Kiinaan (Trans-Siberialla)

[ALA KEKSIÄ SELITYKSIÄ PAAVO]

Yllätykset lentoliikenteessä on aina huonoja.

näinhän se pääasiassa menee, poikkeuksena satunnaiset positiiviset yllätykset kasvisruoan laadussa.

[Weird Al Zyskowicz]

Kaverin blogi: http://trans-siperia-2010.blogspot.com/?spref=fb
Tuttu mies ainakin osalle ikäisistäni kouvoloideista.

[asiantuntia (kaikki alat)]

No jos mä nyt sit koitan saada tänne sen matkakertomuksen + yleisiä vinkkejä.

Junaliput ostettiin RealRussian kautta:http://www.realrussia.co.uk/ Tosi luotettava firma, ja jokseenkin halvin (ellei ole mahdollista ostaa lippuja suoraan Venäjältä tai Kiinasta). Ne oli sit loppujen lopuksi siinä 650e/pää ns. paremmilla venäläisillä junilla neljän hengen hytissä. Halvemmalla, tai kalliimmalla on mahdollista päästä. Ton firman sivulla on mm.laskuri, johon voi syöttää että koska haluaa lähteä ja rastittaa ne pysäkit joilla haluaa pysähtyä, ja se laskee mahdolliset juna-aikataulut valmiiksi. Niistä sitten valitaan sopivin, maksetaan hinta, ja ne postittaa liput (paitsi Mongolia-Kiina välin voi joutua hakemaan heidän toimistostaan Ulan Batorista, mutta se on ihan ok). Jos lippujen hinnat laskee tai osa jää käyttämättä, ne palauttaa ylimääräiset rahat tilille.

Kaikki hostellit oli varattu etukäteen, koska se on mukavampaa ja helpompaa.

Viisumien hankkiminen oli tolkuttoman työlästä, itse kävin mm. venäjän konsulaatissa loppujen lopuksi 5 kertaa + piti ottaa päivä vapaata töistä. Täytä joka ikinen paperi niin hyvin kuin osaat, älä jätä mitään tulkinnanvaraa, älä oleta, ja varaudu näyttämään ihan summittaisia dokumentteja. Jos et tee reissua matkatoimiston kautta, niin haluavat nähdä esim. hostellivarauksista tulostetun sähköpostin (sähköisessä muodossa ei kelpaa). Kiinan konsulaatti oli ok ja Mongolian superhyvä. Nämä maksavat 30-50e/kpl. Älä ota transit-viisumia Venäjälle, sillä jos jotain käy ja olet maassa sen umpeuduttua, se on tosi paska juttu. Se on noin 10 e halvempi, mutta jostain syystä vaikeampi hankkia = ei sen arvoista ollenkaan.

Lähdettiin 29.8. Hesasta Moskovaan sillä Pektopah-junalla. Reissuun lähti 4, ykskään ei osaa venäjää, paitsi mä olin lukenut lukiossa yhden kurssin eli osaan jokseenkin ne aakkoset. Vinkki: Ne kannattaa ihan tosissaan opetella, edes suurin osa. Junassa oli tosi venäläinen meininki. Joka ikisessä välissä piti täyttää joku kuponki. Se maahantulolappu on tärkeä ja sitä ei saa hukata, tullauslappuja ei ikinä kerätty pois. Näitä ei ole saatavana suomeksi ja englanninnoskin oli vähän kyseenalainen.

Se tuli sit aamusta Moskovaan ja kylmiltään metrolla suunnistamaan hostellille. Metrossa liikkuminen on suht helppoa jos osaa ne kyrilliset aakkoset ja pystyy juoksemaan rinkka selässä. Ei ollut mikään ruuhka-aika, mutta väkeä oli niin perkeleesti liikkeellä oikeastaan aina kun metrolla mentiin. Lippuja saa asemien lippukioskeista, ei tarvii osata sanoa mitään. Maksavat jonkun mitättömän kopeekan. Halpaa ruokaa saa pienistä kioskeista, ihan vegaanista en tiiä mutta juustopasteijoita nyt ainakin.

Vinkki: Jos meinaa ostaa random-kauppiailta kasvisruokaa niin kannattaa osata sanoa esim. sir (juusto), kartoshka (peruna), kapusta (kaali) ja hleb (leipä). Niillä pääsee jo ihan pitkälle. Jos ne tarjoaa jotain,mikä ei ole mikään edellämainituista, niin se on todennäköisesti joku nakki.

