Succulan Ceijon studio topic

[Ceijo Succula]

Tossa ois yhdet Genen S30:t myynnissä kohtuuhinnalla, jotka vähän houkuttaisi. Toisaalta oon tehnyt töitä 8050, 8040, 8030, 1030 ja 1029 -malleilla sekä subbarilla että ilman, enkä ole oikein tullut juttuun niiden kanssa, mutta noi taitaa olla aika epä-genemäiset

[Andy & Kojo Kiinassa]

Joku pieni klippi ois kiva kuulla tosta nauhotus sessiosta? Tai tietty isompikin toki mutta ees joku

[Ceijo Succula]

Joku pieni klippi ois kiva kuulla tosta nauhotus sessiosta? Tai tietty isompikin toki mutta ees joku

Emmie voi laitella mitään ennenkö bändi julkaisee

[Andy & Kojo Kiinassa]

Joku pieni klippi ois kiva kuulla tosta nauhotus sessiosta? Tai tietty isompikin toki mutta ees joku

Emmie voi laitella mitään ennenkö bändi julkaisee

Tiesinkin, mutta piti silti yrittää toki mua kiinnostais kuulla lähtö tilanne ja valmis tuotos mutta joo ei ehkä tästä rojektista onnistu.

[ei toimi suomessa]

Tossa ois yhdet Genen S30:t myynnissä kohtuuhinnalla, jotka vähän houkuttaisi. Toisaalta oon tehnyt töitä 8050, 8040, 8030, 1030 ja 1029 -malleilla sekä subbarilla että ilman, enkä ole oikein tullut juttuun niiden kanssa, mutta noi taitaa olla aika epä-genemäiset

onhan s30 toi disainin puolesta aika eri juu, oon tehny tommosilla joskus muinoin töitä mutta ei mitään muistikuvaa siitä nauhadiskantista.. mites Amphion? niitähän kehutaan maasta taivaaseen, tietty tarttisit erillisen vahvistimen sitten ja eihän nekään tosiaan ilmaisia ole.

[Sekaisin Sepistä]

Tossa ois yhdet Genen S30:t myynnissä kohtuuhinnalla, jotka vähän houkuttaisi. Toisaalta oon tehnyt töitä 8050, 8040, 8030, 1030 ja 1029 -malleilla sekä subbarilla että ilman, enkä ole oikein tullut juttuun niiden kanssa, mutta noi taitaa olla aika epä-genemäiset

onhan s30 toi disainin puolesta aika eri juu, oon tehny tommosilla joskus muinoin töitä mutta ei mitään muistikuvaa siitä nauhadiskantista.. mites Amphion? niitähän kehutaan maasta taivaaseen, tietty tarttisit erillisen vahvistimen sitten ja eihän nekään tosiaan ilmaisia ole.

Amphionit on törkeän hyvät kyllä. Tietty sitten maksaakin jo suht reippaasti.

[Ceijo Succula]

Joku pieni klippi ois kiva kuulla tosta nauhotus sessiosta? Tai tietty isompikin toki mutta ees joku

Emmie voi laitella mitään ennenkö bändi julkaisee

Tiesinkin, mutta piti silti yrittää toki mua kiinnostais kuulla lähtö tilanne ja valmis tuotos mutta joo ei ehkä tästä rojektista onnistu.

Juuh, noi on aina mielenkiintoista kuultavaa, mutta ymmärrettävästi aika harva bändi haluaa semmoseen lähteä eikä välttämättä kyllä studioukkelikaan

Tossa ois yhdet Genen S30:t myynnissä kohtuuhinnalla, jotka vähän houkuttaisi. Toisaalta oon tehnyt töitä 8050, 8040, 8030, 1030 ja 1029 -malleilla sekä subbarilla että ilman, enkä ole oikein tullut juttuun niiden kanssa, mutta noi taitaa olla aika epä-genemäiset

onhan s30 toi disainin puolesta aika eri juu, oon tehny tommosilla joskus muinoin töitä mutta ei mitään muistikuvaa siitä nauhadiskantista.. mites Amphion? niitähän kehutaan maasta taivaaseen, tietty tarttisit erillisen vahvistimen sitten ja eihän nekään tosiaan ilmaisia ole.

Amphionit on törkeän hyvät kyllä. Tietty sitten maksaakin jo suht reippaasti.

Nauhadiskantit on mulle vähän semmonen U/M homma. Esimerkiksi Adamin nauhadiskanttien kanssa en ole ikinä tullut toimeen mitenkään päin, mutta onhan niitäkin monenmoisia.

