista
surf green lyhytskaalainen, ruusupuuotelauta vaahterakaulassa. tarkempaa historiaa en muista, mutta saattoi olla myös veksiltä. vaikutti ihan hyvältä kaverilta tolle japsistratolle, ja sitä olikin. toimi porttihuumeena bassotteluun, kun oli vain kitaraa soitellut aiemmin. hyvin perusvimpain, yksittäinen sinkkumikki tuotti alapäätä ja täts it. perus nuhaisen kuuloinen tapaus, jossa tonepotikka oli lähinnä koriste. tätähän se usein tallamikittömissä lyhytskaalaisissa on, mutta joku tässä silti ihastutti, ja kaiholla muistellaan kaikesta huolimatta.

Epiphone EB-0
eipä bassolle mitään järkikäyttöä squikkarin aikaan ollut, korkeintaan tuli ehkä näytettyä sävellettyjen biisien bassokulkuja basistille jos jotain tai en tiiä, myöhemmin tämä pulttikaulainen kirsikkainen tuli tuon dotin kaveriksi. oli tarkoitus kämppiksen kanssa pistää jotain bändihommia kehiin, ja ostin halvan lyhytskaalaisen osittain siihen painostaakseni. raahasin sen kaverin huoneeseen pienen kotivahvarin kera ja kuuntelin oven läpi josko alkaisi innostumaan. aika hiljaiseksi jäi, mutta tulipa sillä sitten jotain räppitaustojen bassolinjoja luriteltua. tässä oli sitten tasan niin tuhnuisen kuuloinen basso kuin olla voi. mitäpä siitä nyt voikaan odottaa, jos on lyhytskaalainen soitin jossa on notoorisen bassovoittoinen kaulamikki yksistään. toki noi epin mudbuckerit eivät ole ihan sama asia kuin oikeat, vaan lähinnä isompaan kuoreen lykättyjä thunderbird-mikkejä, mutta eipä siitä oikeen mitään attackia irronnut. lähti rahapulassa toiselle räppituottajalle, tosin kantribändin bassotteluun, ja toimi ihan hyvin siinä, kun joskus kävin keikkaa kuuntelemassa.

Memphis, hevahtava lyhytskaalainen koreasta
mallista ei ihmeemmin tietoa, valmistettu joskus ysärin alussa koreassa tosiaan. tyystin musta teräväsarvinen lyhytskaalainen presarihtava tapaus. kitaraa oli tullut soiteltua taas jonkin aikaa, mutta piti pistää pändiä pystyyn, ja äkkiä oli saatava joku soitin. jälleen kerran faijaan nojattiin tässä, oli tarpeettomana lojumassa parin kymmenen vuoden käyttämättömyyden jäljiltä, viimeksi ollut tanssiorkesterin säestyshommissa. täysmittaista japsipresaria en saanut puhutettua mukaani, mutta tätä ei tarvii kuulemma ees palauttaa. satula kopsahtanut johonkin ja on vähän sivussa kohdiltaan, mutta pystyy soittamaan. jälleen kerran lyhytskaalaisen tuhnuus full hd, tosin kielten vaihtaminen voisi ehkä olla pikku hiljaa paikallaan. en vaan ole kokenut mielekkääksi laittaa sitäkään rahaa väliaikaisratkaisuksi otettuun soittimeen, joten siellä se nyt lojuu reeniksellä varapömpöttimenä.

