Neuvostoliitossa ei ollut tätäkään ongelmaa
https://www.punkinfinland.net/forum/
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=15&t=518674
Näinhän tämä vähän on ollut, ja siis juurihan Suomi näytti MM-kisoissa, että niinsanotusti huonompikin voi voittaa.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 00:47Bruins on parempi kaikessa, mutta Blues pelaa paremmin kaikessa, lukuunottamatta ylivoimaa. Se Bostonin murskavoitto tosin jäi itseltäni näkemättä, mutta näin niinkun muiden pelien perusteella.
Olikos St. Louis muuten tammikuussa sarjan viimeisenä ja nyt kahden voiton päässä Stanley Cupista?Damone wrote: ↑05 Jun 2019, 03:03Näinhän tämä vähän on ollut, ja siis juurihan Suomi näytti MM-kisoissa, että niinsanotusti huonompikin voi voittaa.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 00:47Bruins on parempi kaikessa, mutta Blues pelaa paremmin kaikessa, lukuunottamatta ylivoimaa. Se Bostonin murskavoitto tosin jäi itseltäni näkemättä, mutta näin niinkun muiden pelien perusteella.
Oli. Just luin Urheilulehdestä artikkelin jossa asia mainittiin. Billington keskeinen osa Bluesin nousua.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 03:24Olikos St. Louis muuten tammikuussa sarjan viimeisenä ja nyt kahden voiton päässä Stanley Cupista?Damone wrote: ↑05 Jun 2019, 03:03Näinhän tämä vähän on ollut, ja siis juurihan Suomi näytti MM-kisoissa, että niinsanotusti huonompikin voi voittaa.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 00:47Bruins on parempi kaikessa, mutta Blues pelaa paremmin kaikessa, lukuunottamatta ylivoimaa. Se Bostonin murskavoitto tosin jäi itseltäni näkemättä, mutta näin niinkun muiden pelien perusteella.
Ei Blues siinäkään niin huono ollut, mitä luvuista saattaisi päätellä. Boston sai liikaa eteen heti alussa.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 00:47Bruins on parempi kaikessa, mutta Blues pelaa paremmin kaikessa, lukuunottamatta ylivoimaa. Se Bostonin murskavoitto tosin jäi itseltäni näkemättä, mutta näin niinkun muiden pelien perusteella.
YLElläkin oli iso juttu aiheesta just.Iafrate wrote: ↑05 Jun 2019, 08:22Oli. Just luin Urheilulehdestä artikkelin jossa asia mainittiin. Billington keskeinen osa Bluesin nousua.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 03:24Olikos St. Louis muuten tammikuussa sarjan viimeisenä ja nyt kahden voiton päässä Stanley Cupista?Damone wrote: ↑05 Jun 2019, 03:03Näinhän tämä vähän on ollut, ja siis juurihan Suomi näytti MM-kisoissa, että niinsanotusti huonompikin voi voittaa.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 00:47Bruins on parempi kaikessa, mutta Blues pelaa paremmin kaikessa, lukuunottamatta ylivoimaa. Se Bostonin murskavoitto tosin jäi itseltäni näkemättä, mutta näin niinkun muiden pelien perusteella.
Yhtään peliä en oo kattonu mutta eilen luin, että big bad bruins on hävinny taklaukset jokaisessa finaalimatsissa.Damone wrote: ↑05 Jun 2019, 03:03Näinhän tämä vähän on ollut, ja siis juurihan Suomi näytti MM-kisoissa, että niinsanotusti huonompikin voi voittaa.Hikinen Möhömaha wrote: ↑05 Jun 2019, 00:47Bruins on parempi kaikessa, mutta Blues pelaa paremmin kaikessa, lukuunottamatta ylivoimaa. Se Bostonin murskavoitto tosin jäi itseltäni näkemättä, mutta näin niinkun muiden pelien perusteella.
ST. LOUIS. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien, lauloi aikanaan Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvist. Kappaleen nimi oli muuten ”Elämänmeno”. Elämänmenoa voisi sovitella Stanley Cupin finaalien tunnuskappaleeksi ainakin neljän ensimmäisen ottelun jälkeen, sillä niin erikoisesti ovat voimasuhteet sarjan sisällä heitelleet.
Ottelut eivät totisesti ole olleet veljiä keskenään.
