Pyöräily kuntoiluna

[Sasse netä]

Terska!

Sain haltuuni vanhan matkapyörän, johon olisi ajankohtaista ostaa uudet kumit. Yritän TOSIMIÄHENÄ opetella asioista tottakai ominpäin, mutta tällä haavaa olen persaukinen. Väärät valinnat Motonetin kumiviidakossa voivat olla lompakolle ja mielenterveydelle fataalit, joten kysyn viisaammilta.

Vanteen merkintä: ETRTO-622x16 700c, Made In Belgium.

Nimeän tulevan lapseni sinun mukaasi, jos heität asiantuntevan vastauksen. Kiitos.

Kuinkas isot kumit mahtuu pyörässä pyörimään? Se tässä vielä pitää selvittää. Tosin 16mm vanteille ei kyllä mitään kahden tuuman kumeja kannata edes kokeilla mutta niinni. Onko edellisissä kumeissa joku leveysmerkintä?

[aatos kipotti]

Terska!

Sain haltuuni vanhan matkapyörän, johon olisi ajankohtaista ostaa uudet kumit. Yritän TOSIMIÄHENÄ opetella asioista tottakai ominpäin, mutta tällä haavaa olen persaukinen. Väärät valinnat Motonetin kumiviidakossa voivat olla lompakolle ja mielenterveydelle fataalit, joten kysyn viisaammilta.

Vanteen merkintä: ETRTO-622x16 700c, Made In Belgium.

Nimeän tulevan lapseni sinun mukaasi, jos heität asiantuntevan vastauksen. Kiitos.

Kuinkas isot kumit mahtuu pyörässä pyörimään? Se tässä vielä pitää selvittää. Tosin 16mm vanteille ei kyllä mitään kahden tuuman kumeja kannata edes kokeilla mutta niinni. Onko edellisissä kumeissa joku leveysmerkintä?

Eiköhän sinne ainakin 28 mm mahdu, kun kyseessä on matkapyörä. Elikkäs kaupasta taittuvakylkiset renkaat, joiden paketissa on teksti 622 x 28. Sisurit kannattaa vaihtaa samalla; niissä lukee tietty leveysalue, esim. 622 x 20-32 mm sopisi. Tsekkaa, mikä venttiili nykyisissä on: jos nykyisissä on presta, pikaventtiili (normifillarin venttiili) ei todnäk mahdu vanteen reiästä.

[Someraivo]

Tuli vaihdettua polkimet ja kengät samaan aikaan. Hyvä etten kaatunut lukoilla liikennevaloihin, kun ei se lähtenytkään samalla tavalla irti, kuin vanhoilla vehjeksillä

[aatos kipotti]

Sain kaverin kautta sykemittarin erittäin hyvällä alennuksella niin otin sitten tuon Suunto 9 Baro -kellon. Ikinä en oo sykkeitä mittaillut niin ajattelin hommata kunnon vehkeen samantien koska mitään järkeä tässä hommassa ei saa olla. Eihän toi pyöräilyyn ole optimaalinen, ainakaan navigoinnin osalta, mutta tarkoitus on käyttää muuhunkin urheiluun, varmaan toimii aivan riittävän hyvin.

Nyt kun alkaa oma peruskunto kohoamaan niin huomaa miten hiton hyvin tuolla sykemittarilla pystyy kalibroimaan omat fiilikset reisissä. Jonkun kuukauden jauhaa pari kertaa viikkoon fillarilla pari tuntia putkeen ja yrittää pitää kadenssit korkealla ja sykkeet matalalla. Itsellä ainakin syntynyt tosi paljon kivoja oivalluksia sen myötä. Nyt sit osaa jo lukea tuntemuksia jaloista sen verran tarkasti, että on 5-10sek edellä sitä mitä sykemittarin sykkeet näyttää.