Epiphone Thunderbird IV
elikkäs pulttikaulainen karvalakkimalli tämäkin, sunburst (onko näitä muun värisinä ees?). ostin uutena musacornerista, kun sattui just sillä hetkellä olemaan ylimääräistä. kaula tuntui tosi mukavalta käteen, ja jumituin hyväksi toviksi pompottelemaan ampegin micro vr -kasan läpi ennen ostamista. vaikka mikit on tuossakin humpparit, löytyi niistä kuitenkin vähän enemmän attackia verrattuna memphisin tuhnuisuuteen. särötettynä murisi oikein kivasti, ja tällä tuli soitettua jokunen keikka plus ep:n äänitykset. vaihdoin ensin flätit, jotta ei nopeiden biisien nauhaväliltä toiselle siirtymisissä hioisi sormenpäitä tyystin pois, en nääs ollut tottunut täyspitkään kaulaan. tää oli ensimmäinen, jossa oli sellainen. tuntui kuitenkin sen verran yhden asian murisijalta, ja bassoasioissa kuitenkin fender-malliset loppujen lopuksi kiihotteli enemmän, joten myin tämän syksyllä toiselle piffolle. toimitin suoraan kotiovelle ja sain kaupantekijäisiksi vielä lavan kaliaa

Squier J-Bass
ei mennyt kuin pari päivää myrskylinnusta, kun lähdin jo kohti hämeenlinnaa, oli musanettitorilla oikeen hyvään hintaan räväkän punainen ritu ruusupuuotelautoineen. toki tämä ei ole tota uudempaa mallia, jonka erottaa avonaisista virityskoneistoista, vaan kasattu kiinassa v.2005. tuntui kuitenkin heti ns. oikealta, ja meinasi taas jäädä jumittelemaan tuon pariin testatessa. myyjä naurahti että jaahas sleeppiä sitten, kun rupesin dragonautin introa veivaamaan. kun sain tuon kotiin vietyä, en tainnut koko iltana laskea sitä alas, vaan kävelin pitkin taloa pämpöttäen ja rämpyttäen. taas papparokkiosaston vaikutteet ajoivat pieneen kikkailuun, tällä kertaa syypäänä mel schacher. plekusoiton tueksi ajateltu tuhkis ei siis riittänyt, vaan koversin kaulamikin poteron isommaksi, remelöin pleksin aukkoa myös, ja kolvailin kiinni eb-0:ssa vituttaneen tyylisen humpparin. tässä se sopii oikein hyvin, kun kaverina on sinkkumikki tallassa. viimeksimainitun kylkeen kolvasin myös megasen potikan ja en muista juuri nyt minkä kokoisen konkan ajamaan high pass filtterin virkaa, jolloin pystyy ton humpparin perussoundia terävöittämään tallamikillä juuri sen verran kuin huvittaa, tai vetää pelkällä tallamikillä full range, tai mitä vaan yhdistelmiä, eli monipuolinen on soitin. vaihdoin paksummat kielet, joten on ihan hyvää sormireeniä soitella normivireellä, ja tarvittaessa voi tiputtaa virettä nyt ainakin c# asti ongelmitta. joskus saatan vielä investoida enemmän jatsariin, mutta eipä tämän kanssa ole mitään kiirettä, kun on sellainen soitin mistä tykkää. olkoot miten halpa tahansa, vahvaripuoli lähinnä sitä satsausta kaipaisi.

[-------]

Joo paras kitara mikä mulla on ollut oli Squier tele '82 japan eli niitä ensimmäisiä. Vittu että vituttaa vieläkin, se kitara tuli ryypättyä.

[(The True)HAKONEN]

Mukavia stooreja
Vittu kun en oo ite jaksanu tätä kamarallia ollenkaan ja olen omistanut 16 vuoden tasan viis kirvestä(= neljä sähköistä + 1 akkari),eikä niistä oo paljoa kerrottavaa

[Heissan vaan!]

Mukavan oloinen topsu, pitää koittaa muistella tarkemmin mutta eihän noita oo ollu ku viis sähköskebaa, kolme tai neljä akkaria ja neljä bassoa.

