Vinkkejä biisien (cover ja omat) nopemapaan opetteluun

[Caught Somewhere in a Mosh]

Kuuntelet biisin ja mitä mieleisesi instrumentti tekee siinä. Otat ko. instrumentin käpälään ja toistat sen mitä kuulit.

[jaxen]

Kitaraa kun soitan, niin netistä soinnut (jos on sellaista musaa, että löytyy) ja soittelee päälle. Yleensä kaikki vähänkään "klassisemmat" rock-biisit on vielä varustettu useilla "How to Play"-youtubevideoilla. Mutta tämä pätee tosiaan tollaiseen tunnettuun musiikkiin.

[Heikot kaikki taidot]

Kuuntelet biisin ja mitä mieleisesi instrumentti tekee siinä. Otat ko. instrumentin käpälään ja toistat sen mitä kuulit.

Oot joko vitun kova soittaa tai sit soitat aika paljon yksinkertasempaa musaa ku minä:

[Heikot kaikki taidot]

Ite kun oon soittanut vaan hevi/rokbändeissä niin covereiden soittamiseen on yleensä riittänyt se että blokkailee riffit kotona eka, sitten tsekkaa rakenteen ja tämän jälkeen soittelee biisiä läpi.

Tälleen itelläkin. Tohon vaan lisänä levyn kuuntelu ja mielikuvaharjoitteet. Yleensä ei kerkee kotona ihan tarpeeks soittaa et vaan soittamalla sais asiat järkevässä tahdissa muistiin.
Kuuntelen siis kappaletta luureista kauppareissuilla jne. niin paljon et melkeen jo osaan rakenteen ja hyräillä kaikki oman soittimen melodiat yleensä jo ennen kuin alan ees ottaan soitinta käteen. Sit kun on kappaletta jo vähän opittu niin tulee paljon mielikuvaharjoituksena "soitettua" levyn tahdissa et saa tavaraa lihasmuistiin. Eli luureista soi opeteltava biisi ku on matkalla johkin ja siinä samalla sit kumpikin käsi hakee ranteesta alaspäin liikeratoja ja mielessä kelaa et missä asemassa soittimen kaulalla ollaan.

Tää on aika hyvä vinkki! Mulla kyllä on vitunmoinen ongelma etten mä siis muista asioita, etenkään melodioita. Sit taas jonkun vaikeammankin rytmin mä osaan naputella vaikka pöytään about kertakuulemalta. Rokkiriffit on helppoja ja ei mitään opettelua vaadi ja niitäkin mä ajattelen enemmän rytmeinä, mut tommonen että soitetaan bassolinja soinnut ja melodia siihen päälle ei saatana pakko vaan opetella se ulkoa, koska en mä muuten sitä muista miten se menee edes omissa biiseissäni

[ManowaRäiä]

Ootko soittanut pidempäänkin? Soittamalla oppii soittamaan ja ilman mitään oikoteitä se on varmaan paras tapa biisien omaksumiseen, kun ei tarvitse enää keksittyä siihen tekniseen suorittamiseen ja ymmärtää miten biisit yleensä kulkee.

[Heikot kaikki taidot]

Ootko soittanut pidempäänkin? Soittamalla oppii soittamaan ja ilman mitään oikoteitä se on varmaan paras tapa biisien omaksumiseen, kun ei tarvitse enää keksittyä siihen tekniseen suorittamiseen ja ymmärtää miten biisit yleensä kulkee.

Ootas... about 17 vuotta.

Mutta siis jotain kikkoja varmasti on millä jotkut jazzarit opettelee 100 miljoonaa standardia ja osaa vetää ne millon vaan.

[ManowaRäiä]

Ootko soittanut pidempäänkin? Soittamalla oppii soittamaan ja ilman mitään oikoteitä se on varmaan paras tapa biisien omaksumiseen, kun ei tarvitse enää keksittyä siihen tekniseen suorittamiseen ja ymmärtää miten biisit yleensä kulkee.

Ootas... about 17 vuotta.

Mutta siis jotain kikkoja varmasti on millä jotkut jazzarit opettelee 100 miljoonaa standardia ja osaa vetää ne millon vaan.

Niillä on varmaan sen verran hyvin teoria hallussa, että ei tartte paljoa enää tapailla, kun tietää mitä pitää tehdä

[Äidin mielestä mukava poika]

Tommosen tein joskus (ei ehkä parasta soittoa ja ylimääräiset suhinat ja pörinät johtuu siitä että pässi laitoin vahvariin vääränlaisen kaapelin) ja vittu mulla kesti vuosi runkata ton kanssa, vaikka periaatteessa aika simppeli biisi. Opettelin sen vaan käytännössä ulkoa tabeista kunnes koko paska on lihasmuistissa. Miten vitussa klasarityypit opettelee tuhat biisia aina seuraavaa konserttia varten ei hajuakaan, niillä täytyy olla vitun hyvä muisti. Itse en aina muista ees mihin oon kitarani laittanut.

