Keikan soittaminen vammautuneena

[Sergio Pissahätä]

nyt iskin tosiaan vasempaan etusormeen ja vähän peukkuunkin (otelautakäsi) kirveellä ja vietin tämän johdosta useita päiviä lasaretissa. Kitaraan en ole koskenut kuin sen verran, että laitoin sen pussiinsa odottelemaan parempia päiviä Saa nähä, mitä soittamisesta tulee jatkossa, varmaan aikamoinen kuntoutuminen ja uudelleenopettelu edessä.

[Man-Thing]

Olin joskus kavereiden bändille kuskina ja roudaamassa kun rumpali oli just pari tuntia ennen keikalle lähtöä mäjäyttänyt vasaralla peukaloon pihalaatoitusta asentaessa. Teipattiin varmuuden vuoks kapula käteen kiinni.

[streptolokki]

Vuosia sitten onnistuin vetämään ruoanlaiton yhteydessä veitsellä snadin vekin vasemman käden nimettömään ja seuraavana päivänä oli keikka. Vekki itsessään ei ollut mikään paha, mutta jos liu'uttaa ohutta teräslankaa siinä niin...

Homma hoitui joten kuten combiden avulla, mutta aika tönkköä se skulaaminen oli.

[punk-tietokone]

Olkapää lähti joskus kesken keikkaa paikoiltaan. Sain väännettyä takas monttuun ja hommat jatku.

Myöhemmin on sitte tullu keikkoja huuettua läpi kaikenmaailman kantositeissä samaisen olkapään takia.

[Hardcore-Mummo]

Vuosia sitten onnistuin vetämään ruoanlaiton yhteydessä veitsellä snadin vekin vasemman käden nimettömään ja seuraavana päivänä oli keikka. Vekki itsessään ei ollut mikään paha, mutta jos liu'uttaa ohutta teräslankaa siinä niin...

Homma hoitui joten kuten combiden avulla, mutta aika tönkköä se skulaaminen oli.

Fb:n kitararyhmässä oli ketju aiheesta. Yleisin kikka tuntui olevan liimata vekki kasaan pikaliimalla ja putsata se sit heti keikan jälkeen kunnolla ja pistää apteekin tarvikkeilla pakettiin.

[paperikasa]

Kyyppariaikoina oli toistuvasti noidannuolta stressioireena. Bändi jossa silloin soitin oli buukattu kutoselle lämppäämään muuan jenkkibändiä ja tuohon aikaan oli jo työpaikkakiusaamiskuvio aika kovalla vaihteella. Olin toivonut keikkapäivälle vapaapäivän ja seuraavalle iltavuoron, että sais keskittyä keikkaan rauhassa, mut molemmille tuli aamuvuorot. Alaselkäongelmat alkoivat keikkapäivän aamuvuoron aikana, just silleen ettei pysty perumaan yhtään mitään. Onneksi ei tarvinnut roudata.

Bäkkärin lattialla meni aika ennen tsekkiä ja tsekin jälkeen, kaikki mahdolliset tropit tuli kokeiltua, mutta kivut pysyivät. Ei auttanut. Lavalle ja tele olalle. Ei lähtenyt. Elämäni helposti paskin keikka ja seuraavana aamuna töihin ahdistumaan lisää.

[Hardcore-Mummo]

Kun on keski-ikäisenä alkanut selkävaivat yleistymään niin ei yhtään enää naurata nuo artistien riderien vaatimukset soittopöytien ja -tuolien korkeuksista. Pari kertaa kun on selkä kyyryssä säätänyt kolme varttia liian matalalla pöydällä on pitänytkin sitten köpötellä keikan jälkeen samassa asennossa takahuoneeseen asti.

[Ranger]

nyt iskin tosiaan vasempaan etusormeen ja vähän peukkuunkin (otelautakäsi) kirveellä ja vietin tämän johdosta useita päiviä lasaretissa. Kitaraan en ole koskenut kuin sen verran, että laitoin sen pussiinsa odottelemaan parempia päiviä Saa nähä, mitä soittamisesta tulee jatkossa, varmaan aikamoinen kuntoutuminen ja uudelleenopettelu edessä.

Fuck. Toipumusia. Jos ei jänteitä mennyt niin kyllä se soittotatsi vielä löytyy. Tiedän kyllä eräänkin huippukitaristin jolta jänne meni poikki sormesta, eikä sitä enää seuraavana päivänä löytynyt kun lopulta lääkäriin meni. Barret ei enää taitu, mutta kitara laulaa yhä ja kauniisti.

[Räkä-Kake]

Jokunen vuos sitte tuli Hässäköiltä tykiteltyä vähän liian kiireisesti pyörällä kissaa ruokkimaan ja mutkassa eturengas lipsahti alta niin, et pää ja kylyki eellä kenttään. Ei meinannu sukkiakaan saaha jalkaan lauantaina, mutta festeille oli lähettävä ice power -kylvyn kautta. Siittä viikon päästä piti soitella pari keikkaa kitaralla ja rummuilla. Vasurin nimetön väänty sillee, et paraneminen kesti noin vuoden ja itte diagnosoin kylkiluita murtuneeks, ko niillä kesti kolme kk parantua. Pönttöjen paukuttelu oli varsin perseestä siinä kunnossa.

