Punk in Finland

Hei, kiitos vastauksista!

Kieppi wrote:Hevosen tuntoaisti on todella herkkä, ja se kyllä tuntee raipaniskut ja hipaisunkin ihollaan. Raippa onkin (pitäisi olla...) merkinantoväline jota käytetään maltilla, ja myös monissa tapauksissa vaan lisää kunnioitusta tuova "kättä pidempi" ilman että sitä käytetään lyömiseen, esim. just vaikka siinä yhteydessä mitä aikaisemmassa postauksessa kirjoitin apuvälineistä vaikka taluttaessa hevosta. Eli tässäkin peräänkuulutetaan taas sitä että ihminen osaa käyttää oikein näitä välineitä.

Siis kun itse kävin aikoinaan tunneilla, niin joka pikku nulikalla oli raipat ja opettajat opasti että joitakin hevosia on lyötävä oikein kunnolla ettei ne muuten tajua. Muistan yhdenkin kerran, kun opettajamme tuli pontevana luokseni, riuhtaisi raipan kädestäni ja alkoi hutkia hevosta oikein olan takaa ja huusi vielä että TÄLLÄ TAVALLA kun se oli monta kertaa huomauttanut, että käytän liian vähän raippaa! Vittu mikä muija!

Kuulostaa vähän siltä, ettei mitään pikku perttuja pitäis edes päästää ratsastamaan hevosilla, kun en mä ainakaan sillon pentuna tajunnu mitään hevosten herkkyydestä(ei mulle kyllä tollasta opetettukaan, mut en tiiä onko sillä nyt niin kauheena väliä ku aika moni lapsonen käy kumminki ratsastustunneilla ja kaikki ei tod oo mitää herran terttuja jos ymmärrätte) ja ei mulla koskaan varmaan ollu mitään "yhteyttä" siihen hepoon, muuten kuin tietty silleen et mulla oli ohjat käsissä ja raippa.

Mitä jos ratsastuskouluissa alettaiski opettamaan tolleen että ei käytettäis mitään apuvälineitä siis kuolaimia jne.......?

Divine wrote:Hei, kiitos vastauksista!

Kieppi wrote:Hevosen tuntoaisti on todella herkkä, ja se kyllä tuntee raipaniskut ja hipaisunkin ihollaan. Raippa onkin (pitäisi olla...) merkinantoväline jota käytetään maltilla, ja myös monissa tapauksissa vaan lisää kunnioitusta tuova "kättä pidempi" ilman että sitä käytetään lyömiseen, esim. just vaikka siinä yhteydessä mitä aikaisemmassa postauksessa kirjoitin apuvälineistä vaikka taluttaessa hevosta. Eli tässäkin peräänkuulutetaan taas sitä että ihminen osaa käyttää oikein näitä välineitä.

Siis kun itse kävin aikoinaan tunneilla, niin joka pikku nulikalla oli raipat ja opettajat opasti että joitakin hevosia on lyötävä oikein kunnolla ettei ne muuten tajua. Muistan yhdenkin kerran, kun opettajamme tuli pontevana luokseni, riuhtaisi raipan kädestäni ja alkoi hutkia hevosta oikein olan takaa ja huusi vielä että TÄLLÄ TAVALLA kun se oli monta kertaa huomauttanut, että käytän liian vähän raippaa! Vittu mikä muija!

Kuulostaa vähän siltä, ettei mitään pikku perttuja pitäis edes päästää ratsastamaan hevosilla, kun en mä ainakaan sillon pentuna tajunnu mitään hevosten herkkyydestä(ei mulle kyllä tollasta opetettukaan, mut en tiiä onko sillä nyt niin kauheena väliä ku aika moni lapsonen käy kumminki ratsastustunneilla ja kaikki ei tod oo mitää herran terttuja jos ymmärrätte) ja ei mulla koskaan varmaan ollu mitään "yhteyttä" siihen hepoon, muuten kuin tietty silleen et mulla oli ohjat käsissä ja raippa.

Mitä jos ratsastuskouluissa alettaiski opettamaan tolleen että ei käytettäis mitään apuvälineitä siis kuolaimia jne.......?