Amphionien nykyinen suosio kyllä yllätti. Ei niitä oikein kukaan silloin muutama vuosi sitten studiohommissa käyttänyt, mutta nyt kaikilla pitää olla Onet tai Twot siinä missä ennen se juttu oli Barefootin MM27:t Noi kyllä kiinnostaisi, mutta One18 on liian pieni, elikkäs pitäisi olla Two18:t, jolloin taas vahvarin kanssa lähestytään MM27-territoriota hinnan suhteen. Ja toisaalta jos ois noin paljon pätäkkää laittaa, niin Focalin SM9:t saisi 6300 eurolla, joka kyllä varmaan olisi silloin meikän valinta. Tai sitten pistäisin puoltoista tonnia kossuun ja ostaisin Trio6:t

[Äidin mielestä mukava poika]

Kerroppa Ceijo mistä oot lähteny studiohommiin ja miksi? Mitä vinkkejä antaisit teinarille joka luulee päätyvänsä alalle joskus?

[hailander]

Kerroppa Ceijo mistä oot lähteny studiohommiin ja miksi? Mitä vinkkejä antaisit teinarille joka luulee päätyvänsä alalle joskus?

En ole Ceijo mutta mitä nyt oon kaikenlaisia tekijöitä haastatellu ni tekeminen on varmaan se tärkein homma. Eli äänitä paljon tai tee vaikka assarin hommia studioilla, käy joku käppäkoulu ja mee harkkariks kunnon studioon et pääset tekeen ja lue Tape Oppia, pyydä vaikka joltain tekijältä vanhoja vuosikertoja ku nykyään tota saa suomessa vaan pdf-muotosena. Ja silleen. Ihan ok- äänittäjäksi tulee kyllä kotonakin, mutta kukaan ei tuu sieltä töihin hakemaan, toivottavasti.

[Äidin mielestä mukava poika]

Tarkennetaan sen verran, että ite en ole teinari, vaan työtä tekevä, kaljuuntuva aikuinen muusikko, mutta hyvä keskustelu aiheesta kiinnostaa.

[piirsi kullin ja poistui]

Topik seurantaan! Ceijo

[Ceijo Succula]

Kerroppa Ceijo mistä oot lähteny studiohommiin ja miksi?

No huhhuh, enpä oo kyllä varmaan koskaan edes ajatellut asiaa, joten varmaan melkoista tajunnanvirtaa tulee nyt ja pitkässä muodossa kun rupean kaivelemaan. Sori siitä!

Äänittämisestä ja äänitekniikasta kiinnostuin ihan penskana, kun huomasin, että myrkynvihreällä mankalla pystyi äänittämään vasemman ja oikean kanavan erikseen ja sitten ne soi jännästi yhtä aikaa. Samaan aikaan tapailin ensimmäisiä ääniä kitaralla, joten luonnollisesti tämä johti siihen, että piti kokeilla äänittää komppausta toiseen kanavaan ja melodiaa toiseen, ja se oli jotenkin hemmetin jännää kuunnella sitten sitä lopputulosta. Tykkäsin muutenkin kaikesta tekniikasta, joten luonnostaan olin se, joka ensimmäisissä ala-asteen bändivirityksissä laittoi piuhat oikeisiin reikiin ja opetteli niiden vehkeiden käyttöä.

Sitten kun internet alkoi olla tätä päivää, rupesin lueskelemaan levyjen tekemisestä antaumuksella ja minuuttiveloituksella. Luin kaikki studiopäiväkirjat mitä löysin, ja muistaakseni suomalaisista bändeistä ainakin Kotiteollisuudella ja CMX:llä oli nettisivut, joilta semmosia löytyi. Rupesin kokeilemaan moniraitaäänitystä itekseni tökkäämällä skeban ja jotain auttavia rytmilaitteita suoraan tietokoneeseen, ja opettelin ekvalisointia ja muita perusjuttuja sitä kautta.

Yläasteella musaluokassa oli jo jonkunnäköiset äänitysvehkeet, ja niitä hyödynnettiin niin paljon kuin pystyi, ja luin ihan taukoamatta. Muistan vieläkin, kun luin jostain, että paras overimikitys on yksi konkka kapulanmitan verran virpan yläpuolelle, ja kokeillessa ihmettelin, että eihän tätä vittu voi kukaan soittaa näin ja kuulostaakin ihan paskalta. Noista kokeiluista löytyy vieläkin mikseri.netistä kahden kaverin kanssa tehty todella kova Jeesus-kappale, joka oli olevinaan tosi nokkelaa sarkasmia. Sitten kun ne vehkeet alkoi olla tuttuja, rupesin tekemään äänentoistopuolen kylän koulujen tapahtumiin, kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt. Eikä kukaan tiennyt niistä vehkeistä mitään, joten aika lailla kokeilemalla ja erehtymällä sai oppia, että miten helvetissä jonkun bändin tai lapsikuoron saa kuuluviin yleisölle ja mitä tarkoittaa kierto.