[asiantuntia (kaikki alat)]

Moskovasta sit lähti juna Irkutskiin. Kannattaa ostaa jonkun verran säilyviä eväitä ja vettä, ja esim. suola oli ihan kätevää, mutta junassa ja asemilla kyllä saa aika paljon kaikkea. Kannattaa olla jonkun sortin haarukka ja veitsi ja muki. Joitain kosteuspyyhkeitä kans. Vessapaperia tai nenäliinoja. Mukavat vaatteet ja jotkut kevyet sandaalit. Käsidesiä. Junia ei varsinaisesti pestä, eli voi ottaa jonkun ikkunanpesimen jos kulkee rapakaudella. Käteistä. Jos tykkää juoda kahvia, niin kannattaa ostaa jotain (länsimaista ehkä) pikakahvia mukaan, koska kahvia ei saa tai se on pahaa. Tämä on tärkeää etenkin Kiinan puolella. Pahaa = ihan tosiaan pahaa. Joku pussi nuudeleita, ja sit sitä upeeta venäläistä narumallista savujuustoa. Se kestää kyllä lämpimässä useamman päivän.

Viinaa voi halutessaan vetää vaikka koko matkan, se ei lopu koska sitä myydään joka paikassa ja se on aika edullista, mutta sit voi miettiä että kannattaako ihan tosiaan lähteä johonkin helevetin kukkuuseen juomaan itseltään muistia, ja haluaako ihan oikeasti viettää sen elämänsä ainoan päivän Irkutskissa juomassa krapulakaljoja jossain brittipubissa.

Toi pätkä oli sen 4 yötä. Juna oli vissiin keskitasoa: suurin osa jutuista toimi mutta esim. vessa oli ihan vitun hirveä ja kaikki oli vähän rempallaan.


Vaunussa oli kaks simpsakkaa nuorta junaemäntää jotka puhui muutaman sanan englantia (oikeasti alle 20 sanaa?). Ne möi kopistaan keksejä ja kaljaa, pitivät huolen siitä ettei ihmiset jää asemilla kyydistä, pitää hallussaan lippuja+passeja, siivoaa, lämmittää samovaaria ja vetää röökiä. Niillä oli jostain syystä ties kuin monta erilaista asua, esim. oma univormu asemille (törkeet korot), oma mekko siivoamiseen jne. Röökiä saa polttaa vaunuväleissä.

Juna pysähtyy 2-4 kertaa päivässä 20-30 minuutiksi asemalle ja useamman kerran lyhyeksi ajaksi. Junassa on joka vaunussa aikataulu (Moskovan ajassa, eli kannattaa pitää joku kello siinä ajassa vaikka ylittäiskin vyöhykkeitä), josta näkee tauot. Ravintolavaunu on melkein joka junassa, sieltä saa jotain herkkuja vähän riippuen henkilökunnan mielentilasta. Borssi oli kuulema hyvää ja lihaisaa. Kuitenkin kannattaa ostaa asemilta mummoilta safkat koska ne on jänniä ja välillä herkullisia. Eri asemilla myytiin eri asioita, esim. keitettyjä perunoita, pieniä piirakoita, vadelmia, omenia, pähkinöitä, kuivakalaa, lihapullia, vaiks mitä, ja aina olutta ja vettä. Mummelit ei osaa mitään maailmankieliä, mutta tekevät kyllä kauppaa sujuvasti.
Kuvassa meikä ja saalis jossain noin puolivälissä tätä pätkää. Kupissa on just niitä vadelmia. Toisessa kädessä joku kinuski-vohveliherkku.

[asiantuntia (kaikki alat)]

Vaikka se junailu vie tosi pitkän ajan niin aikaan jotenkin turtuu. Ei toi neljän päivän pätkä tuntunut mitenkään pitkältä, toki oli seuraa, mutta kuitenkin. Maisemat on oikeastaan aika samanlaisia koko ajan, tai ne vaihtuu silleen hiljakseen. Se juna ei oo kuitenkaan mikään Maglev. Siinä tulee jotenkin tyhmäksi kun ei tee mitään, minkä takia olikin jonkunlainen shokki jäädä junasta Irkutskissa.