Hah, sitte joskus olin tourilla kolme ekaa keikkaa kuumeessa, niin siinä kehittykin soittotatsi vähän kevyemmäksi ja enään ei oo jokasen rummuttelugegen jälkeen naama violettina ja yrjö lentämässä, että ehkä iha hyvä homma. Tai sitte sitä vaan tuli vanhaksi samaan aikaan...

[Ransu]

Bassolla soittelin muutaman keikan plektrakäsi kipsissä kun oli rystynen murtunut sillä tavalla et tarvi leikata. Siinä ei ranteella pystyny tekeen mitään ja jos koetti vaan sormialiikuttamalla rämpyttää niin iski kipupiikki aina pitkin luita sormenpäistä niskaan asti. Niin pitkään ku vaan kyynerpäällä ja olkapäällä rämpytti ja sormia koetti pitää niin paikallaan ku pystyy niin ei ongelmaa. Iha hyvin ne keikat meni.

Kitaralla meni muutama keikka silleen et otelaudan puoleisesta kädestä nimettömän päästä puuttui pala. Olin kokkikoulussa tuohon aikaan ja siinä sitten vihanneksia pilkkoessani nappasin myös nimettömän pään kynttä pitkin irti. Ei ollu vielä ns. "sipuliote" hallussa. Tuon myötä kyllä oppi... Noh se oli niin kipee se sormi et ei pystyny otelautaa painaan laastarin tms. kanssa. Piti sit yksinkertaistaa jotain sointuotteita ja toinen kitaristi soitti joitain monimutkaisempia juttuja jota ite tavallisesti oisin vetäny. Ihan hyvin noikin keikat meni.

Useampi keikka menny lavalla myös kuumeessa ja yks jopa oletetun ruokamyrkytyksen kanssa. Soundcheckin välissä nousi iha piikkinä kuume ja katos kaljan himo. Tarkistin puhelinta ja oli avovaimolta tullu viestiä että hän oksentaa himassa. "Tää tuntuu joltain ruokamyrkytykseltä. Onko sulla oireita?" No se meni siihen pisteeseen et bändikaveritkin alko huolestuun ja kyseleen et pystyykö vetään. "Jos käytte pyytään talon väeltä jostain siivouskomerosta mulle oksennusämpärin lavalle niin eiköhän se hoidu. Jos oksennan niin onpahan show. Ei tätä ny kehtaa perua enää 1½h ennen lavalle astumista. Taustoja en kyllä laula. Sori..." Helvetillistä ripuli tykitystä sit viimeinen tunti ennen lavalle menoa, lavalla meni kaikki ok jollain ihmeellä ja yleisö kuulemma ois halunnu encoren mut mä jo juoksin takahuoneeseen. Muut bändiläiset roudas mun kamat lavalta kun oksensin takahuoneen vessassa vielä seuraavan bändin aloitettuakin. Juuh... Kyl toikin ihan hyvä keikka kuulemma oli, vaikka ite en muista muuta kun syljeskelleeni ämpäriin ja et oli vitun kylmä.

Rumpuja en oo tainnu ikinä lavalla soittaa kipeenä, enkä oo laulanu kuin taustoja. Onneksi. Noi roolit kipeenä varmaan vähän haastavampia kuin kielisoittimet.

[Sergio Pissahätä]

nyt iskin tosiaan vasempaan etusormeen ja vähän peukkuunkin (otelautakäsi) kirveellä ja vietin tämän johdosta useita päiviä lasaretissa. Kitaraan en ole koskenut kuin sen verran, että laitoin sen pussiinsa odottelemaan parempia päiviä Saa nähä, mitä soittamisesta tulee jatkossa, varmaan aikamoinen kuntoutuminen ja uudelleenopettelu edessä.

Fuck. Toipumusia. Jos ei jänteitä mennyt niin kyllä se soittotatsi vielä löytyy. Tiedän kyllä eräänkin huippukitaristin jolta jänne meni poikki sormesta, eikä sitä enää seuraavana päivänä löytynyt kun lopulta lääkäriin meni. Barret ei enää taitu, mutta kitara laulaa yhä ja kauniisti.

Vasemman etusormen pää irtosi ja jäi roikkumaan ihokaistaleen varassa, se ommeltiin kiinni. Ihan kärki varmaan kuolioituu ja hermokivut voi tehä soittamisesta vaikeaa mut kyllä nyt jotenki varmaan pystyn edelleen silläki sormella soittamaan.

[Paul Di'Anneli]

Joitain keikkoja on tullut soitettua puolikuntoisena. Muutaman jalka paketissa ja muutaman käsi kantositeessä. Jälkimmäisessä tapauksessa soitin kaverille, että viittitkö opetella setillisen biisejä kahessa päivässä kun en pysty soittaan kitaraa. Suostui, ja tuntuu, että ne oli melkeen parhaita keikkoja sillä porukalla kun sai ite keskittyä vaan lauluhommiin ja tää kaverikin hoiti tuurauksen paremmin ku hyvin.

[Sergio Pissahätä]

hirveässä kuumeessa olen soittanut keikkoja, kyypakkaus kitaan ja menoksi. Erittäin kammottava olo ja äänen menettäminen seuraa muutaman tunnin päästä tästä. Pitäisi perua keikat helpommin mutta havuja prkl!

[maatalous-emontségur]

Kuumeessa oon keikan soittanu. Kuume laski siinä hikoillessa ja kaikki oke

[diesel joe]

unkarissa nössöilin enkä soittanu keikkaa kun jalka murtui keikkapaikalle kävellessä (selvinpäin)