14- tai 15-vuotiaana menin pariksi viikoksi Kipon Anssin oppiin silloin aika tuoreelle Astia-Studiolle. Bodom oli justiinsa saanut äänitykset valmiiksi, ja Endstand oli siellä äänittämässä Burning Bridgesiä. Lähinnähän mä pyörin jaloissa ja olin tiellä, mutta sain tehdä myös oikeita hommia, eli kääriä piuhaa, ryömiä räkkien takana, rontata lämmitysöljysäiliötä ja siivota toisen, kymmenen vuotta vanhemman harkkarin bändin viikonloppuna jättämiä kaljatölkkejä. Tämä ilman sarkasmia, koska silloin tuli selväksi, että studiohommissa on ihan helvetisti kaikkea muutakin kuin nappuloiden vääntämistä ja rokkenrollia, ja tykkäsin siitä kaikesta ihan helvetisti. Erityisesti mieleen on jäänyt, kun istuttiin tarkkaamossa kuuntelemassa Never Good Enoughin ensimmäistä vetoa, ja Henkka, rauha hänen sielulleen, kysyi, että "no, kelpaako tää biisi tuottajan mielestä levylle?" Sehän vaan vittuili virne naamalla, mutta musta oli siistein juttu ikinä, että oikea bändi ylipäänsä kysyi mun mielipidettä johonkin oikeassa studiossa. Sessioiden jälkeen Anssi latasi Digital Performeriin Run Like Hellin raakaraidat ja sanoi, että "osaathan sie mikseriä käyttää, mie lähen asioille niin miksaa sie toi biisi niin katotaan yhdessä iltapäivällä mitä tuli." Siinä kun yksin istuin tarkkaamossa tiskin takana ja availin liukuja, niin homma kolahti lopullisesti ja jonkunlainen hulluus iski päälle. Hirveää tuubaahan siitä tuli, ja muistaakseni mm. sanoja "aika omaperäisiä panorointiratkaisuja oot käyttäny", mutta opin helvetisti ja sain polttaa sen oman miksauksen itelleni. Harmittaa, että se levy on kadonnut. Järjettömän iso hatunnosto Anssille - vitun tarkka, mutta äärettömän kärsivällinen ja ystävällinen jätkä. Ilman sitä etappia en olisi varmaan ikinä oppinut, että jos ei opettele kelaamaan mikkipiuhaa ja kasaamaan ständiä oikein, ei ole mitään asiaa studioon. Paljon semmosia perusjuttuja, jotka on helpottaneet elämää ja säästäneet rahaa hitosti. Sillä reissulla myös kolahti hardcore kunnolla.

Sen jälkeen menin raksalle kesätöihin ja ostin niillä rahoilla ensimmäiset lähikenttämonitorit ja kahdeksankanavaisen äänikortin, joilla rupesin tekemään treenikämppä-äänityksiä. Tehtiin paljon kokeiluja ja demoja, ja hiljalleen alkoi tulla vähän tatsia hommaan. Ja luin ihan kyrpänä. Tilasin Tape Opin ja luin kaiken mitä löysin. Joskus lukiossa sitten eksyin Andy Sneapin foorumille, joka oli silloin voimissaan, ja tutustuin moniin hyviin tyyppeihin ja opin metallimusiikin työstämisestä hitosti, sillä siellä oli Sneapin itsensä lisäksi ainakin Bogren ja muita kovia ukkeleita jakamassa vinkkejä ja vastailemassa tyhmiin kysymyksiin. Sitä kautta rupesi tulemaan ensimmäiset "oikeat" duunit, jotka oli lähinnä demojen miksailua ja re-amppailua.

Lukion jälkeen ei oikein ollut hajua, että mitähän vittua tässä nyt tekisi, joten olin reilun vuoden raksahommissa tienaamassa rahaa kaljaan ja musiikkivehkeisiin, ja lusin sen jälkeen intin veke. Lopulta hain yhteen kouluun äänituotannon puolelle, pääsin sisään ja muutin silloisen tyttöystävän kanssa muualle. Se oli vähän semmonen ja tämmönen ratkaisu. Alkuun turhautti kun tuntui, että nää asiat on opittu jo aikoja sitten, lopulta se koko opetushomma levisi erinäisistä syistä ihan päin helvettiä ja touhu oli vähän puolivillaista. Siellä oli kuitenkin yksi opettaja, joka opetti äärettömän tärkeitä juttuja akustiikasta, äänen fysiikasta ja siitä, mitä arki äänitöissä lopulta on. Piti myös huolta, että oppi meni perille. Toivottavasti törmään mieheen vielä joskus, niin pääsen puristamaan kättä! Meillä oli myös helvetin hyvä ryhmä, jonka kanssa oli siistiä touhuta omia projekteja, ja moni on vieläkin hyvin läheinen ystävä.

