Laos

[Dungeonterror]

Topic seurantaan. Kuulostaa kyllä ihan helvetin siistiltä reissulta ongelmista huolimatta. Laos kiinnostanut jo useamman vuoden ja jos tuohon suuntaan tulee taas mahdollisuus lähteä niin Laos kyllä on kohde.

[Menen helposti paikkoihin]

Päivitänpäs tilannetta. Sain pyörän kuntoon, ja ajoin eilen 120 km Luang Prabangiin. Ja voihan hemmetti että olikin mahtavaa ajella. Tie kulki taas vuoristoissa mutta enimmäkseen laaksojen kautta, kumpuillen laosilaiseksi tieksi loivapiirteisesti. Tie oli myös aika hyväkuntoinen, ja sai ajella hyvää vauhtia. Semmoset loivat s-mutkat pienien notkelmien ja mäkien yli oli aivan riemua. Maisemat oli taas kerran semmosia että piti vaan nauraa välillä. Tuo reitti vei myös Mekongin yli, tuota siltaa ei muuten google maps edes tunne.

Pyörä siis lähti nyt käyntiin sähköstartillakin, mutta semmonen ongelma siinä edelleen on että se sammuu kun hidastaa vauhdin lähelle nollaa, esim. risteyksissä. Luang Prabangiin saapuminen ja täällä ajelu oli siksi vähän hankalaa... Majapaikka valikoitui sillä perusteella että mopo sammui sen kohdalla. Vuokrafirmalla on mekaanikko Luang Prabangissa, ja eilisiltana se haki pyörän ja oli palauttanut tänään. Ne laittoivat viestiä että moottori on kunnossa mutta polttoaineessa ois ollu ehkä dieseliä seassa, ja sanoivat että elä osta bensaa tienvarren pullokauppiailta vaan huoltoasemalta. No, en todellakaan oo tankannu muualla kuin huoltoasemilla, mutta oiskohan siellä sitten voinut olla tuollaista, tiedä tuota.

Tänään en ole ajanut yhtään kun tulin hommanneeksi niin tukevan krapulan että meni pitkälle iltapäivään toipuessa. Tän takia en yleensä reissuissa tykkää juoda paljoa. Päätin tässä myös, että en lähde enää tuonne pohjoiseen. Alkuperäinen yli 2 viikon ajosuunnitelma lyhentyi reiluun viikkoon, kun sovinkin meneväni Vietnamiin erään aiemman tuttavuuden luo. Huomenna vois käydä kattoo Kuang Si -vesiputouksia, jotka on 30 km täältä, ja tiistaina ajella puolimatkaan kohti Vientianea. Ehkä Vang Viengiin (190 km), vaikka se ja äänekkäät brittiteinit vähän etookin.

Täällä Laosin pohjoisosissa ei oo mikään kovin lämmin iltaisin tähän aikaan vuodesta, tätä kirjoittelen terassilla Mekongin rannalla, ja shortsit jalassa tulee melkein kylmä. Päivällä on toki hiton kuuma.

[Menen helposti paikkoihin]

Takaisin Vientianessa, ai hemmetti! Nyt taas kerran Mekongin rannalla istuksiessa nautin hetkestä hitosti. Tosin joenrannan jokailtainen zumba ja sen jopa kaakkoisaasialaiseksi kovaääninen juonto/jumputus tuhoaa hermot. Vastarannalla Thaimaassa voivat jumpata mukana. No tuo taitaa loppua aika pian.

Eli mopo luovutettu takaisin, ja tänne tänään pääseminenkin tuntui aamulla vähintään epävarmalta. Pysähdyin matkalla Luang Prabangista sinne Vang Viengiin, ja siellä tuli joku ruokamyrkytys ja vielä aamulla sai paskannella vettä... otin pari imodiumia ja toivoin parasta. Hyvin meni lopulta!

Tänään ekat 80 km tiestä päällyste vaihtui aina muutaman sadan metrin välein karkeaksi sepeliköksi, jota jatkui 30-200 metriä. Vitutti hieman, kun vielä olisin vain halunnut päästä nopeasti perille. Loppumatka oli hyviä teitä ja pitkiä suoria, sai ajella kelpo pätkiä 80 km/h, mikä oli ihan uutta tällä reissulla. Vientianen ruuhkissa ajelin yllättävän sujuvasti kuten paikalliset, ohitellen autoja oikealta ja vasemmalta...

Jos tän päivän matkassa ei ollut mitään erikoista, niin edellisellä siirtymällä Luang Prabangista Vang Viengiin oli senkin edestä. Päätin ajaa oikoreittiä joka on lyhyempi (190 km), mutta menee niin korkean vuoriston yli että esim. bussit ei edes lähde tuolle tielle, eikä siellä ollutkaan paljoa liikennettä. Tie nousi aika loputtomasti, ja monesti piti pudottaa vaihde neloselta aina kakkoselle asti kun nousu oli niin jyrkkä. Ylöspäin noustessa viidakko muuttui pensaikoksi ja heinikoksi, ja lämpötila laski. Shortseissa oli oikeasti hiton kylmä, tärisin aivan.