Paras esimerkki tästä saatiin muutaman edellispäivän aikana. Koko St. Louis kylpi lauantaina uskomattomassa jääkiekkohuumassa, olihan kaupungissa odotettu cup-finaaleita peräti 49 vuoden ajan. Alla oli vieläpä makea kakkospelin jatkoaikavoitto Bostonista. Lauantaista tuli kuitenkin Bluesille painajainen, kun Boston moukaroi sen kumoon tämän oman yleisön edessä numeroin 7–2.
Kaksi päivää myöhemmin kellossa oli kuitenkin jälleen täysin eri ääni.
Ahnas ja nälkäinen, aidosti epätoivoinen Blues tuli sarjan neljänteen otteluun kuin se olisi ollut maailman viimeinen jääkiekko-ottelu. Kotijoukkue laittoi Bostonin maanantaina mankeliin, jollaisessa Bruins ei vielä tänä keväänä ole ollut.
Lunta tuli Bruinsin tupaan isojen poikien kovassa ja fyysisessä kiekkopelissä ovista ja ikkunoista. Valtavalla sydämellä pelannut Blues oli kuin eri joukkue lauantaihin verrattuna.
Tämä on ollut trendi sarjassa toistaiseksi.
Karkeasti linjaten voidaan todeta, että Boston vei sarjan ensimmäistä ottelua miten tahtoi. Se hallitsi pelivälinettä ja sitä kautta peliä vieden laukaukset lopulta nimiinsä selkeästi 38–20.
Kakkospelissä osat vaihtuivat ja St. Louis tuntui monin paikoin tekevän sinänsä tasaisessa ottelussa mitä tahtoi. Laukaukset St. Louisille 37–23, taklaukset peräti 50–31.
Ja kuten aiemmin tuli todettua, kolmospeli oli Bostonin ja nelospeli St. Louisin täydellistä dominanssia. Sulle, mulle, sulle, mulle…
Yksi mielenkiintoinen huomio liittyy taklauksiin ja karvaus- sekä riistopelaamiseen ylipäätään. Vaikka usein puhutaan isosta pahasta Bostonista, niin tässä sarjassa iso ja paha on St. Louis. Blues elää siitä ahnaasta ja aggressiivisesta riisto- ja karvauspelaamisesta, mitä maanantaina nähtiin.
Toisen erän pari parin minuutin uskomatonta hyökkäyspään taklaus- ja riistopelimyllyä olivat uskomatonta seurattavaa. Mikään toinen joukkue ei ole saanut Bostonia ahdinkoon, jollaisessa se maanantaina Bluesin fyysisyyden ansiosta oli. St. Louis on itse asiassa taklannut voittopeleissä yhteensä 94 kertaa, tappiopeleissä vain 68.
Taklaukset se on kuitenkin voittanut jokaisessa ottelussa.
Kumman tahtiin jatkossa?
Lopputuloksen kannalta suuri kysymys on, pystyykö St. Louis jatkamaan paineistusta, vai pääseekö Boston sen alta pois. Jos Boston pystyy nopeuttamaan ja selkeyttämään avauspelaamistaan sekä pääsemään keskialueen yli yhtenäisesti, valtikka siirtyy sen haltuun. Jos peliä pelataan jatkossakin b-pisteiden alapuolella painien, Blues on vahvoilla.
Vaikka myös Boston tunnetaan fyysisenä joukkueena, se ei elä rymistelystä samalla tavalla kuin Blues. Tämä on nähty aiemminkin tänä keväänä. Esimerkiksi jo ensimmäisellä kierroksella Toronto oli monin paikoin Bostonia fyysisempi ja taklauspelissään aktiivisempi.
Molempien joukkueiden pelaamisen taso on heitellyt valtavasti sarjan sisällä. Maanantain jälkeen kyse on paras kolmesta -sarjasta. Se kumpi pystyy pelaamaan näissä kahdessa tai kolmessa ottelussa lähempänä omaa hyvää tasoa, tulee nostelemaan himoittua Lord Stanleyn kannua.
Ja ehkä nauttimaan pilsneriä, jota Sundqvist ”Elämänmeno”-kappaleessa lupasi olla juomatta enää koskaan.
Urheilulehdestä lueskelin ja pidinkin Seppäsen kirjoituksista, mutta sen jälkeen on mielenkiinto loppunut kaverin touhuihin. En voi kritisoida Urheilucastia, kun en ole kuunnellu, ei vaikuta minun jutulta, liikaa Valavuori henkeä.
Jep, Blues johtaa 3-2