Nuotinluvun lisäksi prima vistan eli ekaa kertaa nuotit nähdessä soittamista treenataan klasaripuolella aika paljon. Ei ne niitä ulkoa yleensä opettele, ja jää sitten aika paljon aikaa tulkinnan hiomiseen kun ei tarvi ulkolukuun käyttää aikaa.

Joo. Se prima vista taito on myös sellanen että samaan tapaan kun tekstin lukeminen, niin siitä jää se pylpyröiden ihmettely välistä ja näköhavainto siirtyy suoraan soitettavaksi asiaksi. Itellä meni lapsuus kalsaria soitellessa, ja vähän harmittaa että kun tässä on oltu 20 vuotta aktiivisesti nuotteja lukematta, niin se taitohan on menetetty käytännössä kokonaan.

[Äidin mielestä mukava poika]

Jatsin puolella taas stankkujen opettelua helpottaa improvisoinnin määrä.

[Äidin mielestä mukava poika]

Ite en opettele koskaan 1:1 mitään biisiä, vaan mieluummin tolleen jats stankku henkisesti opettelen soinnut ja merkit ja olennaiset koukut ja sit soitan niinkun omaan tyyliin passaa. Soinnut on oikeastaan ainut mikä sit pitää muistaa, ja olen sitä koulukuntaa joka tulee tilauskeikalle aina laput nenän edessä. En edes vaivaudu opettelemaan hää-/synttäri-/ristiäis-/tms keikalle kappaleita kokonaan ulkoa, kun partituurikin on keksitty.

[Heikot kaikki taidot]

Itellä nuotinluku on semmosta vitun pään raapimista ku mitään klasaritaustaaei ole. Kyllähän mä jonkun rokki vitossointuriffin soittelen korvakuulolta ja sit vedän sooloa siihen mihin ei korva riitä. Mut sitä kun on tehnyt 15 vuotta niin tylsäksi se käy eikä kehity mihinkään.

Coverieissa mulla on sellanen vaiva, että useat viisit on liian tylsiä niina sovitan ne uusiksi seiska ysi millon mihinkin sointuihin melodiaa ja sitten siinä onkin pähkäiltävää, että mitenkähän vitussa tällänenkin soitetaan ja muistetaan. Kai se pitää vaan lunttilaput olla ei voi mitään.

[Heikot kaikki taidot]

Ite en opettele koskaan 1:1 mitään biisiä, vaan mieluummin tolleen jats stankku henkisesti opettelen soinnut ja merkit ja olennaiset koukut ja sit soitan niinkun omaan tyyliin passaa.

Tätä mun vissiin pitäis harjotella. Vittu ku ois joku bändi missä soittaa.

[Äidin mielestä mukava poika]

Sit on sellanen kyllä, että sointuja on takataskussa käänteinen ja väänteineen ja susseineen jne aika hyvä varasto, niin oikeestaan useimmiten riittää että tietää sointukierrosta perusnuotit ja sit heittää siihen sen soinnun mikä tuntuis kuulostavan kivalta. Mutta se menee kyllä enempi jo tonne covereiden sovittamisen puolelle.

[Äidin mielestä mukava poika]

Omat biisit opettautuu samalla kun niitä soittaa, ja omissa bändeissä omat osiot onkin elelleet usein vähintään siihen asti että ne on ollut pakko sovittaa studio kuntoon, ja usein kyllä sen jälkeenkin.

[maata kairaavat lantakuoriaiset]

Ootko soittanut pidempäänkin? Soittamalla oppii soittamaan ja ilman mitään oikoteitä se on varmaan paras tapa biisien omaksumiseen, kun ei tarvitse enää keksittyä siihen tekniseen suorittamiseen ja ymmärtää miten biisit yleensä kulkee.

Ootas... about 17 vuotta.

Mutta siis jotain kikkoja varmasti on millä jotkut jazzarit opettelee 100 miljoonaa standardia ja osaa vetää ne millon vaan.

Näissähän ne kikat kai on aika paljon sitä teorian hallintaa ja sitä että se on selkärangassa. Joku kvinttiympyrä on käsittääkseni erinomainen työkalu siihen että kun tietää biisinsävellajin niin oikeat soinnut löytyy takataskusta aika itsestään. Country-kuvioissa samantyyppinen on toi Nashville Number-homma eli ison biisinmäärän haltuunotto perustuu siihen että lopulta ne biisien väliset erot on aika pieniä, että riittää kun hallitsee jonkun tunnusmelodian tai koukun.

Aika vähän olen itse jaksanut lainabiisejä opetella ja ne on kyllä enemmän sitten tota pop/rock-hommaa eli sointukierrot ja rakenteet muistiin ja bassolinjat tai kitarajutut sit enemmän tai vähemmän improillen ja jotkut juttu sitten vakiintuu siihen jne. eli mitään kokemusperäisiä vinkkejä ei ole antaa.