[pölhö-kustaa]

en oo muuten koskaan omistanut akustista kitaraa, outoa

[pölhö-kustaa]

tässä vielä toi elegtroonisk tai tässä tapauksessa ihan vaan sampleripuoli:

Ensoniq EPS-16+
kovasti himotti saada räp life busineksia varten joku hardissampleri, joten myin kiireen vilkkaa "amerikan" stratoni turkulaiselle äijälle, vein ihan kotiovelle asti tämänkin alkuvuodesta 2002. huutonetistä bongasin sitten eps:n, saman merkin asr-10 oli tuttu laite useemmankin itelle merkittävän tuottajan käytöstä, sellaiseen ei kuitenkaan ollut varaa. muistaakseni maksoin tästä sen 200-250 euroa, ja se tuli matkahuollon kautta. rahat olivat siinä vaiheessa ihan just niin tiukalla, että vaikka omistinkin auton, ei ollut varaa bensaan hakureissua varten (kolmisen kilometriä). kävelin koulusta ruokatunnilla hakemaan tuota vempelettä, joka painoi paketteineen jotain 20 ja 30 kilon väliltä, se laatikko oli myös melkoisen iso. aikamoista taistelua tuo talvikeleillä oli, mutta ei millään malttanut odottaa että saisi kyydin tmv. sinä päivänä en mennyt takaisin kouluun iltapäiväksi, vaan otin manuaalin käteen ja aloin ihmettelemään. tuo oli ihan hyvä diili, kun siihen kuului sekä lisämuistipalikka (yht. huimat kaksi megaa muistia siis!!), että output expander, jolla sai raidat erillisille ulostuloille. lisäksi kasa dd-korppuja ja waveboyn efektit, joista reverb oli aika helvetin hyvä muistaakseni. tällä tuli jotain ihan julkaisuillekin mennyttä kampetta tehtyä, mutta meni sitten ihan hyvään käyttöön vähäiset äänet porukkaan vielä saman vuoden aikana. hieno laite, josta oppi vaikka mitä jippoja sämpläykseen ja sekvensointiin. tärkeimpänä toki oppi pois tietokoneella aaltomuotojen tuijottamisesta, ja käytti vain korvia samplekohtien hienosäätöön. ominaissoundi oli myös silkkaa timanttia, etenkin kun käytti alempia sample rateja ja vanhan koulun malliin nauhoitti samplet nopeutettuna sisään ja hidasti sitten kiipparissa. 11khz:lla ja tolla kikalla siihen mahtui aika tosi paljon kampetta kuitenkin muistiin, joten pystyi monimutkaisempiakin kollaaseja tekemään, kunhan vaan oppi valitsemaan sopivat parametrit kullekin samplelle.

Akai MPC2000
otin sitten opintolainan, joka ikäväkseni ei tullutkaan könttänä, niinkuin ajattelin, vaan piti nostella osissa ja säästää. tähtäimessä kuitenkin tää legenda laite, jollainen oli monella tutulla "kollegalla." 2000XL oli silloin kovassa hehkutuksessa, joten tää vanhempi perusmalli ei ollut niin kysytty. löysin omani intternettejä pitkään seurattuani päähesojen kampissa olevasta liikkeestä käytettynä, hinta lähemmäs tonnia joulukuussa v.2002. muistit oli vedetty maksimiin, ja oli asennettu sekä 8-out että eb-16 efektikortti. satasen scsi-zip-aseman nappasin huutonetistä, niitäkin löytyi pilvin pimein kun eivät olleet ihan kovinta huutoa enää varmuuskopioinnissa. vaikka olin aiemmin hiutaloinut että tarviiko sitä olla samanlainen kone kuin kaikilla muilla, tän workflow jotenkin iskostui heti. eps16+ oli aika hyvin selkäytimessä kun sitä oli tullut tahkottua, mutta mpc:n kanssa alkoi hyvin nopeasti toimimaan niin, ettei niitä näppäinyhdistelmiä pienessä nysväämisessä edes ajatellut erikseen. vuosia myöhemmin kun oon samanlaista näpelöinyt, valikoiden navigointi käy ihan yhtä näppärästi. toki sitten edelleen dorkana teininä onnistuin tötöilemään raha-asioiden kanssa niin, että vuokrarästiä kertyi ja ties mitä, joten huutava rahapula ajoi myymään tän pois v.2004 mennessä. silloin olin sitten palannut jo aika paljon kuitenkin tekemään träkkerillä, mutta myös tällä tehtyjä on julkaistu. laitteen itseltäni ostaneelta oli sitten päätynyt aksimille, joka otti yhteyttä myöhemmin jostain kyseisen yksilön erikoisuudesta kysyäkseen, kun oli saanut tuon mpc:n vielä samassa laatikossa, johon olin silloin kirjoittanut "pölhiksen" naputin, ja siitä päätellyt keneltä se oli lähtöisin.

