Balkan

[Ananaskääpiö]

Laitetaas tämmönen Taran kanjoni kuva, jotta näkee, että Montenegrossa on muutakin kun sitä Välimeren rannikkoa (missä siinäkään mitään vikaa):

[Antisocial Little Me]

no niin, lennot makedoniaan hommattu.
sieltä sit kosovon ja albanian kautta montenegroon, jossa tarkoitus viettää pisin pätkä.

toi kanjoni kyllä täytyy käydä tsekkaamassa.

[Antisocial Little Me]

elikkäs, tässä vähän (tai näemmä sittenkin melko paljon) rapsaa kesäkuun alun balkanin reissusta.

kierrettiin tyttöystävän kanssa pikasesti makedonia-kosovo-albania-montenegro ja lyhyesti sanottuna hemmetin hienoja paikkoja kaikki, upeita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä. lämpimät suosittelut.

lennettiin helsingistä skopjeen ensin air balticilla riian kautta wieniin ja sieltä austrian airlinesillä perille. oisko tolle tullut hintaa n. 200 € per pää.

ensivaikutelma oli melko hämmentävä, kun lentokentältä meidät nappasi mukaan paikallinen äijä, jonka tajutiin kyllä heti ajavan pimeää taksia. mutta kun parkkipaikalla odotti todella lommoinen ja ruosteen koristama vanha mersu, niin vähän hirvitti nousta kyytiin. turvavyönkin tuo napsautti multa samantien pois päältä ja heristi vain leikkisästi sormeaan, että no no, ei tuommoisia täällä käytetä. sitten siirryttiinkin lentoparkin portille kyttäilemään, että joku ajaisi ulos sieltä ja päästäisin samalla puomin avaukselle veke. motarilla tuon auton huippunopeudeksi osoittautuikin sitten noin 60 km/h ja äijä itse varsin leppoisaksi. ja englantiakin tuli yllättävän monia sanoja ja vähän saksaa sekaan. joten kun perille päästiin, niin varattiin tuo kyyti meille myös seuraavalle päivälle.

hotelli, jossa asuttiin, oli hotel de koka, aivan vanhankaupungin basaarien kulmalla. ja rikkaita länsimaalaisia kun ollaan, niin varattiin king room, jossa oli oma poreamme ja överi pyöreä sänky. hintaa tais tulla kahdelle yölle yhteensä jotain 150 €.

kaupunki oli mukavan pieni ja lähes kaikki kävelyetäisyydellä. paikallisen äijän kyydissä käytiin matka-kanjonijärvellä, joka oli kyllä melkoisen täyteen ammuttu sekä turisteja että paikallisia. jos vaellusintoa löytyy, niin tuolla olisi ollut reittejä kyllä pidemmällekin retkelle. seuraavaksi mersu suuntasi vodno-vuorelle, jonka huipulta löytyy valtava millennium cross ja sitäkin hienommat näköalat. aivan ylös asti päästäkseen on joko käveltävä tai käytettävä köysirataa, jonka kopista on myös mukava katsella maisemia.

lake matka, skopje, makedonia



näkymä vodno-vuorelta, skopje, makedonia


skopjesta jatkettiin bussilla prizreniin kosovoon, muutaman tunnin siirtymä ja hinta jotain alle kympin. prizrenissä ehdittiin viettää vain yksi yö, mutta eipä tuolla välttämättä paljon pidempään olisi tarvinnutkaan ihmetellä. tripadvisorista bongattu kärkipään hotelli centrum maksoi viitisenkymmpiä yö. mukava pieni paikka, jossa meikäläinen tatuointeineen taisi olla yksi nähtävyyksistä. keskustan kupeessa kohoavalla mäellä oli vanhan linnoituksen rauniot, josta näki hienosti koko kaupungin. ja halpaahan tuolla oli, kävelykadun kahvilassa kahvi+leivos+limanoadi euron. niin tosiaan, eurohan tuolla oli kenties hieman yllättäen valuuttana. ja buddha-pikaruokalassa tuli syötyä hampurilainen, jonka nimi oli yllättäen bigmac, tosin enemmän semmosta suomalaista grillimättöä tuo vastasi.

prizren, kosovo


seuraavana aamuan furgonilla eli minibussilla kohti albaniaa ja shkoderia. tuo oli pisin siirtymä ja lipun hinta 15 €, tavallisella bussilla ois varmasti päässyt edullisemmin, mutta lähteä ois pitänyt joskus kuudelta aamulla. kaikki meni muutoin mukavasti, mutta kuten olin etukäteen lukenut, niin meidän tiputettiin johonkin valtatien varteen eikä todellakaan perille kaupunkiin asti, sillä kyyti jatkoi kohti montenegroa. siinä sitten ihmeteltiin vailla latiakaan paikallista valuuttaa. onneksi läheisellä bussipysäkillä oli paikallinen tyttö, joka osti meille bussiliput, kävelytti keskustan läpi tutun taksikuskin luo ja ajoi vielä meidän kanssa majapaikkaamme varmistamaan että kaikki oli ok. ja rahaa tuo ei huolinut vaikka kuinka tyrkytin.

