Treeniksen soundit & säätö

[ORDNUNG HUSSEIN]

Miten säädätte treeniksellä hommat siten, että kaikki kuuluu ja erottuu ja on mukava soittaa & laulaa? Tuntuu, että tää on ollut rokkitouhuissa aina vähän ongelmallinen yhtälö

[Recard]

omissa treenitiloissa auttanut kun ei nosta volumea heti joka vahvistimesta tappiin ja suuntaa vahvistimet jotenkuten järkevästi.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Etenkin laulun hyvä toisto treeniksellä on jotenkin vaikeaa. Ehkä aiemmin on ollut vähän liian räkäiset laulukamat, mutta nykyään ok asiallisella laitteistolla alkaa lähestyä kiertorajat, ja sitten kaikkien volaa laskemalla rupeaa kohta rummut tulemaan yli tai kitarat soundaamaan paskoilta ja tuntuu taas, ettei kuule omaa soittoaan jne. Ja kun on parikytä vuotta soittanut ja pärjännyt vähän sinnepäin treenissoundeilla, ei ehkä osaa vaatia itseltään sitä, että laittais sen treeniksen soundin tip top, tai ees oikein tiedä miten sellainen tapahtuu

[kehopositiivinen_hauki]

Kimppa- ja vuokratreeniksillä on tilat aina vähän miten sattuu, joten sen kuuluvuuden kanssa on tekemistä. Laulukamat voi olla kuppaset paskat ja omia vahvistimia ei välttämättä saa sijoiteltua niin, että kaikki kuulisivat toisensa hyvin.

Sitten jos on oma treenis, niin on enemmän mahdollisuuksia pelailla. Kitaristin autotallin lisähuoneeksi rakennettu treenis on toisaalta vähän hankalasti L-kirjaimen muotoinen, mutta jo heti alusta on vakiintui, että soitto tapahtuu vai toisella sivulla niin kulman taakse ei tarvitse huhuilla. Laulukamat ovat olleet välillä rumpalin molemmin puolin ja muu bändi sitten rumpalia vasten puolikaarta muistuttavassa muodossa. Pääasia tässäkin, että kitarastyrkat ylös lattialta lähemmäs korvia. Sivuttakoon akustiikka-asiaakin, että alunperin välikattona ollut muovilaminaatti onneksi vääntyi pilalle ja kitaristi vaihtoi tilalle oikeaa puupanelia. Seinille sitten liimattiin Thomannilta tilattuja akustiikkaelementtejä, joiden päälle on viritelty myös bändin taustalakanat. Toimistopurkutyömailta kantautui kangaspäällysteisiä väliseiniä, jotka on lyöty huoneen kulmiin sekä erottamaan "soittotila" "äänitys ja oleskelutilasta".

Laulujen erottumiseen auttoi toki, kun käyttöön tuli tarpeeksi tehokkaat ja laadukkaat laulukamat. Miksereidenkin etuasteet paransivat ja ei enää ässät suhisseet ja holtittomin feedback katosi myös. (No nyt tämä meni kamarunkkailuksi).

Säätämisen voisi ja kannattaisi aloittaa laulun säätämisestä. Yleensähän se jää aina viimeiseksi. Rumpali tykittää hartiavoimin, kitaristit avaavat stäkistä hanikkaa ja sit pitäis vielä siihen saada lauluääni sekaan ja erottumaan. Eli ensin hyvä ja halutun voimakkuuden omaava laulusoundi, rumpali vetämään siihen kevyemmällä tatsilla (ainakin niin ettei peltien hakkaaminen heti peitä lauluja alle) ja sit kielisoittimet ja muut mukaan.

Oikein jos lähdettäis fiilispohjalta rakentamaan soundia niin ensin laulu, sit rummut ja sit basso. Sen jälkeen kitaristit voi koittaa soluttautua niihin väleihin mitä on. Normaaliin tyyliin kitaroista bassoa pois, että bassolle jää tilaa. Vastavuoroisesti bassoista keskialuetta pois, että kitarat erottuu. Näinhän ei toki aina soundipoliittisesti ole eikä pidä ollakaan.

[Äidin mielestä mukava poika]

Avaimena on varmaan maltillinen volataso.

Meillä on lähetty siitä, että treenis on akustoitu hyvin. Sit ei rummut kajaja niin hulluna, niin voi styrkatkin olla pienemmällä. Sit ei tartte bostaa voksujakaan ihan tappiin ja kierto on pienemmässä. Kovaäänisellä bändillä tietty vola on silti aika kova, mutta erottuva.

Asettelussa ollaan päädytty kahteen puoliympyrään. Rummut keskellä kaarta, basso vieressä ja skebat yms vastakkaisilla reunoilla. Kitarakaappien laittaminen nojalleen helpottaa vähän sitä ettei ne pöhise vaan nilkoille. Sit se puoliympyrän toinen puolisko muodostuu soittajista, ja kehän keskelle tulee vokalisti jos on erillinen. Tässä on myös se hyöty, että band leaderi voi olla kasvot vastakkain rumpalin kanssa siellä ringin vastapuolella.