Syyskuu on jo ihan oikeasti syksyä Siperiassa, oli ruska ja kaikkea. Irkutskin aseman ympäristö on aika rähjäinen, tai oikeastaan koko kaupunki on. Siinä ei oo enää sellaista länsimaalaisuuden pinnoitetta kuin Moskovassa. Kaikki kadut ei ole esim. päällystettyjä ja ne superhienot koristellut puutalot on osa aika rappiolla. Keskeisin keskusta on tietenkin siisti.

Jos ja kun haluaa poiketa Baikalilla, niin se onnistuu niin, että menee bussiasemalla (tosi karu ja vähän pelottava paikka syrjemmällä), jos ei osaa venäjää niin kannattaa kirjoittaa jollekin lapulle niillä kyrillisillä että mihin on menossa ja kellonajan. Se myy sit lipun ja viittilöi oikealle "laiturille" (hahaha, ei sitä oo ees asfaltoitu). Tarkista bussin numero vaikka hostellista, niin lipun ostaminen on helpompaa. Lippu maksoi kai jonkun 2-3e ja matkaan menee puolisen tuntia.

Meijän bussi oli sellainen 8 hengen auto. Kuski ajoi tietenkin TÄYSILLÄ ja kyydissä oli aika huonon näköinen täyteen tatuoitu rikollisen oloinen kaveri. Se laittoi poppia soimaan täysillä kännykästään ja nukahti. Jos haluaa kyydistä jossain muualla pois kuin pääteasemalla, niin sanoo kuskille vähän ennen ja se pysäyttää sitten jossain. Baikal on kyllä sen bussin pääteasema, ettei tarvii osata. Baikalilla kannattaa tarkistaa heti tullessa, että koska lähtee viimeinen bussi Irkutskiin, koska sesongin ulkopuolella se lähtee tosi aikaisin. Baikal on siistimpi ja kalliimpi ja se järvi itsessään on tosi kylmä. Paikallinen nuoriso oli ihmeissään, että miksi ihmeessä kukaan ulkomaalainen tulee katsomaan niiden tylsää järveä, ei ne tajunneet. Hieno se oli, vaikka olikin sumua vähän.

[asiantuntia (kaikki alat)]

Irkutskissa on tosi hieno tori ja kauppahalli. Sieltä kannattaa ostaa lisää eväitä matkalle. Irkutskissa ei puhuta sitäkään vähää englantia kuin Moskovassa tai junassa.

Sit huomattiin, että Jaakon passi on rikki. Siitä lähti irti se sivu missä on naama ja tiedot. Se oli vähän huono juttu, mutta kaikki jolta asiasta kysyttiin sanoi, että se on ok, kun onhan niissä sivuissa numerot ja muut tunnisteet ja se naamasivu oli tallessa kuitenkin. Vähän kylmäsi, mutta minkäs teet kun ei siellä mitään lähetystöä ole.

Vinkki: varmista, että Suomen passi on oikeasti ihan kokonaan ehjä. Ne on läpimätiä paskoja. Vinkki: laita johonkin talteen kaikkien matkakohteiden suomen edustustojen puhelinnumerot.

Sit köröteltiin taas junassa. Tämä juna oli vähän käppäisempi kuin se edellinen, asiat toimi paljon vähemmän. Esimerkiksi ikkuna ei toiminut. Se halusi aueta koko ajan, mikä on vähän hankalaa, koska
-yöllä on pakkasta
-junissa poltetaan lämmikkeeksi jotain hiiliä, eli ne kaikki junat savuttaa ihan vitusti
-ohikulkevista junista tulee tosi metka ääni
-juna pysähtyy asemille myös yöllä ja mä en oikein pidä siitä ajatuksesta että nukun junassa ikkuna auki jossain keskellä Siperiaa.

No sille nyt ei voinut mitään. Hytissä oli aamulla vajaat 10 astetta lämmintä, ja välillä tuuli aika kovaa, mutta siellä oli jotkut ihmepeitot, joiden alla ei ollut juurikaan kylmä. Mä en käsitä mistä ne oli tehty, koska ne näytti ihan tavalliselta huovalta, mutta jos jossain myydään niitä niin oon ihan valmis ostamaan. Juna lämpeni sit kun aurinko rupesi paistamaan. Maisemat oli jo tosi erilaisia lähempänä Mongolian rajaa. Tosi karua, mutta tosi nättiä.

