Vinkkejä biisien (cover ja omat) nopemapaan opetteluun

[ljm]

Nashville Numbers näyttää olevan vaan sävellajista riippumaton tapa kirjoittaa sointulappuja. Sinänsä kyllä hyvä opetella jos ei meinaa muuten hahmottaa sointuasteita ja miten ne toimivat sävellajista riippumatta.

Suurin osa populaarimusiikista menee kyllä tiettyjen kaavojen mukaan, ja pienellä käytännön harjoittelulla huttubändissä keikkoja soittamalla korva kehittyy sellaiseksi että pelkän melodian muistamalla löytyy soinnut. Yhdenlaista prima vistaa myös se, että soittaa vaan reaaliajassa kuunnellen mitä se bändin tyyppi joka biisin oikeasti osaa sattuu kullakin hetkellä tekemään.. Aloittajalle vois tietty määrätä sitten kun korona sallii että ei muuta kuin ravintolan jameihin soittamaan satunnaisten humalaisten kanssa satunnaisia kusenpolttamia rokkiklassikoita silleen että jokaiseen ehdotettuun biisiin sanot vaan "joo, mikä sävellaji?". Yleensä 2-3 biisin soitosta saa vielä ilmaisen kaljan.

Semmosen musan opetteluun jossa nopeat riffit on otettu puhelinluettelosta ei tollainen strategia toimi tietenkään. Aika iso osa esim. tylymmästä metallista ja hardcoresta pelaa sen verran eri säännöillä. Itellä on omia semmosia biisejä tehdessä on ollut pakko tehdä laput että on pystynyt ees järkevästi näyttämään bändikavereille treeneissä miten ne menee. Kyllä ne pystyy alusta loppuun itse soittamaan tietty ilman, mutta silloin ne tulevat vähän niin kuin automaatilla ja vähemmän jäsentyneesti, ja on paljon hankalampi selittää että mitä tuossa kohtaa oikeastaan pitikään tehdä.

[Äidin mielestä mukava poika]

Niin joo. Laput teen kaikesta aina. Niihin tulee perus soinnut, rakenne ja tarvittaessa lyrtsit.

[maata kairaavat lantakuoriaiset]

Nashville Numbers näyttää olevan vaan sävellajista riippumaton tapa kirjoittaa sointulappuja. Sinänsä kyllä hyvä opetella jos ei meinaa muuten hahmottaa sointuasteita ja miten ne toimivat sävellajista riippumatta.

Jep. En varsinaisesti tarkoittanut että tarvitsisi nimenomaan tuo opetella, vaan että tuollaisilla logiikoilla jengi joka oikeasti joutuu opettelemaan paljon biisejä vetää.

[Heikot kaikki taidot]

Nashville Numbers näyttää olevan vaan sävellajista riippumaton tapa kirjoittaa sointulappuja. Sinänsä kyllä hyvä opetella jos ei meinaa muuten hahmottaa sointuasteita ja miten ne toimivat sävellajista riippumatta.

Jep. En varsinaisesti tarkoittanut että tarvitsisi nimenomaan tuo opetella, vaan että tuollaisilla logiikoilla jengi joka oikeasti joutuu opettelemaan paljon biisejä vetää.

Näyttää ihan hyvältä mutta en kyllä äkkiseltään näe miten toi eroaa siitä roomalaisin numeroin tsudeemistä mitä jazzarit käyttää. Kai pitäs hakata se vaan selkärankaan jotenkin kun en mä ihan hirveen erikoisissa sävellajeissa kauheasti soita (C, G, D, F, Bb, A, Eb ja mollivariaatiot).

[Heikot kaikki taidot]

Aloittajalle vois tietty määrätä sitten kun korona sallii että ei muuta kuin ravintolan jameihin soittamaan satunnaisten humalaisten kanssa satunnaisia kusenpolttamia rokkiklassikoita silleen että jokaiseen ehdotettuun biisiin sanot vaan "joo, mikä sävellaji?". Yleensä 2-3 biisin soitosta saa vielä ilmaisen kaljan.

Tämmöstä mä oon tehny enemmän ku tarpeeksi eikä humalassa spedeily kiinnosta enää yhtään. Ei mun tarvii ees kysyy sävellajia kun yleensä kuulen/arvaan sen, ja se rimpuilu kuulostaa joskus hyvältä toisinaan ei, mutta rokki kiinnostaa koko ajan vähemmän ja vähemmän ja haluaisin tosiaan ihan vanhan ajan trubaduuri meiningillä osata semmosen sata biisiä millon vaan. Ja siis oikeasti osata, ei siis mitään improa vaan soinnut ja melodia yhtä aikaa akkarilla ja laulut päälle, kaikki tekee sama mies. Mitä enemmän teoriaa ymmärrän (ja väittäisin ymmärtäväni sitä melko hyvin) niin sitä monimutkaisemmat jutut kiinnostaa (ei siis mikään proge vaan lähinnä just eri sointuvariaatioiden käyttö basson ja melodian naittamiseksi yhteen, jotta harmonia on kaunis ja mielenkiintoinen) mut ainakaan toi roomalaisten numeraalien käyttö ei hirveesti jeesi, koska en kauheasti ns. perussointuja käytä. Jazziakin voi soittaa helposti ns. perusseiskaotteilla, mutta sekin on niin saatanan tylsää ettei vaan mielenkiinto riitä.