Tossa taitaa olla omalla mutulla vedeltynä sama kuin kaikessa mittaroinnissa: omat fiilikset tulee aina ihan ensin ja sen jälkeen vasta mitattavat muutokset kropan toimintaan. Eli siis periaatteessa ihan turhaa sykkeiden mittarointi jossain pk touhussa kunhan ensin ymmärtää oman kroppansa tuntemukset hyvin. Toisaalta taas ne tuntemukset saattaa olla aika hankalakin huomata päivästä yms riippuen ja sen takia ite oon huomannut, että sykemittarista vähän lunttaa niin pysyy koko ajan edes suunnilleen kartalla ja helpompi korjata touhuja 10sek viiveellä kuin edellisestä lenkistä viisastuneena jolloin saattaa säätää juttuja liian radikaalisti eikä koskaan pääse tasapainoon.

Itse kyllä olin fillaroinnin aloittaessani kalibroinut syketason ihan persielleen, aivan liian korkealle. Kun sitten hankin sykemittarin, oli ensin vaikea uskoa lukemia, mutta kylläse syke siitä lähti laskuun, kun aikansa opetteli ja yritti muistutella itselleen että ei tässä jäniksen selässä olla.

Nyt on taas kyllä tilanne se, että pitää kaivaa sykemittari esiin että saa tsekaatua tilanteen, vissiin vähän turhan lujaa tulee vedettyä. Toisaalta sykemittari alkaa kyllä aika herkästi piipittää ylämäessä, kun olen asettanut sinne ikäni ja se laskee sitten ikävähennyksiä maksimisykkeestä. Siinä vaiheessa kun mittari alkaa piipittää ei oikeasti tunnu vielä missään. Pumppu vetää kuitenkin tarvittaessa kierroksia tuon laskennallisen maksimin yli ihan reilusti.

Toisaalta: kun edellisen kerran ajoin, huomasin jossain vaiheessa, erityisesti ylämäessä, runttaavani turhan kovilla painoilla ja hitaalla pyörityksellä ja lenkin jälkeen oli etureidet kipeät. Eilen sitten oikein erikseen naksuttelin vaihdetta tarkoituksella pienemmälle kun kierrokset tuntuivat laskavan ja nyt eivät reidet menneet tukkoon. Tuli myös noustua ylämäissä runttaamaan putkelta.

Iloinen asia myös: selän ja vatsan tukilihakset ovat alkaneet muistaa hommaansa aika nopeasti. Ei enää käsivarret kipeydy vaikka aika matalaa ajoasentoa tulee pidettyä. Niin ja hanuri alkaa taas olla tottunut tuohon leveimmillään 132 mm leveään vulkanoidun kumin pehmustamattomaan lätkään. Tai ehkä se oli se perseen nostaminen penkistä tavallista useammin kekä vähensi rasitusta pyrstössä.

Meinasin tulla itse lisäämään tänne kunhan muistan, että hyvä aika-ajoin kalibroida omat fiilikset sykemittarilla. Anaerobisen kynnyksen alapuolella pysyttely on kyllä yllättävän leppoista touhua ja välillä äärimmäisen vaikeaa pysytellä siellä jos jotain peekoota hakee. Ja itellä kuin myös varmasti muillakin on isoja eroja että mikä syke tuntuu miltäkin riippuen päivästä, kellonajasta, kelistä, omista fiiliksistä, mitälie.

Edit: käsittääkseni ainakin jotkut mittarit osaa pistää sykealueet uusiksi itsestään kun ne havaitsee uuden maksimisykehuipun. En ole kyllä ihan 100% varma Noihan käsittääkseni kuitenkin on aina prosenttia maksimisykkeestä noi rajat jos ei ole itse käynyt kuntopyörää polkemassa ja sormea piikittämässä aika-ajoin.

Tänään kävin lenkillä sykemittarin kanssa. Ekat 55 km silleen että pysyisi sykkeet suht alhaalla, parissa ylämäessä vain vähän rykäisin että mitä ja missä kohdassa sanoo sykemittari (se sanoo piip piip alta 170 lyönnin, olen kääpä) ja sitten kun oli kymmenisen kilsaa matkaa jäljellä, vedin ylämäen ja alamäen ns. täysiä ja kokelin huvikseni paljonko pumppu ottaa kierroksia. Tuossa kokeessa taisi 184 olla korkein syke. Sen jälkeen kesti kyllä kauan ennen kuin syke laski taas alle 150 lyönnin.