Aika monessa paikassa ne tuntihevoset on suht turtuneita kyllä, tekevät paljon hommia ja ratsastajat aina vaihtuu, että kyllä tossa herättelyssä joku totuuden siemenkin voi piillä. Hevonen ei ole myöskään tyhmä, eli kyllä se käyttää tilaisuutta aloittelijan jallittamiseen jos se sille sallitaan Se sitten on kyseenalaista onko oikein mennä mättämään eläintä, jonka käytös johtuu kokemattomasta ratsastajasta.

Tuntihevoset turtuu helposti tuossa hommassa, ja joissain paikoissa ratsastetaankin niitä läpi opettajan tai kokeneempien toimesta. Toki myös edistyneempien ratsastajien tunneilla hevonenkin saa vähän haastetta. Monessa paikkaa vaan ei ole tarpeeksi hevosia jotta niitä voisi kierrättää vähän eri tavoin tunneilla (kaikki ei olis aina samoissa hommissa joka päivä), tai aikaa jotta niitä ehdittäisi ratsastaa läpi joskus. On noitakin tapauksia nähty missä joku korviaan myöten ihastunut ratsastaja ostaa lempparihevosensa itselleen, ja kun se pääsee siitä tuntipyörityksestä pois niin se alkaakin liikkua todella nätisti ja toimia ihan eri tavalla kuin ollessaan tuntihevosena kun sillä ratsastaa vain yksi tai kaksi henkilöä.

Ysärillä vielä näki aika rempseää apuvälineiden käyttöä ja kaikenlaista muutakin, mutta 2000-luvulle tullessa mun mielestä yleisesti tietoisuus hevosten hyvinvoinnista, luonnollinen hevostaito ym. sekä tietenkin turvallisuusasiat ovat tulleet enemmän esiin, ja ratsastuskouluissakin mielestäni meno on siistiytynyt (no, tosin kaikenlaista apuohjaa on kyllä nykyään joka lähtöön..). Varusteet on edullisempia ja voidaan hankkia sopivampia, ei näy enää esim. niitä valkoisia lyöttymiä selässä niin usein, kasarilla ja ysärillä niitä oli vähän joka hevosen selässä. Tässä hevosen hyvinvoinnin edistämisessä on toki varjopuolensa, kuten esim. tolkuton lisäravinteiden syöttö ja yletön loimitus jne. mutta jos ei puututa nyt siihen.

Kyllähän ratsastus joskus täytyy aloittaa, ja lapsena on hyvä alkaa, mutta se pitäskin tehdä just niin että lähdetään siitä että virheet istuu todennäköisesti siellä hevosen selässä jos ei suju Mulle äiti opetti alusta asti että hevosten ja muiden elukoiden kanssa ei pelleillä, niitä käsitellään aina asiallisesti, ja ne eivät puno juonia ihmisen pään menoksi Ja ennen kaikkea se, että niille annetaan ruoka- ja nukkumarauha, eikä niitä häiritä turhaan.

Hevosten kanssa kurinpalautukset on joskus ihan aiheellisia, monet tilanteet tulee yllättäen, ja ihmisellä ei ole mitään mahiksia fyysisesti pärjätä tuon kokoisen eläimen kanssa. Sen takia oliskin hyvä jos on niitä keinoja jotka vielä tehoaa siinä paikassa kun niitä tarvitaan (esim. kohottaa kättä, korottaa ääntä) kuin pelokkaaksi pilattu ja turtunut eläin (tämä nyt siis tosi kärjistettynä, harvemmin oikeasti on niitä hevosia jotka olisi niin kiusattuja ettei normaali käsittely onnistu). Hevosissa on tietty astetta luupäisempiäkin tapauksia kuten meissä ihmisissäkin, ja toisille sitten tarvitaan enemmän toistoja tai kunnollinen kertamuistutus ettei tarvitse palata asiaan montaa kertaa (esim. aidoista karkaavalle hevoselle tällit sähköpaimenesta). Tällaisissa tapauksissa on ihan selvää ettei vaikeammaksi tiedettyä eläintä sitten pitäisikään olla käsittelemässä sellaista ihmistä kenellä ei ole kokemusta siitä mitä tekee. Sitten on ne luonnostaan kunnon kilipäät, joita ei toivottavasti enää omalle tielle osu, kaksi aivan parantumatonta tapausta on tullut vastaan koko hevosurani aikana. Yleensä silmistä näkee aika paljon. Jotkut näitäkin tykkää yrittää kouluttaa, minä en.

