Sanoittaminen

[PS]

Derridan jälkeen on kyllä ollut ihan täys sanoitusblokki päällä, eikä mitään hajua, että miten sen sitä lähtisi purkamaan. Jaa miten tein sanoituksia. 1) Otetaan asia joka ahdistaa ihan vitusti 2) Luetaan kaikki asiaan liittyvät jutut ja katsotaan dokumentit, jos niitä on 3) Rykästään aihio paperille, jota käydään hiomaan 4) Tarkistetaan intertekstuaalisten viittausten oikeellisuus ja kielioppi 5) Kiukutellaan, kun ketään ei oikeasti kiinnosta jotkut vitun sanoitukset

Hyvä metodi!
Blokkeihin voi aina kokeilla sitä, että kirjoittaa pari sivua ihan, mitä tulee mieleen. Säännöllisesti. Saa jätevedet aivoissa liikkeelle Tyhmältähän se ehkä tuntuu, mutta tiettävästi on jeesannut monia, minuakin (vaikken nyt kummoinen esimerkki varmaan ole.)

Protip!

Tajunnan virta on hyvä tapa pitää kirjottamisrutiinia yllä muutenkin

Pitäisiköhän kokeilla. Lähinnä kiinnostaa tuo aivojen jätevesi.

Kynä paperiin ja kirjottaa vaan ilman yhtään ajattelutaukoa kunnes paperi on täysi.

Oon viime vuodet kirjoitellut puhelimeen kaikki tekstit. Eli tajunnan virtaa niin kauan kun äpyn tila loppuu!

[Äidin mielestä mukava poika]

^kynä ja paperi on voittamaton duo

[Kutosta pyytää]

Itse kirjoitan paremmin digitaalisesti lyriikkaa kuin analogisesti.

[Äidin mielestä mukava poika]

Ite tarviin sen käsi-silmä hommelin niin kynä ja paperi toimii paremmin

[Hexa]

Jos ei tule kerralla valmista, niin kuin harvoin tulee, niin ensin kirjoitan lappusille tai muistivihkoon. Sit kokoan niiden annin yhdestä tekstistä tietokoneelle. Sit printtaan ja editoin sitä printattua paperia taas käsin.

[Hexa]

Puhelimessakin on kaikenlaista sälää muistivihko-appissa, mutta se on jotenkin vaivalloinen. En tiedä miksi.

[PS]

Joskus muinoin kirjoittelin kuitteihin yms. Paperilapuusille ne hukkui tai jäi takin/housuntaskuun ja pesukoneessa tuhoituivat. Vihkon ja kynän kuskaaminen mukana on liian taiteellista minulle.
Todennut tän puhelimen muistion oivaksi apuvälineeksi. Usein sitäkään saa käteen, kun idea iskee.
Pitkiä taukoja tulee joskus kirjoittamisessa, mutta en ole vielä siitä ollut huolissani. Saatan kuitenkin kirjoittaa kolme neljä biisiä kerralla kun sen hetki koittaa. Niistä ehkä joku päätyy orkesterillekin.
Joskus vähän liian lähellä tekstiä ettei näe sitä. Toissa viikolla laitoin orkesterille ’raakile’ tekstin ja kysyin olisiko nimi ideaa niin voisin kirjoittaa kertsin. Laulaja poimi teksteistäni kertsin ja nimen biisille. Siellä se oli valmiina omalla paikallaan...

Yksi sivuprojekti kaipailis tekstejä, mutta jotenkin vaikea saada siihen teksteihin sopivanlaista tunnelmaa. Aamulla kuuntelin yhden biisin niin sain mielikuvan ja ehkä siitä pikkuhiljaa tekstitkin tulee..

[Oi! Maamme Suomi]

Puhelimessakin on kaikenlaista sälää muistivihko-appissa, mutta se on jotenkin vaivalloinen. En tiedä miksi.

Mulla on sanoitusaihiot ollut vuosia puhelimen muistiossa. Ennen älypuhelin aikaan lähettelin sanoituksia itselleni tekstareina. Varsinainen tekstin muokkaaminen sitten tietokoneella, mutta ehkä pitäisi ottaa uusi linja kynällä ja paperilla, jotta saisi tekstin virtaamaan. Aikaahan tää myös vaatii tietty. Jotenkin helkkarin vaikeeta ruuhkavuosien aikana on löytää sellaista joutilaisuutta, että ehtii miettimään jotain muuta kuin kauppalistoja tai työasioita tai sen, että miten lainat maksaa. Eikä nyt oikein kiinnostaisi mennä sellaiselle arkirealismin tasollekaan. No ehkä kaivan jonkun vihon ja uhraan päivästäni jonkun puoli tuntia ihan vain nonsensen kirjoittamiselle. On sekin nyt fiksumpaa kuin joku somen pläräily, johon menee helposti niitä puolituntisia enemmän kuin tarpeeksi.

[Äidin mielestä mukava poika]

Itelläkin ideoiden silppu puhelimessa, mutta tykkään siitä työtavasta, että kun tehdään lqulu, avataan laulunkirjoitus vihko ja käydään työhön.