Tuo on Lidlin halpismalli, ei vamasti opi mitään enkä tiedä sen absoluuttisesta tarkkuudesta, mutta kun nyt tietää mitä tuo mittari näyttää kun vedetään öbaut täysiä, voi sovittaa sitten sykettä muille sykealueille.

Kyllähän tuo muuten on sitten sellaista tsippadiidaa, tässähän ajelee vaikka kuinka pitkään, kun oikein tarkoituksella vahtaa sykemittaria ettei kierrokset nouse korkealle.

[Sasse netä]

Sain kaverin kautta sykemittarin erittäin hyvällä alennuksella niin otin sitten tuon Suunto 9 Baro -kellon. Ikinä en oo sykkeitä mittaillut niin ajattelin hommata kunnon vehkeen samantien koska mitään järkeä tässä hommassa ei saa olla. Eihän toi pyöräilyyn ole optimaalinen, ainakaan navigoinnin osalta, mutta tarkoitus on käyttää muuhunkin urheiluun, varmaan toimii aivan riittävän hyvin.

Nyt kun alkaa oma peruskunto kohoamaan niin huomaa miten hiton hyvin tuolla sykemittarilla pystyy kalibroimaan omat fiilikset reisissä. Jonkun kuukauden jauhaa pari kertaa viikkoon fillarilla pari tuntia putkeen ja yrittää pitää kadenssit korkealla ja sykkeet matalalla. Itsellä ainakin syntynyt tosi paljon kivoja oivalluksia sen myötä. Nyt sit osaa jo lukea tuntemuksia jaloista sen verran tarkasti, että on 5-10sek edellä sitä mitä sykemittarin sykkeet näyttää.

Tossa taitaa olla omalla mutulla vedeltynä sama kuin kaikessa mittaroinnissa: omat fiilikset tulee aina ihan ensin ja sen jälkeen vasta mitattavat muutokset kropan toimintaan. Eli siis periaatteessa ihan turhaa sykkeiden mittarointi jossain pk touhussa kunhan ensin ymmärtää oman kroppansa tuntemukset hyvin. Toisaalta taas ne tuntemukset saattaa olla aika hankalakin huomata päivästä yms riippuen ja sen takia ite oon huomannut, että sykemittarista vähän lunttaa niin pysyy koko ajan edes suunnilleen kartalla ja helpompi korjata touhuja 10sek viiveellä kuin edellisestä lenkistä viisastuneena jolloin saattaa säätää juttuja liian radikaalisti eikä koskaan pääse tasapainoon.

Itse kyllä olin fillaroinnin aloittaessani kalibroinut syketason ihan persielleen, aivan liian korkealle. Kun sitten hankin sykemittarin, oli ensin vaikea uskoa lukemia, mutta kylläse syke siitä lähti laskuun, kun aikansa opetteli ja yritti muistutella itselleen että ei tässä jäniksen selässä olla.

Nyt on taas kyllä tilanne se, että pitää kaivaa sykemittari esiin että saa tsekaatua tilanteen, vissiin vähän turhan lujaa tulee vedettyä. Toisaalta sykemittari alkaa kyllä aika herkästi piipittää ylämäessä, kun olen asettanut sinne ikäni ja se laskee sitten ikävähennyksiä maksimisykkeestä. Siinä vaiheessa kun mittari alkaa piipittää ei oikeasti tunnu vielä missään. Pumppu vetää kuitenkin tarvittaessa kierroksia tuon laskennallisen maksimin yli ihan reilusti.

Toisaalta: kun edellisen kerran ajoin, huomasin jossain vaiheessa, erityisesti ylämäessä, runttaavani turhan kovilla painoilla ja hitaalla pyörityksellä ja lenkin jälkeen oli etureidet kipeät. Eilen sitten oikein erikseen naksuttelin vaihdetta tarkoituksella pienemmälle kun kierrokset tuntuivat laskavan ja nyt eivät reidet menneet tukkoon. Tuli myös noustua ylämäissä runttaamaan putkelta.