[Äidin mielestä mukava poika]

^^Mä lähtisin kyllä saudien teosta just päin vastoin. Rumpalin tatsia ei imo oo järkeä säätää, joten se määrää volatason. Akustoinnilla sitä saa alaspäin ainakin kaikujen osalta, niin sit sen päälle muut äänet.

[Äidin mielestä mukava poika]

Itelle treenissaundi on kyllä tärkeä. In jotenkin oleellista kuulla että miltä biisit saundaa oikeasti, eikä silleen että riffit hukkuu yleiseen mögään

[Ransu]

Rumpusetin yläpuolelle kattoon dempit tappamaan ensimmäisiä heijastuksia ja eritysesti peltejä + laulukaappien asettelu siten että mikrofonit osoittaa aina niistä poispäin. Sit vielä kun solistit oppii ettei kupiteta sitä mikkiä silleen et sen SM58:n suuntakuvio muuttuu palloksi niin 5/5.

[Tero Vaaran hirvikivääri]

Mikittää kaiken.

[Hardcore-Mummo]

Rokkibändillä rummut määrittää sen yleisen volatason joten siitä on helppo lähteä liikkeelle. Akustoimalla (kennoa tai mattoa tai patjaa seinille ja kattoon) heijastuksia pehmeämmäksi ja jos tarpeen vaatiessa soittovolaa alemmaksi (risukapulat, hiljaisemmat pellit jne). Vahvarit sit sijoitellen tilaan sillen että kaikki kuulee sopivasti. Jos joku tykkää kuulla oman soiton erityisen lujaa (esim. itse olen tällläinen tapaus) niin suosiolla vahvari irti maasta ja lähemmäs soittajaa ja korvia.

Laulukamoissa ongelmana usein on että ne treenikämpällä sijoitellaan "sinne missä sattuu olemaan vielä tilaa" ja usein se paikka on vähemmän optimaalinen. Lähtökohtaisesti nämä tulisi olla suht lähellä korvia (ei missään 10m päässä siis) ja mieluusti suuntakuvion "takapuolella". Treenikämpillä yleinen kompromissa on että jos yhdellä puolella kämppää on puolikaaressa vahvarit ja rumpali ja toisella soittajat niin ne laulukamat kannattaa sijoittaa jonnekkin sinne vahvarien sekaan tai sitten sivuille ja yrittää suunnata mikit silti niistä poispäin.

[Äidin mielestä mukava poika]

Mikittää kaiken.

Mikittää eturauhasen

[Paul Di'Anneli]

Vähän jotain demppaamaan pahimpia/vittumaisimpia kaikuja, vahvistimien ja PA:n järkevä suuntaus sekä sijoittelu. Noilla on tähän asti saanu joka betonikellarista treenikelposen. Myöskään volumeilla kilpailu ei johda mihinkään ja voi koittaa myös equttaa rohkeasti seikkailumielellä.

[Ransu]

voi koittaa myös equttaa rohkeasti seikkailumielellä.

Välillä saanu kyl ihmetellä reenikselle tullessa kun laulu-PA:sta on 60-200hz boostattu +12db.
Tommosilla taajuksilla ei reeniksellä pitäis kaiken järjen mukaan olla mitään käyttöä laulussa. Tommoset kurvit tässä asiayhteydessä tekee vaan mikrofoneista kiertoherkemmät ja lisää vuotoja PA:han muista instrumenteista. Ns. Puhelinalueen korostus (n.800hz-3kHz tjsp.) voinee toimia et bändikaverit kuulee paremmin sanat, mut yksinäänhän toi toki kuulostaa aivan paskalta. Olisin kans varovainen niiden laulu-PA:n kaikujen kanssa. Äkkiä vaan puurouttaa soundia ja jälleen lisää kiertoherkkyyttä.

[Hardcore-Mummo]

voi koittaa myös equttaa rohkeasti seikkailumielellä.

Välillä saanu kyl ihmetellä reenikselle tullessa kun laulu-PA:sta on 60-200hz boostattu +12db.
Tommosilla taajuksilla ei reeniksellä pitäis kaiken järjen mukaan olla mitään käyttöä laulussa. Tommoset kurvit tässä asiayhteydessä tekee vaan mikrofoneista kiertoherkemmät ja lisää vuotoja PA:han muista instrumenteista. Ns. Puhelinalueen korostus (n.800hz-3kHz tjsp.) voinee toimia et bändikaverit kuulee paremmin sanat, mut yksinäänhän toi toki kuulostaa aivan paskalta. Olisin kans varovainen niiden laulu-PA:n kaikujen kanssa. Äkkiä vaan puurouttaa soundia ja jälleen lisää kiertoherkkyyttä.

Toimin muinoin hetken aikaa tekniikkavastaavana Sibiksellä. Sen pestin jälkeen en ihmettele enää mitään. Ihan normihommaa että kaikki mahdolliset tone-säädöt oli täysillä/nollilla. Hifivehkeistä toki kaikki mahdolliset loudness-tyyppiset napit alhaalla. Masterit täysillä, lähtögainit nollilla. Joskus myös toisinpäin.

[Skid Marx]

Soundit on hoidettu silleen että tullaan treenikselle ja sit kun yrittää vähän löytää säätöjä niin esim rumpali hakkaa täysiä kannuja ja basisti soittelee jotain omiaan ja hirvee möly ja sit on vaan että: äh ihan sama.