AKAI MPC2000 once again
tuli aika paljon pyörittyä päähesoissa kun vihollinen asui siellä, ja kaiken maailman musarojektit tapahtui pääosin pääkaupunkiseudulla. yhtien kavereiden luona tuli sitten vihollisen muututtua exäksi nukuttua paljon, kun oli melko iso kämppä. erään dokausreissun jäljiltä ekana herätessä pistin niillä käytännössä vaan levarien vieressä koristeena olleen ämppärin tulille, ja selailin sieltä jotain random progelevyjä, joista olin sitten tehny jonkun kolme raakiletta ennen kuin isännät olivat osoittaneet elonmerkkejä. siinä sitten lyötiin joku diili että otan mpc:n ja maksuksi teen x määrän biittejä, joista kaksi muodostui noista aamuisista raakileista jotka naputtelin valmiiksi siinä päivän aikana. myöhemmin toimitin jonkun cd:llisen raitoja, jotka tein samaisella vempeleellä. muuten samanlainen kuin edellinenkin, mutta 8-out puuttui, ja zippiaseman sijaan oli scsi-kovalevy. ihan samanlaisella innolla ei tullut ehkä tehtyä kuin aiemmalla koneella, kun oli sivari siinä rojektjinå ja kaiken maailman muuta mietittävää. on noita sillä tehtyjä tuotoksia kuitenkin varmaan pari levyllistä vanhalle tietokoneelle suoraan stereo outista nauhoitettuna. joissakin vaan oli tasot silleen vituillaan, ettei niitä oikeen sellaisenaan voi käyttää varmaan koskaan. sivarin loputtua oli aika armotonta kelan yms kanssa säätämistä, joten piti pistää tuokin kiertoon. ajoittain sitä miettii taas, että oisko se aika hommata kuitenkin vielä tällainen, ja nimen omaan perus 2000. oon muutamaan otteeseen joutunut käyttämään MPC2000XL:ää studioilla artistien jonkun oudon fiksaation takia uudelleenrakennellen jo kertaalleen valmiita taustoja, mutta jotkut toiminnot siinä vaikuttivat työläämmiltä. jog wheel ilman sitä ulompaa osaa on hitaampi syöttämään tiettyjä lukuja tarkemmin, ja neljä bank-nappia tekee vaan yhen askeleen enemmän turhia napinpainalluksia.

tokan mpc:n jälkeen kaikki asiat, mihin niitä oon käyttänyt, olen tehnyt joko madtracker 2:lla niinkuin aiempinakin hardissamplerittomina aikoina, tai myöhemmin sitten ableton livellä. joku semikäppänen pienempi samplerisekkari kyllä kiihottaisi perus ämppärin ohella yhä, tyyliin zoomin sampletrak tmv

pahoittelen jos meni vähän ylisössöttämiseksi.

[jaxen]

Kitarat:

1. Akustinen kitara
Iskän tädin mies oli nuorena tehnyt tämän Paimion keuhkoparantolassa toipuessaan keuhkonpoistosta ja tuberkuloosista. Kitara on kaulaa myöten itse tehty ja ihan kaunis tummanruskeaksi lakattu 50-luvun akustinen. Tallessa vieläkin. Valitettavasti alusta asti ollut miltei soittokelvoton.
Oma ikä noin 13v