Mentiin sellaiselle raja-asemalla kuin Nashni, joka oli tosi pieni. Kylässä oli joku 20 ihmistä + ne tullimiehet, lehmiä ja noin. Sinne kun köröteltiin niin tuntikausiin ei näkynyt muuta kuin ihan yksittäisiä taloja ja lehmänraatoja hiekassa. Rajalla junan vessat laitetaan lukkoon ja ihmiset heitetään jostain syystä junasta ulos. Siellä sit oltiin joku nelisen tuntia ja ihmeteltiin, kun kukaan ei tiennyt mitään. Juna pilkottiin pienempiin osiin, ja ne lähti aina pätkä kerrallaan eteenpäin. Lopulta siinä meidän junassa oli vaan kaksi vaunua sielä helvetinperseessä. Sit ne rupes katsomaan passeja.

edit. Myöhemmin ilmeni, että se olikin Naushki. http://en.wikipedia.org/wiki/Naushki

[asiantuntia (kaikki alat)]

Muuten meni ihan hyvin, mutta äkkiä ilmoitettiin, että mister Jaakko, no Mongolia. Koska se passi oli rikki, niin mikään maailman selitys ei saanut meitä sen rajan yli, etenkään kun yksikään rajaviranomaisista ei tietenkään puhunut englantia. Jäin sit tietenkin Jaakon kanssa sinne Nashniin ja kaverit jatkoi junalla eteenpäin. Heikotti hiukan. Yritettiin solkata ja selvittää, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Venäjän konsulaatti ei vastannut, Mongoliassa ei ole konsulaattia, siinähän sitten oltiin.

Käytiin juomassa paikallisessa hätäoluet ja mietittiin, että mitäs nyt. Asemalle tuli toinen juna, jossa oli kyydissä yhdet puolalaiset hemmot joihin oltiin aiemmin tutustuttu, ja ne oli lukenut koulussa jonkun verran venäjää. Niiden juna oli siinä parkissa lyhemmän aikaa, mutta yksi niistä ehti tulkata meille vähän siinä asemalla. Tilanne oli siis se, että ne ei voinut päästää meitä rajan yli sen passin takia, meillä oli viisumeissa yksi (1) päivä aikaa, ja sinne oltiin siis körötelty junalla se 5 yötä Moskovasta. Lähin kaupunki, Ulan Ude, oli ehkä 150 km päässä, ja siellä on lentokenttä, mutta sinne pääsee paikallisjunalla (ne varsinaiset T-S junat oli täynnä) seuraavan kerran aamuksi ja se matka vie jonkun 6 tuntia.

Puolalaisten juna lähti, ja lehmät alkoi kerääntyä asemalle (ihan totta), ja pimeäkin rupesi olemaan. Aseman työntekijällä oli joku englannin fraasikirja, ja sitä käyttämällä tultiin sit siihen tulemaan, että kylässä on hotelli (ilmeisesi joku bordelli). Meinattiin että mennään sitten sillä paikallisjunalla Ulan udeen jos ei muuta.

Sain yhteyden konsulaattiin, mistä ystävällisesti todettiin, että paska homma. Ei ne edes tienneet missä sellainen Nashni on, eikä niillä ollut paikalla yhtään venäjänkielentaitoista. Jostain syystä. Olivat vaan sitä mieltä, että mitä nopeammin päästään pois maasta niin sitä parempi, koska jos siellä on ilman viisumia, niin se on tosi tosi tosi huono juttu.

Käytiin vielä vaivaamassa niitä rajaukkoja, ja se millä oli isoin lakki keksikin sitten, että onhan niillä siellä kylässä joku kielimies. Se sitten viittilöi, että tulkaa mukaan, ja lähdettiin asemalta läheisen talon luo. Sellanen kauhea, aaltopeltiaidat ja paskasta. Niin kun venäjällä.

Siellä sit asui sellanen Vasili, jonka huomaan rajahemmo meidät jätti. Vasili osasi jostain syystä auttavasti englantia, ja se rupesi selvittämään sitä meidän juttua. Käski vaimon laittaa tsaikat pöytään (eli ihan kunnon aterian), ja koitettiin siinä syödä sit jotain. Vasili lähti Jaakon passin kanssa johonkin, mikä oli vähän huolestuttavaa.