2010-luku on siitä mahtavaa aikaa, että jokaiselle on jotain mistä valita. Jos diggaa narunpyörityshommista ja luonnollisesta hevostaidosta niin tekijöitä ja oppeja on paljonkin tarjolla, jos haluaa mennä kursseille niin pääsee. Jos haluaa kokeilla jotain muutakin ratsastuksen suuntausta niin sinne sitten vaan Henkkoht olen sitä mieltä että perinteisillä hevostaidoilla pärjää ja päätä käyttämällä. Pitää vaan olla jämpti ja johdonmukainen, ja tehdä asiat ainakin 99% ajasta aina samalla tavalla

Mun mielestä tuo pehmeillä avuilla ratsastaminen ja kuolaimettomuus on ollu Suomessa nousussa vasta viime vuosina ts. sillon ku ite alotin niin ei tuommonen ollu millään tavalla yleistä vaan yleensä ratsastettiin ihan perus englantilaisittainko se nyt on. Riippui sitten todella paljon opettajasta, miten sitä raippaa ja kannusta opetettiin käyttämään. Valmentajani totesi mulle aikoinaan kannuksesta, että hänen mielestään on parempi, että jalassa on kannus, jolloin hevonen tuntee avun kerralla selvemmin kuin, että sitä muka sitten pehmeämmällä jalalla käskettäisiin moneen kertaan. Hevoset myös oppii yksilöstä riippuen tosi äkkiä tai ainakin sitten jossain ajassa pienemmille avuille etenkin jos ratsastaja ei koko ajan vaihdu, vaan pyytää aina samalla tavalla.

Oon siinä mielessä vähän eri mieltä, että koska hevosella on herkkä tuntoaisti niin esim. raipan iskut tuntus automaattisesti pahemmalta, ku vaikka ihmisestä (jolla ei oo niin herkkä tuntoaisti). En siis nyt tarkota, et raippaa pitäs käyttää hakkaamiseen todellakaan, mut en usko, et se on noin yksioikosta se tuntoaistihomma. Hevoset kuitenki keskenään käyttää aika "kovia" keinoja toistensa kanssa kommunikointiin. Itse en kuitenkaan käyttäis ns. väkivaltaisia keinoja muuten kuin ääritilanteissa esim. jos hevonen on oikeasti vaarallisen kuriton tms.

Yks tuttuni, jolla oli ilmeisesti hieman ongelmia hevosensa kanssa, osti sille sitten kuolaimettomat suitset, kun oli ekana vissiin netistä ahminut tietoa kyseisen ratkaisun jumalallisuudesta. Ensimmäisellä ratsastuskerralla hevonen oli vaan painellu suoraa päätä kentältä talliin, kun ei ollut suussa kuolainta mistä kontrolloida. Että niin, joskus voi olla ihan ratsastajan osaamattomuutta, eikä pelkästään sitä, että hevonen ei vain tykkää kuolaimesta suussaan.

Ja Kieppiä komppailen tässä aika paljon näköjään.

Loli wrote:Mun mielestä tuo pehmeillä avuilla ratsastaminen ja kuolaimettomuus on ollu Suomessa nousussa vasta viime vuosina ts. sillon ku ite alotin niin ei tuommonen ollu millään tavalla yleistä vaan yleensä ratsastettiin ihan perus englantilaisittainko se nyt on. Riippui sitten todella paljon opettajasta, miten sitä raippaa ja kannusta opetettiin käyttämään. Valmentajani totesi mulle aikoinaan kannuksesta, että hänen mielestään on parempi, että jalassa on kannus, jolloin hevonen tuntee avun kerralla selvemmin kuin, että sitä muka sitten pehmeämmällä jalalla käskettäisiin moneen kertaan. Hevoset myös oppii yksilöstä riippuen tosi äkkiä tai ainakin sitten jossain ajassa pienemmille avuille etenkin jos ratsastaja ei koko ajan vaihdu, vaan pyytää aina samalla tavalla.