2. Williams Stratocaster
Eka sähkis. Ostin tämän ennenkuin mulla oli edes vahvistinta, eli isoveljen stereoitten läpi soitettiin. Valintaan vaikutti, että halusin kitaran missä on kampi + samanlaisen, kuin David Gilmourissa Live at Pompeiissa. Kammen jouset petti ja hienovire oli ihan päin persettä, enkä sellaisista ymmärtänyt. Viritin kitaran erikseen, jos biisit meni niin, että piti ottaa puolesta välistä kaulaa. Koko paskan kaulakin kääntyi kieroon.
Oma ikä noin 14v

---------------

3. Epiphone akustinen (nylonkielinen)
Vuoden 2001 paikkeilla, eli edellisestä kitarasta oli noin kymmenen vuotta ja taukoa soitossa yli viisi vuotta. Ihan ookoo naikkari ja edelleen soittokunnossa.
Oma ikä noin 25v

4. Ibanez akustinen (metallikielinen)
Rehellisesti sanoen, en muista mistä musakaupasta tämä on ostettu. Leipätyöstä sai jo rahaa ja tämä ei ollut mikään kallis, muttei ilmainenkaan. Oikeasti ihan hyvä kitara.

5. Squier Jagmaster
Tämä ostettu Kaisaniemen F-musiikista ja sen yhden kitaraosastonmyyjän omalla myyntitilillä oleva käytetty. Stadissa musahommat oli herännyt taas henkiin ja hopeakimalteinen keppi tuli niihin hommiin. Laitoin tähän jonkun 56-setin ja tässäkin kammen jouset hyytyivät. Kammen/tallan lukitsin tammipuunpalalla. Karsean paksu setti väänsi sitten kaulan solmuun. Kaulan vaihdoin tossa pari vuotta sitten + Kitarapajalla laittoivat uuden Duncanin tallamikiksi. Kiinakaula ei mikään super, mutta soittaa pystyy ja tässä on kyllä kova soundi.
Oma ikä noin 29v

6. Epiphone SG
Samaisesta Kaisaniemen F:stä ostettu tarjouksesta. Kaulapainoinen malli, mutta muuten oikein hyvä peruskitara. Ei juuri mitään remppoja tehty, paitsi mikinvaihtajan kävin vaihdattamassa.
Oma ikä noin 32

7. Tokai Flying-V
Ostettu Kampin Musamaailmasta. Ei mitään remppoja. Käy ja soi.
Oma ikä noin 33v

8. Harley Benton lap-steel
Tämän sain jelppistettyäni yhtä vasemmistolaista eduskuntavaaliehdokasta sen kamppanjassa. Kitaran ainoaa mikkiä ruuvasin ylöspäin ja vaihdoin virityksen avoimeen E-vireeseen.

[Pornosta elannon saava(f)]

Jos jaxen joskus luovut kohtuuhintaan hopeisesta jagmasterista niin voisin ostaa. Just tuollaista hopeista katsellut jo useamman vuoden ajan.

[kehopositiivinen_hauki]

https://muusikoiden.net/artikkelit/1031

Rustailin jo vuonna 2007 muusikoiden.netiin artikkelin soittolaitteistani ja olen päivitellyt sitä näihin päiviin asti epäsäännöllisin väliajoin. Alunperin artikkelissa oli ensin nykyiset laitteet ja lopussa myydyt mutta kerran artikkelin maksimi merkkimäärä tuli täyteen ja jouduin katkaisemaan vanhat laitteet erilliseksi artikkeliksi.

https://muusikoiden.net/artikkelit/1963

Viime viikolla päivittelin nykyisten laitteiden listaa ja kävi joku bugi tai sitten siinäkin tuli maksimit täyteen, koska päivityksen myötä melkein puolet tekstistä katosi (pedaalit, rummut, äänityslaitteet). Niinpä aloin rustaamaan tekstikäsittelyohjelmassa kronologista kertomusta soitinlaitehistoriastani. Useampana päivänä olen kirjoittanut sitä ja olen vasta vuodessa 2007 menossa. Kestää siis vielä hetken, että tulee valmista.