[asiantuntia (kaikki alat)]

NO SITTE. Se Vasili tuli takas ja totesi että tää on nyt huono juttu mut ei se mitään, hän voi kyllä auttaa. Se rupes sitte soittelemeen (siellä mitään internettiä oo) Ulan uden kentälle, että lähteekö sieltä lentoja Moskovaan seuraavana päivänä. Joo, 8 aikaan aamulla lähtee. Vasili totesi, että nyt meette tonne nukkumaan ja herätään sit kolmen aikaan aamulla ja hän heittää Ulan Udeen sopivaa (9000 ruplaa) korvausta vastaan. Eihän meillä siinä oikeastaan ollut minkäänlaisia vaihtoehtoja, joten se vei sit meidät pihallaan olevaan lämmitettyyn vajaan jossa oli jotain tomaatteja kuivumassa. Pihalla oli ihan hullu haukkuva koira, josta Vasili rohkaisevasti totesi että Dog barking. No bandits.

Pelotti kyllä ihan älyttömän paljon että kuin tässä vielä käy.

Kolmelta lähdettiin sit ajelemaan Ulan udeen. Matka ei ollut tosiaan sitä 150 km pidempi mutta tie ei ollut mikään nelikaistainen motari, vaan pirun huonosti asvaltoitu ja kaikkialla oli tietenkin säkkipimeää. Olisko ollut jotain kuuraakin jo. Joku rekka oli vielä tiputellut matkalle lastistaan tiiliskiviä tielle, ja niitä sit väisteltiin aika usein.

Matkalla nähtiin joku pussirotta.

Päästiin sinne lentsikkakentälle, jossa piti jostain syystä maksaa lentoliput käteisellä. Liput myös kirjoitettiin käsin. Vasili hosui ja solkkasi niin perkeleesti ja käteistä tarvittiin monen sentin nippu seteliä (automaatista nostettiin 3xmaksimisumma), mut saatiin ne liput kuitenkin, mikä oli jokseenkin yllättävää, koska koneessa huomattiin että se oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Siellä kentällä oli muuten tollanen hieno seinä, kun siellä on joku avaruuskeskuskin.



Lennettiin sit Moskovaan (joku 6 tuntia?) ja todettiin olevamme eri kentällä kuin mistä Suomen koneet lähtee. Niiden lentokenttien välillä kulkee joku juna, paitsi siihen aikaan. Todettiin että ei me kyllä millään julkisilla ehditä mihinkään, kun kello oli jo jotain kolme päivällä, ja tiedettiin että suomen lento lähtee joskus kuudelta 70 km päästä. Otettiin sit pimeä taksi (en muista miksi), joka ei tietenkään puhunut juuri englantia mutta ajoi ihan saatanan lujaa mm. pientareen kautta moottoritiellä. Jännitti vitusti mutta väsytti kanssa niin lujaa että torkahdeltiin siinä.

Saatiin sit ne lentoliput ostettua, ja just kun oltiin tiskillä niin sieltä konsulaatista soitettiin ihan huonona että missä te ootte ja ne oli olleet ihan huolissaan kun puhelin ei ollut ollut päällä (kun lennettiin), ja ne oli ollut ihan varmoja että huonosti tässä käy. Ne ei meinanneet uskoa että oltiin jo melkein Suomen koneessa, kun 12 tuntia sitten oltiin siellä Mongolian rajalla.

Siinä passientarkastuksessa tuli vielä vähän mussutusta siitä, että ne olivat tietenkin jo leimanneet mut ulos maasta siellä Nashnissa, kun ei ne tienneet että jään Jaakon kanssa junasta. Sit joku mimmi kipitti korkkareissa piipittämässä ympäri kenttää, ja sai hankittua mulle passiin leiman, joka kumosi sen maastapoistumisleiman, ja uuden leiman että poistun nyt maasta siellä Moskovassa.

Sit me mentiin kotiin.

[asiantuntia (kaikki alat)]

Eikä siinä vielä kaikki. Meillä oli kuitenkin vielä kolmisen viikkoa lomaa jäljellä ja lento bookattuna Hong kongista Helsinkiin kuun lopulle. Mietittiin ja laskettiin vähäsen ja todettiin, että budjetti kestää just ja just..