Oon siinä mielessä vähän eri mieltä, että koska hevosella on herkkä tuntoaisti niin esim. raipan iskut tuntus automaattisesti pahemmalta, ku vaikka ihmisestä (jolla ei oo niin herkkä tuntoaisti). En siis nyt tarkota, et raippaa pitäs käyttää hakkaamiseen todellakaan, mut en usko, et se on noin yksioikosta se tuntoaistihomma. Hevoset kuitenki keskenään käyttää aika "kovia" keinoja toistensa kanssa kommunikointiin. Itse en kuitenkaan käyttäis ns. väkivaltaisia keinoja muuten kuin ääritilanteissa esim. jos hevonen on oikeasti vaarallisen kuriton tms.

Todennäköisesti oot paljon paremmin perillä lajin suuntausten kehityksestä kuin mä, koska oon lopettanut työt hevosalalla v.-06 ja sen jälkeen seuraillut kevyesti tuttujen kautta/netistä mistä ihmiset puhuu. Silloin kun olin alalla vielä niin kiinnostus luonnolliseen hevostaitoon oli kasvussa, ja esim. klassisen ratsastuksen suuntaus tulossa paremmin tietoisuuteen isommallekin porukalle. Joitain alan lehtiäkin oli tuloillaan tuossa vuosituhannen taitteessa, oliko sellainen kun Hevospolku? Muistelen ainakin että joku sen niminen olis ollut, joka keskittyi tuohon luonnolliseen hevostaitoon. Mutta pääosinhan jengi meni ja varmaan menee edelleen sillä perinteisellä.

Kannushommasta samaa mieltä, toki hevoskohtaista minkälainen apu yleensä kullakin hevosella menee perille. Sitten kun oppii pitämään jalkaa paikallaan ja voi siirtyä kannuksilla ratsastamiseen niin parempi noin kuin nää klassiset "potkase sitä vähän kovempaa"-hommelit...

Joo se on varmasti tilannesidonnaista myös miten hevonen tuntee ja miten se reagoi fyysiseen kosketukseen, ts. vaikka orilaitumen laumassa möykkäröinti ei vissiin hirveesti hetkauta, niin silti joku ärsyttävä kärpäsen kävely perseen päällä voi tuntua häiritsevältä. Sama homma tietty ihmisellä, ei se satu jos joku kättelee tosi kovaa, mutta kyllähän se kutittaa ja häiritsee jos muurahainen on sukassa Tai vaatteet päällä ei tunnu miltään (vaikka niiden tuntee olevan päällä) kun siihen on tottunut, mutta joku pikkasen turhan kiristävä vyö tai resori voi tuntua kurjalta.

Tokihan siihen kuolaimettomaankin pitää kouluttaa/totuttaa hevonen, että mitä siltä pyydetään kun annetaan se paine. Ei mikään varuste oo mikään "laitan tän hevoselle ja kaikki ongelmat ratkeaa".
Viittaan siis tohon Lolin tuttuun, että vaikuttaa olevan jotain muutakin suhteessa epätasapainossa, jos noin vahvasti reagoi ja juoksee pois tilanteesta.

Mutjoo, en halua liittää itteäni kuitenkaan mihinkään yhteen koulukuntaan. Tai tuntuu että nykyään on aika paljon tätä kuolain vs. kuolaimettomuus, kengät vs. kengättömyys, englanti vs. länkkäri jne. Mun mielestä pitää olla avoimin mielin ja käydä aina hevos(ja ratsastaja)kohtaisesti läpi asioita. Koska, joku mikä toimii jollekkin voi olla, ettei toimi ollenkaan toiselle.

Uuteen aiheeseen: Ootteko kuinka vinoja? Kaikki ihmiset taitaa olla vähän vinoja, ootteko huomannu missä liikkeissä, suunnissa, askellajeissa tai hevosilla vinous eritoten korostuu?