[periaatteessa helppoa]

Puhelimen muistio ollu jo vuosia käytössä. Edellisen puhelimen kohdalla havahduin siihen, kun muistiossa oli toistasataa enemmän tai vähemmän valmista tekstiä että nää varmaan kandeis kopioida johku toisaallekin. Siinä kun puhelimen ois hävittänyt tai rikkonut niin jotain täysin korvaamatonta olis kadonnut. No latasin ne pilveen pari vuotta sitten, enkä kertaakaan oo käynyt siellä sen jälkeen vaikka puhelin vaihtui. Mutta meinasin tässä lähiaikoina tutkia, mitäs kaikkea paskaa sieltä löytyykään.

[carlsmeric]

mull

[Summajätkä]

Mie teen sanat yleensä silleen, että tulee joku lause tai läppä, mistä omasta mielestäni sais biisin aikaiseksi. Se sitten äkkiä paperille, jonka perään siihen liittyvä toinen idea, ja hirveetä paskaa biisin verran ympärille. Siinä on sitten valmis, tosin aivan paska sanoitus, jota hioa ja vääntää ja kirota seuraavat neljä päivää.
Nämä neljä päivää siis teen sanoitusta vain mielessäni, koska turha niitä paskoja sanoja on moneen kertaan paperille kirjoittaa. Kun aika on mielestäni kypsä kirjoittaa sanoitus lopullisesti valmiiksi, istun alas ja noin puolessatoista tunnissa biisi on valmis.
AVOT!

[Summajätkä]

Mie teen sanat yleensä silleen, että tulee joku lause tai läppä, mistä omasta mielestäni sais biisin aikaiseksi. Se sitten äkkiä paperille, jonka perään siihen liittyvä toinen idea, ja hirveetä paskaa biisin verran ympärille. Siinä on sitten valmis, tosin aivan paska sanoitus, jota hioa ja vääntää ja kirota seuraavat neljä päivää.
Nämä neljä päivää siis teen sanoitusta vain mielessäni, koska turha niitä paskoja sanoja on moneen kertaan paperille kirjoittaa. Kun aika on mielestäni kypsä kirjoittaa sanoitus lopullisesti valmiiksi, istun alas ja noin puolessatoista tunnissa biisi on valmis.
AVOT!

Tämä tekniikka siis vaatii, että kirjoittaa yhden biisin sanoituksen "valmiiksi" noin kymmenen kertaa...

[Enterobius vermicularis]

siitä onki reilu vuos kun oon postannu tänne viimeks. kaks kokonaista biisiä oon saanu sen jälkeen sanotettua, joista toinen on semi paska ok jota en välttämättä jaksa julkasta ja toisesta taas tuli ihan helvetin hyvä. nyt on tekeillä varmaan elämäni ensimmäinen iloinen kappale, ykkösversen ja bridgen ja kertsin sain jopa tehtyy mutta vittu kun jumittaa, ei oikeen oo jaksanu keskittyä miettimäänkään kakkoselle sitä oikeeta näkökulmaa ja sisältöä össönsösösö

[paperikasa]

Nynnypoppibändin tekstit tulee yleensä puolivalmiina oksennuksina, kun sävellys on jo ollut olemassa x-määrän aikaa. Sitten niitä puuttuvia laineja tulee tuskailtua viikkotolkulla ja biisiähän ei voi (jostain syystä) viedä treeneihin ennen kuin teksti on valmis. Mitä taas voi tehdä, on muokata tekstiä myöhemmin, jos tarvetta tulee. Suristelubändin teksteissä on tavallaan vähän sama, paitsi että ne tulee yleensä suht koht kokonaisina.

Englanniksi kun kirjoittaa niin antaa itselleen paljon enemmän anteeksi, mut ei sitä kuitenkaan ihan Pistepirkkotason juttuja haluaisi. Tolle yhdelle voimapoppibändin debyytille (bändi, jossa en enää vaikuta) tuli tilitettyä aika paljon henkilökohtaisuuksia, mutta en mä tiedä hiffaako kukaan niitä. Suristelubändille tulee taas tehtyä jokseenkin tarinallisempia juttuja. Suomeksi taas nojoo jaa emmä tiedä. Täs on pitkäsoiton verran biisejä vasta pyöritellyt suomeksi ns. tosissaan (ennen nynnypoppibändiä tapahtunut joitakuita biisejä suomeksi, mutta en mä niitä laske) ni ei sitä ehkä vielä voi mitenkään kauheasti analysoida.

Kirjoitan notesiin. Se on niin kätevä. Saatan kirjoittaa ylös vihkoon myöhemmin.

Sinänsä haluaisin kirjoittaa enemmän, koska siitä ois sanoittamisen suhteen pelkkää hyötyä. Tossa jo aiemmin mainittiin, että sitä ois järkevämpi harrastaa kuin esim. somettamista. Pitäisi omalla kohdalla paikkansa aika hyvin.

Tosta Häkkisen aiemmasta postauksesta tuli vähän sellanen ajatus että vois lähestyä kirjoittamista sen kautta, että tekis kuvitteellisille bändeille tekstejä. Etenkin vitutuksenpurkamisen suhteen vois toimia hyvin tehdä lähtökohtaisesti hardcoretekstejä, vaikkei sellasessa bändissä olekaan. Sit voi tietty käydä niin, että istuu yhtäkkiä ison tekstikasan päällä ja pitää päästä perustamaan bändi.