Hankittiin siis Jaakolle uusi passi, ja Kiinan pikaviisumi. Saatiin lennot Hki-Moskova-Peking niin, että oltiin 2 yötä kotona siinä välissä. Tolkuttoman lentorupeaman jälkeen oltiin loppujen lopuksi Pekingin rautatieasemalla 2 tuntia ennen kuin se meidän juna, ja kaverit siinä, tuli sinne. Oli ihan vitun hienoa nähdä.

Koska tää on junamatkustustopikki, niin en mene sen kummemmin siihen, mitä kaikkea muuta tehtiin Kiinassa, ellei jotain ihan valtavasti kiinnosta. Kiinassa junailussa on ihan omat kommervenkkinsa.

Kiinalaisia on tosi paljon, minkä takia kaikki pitkänmatkanjunat on melko takuulla täynnä. Junalippuja voi varata netistä etukäteen, mutta se on ihan tolkuttoman kallista. Paikan päältä ostettuna liput on (suomalaiselle) tosi halpoja. Heti kun pääsee hostelliin, kannattaa selvittää voiko sitä kautta varata lippuja. Todennäköisesti voi jotain pientä maksua vastaan. Vinkki: Vaikka kuinka pihittäisi, niin jos meinaat tehdä yli 4 tunnin junamatkan niin osta kalleimmat junaliput mitä saat. Todennäköisesti et saa niitä kaikkein kalleimpia kuitenkaan ostettua. Pitkänmatkan junissa on yleensä suunnilleen seuraavat luokat parhaasta huonoimpaan:soft sleeper (4 hengen nukkumahytti), hard sleeper (6 hengen nukkumahytti), soft seat (vähän liikkuvat, suht. väljät tuolit), hard seat (no on se pehmustettu mutta siihen jää mukavuudet), huono jota ei onneksi nähty.

Kiinassakin kaikissa junissa on kuumavesiautomaatti, mistä voi ottaa vettä nuudeleihin ja teehen. Kiinalaiset syö koko junamatkan ajan eväitä: nuudeleita, kananjalkoja, siemeniä, ihan kaikkea. Evästä myös myydään junassa. Vegehommista sen verran, että niissä nuudelipaketeissa ei ole juuri koskaan englanninkielisiä tekstejä, ja tosi monessa on jotain ihmeellisiä lihanpaloja. Ne lihanpalat saa ehkä noukittua sieltä pois jos ei oo ihan kosher. Muutenkin kaikki on keitetty jossain lihaliemessä niin minkä sille mahtaa.

Eka junamatka Kiinassa oli noin 12 tunnin matka Pekingista Xianiin. Pekingissä on monta juna-asemaa, ota selvää mistä olet lähdössä ja vinkki: mene ajoissa: ne on valtavia eikä kyltit ole kovinkaan usein englanniksi. Oikea juna löytyy kyllä yleensä suht. helposti. Lisäksi, vaikka liput tarkastetaan jo ennen junaan pääsyä, on siellä joka tapauksessa ylimääräisiä matkustajia. Jos et ole ajoissa paikallasi, niin ne ylimääräiset ovat.

Tällä junamatkalla meillä oli ns. soft seatit, joka oli tosi jees. Se oli yöjuna, ja niitä tuoleja sai vähän kallistettua, mutta ei mukavasti, liikennettä oli jatkuvasti käytävällä ja törkeät musat. Ei siellä kummemmin saanut nukuttua.

[asiantuntia (kaikki alat)]

Xianista Shangaihin meillä olikin sitten hard seatit, mikä oli ihan vitun perseestä, etenkin kun se junamatka oli jotain 15 tuntia. Osastolla oli jotain 120 istumapaikkaa ja 150 ihmistä. Osa seisoi koko sen 15 tunnin matkan.

tärkeä asia: Jos et saa ostettua hard seatia kummempaa ja edessä on tosi pitkä matka, niin sen lipun saattaa vielä saada vaihdettua. Mutta pitää olla tosi nopea. Heti kun tulet asemalle ja tiedät kuka on henkilö, joka sun junassa tarkistaa lippuja (asemilla on vähän lentokenttätyyliin portit), niin ala heti ruinaamaan upgradea. Jossain vaiheessa joku ehkä antaa sun lippuun merkinnän, jolla sitten junan lähdettyä voit jonottaa mahdollisuutta ostaa kalliimpi = parempi paikka. Yleensä 0-3 ensimmäistä saa paremman lipun ostettua. Muut kärsii sikaluokassa.