Tuolla oli sen puoleen hyvä meininki, että 50 kilometrin säteellä oli koulun studion lisäksi kolme muuta studiota käytettävissä, ja rupesin haalimaan äänitysprojekteja. Yhdessä niistä olin jokusen kuukauden assarina keittämässä kahvia, editoimassa ja kolvaamassa piuhoja. Noilla kontakteilla päädyin yhden studion teknikoksi ja pääsin ensimmäistä kertaa tekemään oikeasti kalliilla vehkeillä ja olemaan studioisäntänä kun firman omistaja kierteli tanssilavoja. Samalla opin, että kymmenen tuhatta euroa basarin äänitysketjussa ei tarkoita sitä, että se basarisaundi on hyvä. En mä siellä lopulta kovin monia sessioita ehtinyt tehdä ennen kuin omistaja hävisi johonkin ja touhu alkoi olla semmosta, ettei siinä ollut mitään järkeä. Hienoja sessioita kyllä - yhden bändin kanssa nukuttiin tarkkaamon lattioilla patjoilla raksalämppärien puhaltaessa, kun koko saatanan kompleksista hävisi lämmöt ja se oli ainoa tarpeeksi pieni huone lämmitettäväksi. Rumpali hiipi aamulla paskalle, ja totesi, että paska tipahti suoraan jäälle ja jäi siihen odottelemaan kevättä. Sitä jään päällä köllöttelevää kakkapökälettä tuijotellessani ja miettiessäni, että mitenhän ton pöntön veden saisi sulamaan ja pökäleen jatkamaan matkaansa, tuli vähän sellanen olo, että ei tämä kyllä ihan normaali duuni ole.

Jonkun aikaa kun olin noita omia sessioita tehnyt, perustin toiminimen ja hain pankista pätäkkää. Deathin James Murphy, johon olin tutustunut intterwepissä, opasti Skypen välityksellä tekemään liiketoimintasuunnitelman ja muuta semmosta, että pankkirouva heltyi. Enhän mä lopulta saanut puoliakaan hakemastani, mutta tarpeeksi kuitenkin, että sain ostettua kunnolliset vehkeet. Muutettiin jonkin ajan kuluttua Lappeenrantaan, ja vältin elämäni suurimman virheen, kun tarjoukseni 600 neliön kiinteistöstä jäi viime metreillä liian pieneksi. Oli tarkoitus tehdä siitä studio, ja Finnvera oli riskirahoittajana. Olisin varmaan hirressä nyt, jos se olisi natsannut. Sen sijaan kasasin kotiin pienen miksaus- ja masterointipajan, ja hoidin äänitykset reissaamalla bändien luo ja vuokraamalla jonkun paikallisen studion. Ajan mittaan saavutin molemmat alkuperäisistä tavoitteistani: mun tuottama biisi rupesi kauppaan ajaessa soimaan YleX:ltä, ja pääsin miksaamaan ihan oikean kansainvälisen levy-yhtiön julkaiseman levyn. Ei se nyt mikään billboard-levy ollut, tai edes oikeasti mitenkään hyvin myynyt, mutta oli silti hieno fiilis kun kuuli sen myyneen loppuun Japanissa tai kun se tuli vastaan levykaupan hyllyssä. Hyvän tovin sitä touhuilua kesti, kunnes tuli kolmen kuukauden peruutusputki, rahat loppui, nainen jätti ja piti lähteä oikeisiin töihin.

Siitä on nyt neljä tai viisi vuotta, mutta ei näistä hommista näköjään toimistossa istumalla eroon pääse, ja nyt oon taas pitkästä aikaa ihan aidosti onnellinen, kun saan tehdä rokkenrollia ja vääntää nappuloita ja päteä rillit päässä ja siivota vessoja aamuyöllä ja keriä piuhoja ja putsata mikseriä, mutta vittu ne on nyt minun omia nappuloita ja minun vessat ja minun piuhat ja minun mikseri, ja se on parasta mitä tiiän. En pidä itteäni mitenkään kovin hyvänä tässä hommassa, mutta tää on se yks homma mitä teen niin tolkuttomalla tunteen palolla ja intohimolla, että pakkohan se on tehdä.