Mä oon vino tai jäykkä oikeaan suuntaan. Jotain tapahtuu oikealla puolella lonkkaa, en vaan oikeen osaa selittää onko se kihelmöintiä, kankeutta vai mitä. Typerää.

Onpas täällä ollut mielenkiintoista keskustelua, kiitos! Itse pyrin ratsastamaan hellästi ja siististi, mutta enpä usko että siinä onnistun, miulla on esimerkiksi surkea tasapainoa ja joissain siirtymisissä horjahdan ja kädet liikahtavat siinä samassa yms. Luin just jostain blogista ettei hevosta kannata taputtaa kaulalle kiittäessä, vaan silitys riittäisi, mitä olette tästä mieltä? Itsehän taputan heppaa jatkuvasti kun se tekee jotain haluamaani, kuten hengittää..oon kyllä niin tätiratsastajan perikuva.
Vinoudesta en osaa sanoa, itse huomaan että valun sisäpuolelle koko ajan, en tiedä tarkoititko äfäf tämän kaltaista vinoutta?

äfäf wrote:Tokihan siihen kuolaimettomaankin pitää kouluttaa/totuttaa hevonen, että mitä siltä pyydetään kun annetaan se paine. Ei mikään varuste oo mikään "laitan tän hevoselle ja kaikki ongelmat ratkeaa".
Viittaan siis tohon Lolin tuttuun, että vaikuttaa olevan jotain muutakin suhteessa epätasapainossa, jos noin vahvasti reagoi ja juoksee pois tilanteesta.

Itse tulkitsin tuon niin, että hevosella ehkä kurinpidollisia ongelmia ja lähti talliin, koska ei huvittanut ja ratsastaja ei saanut mitään tehtyä, kun ei ollut kuolaimia. Kyseessä ei siis ollu mitkään hackamoret eikä hevoselle siis tullut pelkoreaktio vaan ihan ettei huvittanut.

Itse kiitän hevosta äänellä tai koskettamalla/silittämällä kaulaa. Ääntä suosin siks, että palautteen voi antaa heti ilman, että tekemistä pitää mitenkään lopettaa. En usko, et sillä ihan hirveenä väliä on taputtaako vai silittääkö kevyesti, riippuu varmaan siitäki mihin hevonen on oppinu, kunhan ei tuota kipua.

Ite oon vino lähinnä kai silleen, että toinen puoli heikompi jne. Huomaa silleen, että esim. johtavaa ohjasotetta hankalampi käyttää toiselle puolelle. Hevosethan on käytännössä kaikki vinoja. Joskus aikoinaan liikutin yhtä tuntaria tuntien ulkopuolella ja ohessa vähän vakituisemmin. Se oli ostettu vähän huonolla koeratsastuksella jostain puskasta ja jo ekalla tunnilla (minä sillä taisin silloinki mennä) huomattiin, että se ei osaa nostaa toista laukkaa. Silloinen ope oli siis käynyt kokeilemassa sitä tiellä, missä sillä oli yleensäki ratsastettu eikä ollu huomannu (!!!) ettei toinen laukka nouse. Lopulta sain sillä joskus sitten toisenkin laukan nostettua. Ilmeisesti koska sillä oli ratsastettu vain suoraa tietä ilman mitään muuta, ku liikutustarkoitus niin oli aina nostanut vahvemman laukan ja lopulta sitten se toinen laukka oli menny niin heikoksi, ettei enää noussut käytännössä ollenkaan. Oli vielä ravisukunen lämppäri eli laukat heikkoj muutenki. Muuten se oli kyllä aivan ihana, herttanen tamma.