Toi ahtaus on oikeasti paljon paskempi juttu kuin miltä se kuulostaa. Juna jossa me oltiin, oli kuitenkin niitä kalliimpia ja nopeimpia, eli paljon huonompiakin olisi ollut tarjolla. Kuitenkin siellä oli niin tiivistä, että mun jalat turposti kaksinkertaisiksi kun en saanut niitä liikutettua matkan aikana. Nukuttiin ehkä 2 tuntia siinä. Jengi huusi jotain juttuja koko matkan ja kauhee ravi päällä koko aika. Se oli tosi epämiellyttävä kokemus.

jatkan huomenna.

[Antik]

Kiitos kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta. Mullon ollu samanlainen seikkailu pidempään mielessä, ja jo ens kesänä saattaisin unelmani toteuttaa. Kunnon säätöä kyllä, odoan innolla jatkoa.

[asiantuntia (kaikki alat)]

Hah, hyvä että joku ees jaksoi lukea. Joitain juttuja ei vaan voi kertoa lyhyesti.

Junailuun liittyy kans maailman siistein juttu, eli Maglev-juna. Jos on Shangaissa niin sillä kannattaa ihan ehdottomasti ajella. Se kulkee jonkun metroaseman ja lentokentän väliä ja maksaa jonkun ehkä 10-20e eestaas (Kiinalaisittain siis tosi paljon) mutta sellasesta avaruuskokemuksesta kannattaa kyl maksaa. Se siis menee 431 km/h kovimmillaan eli ihan vitun lujaa. Pääsylipulla pääsee myös Maglev-museoon, joka on vähän Look aroud you -henkinen eli tosi kova.

Pekingin, Shanghain ja Hong kongin metrot (junia nekin) on hyvin helppoja ja siistejä käyttää. Automaatista ostetaan lippuja, ne toimii englanniksi. Pitää tietää mille asemalle/vyöhykkeelle on menossa mut se ei oo mikään hankala juttu. Jokaisella asemalla läpivalaistaan laukut ja on muutenkin paljon turvaukkeleita. Metrot on ihan älyttömän täynnä melkein aina, mutta joka tapauksess kätevin ja parhain tapa liikkua.

Niin, Shanghain ja Hong Kongin välillä liikennöi yllättävän vähän junia, oliko se 1 päivässä per suunta vai peräri joka toinen päivä. Siihen kannattaa ostaa liput heti kun se vaan on mahdollista, koska se täyttyy tosi nopeasti. Se on vähän kalliimpi jo, olisko ollut siinä 40e/pää. Toki onhan siinä matkaakin; matka kestää jonkun öö ehkä 18 tuntia, siinä ei oo noita istumaluokkia ollenkaan. Mentiin hard sleeperissä, joka oli hyvin ahdas hytti ja kolme punkkaa päällekäin molemmilla seinillä. Junassa ilmeisesti oli ravintola, mutta se ei ollut ainakaan aamupala-aikaan auki, ja myyntikärrykään ei kiertänyt niin usein kuin muissa junissa. Kuumaa vettä sai toki.

Muutenkin noi junat sekä T-S osuudella että Kiinassa oli siinä määrin ahtaita, että sitä kannattaa ihan tosissaan miettiä pakatessaan. Ei mitään ylimääräistä tilpehööriä, ja ne asiat mitä tarvii matkan aikana kannattaa laittaa laukkuun niin että sen saa kaivettua pois sieltä ilman että pitää pemistää koko kassi. Yleensä noissa makuuvaunuissa on alapunkkien alla laatikot, joihin mahtuu esim. isokokoinen rinkka, ja sit käytävän päällä isompi säilytystila.

Sit mä en keksi enää muuta. Saa kysyä jos tulee mieleen.

[Rage Kandelin]

Maglev

[Rage Kandelin]

Irkutskin kauppahallin munakoju.


Pikkuaseman kioski jossain Irkutskin suunnalla


Pöytä


Vaunun lämmitysjärjestelmä. Jostain syystä ei käytössä.


Takaikkuna

[mutavelho]

nyt iski matkakuume.