Jos taas miettii, että miksi mä tykkään tästä hommasta tänäkin päivänä niin paljon, niin mulle se on maaginen ja etuoikeutettu hetki olla mukana siinä musiikin luomis- ja taltiointiprosessissa. Näkee, miten ne abstraktit ideat muusikoiden päistä muuttuu ääniksi, äänet kasautuu yhteen ja siitä syntyy uutta musiikkia maailmaan. Paras on se hetki, kun äänityksien jälkeen painaa raakamateriaalista play-nappia, ja ymmärtää, että kuulee tämän musiikin tässä muodossa ensimmäisenä ihmisenä maailmassa, eikä kukaan tule koskaan kuulemaan sitä samanlaisena. Se on ohikiitävä ja katoava hetki universumin historiassa, mutta saa itse olla mukana ja auttamassa siinä prosessissa. Tulee vähän semmonen kätilöfiilis.

Mitä vinkkejä antaisit teinarille joka luulee päätyvänsä alalle joskus?

Mieti ihan helvetin tarkkaan, koska

a) Näissä hommissa ei oikeesti tienaa Suomessa mitään. Jos mun päivähinta on 300€, siitä jää alle puolet käteen, ja sekin on monien asiakkaiden mielestä liikaa. Jos miettii, että saa sitä varsinaista ääniduunia 15 päiväksi kuukaudessa ja kymmenen päivää tekee muuta siihen liittyvää pakollista hommaa, on nettotuntipalkka lopulta pienempi kuin mäkkärin drive inissä.
b) Kilpailua on ihan helvetisti, ja toisin kuin monessa muussa maassa, täällä se on vähän epätervettä. Semmosta kyräilyä, että jengi haukkuu toisiaan artisteille kilpaa, että pysyisi se oma siivu hallussa.
c) Ainoa realistinen vaihtoehto työllistyä on päätyä kiertämään livehommissa tai ruveta yrittäjäksi. Rundaaminen kuluttaa ihmisen aika nopeasti, ja yrittäminen on oma saatanan suonsa. Ja syvä suo onkin.
d) Päivät on pitkiä. Ihan oikeesti pitkiä. Jos bändi buukkaa studiopäivän, se kestää yleensä 9-12 tuntia, vaikka miten sovittaisiin kahdeksasta. Ja sun pitää olla paikalla tuntia ennen bändiä laittamassa hommia valmiiksi. Ja kun bändi lähtee ryyppäämään/panemaan/nukkumaan, sä jäät siivoamaan vessat, tiskaamaan tiskit, purkamaan mikityksen, imuroimaan lattiat, ottamaan backupit ja sulkemaan paikat, koska kukaan muukaan ei sitä tee. Normaali studiopäivä on ainakin mulle vähintään kymmenen tuntia, usein 15-20. Ja sen jälkeen tullaan kotiin vastailemaan maileihin ja täyttämään kirjanpitoa ja ALV-ilmoituksia.
e) Se ei ole yhtään niin hohdokasta kuin kuvittelisi. Ei voi tehdä pelkästään vitun kovia grungelevyjä, vaan pitää tehdä just sitä mitä maksava asiakas tarjoaa. Vaikka se ei osaisi soittaa omia biisejään. Pahimmassa tapauksessa hyvä harrastus menee pilalle.

Ei siis ihan terveen ihmisen hommaa, ja perverssiä intohimoa pitää olla, jos meinaa päästä puusta pitkään. Kouluun lähtöä en välttämättä ihan varauksetta suosittele. Kyllähän siellä oppii hyödyllisiä juttuja, saa todennäköisesti tärkeitä kontakteja ja pääsee tuurilla tekemään opettavaisia hommia, mutta ei näitä oikein opiskelemalla kuitenkaan opi. Mieluummin kannustaisin hankkimaan yhteyksiä alan tyyppeihin ja hakeutumaan jollekin studiolle assariksi. Se assarin homma on just sitä vessojen siivoamista, kahvin keittelyä ja ruoan hakemista, mutta nekin on tärkeitä hommia, ja sen jälkeen saa istua seuraamassa sessioita, mistä oppii kyllä hiton nopeasti!

[Ceijo Succula]

Vittu miten pitkä vuodatus. Tarjoan kaljan, jos joku jaksoi lukea.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä kuva, joka on otettu tänään kahdeksan tunnin toimistopäivän ja sitä suoraan seuranneen kuuden tunnin editointi- ja miksauspäivän päätteeksi:

[Heitä sikaa/filth]

Helvetin hieno kirjoitus.

[Sekaisin Sepistä]

Luin jutun.

Missä äänituotannon koulussa muuten olit, jos saan udella?