Ei kai se auta ku opetella vaan. On tää yhtä runkkaamista tää muusikon elämä.

[maata kairaavat lantakuoriaiset]

Aloittajalle vois tietty määrätä sitten kun korona sallii että ei muuta kuin ravintolan jameihin soittamaan satunnaisten humalaisten kanssa satunnaisia kusenpolttamia rokkiklassikoita silleen että jokaiseen ehdotettuun biisiin sanot vaan "joo, mikä sävellaji?". Yleensä 2-3 biisin soitosta saa vielä ilmaisen kaljan.

Tämmöstä mä oon tehny enemmän ku tarpeeksi eikä humalassa spedeily kiinnosta enää yhtään. Ei mun tarvii ees kysyy sävellajia kun yleensä kuulen/arvaan sen, ja se rimpuilu kuulostaa joskus hyvältä toisinaan ei, mutta rokki kiinnostaa koko ajan vähemmän ja vähemmän ja haluaisin tosiaan ihan vanhan ajan trubaduuri meiningillä osata semmosen sata biisiä millon vaan. Ja siis oikeasti osata, ei siis mitään improa vaan soinnut ja melodia yhtä aikaa akkarilla ja laulut päälle, kaikki tekee sama mies. Mitä enemmän teoriaa ymmärrän (ja väittäisin ymmärtäväni sitä melko hyvin) niin sitä monimutkaisemmat jutut kiinnostaa (ei siis mikään proge vaan lähinnä just eri sointuvariaatioiden käyttö basson ja melodian naittamiseksi yhteen, jotta harmonia on kaunis ja mielenkiintoinen) mut ainakaan toi roomalaisten numeraalien käyttö ei hirveesti jeesi, koska en kauheasti ns. perussointuja käytä. Jazziakin voi soittaa helposti ns. perusseiskaotteilla, mutta sekin on niin saatanan tylsää ettei vaan mielenkiinto riitä.

Ei kai se auta ku opetella vaan. On tää yhtä runkkaamista tää muusikon elämä.

Kuulostaa siltä että mun pätevyys ei riitä neuvomaan, mutta veikkaan silti että toi ajatus siitä että jengi on osannut 100 biisiä tosta vaan ei ehkä perustu todellisuuteen, vaan just semmoiseen missä jengi soittaa vähän sinnepäin ja luottaa siihen että biisit menee samoilla tai samantyyppisillä melodioilla ja sointukierroilla. Sama pätee jazziin, ei jengillä varmaan ole jokaisen standardin jokaista tahtia mielessä vaan biisit elää ja joskus ne muistetaan vähän eri tavalla.

edit. Ja siis eihän noi numeraalit pois sulje mitään monimuatkaisia sointuja vaan nimenomaan pitäisi ymmärtää (itse en) kuinka monenlaisia eri sointuja voi sit soittaa jonkun numeron päälle. Tai jotain.

[Äidin mielestä mukava poika]

Trubaduuri hommia jonkin verran tehneenä kommentoisin sen verran, että trubaduuri ei ole mikään jukeboksi kummiskaan, ja se on hommana vähän sellasta, että isonkin repertuaarin pystyy pitämään hatussa just siks että biisit noudattelee samanlaisia lainalaisuuksia, niinkun pop kappaleet halki aikojet tekee. Niiden hallinnasta on kyse enemmän, kun järkyttävän muistikapasiteetin hallinnasta.

[Äidin mielestä mukava poika]

Vaikka esim kantritrubaduuri pystyy vetelemään melkein minkä vaan kantribiisin, joka on suurin piirtein tuttu vaikka lonkalta, koska kantribiiseissä on ehkä 3 tai 4 isompaa kaavaa mitä vähän varioidaan.

[Heikot kaikki taidot]

Vaikka esim kantritrubaduuri pystyy vetelemään melkein minkä vaan kantribiisin, joka on suurin piirtein tuttu vaikka lonkalta, koska kantribiiseissä on ehkä 3 tai 4 isompaa kaavaa mitä vähän varioidaan.

Okei, kiinnostavaa. Täytyy pitää mielessä. Jazzikin on paljolti II-V-I, mutta Autumn Leavesin osaaminen ei avannut mulle kaikkia Jazzin saloja.

