Re: Fantasy NHL 2018-2019
Posted: 01 Oct 2018, 00:21
Näin yleisesti mainittakoon, että kolmen viimeisen kauden painotettujen pisteiden perusteella erityisen myöhään varattuja olivat kenttäpelaajien pisteissä sijalla 11 oleva Patrik Hörnqvist, joka varattiin vasta numerolla 107 (Teppo Winnipeg), 14 Ryan Getzlaf, joka varattiin numerolla 115 (Kaniksen Taka-karva), 23 Jeff Carter, jota ei varattu ollenkaan 
, 35 Kyle Palmieri, joka varattiin numerolla 101 (Pyllevin pyyhkijät) ja 42 oleva Eric Staal, joka varattiin numerolla 162. Kaikkia noita yhdistää se, että ikää alkaa jo olemaan ja/tai ura oletettavasti laskusuunnassa sekä eivät pelaa joukkueissa, joilta odotettaisiin mitään huikaisevaa menestystä, mutta varsinkin Getzlafin varausnumeron valuminen noin huonoksi oli aikamoinen yllätys.
Maalivahdeista Marc-Andre Fleury on ollut painotetuissa keskiarvoissa kolmelta kaudelta maalivahdeista sijalla 6, mutta nyt varattiin vasta numerolla 88 (Blades of Steel) ja keskiarvoissa sijalla 4 olevaa Roberto Luongoa ei varattu ollenkaan. Muuten noissa maalivahdeissa ei mielestäni sen suurempia yllätyksiä ole tullut.
Lasken painotetut pistekeskiarvot siis niin, että viimeisin kausi määrittelee pisteistä 50%, toissakausi 33% ja kolmanneksi viimeisin kausi vielä 17%. Lisäksi olen aina tarkastellut pelaajien pisteissä muutoksia kaudesta toiseen, ja miettinyt mistä isot plussat ja miinukset johtuvat. Onko kyseessä ollut sattuma vai mikä on homman nimi? Vakiintuneista ykkösvahdeista isoimman pistespurtin aiempaan tekivät (ei niin yllättäen) Pekka Rinne ja Andrei Vasilevskiy, mutta myös Semyon Varlamov toi paljon lisäarvoa verrattuna aiempaan Avalanchen menestyksen parantuessa. Sama koskee myös Roberto Luongoa. Toisessa ääripäässä olivat sitten maalivahdeista Craig Anderson, Scott Darling, Carey Price ja Matt Murray. Tuosta kvartetista ainoastaan Matt Murray varattiin draftissa, mutta se on hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi Scott Darling tulee jälleen nousemaan kovaksi luuksi?
Kenttäpelaajista nousua tuli pelaajista, joista löytyy tallennettua dataa useammalta kaudelta, Nathan MacKinnonille (ylivoimainen ykkönen), Taylor Hallille, Vegasiin Panttereista siirtyneelle kaksikolle Marchessault-Smith, Kingsin duolle Anze Kopitarille ja Dustin Brownille sekä Flyersin kaksikolle Claude Giroux ja Shayne Gostisbehere. Isoimmista miinuksista pääsi nauttimaan minun korkealla viime kaudella varaamani ja nyt Sabresiin siirtynyt Conor Sheary, Senatorsin Zack Smith, Ducksin Ryan Kesler, Capitalsin T.J.Oshie sekä Sharksiin kaupattu Erik Karlsson. Uusiin maisemiin siirtyneet Mike Hoffman ja Jeff Skinner olkoon esimerkkejä muista selkeästi aiempaan suoritustasoonsa verrattuna tuloksiaan laskeneista pelaajista. Kuten sanottua, niin näissä pitää aina miettiä, onko tämä uran suunta vai ennemminkin sattumaa?
Minä olin varauksissani näiden isosti miinuksilla olleiden miesten kanssa varovainen, poislukien Kris Letang, jonka uskon nyt nousevan aiemmalle tasolleen. jää nähtäväksi, miten käy.
, 35 Kyle Palmieri, joka varattiin numerolla 101 (Pyllevin pyyhkijät) ja 42 oleva Eric Staal, joka varattiin numerolla 162. Kaikkia noita yhdistää se, että ikää alkaa jo olemaan ja/tai ura oletettavasti laskusuunnassa sekä eivät pelaa joukkueissa, joilta odotettaisiin mitään huikaisevaa menestystä, mutta varsinkin Getzlafin varausnumeron valuminen noin huonoksi oli aikamoinen yllätys.Maalivahdeista Marc-Andre Fleury on ollut painotetuissa keskiarvoissa kolmelta kaudelta maalivahdeista sijalla 6, mutta nyt varattiin vasta numerolla 88 (Blades of Steel) ja keskiarvoissa sijalla 4 olevaa Roberto Luongoa ei varattu ollenkaan. Muuten noissa maalivahdeissa ei mielestäni sen suurempia yllätyksiä ole tullut.
Lasken painotetut pistekeskiarvot siis niin, että viimeisin kausi määrittelee pisteistä 50%, toissakausi 33% ja kolmanneksi viimeisin kausi vielä 17%. Lisäksi olen aina tarkastellut pelaajien pisteissä muutoksia kaudesta toiseen, ja miettinyt mistä isot plussat ja miinukset johtuvat. Onko kyseessä ollut sattuma vai mikä on homman nimi? Vakiintuneista ykkösvahdeista isoimman pistespurtin aiempaan tekivät (ei niin yllättäen) Pekka Rinne ja Andrei Vasilevskiy, mutta myös Semyon Varlamov toi paljon lisäarvoa verrattuna aiempaan Avalanchen menestyksen parantuessa. Sama koskee myös Roberto Luongoa. Toisessa ääripäässä olivat sitten maalivahdeista Craig Anderson, Scott Darling, Carey Price ja Matt Murray. Tuosta kvartetista ainoastaan Matt Murray varattiin draftissa, mutta se on hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi Scott Darling tulee jälleen nousemaan kovaksi luuksi?
Kenttäpelaajista nousua tuli pelaajista, joista löytyy tallennettua dataa useammalta kaudelta, Nathan MacKinnonille (ylivoimainen ykkönen), Taylor Hallille, Vegasiin Panttereista siirtyneelle kaksikolle Marchessault-Smith, Kingsin duolle Anze Kopitarille ja Dustin Brownille sekä Flyersin kaksikolle Claude Giroux ja Shayne Gostisbehere. Isoimmista miinuksista pääsi nauttimaan minun korkealla viime kaudella varaamani ja nyt Sabresiin siirtynyt Conor Sheary, Senatorsin Zack Smith, Ducksin Ryan Kesler, Capitalsin T.J.Oshie sekä Sharksiin kaupattu Erik Karlsson. Uusiin maisemiin siirtyneet Mike Hoffman ja Jeff Skinner olkoon esimerkkejä muista selkeästi aiempaan suoritustasoonsa verrattuna tuloksiaan laskeneista pelaajista. Kuten sanottua, niin näissä pitää aina miettiä, onko tämä uran suunta vai ennemminkin sattumaa? Minä olin varauksissani näiden isosti miinuksilla olleiden miesten kanssa varovainen, poislukien Kris Letang, jonka uskon nyt nousevan aiemmalle tasolleen. jää nähtäväksi, miten käy.
