eh wrote: ↑03 Oct 2020, 21:09
Väsynyt mies wrote: ↑03 Oct 2020, 15:42
No tommoset päätautilastit löytyy kaikilta suomalaisilta ei-urheilijoiltakin että mitäs tässä nyt taas vauhkotaan
Asiantuntija
on eri mieltä.
Ai tähän piti vastata tosissaan,
No häpeä, pelko leimautumisesta, uhka sponsorien ja fanien tuen kaikkoamisesta ja tämmöset jutut varmaan ruukaa tekemään vatisairastamisesta semmosen jutun mistä ei tee mieli puhua/on vaikea lähteä hakemaan apua huippu-urheilijana huippu-urheilupiireissä ja näkisin, että tämmönen mediassa asiasta puhuminen ja sitä kautta urheilijoiden omien kokemuksien julkituominen vois auttaa madaltamaan sitä kynnystä ja ehkä jossain vaiheessa urheilijan maailma on semmonen, että vapaata osataan pyytää uupumuksenkin takia eikä sitä tuu vaan sen kylkiäisenä jos käsi sattuu onnekkaasti katkeamaan. Silleen itse aiheeseen ni ite näen aika ymmärrettävänä reaktiona tommosen pään rakoilun, kun puhutaan ihmisistä joilla suurin osa koko elämästä pyörii urheilemisen ja urheilussa pärjäämisen stressaamisen ympärillä. Lajeissa, joissa kilpailu on kansainvälisesti kovaa on aika normijuttu, että jo junnuna treenataan hyvin korkealla frekvenssillä (muistaakseni esim. junioriuimareilla saattaa olla yli kymmenet treenit viikossa), niin siinä samalla kätevästi oppii rakentamaan identiteettiänsä ja omanarvontuntoansa yhden jutun ja siinä yhdessä jutussa pärjäämisen ympärille, mikä on itsessään melko sairastuttavaa. Varmaan aika kusinen olo tommosella tyypillä jos 20 vuoden intensiivisen harjoittelun jälkeen huomaa, että ei ookaan kyllin hyvä sille tasolle mille pyrki, tai jos yks perhosmatka menee arvokisoissa pieleen.
Tai en tiiä, oon syönyt tänään huumeita.