[Äidin mielestä mukava poika]

Vaikka esim kantritrubaduuri pystyy vetelemään melkein minkä vaan kantribiisin, joka on suurin piirtein tuttu vaikka lonkalta, koska kantribiiseissä on ehkä 3 tai 4 isompaa kaavaa mitä vähän varioidaan.

Okei, kiinnostavaa. Täytyy pitää mielessä. Jazzikin on paljolti II-V-I, mutta Autumn Leavesin osaaminen ei avannut mulle kaikkia Jazzin saloja.

Joo ei varmasti, mutta sit jos soittelia jatsibiisejä 10 vuotta ajatuksella, niin eiköhän ne kaavat sieltä alkais löytyä. Toki jazz on monin tavoin paljon vähemmän sääntöihin sidottua musaa TÄSSÄ MIELESSÄ kuin populaarimusa

[ljm]

Aloittajalle vois tietty määrätä sitten kun korona sallii että ei muuta kuin ravintolan jameihin soittamaan satunnaisten humalaisten kanssa satunnaisia kusenpolttamia rokkiklassikoita silleen että jokaiseen ehdotettuun biisiin sanot vaan "joo, mikä sävellaji?". Yleensä 2-3 biisin soitosta saa vielä ilmaisen kaljan.

Tämmöstä mä oon tehny enemmän ku tarpeeksi eikä humalassa spedeily kiinnosta enää yhtään. Ei mun tarvii ees kysyy sävellajia kun yleensä kuulen/arvaan sen, ja se rimpuilu kuulostaa joskus hyvältä toisinaan ei, mutta rokki kiinnostaa koko ajan vähemmän ja vähemmän ja haluaisin tosiaan ihan vanhan ajan trubaduuri meiningillä osata semmosen sata biisiä millon vaan. Ja siis oikeasti osata, ei siis mitään improa vaan soinnut ja melodia yhtä aikaa akkarilla ja laulut päälle, kaikki tekee sama mies. Mitä enemmän teoriaa ymmärrän (ja väittäisin ymmärtäväni sitä melko hyvin) niin sitä monimutkaisemmat jutut kiinnostaa (ei siis mikään proge vaan lähinnä just eri sointuvariaatioiden käyttö basson ja melodian naittamiseksi yhteen, jotta harmonia on kaunis ja mielenkiintoinen) mut ainakaan toi roomalaisten numeraalien käyttö ei hirveesti jeesi, koska en kauheasti ns. perussointuja käytä. Jazziakin voi soittaa helposti ns. perusseiskaotteilla, mutta sekin on niin saatanan tylsää ettei vaan mielenkiinto riitä.

Ei kai se auta ku opetella vaan. On tää yhtä runkkaamista tää muusikon elämä.

OK, tämä selvensi! Itse opettelin John Faheyn teoksia yhden nuottikirjan verran jonkinlaiseen kondikseen silleen että printtasin nuotit ja teippasin seinälle niin että biisejä pystyi soittamaan alusta loppuun kääntämättä sivua. Biisejä sitten soittelin silleen että välillä osa kerrallaan hioen yksityiskohtia kohdilleen ja välillä alusta loppuun väkisin rämpien, että pysyy jonkinlainen käsitys kokonaisuudesta hanskassa.

Muuten sitten lähtisin kyllä noissa kaikki kerralla-näppäilyissä siitä että duunataan sovitukset itse, ja sovitusprosessin aikana biisi painuu mieleen. Noissa on kuitenkin miettimistä että mistä sävellajeista, millä vireellä ja millä sormituksilla on melodiat ja soinnut mahdollista edes soittaa yhtä aikaa. Jos vielä meinaa laulaa yhtä aikaa niin siinä pitää sitten olla capokin valmiina koko ajan koska se mistä joku biisi on järkevintä soittaa ei välttämättä natsaa omaan äänialaan. Lisäksi aika harva tommonen akustisella alunperin säestetty klassinen singer-songwriter-biisi on sovitettu niin että melodia tulee sekä kitaralla että laululla, niin musiikillisesti vois olla kiinnostavampi sellainen sovitus missä kitaralla kommentoidaan ja heitetään väliin fraaseja tukemaan laulumelodiaa.

Tilasin tosin pari vuotta sitten kuukauden ajan tollasta opetussivustoa: https://www.dancholloway.com/ , kun kiinnosti miten se tän Wichita Lineman-versionsa soittaa:



Tilaukseen kuului useampi sata biisisovitusta viiteen eri vaikeusasteeseen jaettuna sisältäen opetusvideot sekä nuotit ja tabulatuurit. Latasin kaikki koneelle arkistoon, mutta en ole yhtään jaksanut niistä opetella loppujen lopuksi.. Alkoi tuntua äkkiä että muiden tekemien tollasten versioiden coverointi 1:1 on vähän sama kuin alkaisi plokkailla klassikkobiisien sooloja nuotti nuotilta, eli ei välttämättä kauhean tarkoituksenmukaista, eikä joku Tommy Emmanuelkaan varmaan joka kerta noita omiaan soita ihan just samalla tavalla, ja versiot varmaan syntyvät pikku hiljaa (en oo kyllä sen musan ystävä ja suurin osa tollaisesta virtuoosi-fingerpickingistä on mulle musiikillisesti täysin tyhjää.).