Ja jossain vaiheessa sieltä on tultava alas. Vähän hätkähdin, kun tien varressa oli kyltti: "Dangerous road 9 km". No, kun Laosin jokainen tie on suomalaisittain hiton vaarallinen, eikä tuollaista erillistä varoitusta ollut missään muualla ollut, niin vähän pelolla odotteli että mitä sieltä tulee. Tie kaartoi vuorenpenkereen taakse, ja siellä muuttui sorapintaiseksi ja lähti laskemaan jyrkästi. Olin että ei saatana, mutta sitten osoittautuikin että tuota soraa olikin vain lyhyt pätkä - tie oli vain romahtanut siitä jonnekin laaksojen uumeniin, ja oli sitten kasailtu siihen uudelleen. Vuoren juurelle ei nähnyt tuosta, mutta sen tajusi että jossain helvetin kaukana pystysuunnassa se on.

Luistelin jotenkin hiekkakohdan läpi, otin jaloilla tukea ja jarrutin minkä voin. Tie muuttui sen jälkeen tosiaan asfaltiksi ja lähti laskemaan vielä jyrkemmin. Jarrutin täysillä takajarrulla, mutta vauhti vain kiihtyi. En ollut koskenutkaan etujarruun siihen asti, vaikka jyrkkiä vuoria olin tullut alas aiemminkin, mutta nyt sitä oli pakko käyttää. Asfaltin päällä oli hiekkaa, ja pelotti että lähteekö pyörä luistelemaan johonkin, mutta sain sen pysymään hallussa ja lopulta hidastettua vauhtia. Tiessä oli tietysti serpentiinimutkia, ja asfaltissa monttuja, ja hiekkaa etenkin mutkissa. Sain pidettyä vauhdin molemmilla jarruilla jossain 20-25 km/h:ssa, ja tuota jatkui sen koko 9 km! En päästänyt jarruja hetkeksikään tuona aikana. Rinne oli niin jyrkkä, että piti jännittää koko ruho ja vastata jaloilla ettei lähde valumaan eteenpäin pyörän selässä.

Voi saatana että oli helpotus kun pääsi alas! Muut, normaalit vuoret tuntui tuon jälkeen ihan leikittelyltä. En kyllä tiiä, olisinko valinnut sitä toista reittiä vaikka olisinkin tiennyt millainen tuo todella on, koska sillä pidemmällä on loputon määrä mutkia ja pienipiirteisempää vuoristoa, ja paljon liikennettä. Pelottavia kun on myös tilanteet kun tulee alas mäkeä, ja mutkan jälkeen tulee kaksi autoa rinnakkain vastaan.

Ai niin ja pyörä toimi aivan täydellisesti loppumatkan! Tankkiin oli siis jossain päätynyt dieseliä, liekö joku tankkaaja vahingossa laittanut. En ollut niin tarkkaan katsellut kun luotin että ne osaa hommansa.

Vaan jos tekee mieli Laosiin ajelemaan, niin se noin neljän päivän kierros Thakhekista on hyvä paikka kokeilla. Siellä on myös hienoja pystysuoria karstivuoria, eikä mitään itsemurhamäkiä. Siellä osuu matkan varrelle myös mm. Konglorin luolat, ja ennenkaikkea pääsee näkemään tavallisempia laosilaisia pikkukaupunkeja, kuten just Thakhek ja Laksao.

Mun ei pitäny tällä reissulla päätyä noihin turistikaupunkeihin, vaan päädyin lopulta just niihin. Ne Luang Prabangin lähellä olevat Kuang Si'n vesiputoukset oli kyllä aivan naurettavan hienot, niin trooppinen paratiisi kuin voi ikinä kuvitella. Vang Vieng puolestaan on muuttunut kammottavaksi kiinalaisten ja korealaisten huvipuistoksi massiivisine betonihotelleineen ja pitkine mönkijäkolonnineen. Se tuntui vähän vieraalta jo 2014, mutta nyt sieltä halusi housuunpaskomisenkin uhalla nopeasti pois. Vientianessa nautin siitä, että tämä on enimmäkseen olemassa paikallisille, eikä kaikkea ole sovitettu matkailijoille. Kaikkein eniten Laosissa tykkään kuitenkin noista pikkukaupungeista, kuten just Thakhek tai Laksao, tai tämän reissun Paklay ja Sayaboury.

[Chronosaurus]

^ Hyvää raportointia

Tekee mieli lähteä uudestaan Laosiin

[Menen helposti paikkoihin]

No niin, reissu on ohi. Koostin jotain kuvia Laosin ajeluiden ajalta, tässä ihan imgur-linkkinä niin ei tuu tänne koko kuvaspämmiä:
https://imgur.com/a/mo2X1tG

Ja tässä videossa ekat 5 minuuttia on muuten tuosta 9 km:n mäestä. Tuostakaan ei toki saa oikein kuvaa siitä miten jyrkkä se todella oli.

[Dungeonterror]

Hyvää kuvaraporttia!