Meil Ceijo on samoja värkkejä ollut! Mullakin on edelleen Marshall/Park G10Mk.II ja Yamaha C-40 tallessa, eka sähkiksen vahvari ja eka kitara koskaan.

No niin, nyt sitä saa. Vanhat artikkelit on poistettu ja tilalla on ensimmäinen osa soittolaitehistoriikista: https://muusikoiden.net/artikkelit/2040

Tuonkin kanssa tuli jo merkkimäärä täyteen enkä päässyt kuin vasta vuoteen 2010 asti.

[Herra Aasi]

Meikä ei noita malleja ja merkkejä niin tiedä, kun suuri osa kitaroista on olleet vähän epämääräisen mallisia ja käppäsiä, mutta tässä on kaikki soittimet jotka muistan, kuvat niistä mitkä löytyy valmiiks netistä:


Charvelin akustinen, kuvassa keskimmäisessä telineessä.

Meikän ykköskitara akustisella puolella, käytiin 2010 Tsekeissä soittamassa ja takas tullessa mulla olikin pari sataa euroa enemmän rahaa ku olin ajatellut, päätin, että käyn ostamassa nyt itelleni kunnon akustisen kitaran! Ekana menin panttilainaamoon ja otin tämän käteen, tiesin heti, että se on muuten siinä. Kiersin kuitenkin kaikki Lahen musakaupat ja lopulta juoksin viimeset metrit takas kaniin, kun pelkäsin, että joku oli sen jo ostanut pois. 250 euroa, eli vissiin about puoleen hintaan sain.

12-kielinen, kuvassa oikeassa telineessä.

Ennen mulla oli joskus Ekon 70-luvulla tehty 12-kielinen, pulttikaulalla. Se oli tosi raskas soittaa, mutta helvetin ison kuulonen. Kun muutettiin Tampereelle niin myin sen eteenpäin, ja siitä asti jäi vähän kaivelemaan kun ei ole 12-kielistä, joten viime keväänä sitten vaihdoin Harley Bentonin resonaattorin (sellanenki mulla oli, muusikoiden.netistä ostin joskus käytettynä heti, kun sivarirahaan tuli se viimeinen korotus. Olin kaks kuukautta aika paskalla budjetilla sen päätöksen takia.) päikseen tähän. Ei mitään hajua merkistä, mutta nasaalimpi ääni kuin Ekossa, silti tosi iso ääni kokoon nähden. Turha koittaa "jamitella" akustisten kanssa, jos joku hevikäpälöintiin tottunut kerkee napata ton käteen eka.

Tokai SG (huomasinpa, että tyttöystävän basso onkin telineessä tämän edessä)

Tästä haluaisin ainakin salaa ehkä vähän eroon. Vaihdoin tän päikseen Epiphonen SG:hen, jossa oli paljon raskaampi kaula ja joka alkoi sattua äkkiä sormiin. Silti sillä oli vähän tunnearvoakin. Kun huutelin joskus yhdessä hevibändissä ja hengailin viikonloput kitaristin nurkissa, soittelin aina sitä SGtä siellä ja se tuntu mukavalta kitaralta. Leuhki ostaneensa sen satasella. Sit jossain vaiheessa tarttes rahaa ja sanoi, että jos maksan siitä 150 euroa niin saan sen. Löin sille rahat käteen saman tien (en edes muista miks mulla oli niin paljon muka rahaa, ei oo mulle mitenkään kauhean tavallista) ja sain sen. Nyt sitten vaihdoin kaverin kanssa päikseen, ja tuo on muuten kiva ja helpposoittoinen kitara, mutta kaula on vähän käppyrä ja rauta ei oikein tiedä mihin suuntaan sitä pitäis kääntää. Vaihtohommat kiinnostaa, jos ketään kiinnostaa tollanen pien projekti, mut varmaan ihan rahan arvonen värkki.

Kansanalistaja, tossa vahvistimen vasemmalla puolella mikkiständin takana.