Alkoi vituttamaan ja naurattamaan ihan hirvittävästi kun facebookin mielestä mun piti olla kiinnostunut Tomi Paldaniuksen Classic Fingerstyle Hits-kiertueesta, ei saatana miten juustoista hommaa.



Tällä on pohjilla klassisen kitaristin koulutus ja jollain lailla breikkasi youtube-videoiden kautta niin että on tosi paljon kiertänyt nyt Suomessa koronaan asti, asuu ilmeisesti edelleen Thaimaassa. Kunnon vitun akustisen kitaran Vain Elämää, kannattaa miettiä että tätäkö sitä sitten todella haluaa..

No, takaisin itse asiaan.

Aika iso osa kotimaisista ammattikitaristeista antaa varmaan yksityisopetustakin (muutenkin kuin Rockwayn virtuaalikoulussa), niin ehkä joku Pauli Halme tms. vois rahaa vastaan auttaa eteenpäin ja yli tollaisten eksaktien vaikeuksien. Kansalaisopistoissakin on ihan päteviä opettajia, niistä voi taustoja tsekkailemalla varmaan löytyä joku tollaiseen suuntautunut. Kirjallisuuttakin aiheesta on varmasti valtavasti, mutta ehkä vaan se että kerran viikkossa kävisi jonkun kanssa tilannetta läpi voisi paremmin auttaa?

[Heikot kaikki taidot]

Vaikka salaa haluaisinkin olla tommonen kyrpä ottassa fingerstyle-ukko, niin kyllä silti maailman pelastaa rock’n’roll ja kova meininki pääasia. Toi toinen video on loistoesimerkki siitä ku klasarityypille antaa pedaalin niin se ei tajua siitä hevon vittua ja kaivaa just sen juustosimman tusinakaiun sieltä.

Puhuin kyllä vähän höpöjä: tietenkään enmelodiaa soita ja laula yhtäaikaa, vaan välillä laulua ja välillä kitarakikkailua ja riffiä ja tommosta ja silleen sovitan akkarille omat biisit. Näiden opetteluun ja muistamiseen kyllä kuluu sen verran aikaa, että pitöis just varmaan vaan ottaa ne sointulaput eteen vaikka nuottitelineelle ja runkata menemään kunnes pää hajoo ja silleen mä lopulta omatkin biisit opettelen. Pitäis vaan vakaasti jaksaa pitää sitä mielenkiintoa yllä ja löytää tylsemmistäkin jutuista se, että miksi sitä ylipäätään alunperin halusi lähteä opettelemaan. Noin kovia biisejä ku Gymnopedie ei maailmasta kauheasti löydy.

Ehkä se pitäis ekaa kertaa elämässään käydä ihan kitaratunneilla ja niin varmasti sieltä jotain oppii. Pelkään vaan että se on just sitä ”toi sun ranteen asento on ihan päin persettä” joo niin on en korjaa ku oon sen aikanaan opetellu väärin. Käyn lisäksi laulutunneilla niin käy vähän tyyriksi tää musaharrastus mut sellaista on elämä.

[salilta tuttu hevari]

covereissa just parasta kun ne kuulostaa esittäjältään

[natsi, putinisti, sovinisti o7]

Itse treenaan muiden biisejä vain treenimielessä. Eli siis soittotekniikan parantamiseksi. Silloin meininki on nihkeätä ja opettelen biisin kitarat jokaista säveltä, bendiä slaidia yms. myöten. Se vaatii jonkin verran aikaa, riippuu tietty biisistä. Hyvät nuotit, jonkun todella osaavan tekijän toimesta tai korvabongaamista urakalla. Yleensä suosin ajansäästön ja laiskuuden nimissä hyviä nuotteja, joita sitten korjailen korvakuulolta.

Metodina ihan simppeli "nämä tahdit tästä tuohon haltuun ja sitten eteenpäin". Joskus opin koko biisin sooloineen tunnissa. Joskus menee yhden soolon yhteen tahtiin puolikin tuntia. Riippuu hulluttelun tasosta.

Jos on vaativampi biisi niin koko biisin kaikki riffit läpi ulkoa hitaasti ja sitten nostan tempoa kohti levytempoa. Sama tyyli soolojen suhteen.

Kannabis sativa.