Mä taputin tai "silitintaputin" kaulalle ja kehuin äänellä. Rapsutin harjantyvestä kans joskus

Vino oon kyllä kuin Pisan torni. Oon telonut aikoinaan vasemman polveni, ja se oli vuosia tosi huono kunnes parani toisella leikkauksella. Tuo vuosien mittainen varominen + oikeakätisyys on vaikuttanut niin että olen vahvasti vino oikealle ja varon edelleen tiedostamatta vasenta puolta, fyssari "paljasti" sen mulle kun kävin selkähommien takia. Se näkyy ryhdissäkin, oikea olkapää on hieman alempana kuin vasen, ja ylävartalo+olkapää on kiertynyt oikealle eteen. No nythän tää kuulostaa ihan joltain Stephen Hawkingilta tää mun kuvailu Tähän vinouteen on lääke eli kehonhallintaharjoitukset + jumppa + sali ja varsinkin harjoitukset molemmille puolille erikseen, mutta mulla oli vuoden mittainen sairasteluputki, en jaksanut liikkua säännöllisesti. Nyt sitten näitä pääsee taas korjailemaan. Hevosen selässä saisin varmaan paljon tuhoa aikaan

Entinen hevoseni oli jalkavaivainen sillä tavoin, että jonkinlainen nivelkuluma oli jäänyt raviajoilta. Se ei muuten haitannut käyttöä, ei ollut ep tai mitään, mutta sen puolen laukkaa ei suostunut kirveelläkään nostamaan.

Ensi viikolla viisi päivää tallielämää ja ratsastusta edessä! Miehen systerin tallilla siis. Niillä on viikonloppuna estekisatkin, ja mä oon ihan innoissani että pääsen tekemään sinne ihan mitä tahansa, vaikka nostelemaan puomeja.

Speden huumetytär wrote:Ensi viikolla viisi päivää tallielämää ja ratsastusta edessä! Miehen systerin tallilla siis. Niillä on viikonloppuna estekisatkin, ja mä oon ihan innoissani että pääsen tekemään sinne ihan mitä tahansa, vaikka nostelemaan puomeja.

Oon niin kade!

Speden huumetytär wrote:Ensi viikolla viisi päivää tallielämää ja ratsastusta edessä! Miehen systerin tallilla siis. Niillä on viikonloppuna estekisatkin, ja mä oon ihan innoissani että pääsen tekemään sinne ihan mitä tahansa, vaikka nostelemaan puomeja.

Jee kisatunnelma, buffetista viimesillä roposilla tuoretta kahvia ja sämpylä (kun ei kuitenkaan oo ehtiny syömään koko päivänä mitään!), pöllyävä hiekkakenttä ja tietty HEVOSENPASKAN HIENOINEN TUOKSU Ainekset hyvään päivään

Kieppi wrote:

Speden huumetytär wrote:Ensi viikolla viisi päivää tallielämää ja ratsastusta edessä! Miehen systerin tallilla siis. Niillä on viikonloppuna estekisatkin, ja mä oon ihan innoissani että pääsen tekemään sinne ihan mitä tahansa, vaikka nostelemaan puomeja.

Jee kisatunnelma, buffetista viimesillä roposilla tuoretta kahvia ja sämpylä (kun ei kuitenkaan oo ehtiny syömään koko päivänä mitään!), pöllyävä hiekkakenttä ja tietty HEVOSENPASKAN HIENOINEN TUOKSU Ainekset hyvään päivään

Hyvin tiivistetty!

Jee huumetytär! Miulla oli tänään hyvä ratsastustunti, kaikki mitä halusin tapahtui heti, ja muutoin vain löntystelimme. Opettaja sanoi että "sitä on selvästi treenattu K.N. Specialiiin", on miulla vaan niin hieno tuntiheppa.

sain tänään liikuntaseteleitä ja ne käy näköjään jossain ratsastustallilla. vois silittelemään jotain poneja.

Maaseutuloman hepukkapäivä nro 1 purkissa! Ratsastin yhden suokin kamalassa helteessä, irtojuoksutettiin pari poniinia ja sitten lähdettiin hakemaan yksi ylläpitohevonen erään legendaarisen esteratsastajan tallilta. Lyöttäydyin mukaan väijymään millanen meininki tuommoisella ökytallilla on. No ei ollut ainakaan kovin rento. Mutta kivan olonen heppa läksi matkaan kuitenkin! Huomenna lisää ratsastusta, lauantaille suunniteltiin heppojen uittamisretkeä ja sunnuntaina talkoohommia estekisoissa.