Sain kaverilta kyydin Helsingistä himaan ja juttelin siinä vaan, että olis kiva kun olis joku stratocasteri, niin olis kiva soitella sellasia mukavan suruisia blues-ääniä aina sunnuntaisin. Järkkäsin niille keikan seuraavana kesänä, en edes muistanut koko hommaa ja kaveri toi mulle ensimmäisen kitaransa tosta noin vaan. Olin aika mykistynyt, otettu ja kiitollinen, ja oon kunnioittanut totakin soitinta aika hartaasti, ykkösvärkki kaikessa sähkösessä ja droneilussa ja, no, kaikessa.

Wurlitzer 200A

Löysin tän kirpparilta 120 eurolla, täysin toimivana ja hintalapun vieressä myyntiteksti "ELTTONIN VANHA (JOHNIN)!". Lähdin heti ja välittömästi lainaamaan rahaa ja pari tuntia myöhemmin kannoin ton velkaisena ihmisenä ulos kirpparilta. Harmi, kun myyjä heitti hintalapun roskiin, olis saanut jäädä tuohon.


Kantele

Tääkin löyty kirpparilta tossa vuos takaperin, ensin vaan nauroin, että mitä helvettiä, joku pyytää ihan turvonneesta ja vanhasta kanteleesta 40 euroa. Sit löin kerran kaikki kielet soimaan ja kuulin sen epävireisen jylinän, ja maksoin ihan kiltisti siitä 40 euroa.

Haitari

Toi on äidin puolen papan perintöjä, ei sen suurempaa tarinaa, mutta aion opetella soittamaan tuota kun kaikelta muulta häsäämiseltä kerkeän. Isossa kuvassa siis kiltisti tallessa wurlitzerin alla.



"romut"

Tossa kuvassa nyt on ukuleleä (ostin jostain Tampereen musakaupasta, niitä harvoja soittimia jotka oon ostanut UUTENA ja KAUPASTA) ja huuliharppuja, mutta tykkään käyttää soittimina kaikenlaista romua. Duuneista on tarttunut maalipönttöjä ja kaikenlaisia kulhoja ja muuta sellasta, minkä saa soimaan. Niin joo, onhan tossa kuvassa myös papalta peritty Yamahan käppäurku, sillä on tehty paljon pahaa ja harmia maailmaan.

Lisäksi on Paavo Pesusieni-kitara, joka oli cut to fit-keikoillakin ihmetyttämässä pari vuotta. Se oli vesivahingossa ja kaula meni ihan vituiks, veli vaihto siihen vaan jacksonin kaulan ja nyt se on mulla treeniksellä droneilukitarana. Vähän aikaa oli joku Ministarrin matkakitara, jossa oli pelkkä kaula, johon oli tyrkätty mikit. Papan ennen kuolemaansa antama Landola, joka pitäisi laittaa kuntoon, kun on muutama satanen löysää rahaa olemassa. Vähän aikaa oli kirpparilta ostettu pikkukoppainen akustinen, koitin sitä nylon-kielillä ja teräskielillä, mutta kun se ei vaan oikein asettunut mitenkään päin niin myin sen sitten netissä jollekin projektiksi.

Sitten on ainakin kaksi rumpusettiä, Yamahan stage customit, jotka ostin kaverilta viidellä sadalla kun se oli huumeongelmissa enkä halunnut, että ne rummut menee jonnekin nisteille, kun se on omasta mielestä maailman paras setti ja omat bändihommat on alkaneet niillä.
kuva tuli niin vitun isona, että tässä linkki.

Tää toinen setti tuli meikälle, kun jätkät väitti ton ensimmäisen menneen ihan kyrvänvituiksi vesivahingossa. Olin just ostanut sähkörummut joista olin aika fiiliksissä, mutta kun piti saada bändihommiin rummut niin vaihdoin ne sitten päikseen vaan tähän settiin, mikä tässä kuvassa näkyypi. Sainpa ainakin ständejä sitten niin.


En nyt muista onko muuta ollut, päivittelen, jos muistan...

[?ㅤ]

Näitä voisitte kirjoittaa lisää!