Iloinen asia myös: selän ja vatsan tukilihakset ovat alkaneet muistaa hommaansa aika nopeasti. Ei enää käsivarret kipeydy vaikka aika matalaa ajoasentoa tulee pidettyä. Niin ja hanuri alkaa taas olla tottunut tuohon leveimmillään 132 mm leveään vulkanoidun kumin pehmustamattomaan lätkään. Tai ehkä se oli se perseen nostaminen penkistä tavallista useammin kekä vähensi rasitusta pyrstössä.

Meinasin tulla itse lisäämään tänne kunhan muistan, että hyvä aika-ajoin kalibroida omat fiilikset sykemittarilla. Anaerobisen kynnyksen alapuolella pysyttely on kyllä yllättävän leppoista touhua ja välillä äärimmäisen vaikeaa pysytellä siellä jos jotain peekoota hakee. Ja itellä kuin myös varmasti muillakin on isoja eroja että mikä syke tuntuu miltäkin riippuen päivästä, kellonajasta, kelistä, omista fiiliksistä, mitälie.

Edit: käsittääkseni ainakin jotkut mittarit osaa pistää sykealueet uusiksi itsestään kun ne havaitsee uuden maksimisykehuipun. En ole kyllä ihan 100% varma Noihan käsittääkseni kuitenkin on aina prosenttia maksimisykkeestä noi rajat jos ei ole itse käynyt kuntopyörää polkemassa ja sormea piikittämässä aika-ajoin.

Tänään kävin lenkillä sykemittarin kanssa. Ekat 55 km silleen että pysyisi sykkeet suht alhaalla, parissa ylämäessä vain vähän rykäisin että mitä ja missä kohdassa sanoo sykemittari (se sanoo piip piip alta 170 lyönnin, olen kääpä) ja sitten kun oli kymmenisen kilsaa matkaa jäljellä, vedin ylämäen ja alamäen ns. täysiä ja kokelin huvikseni paljonko pumppu ottaa kierroksia. Tuossa kokeessa taisi 184 olla korkein syke. Sen jälkeen kesti kyllä kauan ennen kuin syke laski taas alle 150 lyönnin.

Tuo on Lidlin halpismalli, ei vamasti opi mitään enkä tiedä sen absoluuttisesta tarkkuudesta, mutta kun nyt tietää mitä tuo mittari näyttää kun vedetään öbaut täysiä, voi sovittaa sitten sykettä muille sykealueille.

Kyllähän tuo muuten on sitten sellaista tsippadiidaa, tässähän ajelee vaikka kuinka pitkään, kun oikein tarkoituksella vahtaa sykemittaria ettei kierrokset nouse korkealle.

Itekin oon ajanut about pelkästään soololenkkejä kun sit voi ajaa tuijotellen sykemittariin. Joku 4 tuntia ja risat menee pelkällä vedellä ja sen jälkeen ainoat ongelmat tulee jos tulee hapottavia ylämäkiä eikä millään viitsisi naksutella kevyintä vaihdetta pesään. Viimein tuli varmaan tajuttua, että mikä hitto sitä noita kunnon ajokoiria ajaa minimipysähdyksillä ja jotain vähän napsii ajon aikana 10+ tuntia päivässä satulassa.

Aikaisemmin ite ajanut joko omin päin liian lujaa tai porukalla liian lujaa niin ei ole koskaan päässyt tuonne ns matkapyöräilysektorille vaan pitänyt imeä kaiken maailman geelejä ihan perus lenkeilläkin ja pelätä verensokereiden romahdusta ja pientareella istuskelua.

Edit: Oma mittari näytti viimeksi jotain 1800kcal ja 40% energiasta rasvoja joka käsittääkseni jo kohtalaisen hyvä prosentti.

[Höntti-Osku]

Maastopyöräily kiinnostaa

Best harrastus siinä niin

Tulin vaan tänne sanomaan nyt ihan vaan jäykkäperämaasturin hommattuani että viiskauttaviis harrastus

[Höntti-Osku]

Maastopyöräily kiinnostaa

Best harrastus siinä niin

Tulin vaan tänne sanomaan nyt ihan vaan jäykkäperämaasturin hommattuani että viiskauttaviis harrastus

Myöskin: loppuu jalat eikä oo bodya

[Höntti-Osku]

Maastopyöräily kiinnostaa

Best harrastus siinä niin

Tulin vaan tänne sanomaan nyt ihan vaan jäykkäperämaasturin hommattuani että viiskauttaviis harrastus

Myöskin: loppuu jalat eikä oo bodya

On tää kyllä best harrastus tässä niin

[Hyödytön idiootti]

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006611870.html

”Pyöräilyssä täytyy käyttää 10 000 puntaa pyörään. Siellä on runsaasti persläpiä, koska heillä on rahaa ja he ajattelevat rahan olevan tärkein asia. En voi sietää sellaisia ihmisiä. Sellaista väkeä ei ole juoksumaailmassa”, O’Sullivan vakuuttaa.

[Someraivo]

Voihan jehna kun oli hienoa olla maastopyöräilemässä tuolla pohjoisessa. Kun vain saisi aikaiseksi repästä ja siirtäisi koko etelän vetelän elämänsä porojen luvattuun maahan kuuntelemaan paikallisten vittuilua

[Someraivo]

Maastopyöräily kiinnostaa

Best harrastus siinä niin

Tulin vaan tänne sanomaan nyt ihan vaan jäykkäperämaasturin hommattuani että viiskauttaviis harrastus

Myöskin: loppuu jalat eikä oo bodya

On tää kyllä best harrastus tässä niin

Jalat jo kuin kaksi tervaskantoa, ilman bodya?

[mutavelho]

Tekis mieli hankkia maastopyörä mut kuumottaa rahanmeno suhteessa käyttöasteeseen

[mutavelho]

Tekis myös yhä mieli maantiepyörää enkä osaa päättää kumpaa näistä tarvin akuutimmin. Välimalli löytyy jo.

[Someraivo]

Ite on tullut jätettyä kippurasarviset pyörät kokonaan pois ja tällä hetkellä on vain yksi täysjoustoinen maastopyörä kahdella eri kiekkosetillä. Toisissa kiekoissa paremmin rullaavat renkaat retki/maantiesekoiluja varten ja toisessa sitten paremmin pitävät ja kyljistä reilusti jykevämmät renkaat kaikkea muuta sekoilua varten. Ainakin ite kokenut kiekkojen vaihtamisen olevan näppärämpää kuin eri rengastuksien vääntämisen vanteille ja halvempaa kuin toisen fillarin hankkimisen kaveriksi, vaikka jäykkäperäkuumetta tuleekin podettua aika ajoin.

Yksi maastopyörä siitä syystä, että tuli todettua maantiepyöräilyn olevan kuntoiluna aivan helvetin typerä laji. Kolmen-neljän tunnin lenkki on helposti sen 80-100 kilsaa ja tossa täytyy sitten jo oikeasti miettiä sitä reittiä, että olisi kivaa ajettavaa vs. maastopyörällä 40-50 kilsaa polkuja/metsäteitä.

Jos välttämättä tykkää siitä kippurasarven tuomasta fiiliksestä tai haluaa sellaista työmatkoilla käyttää, niin joku gravelgrinder vähän leveemmillä renkailla on aika hyvä ratkasu routarikkoisia pyöräteitäkin silmällä pitäen, ja voihan tommosella jotain kevyitä metsäpolkujakin ajaa.

Summasummarum, osta maastopyörä ja aja sillä kaikki ajot. Jäykkäperät ihan best, mutta jos pelimerkkejä riittää, niin täpärit vielä parempia lukittavine iskareineen.

[Sasse netä]

Harkitsen tommosen hybridin ostamista johon mahtuisi vähän läskimmät renkaat, ajelisi vaikka jotain metsäautoteitä tai jotain tai en tiiä.

Edit: Maantiepyöräily kuntoiluna helpottuu huomattavasti jos menee tommoseen 275 gravel lifestyleen eli gk slickit tai vastaavat sileät renkaat yli 40mm leveänä niin se on ihan sama ajeleeko välillä jotain hiekkateitä, vähän polkupätkiä vai asfaltin reunaa. Eipä tuollaisilla lujaa pääse kun aerodynamiikka ei oikein ole noissa leveissä kumeissa kohdillaan muuta eipä kuntoiluhommissa ole sillä keskarilla niin kauheasti väliä.