mesta missä vietettiin pari yötä, oli florian shkodra guesthouse, paikallisen kolmikymppisen tyypin kotonaan pitämä hostelli. pihassa oli kukkoja ja kanoja ja takapihalla ilmeisesti myös pari sikaa. tyypin äiti teki safkaa puutarhan antimista ja isä viiniä. pari suhteellisen paskaa fillariakin tuolta löytyi ja kyllä niillä nyt vähän pääsi ympäristöä tutkailemaan. kaupungilla kun yritti suuntaa kysyä, niin italiaa olisivat halunneet puhua. yksi mies puolestaan pysäytti mut ja esitteli olkapäähänsä hakattua tiikeriä, joka näytti lähinnä kynällä piirretyltä, kuulemma kolmekymppiä maksanut. en sitten hankkinut lisää kuvia tuolla reissulla. illalla isäntämme vei meidät katsomaan lähistöllä sijaitsevaa ikivanhaa mes-siltaa sekä kaupungin ylle kohoavaa linnoitusta, jonka huipulta näkyi mm. puoliksi montenegron puolella sijaitseva skadar-järvi.

shkoder, albania


mes-silta, albania


florian kauppasi meille myös huikean lauttaristeilymatkan, jonne lähtö oli seuraavana aamuna klo 6. ei oikein oltu edes varmoja minne oltiin menossa ja paikallisen minibussin kyytiin tuli työporukka, jotka huusivat ja nauroivat koko vajaan kolmen tunnin matkan, josta suurin osa oli vuoriston ylittävää huonokuntoista tietä. välillä keskellä ei mitään odotti lauma lapsia, jotka änkesivät sisään ja loput takapenkkien taakse kapeaan tavaratilaan seisomaan. lopulta kävi ilmi, että koulumatkallahan nuo olivat, aikuiset opettajia ja lapset koululaisia. shkoderista vuorten yli tuommoinen 2,5 h työmatka noilla opettajilla.

komani lake oli tosiaan kohde, jossa autolautta lipui upeiden vuoristomaisemien välissä. paljolti tuli norjan vuonot mieleen. sitä en vain käsitä, että puolivälissä kolmen tunnin matkaa vesi oli täynnä kenkiä, tyhjiä pulloja ja roskia, muuten oltiin lähes koskemattoman luonnon keskellä. kääntöpaikalla piti isäntämme mukaan olla mahdollisuus ruokailuun, mutta paskat, siellä oli latoon tehty kahvila josta sai bisseä, sipsejä ja suklaata. kun 12 tunnin reissun jälkeen oltiin takaisin hostellilla niin oli sekä nälkä että väsy.

albaniasta matka jatkui montenegroon, shkoderista ulcinjiin, joka oli noin 40 km päässä ja femmalla pääsi perille. mukava pieni rantakaupunki, jossa turistikausi ei ollut vielä alkanut ja täten mukavan väljää. airbnb:n kautta vuokrattiin kämppä vanhasta kaupungista ja olipa muuten hintaansa nähden erinomainen. valtava terassi merinäköalalla ja kissoja kaverina. hyvää safkaa ja rento meininki. pylli i pishave -niminen mäntypuistikko löytyi kävelymatkan päästä ja siellä tuli lojuttua riippumatossa ja istuttua rantabaareissa.

pylli i pishave, ulcinj, montenegro


ulcinjista ajettiin bussilla pääkaupunki podgoricaan (2 €), jossa hypättiin montenegro hostelin järjestämälle kiertoajelulle. henkilöautolla mentiin ja meitä oli yhteensä neljä henkeä, hinta oli 35 € per pää. joku vanha luostari nähtiin, missä arvostin lähinnä kaljakoriaan läheisessä purossa viilentäviä munkkeja. pääkohteet olivat tara kanjoni ja sen ylittävä silta. ilmeisesti tuo on grand canyonin jälkeen maailman toiseksi pisin kanjoni. tuossa olisi mennyt zip line eli köysirata kanjonin yli, mutta en sitten uskaltanut lähteä liukumaan, kun muutenkin korkeita paikkoja pelkään. durmitorin kansallispuistossa käytiin black laken ympäri kiertämässä 4 km helppo lenkki ja sitten safkaamaan jonnekin vuoriston pikkukylän paikalliseen ravintolaan. kierroksen päätteeksi päädyttiin kotoriin, jossa niin ikään oli kämppä vanhasta kaupungista varattuna airbnb:n kautta.

tara kanjoni, montenegro


black lake, durmitorin kansallispuisto, montenegro


kotorissa pysähtyvät isot risteilijät, joten päiväsaikaan vanha kaupunki oli täynnä oppaiden perässä parveilevia turisteja. vanhasta kaupungista pääsee kiipeämään vuoren laella olevaan linnoitukseen, jonne tosiaan tuolla helteellä oli melkoinen tarpominen. lisäksi jos oikeasti pelkää korkeita paikkoja, voi alaspäin tuleminen olla hieman haastavaa, kuten tyttöystävälleni kävi.

kotor, montenegro


kotorin kissat on näemmä jonkinlainen käsite ja paljon siihen liittyvää krääsää oli kaupan, mutta itse kissoja ei kyllä näkynyt muutamaa lukuunottamatta. en sitten tiedä mitä niille on käynyt...
pari päivää tuolla riitti ihan hyvin ja sitten mentiin vielä päiväksi herceg-noviin, jonne pääsi bussilla miltei tunnin välein alle femmalla ja joka oli ihan ok rantakaupunki myös. mukava pitkä rantabulevardi jota saattoi tallustella. himaan lennettiin dubrovnikista, jonne tuolta oli ehkä 30 km ja kyyti maksoi 30 € kun otettiin huoneistohotellimme isäntä kuskaamaan meidät henkilöautolla. air baltic se tuoltakin lensi riian kautta helsinkiin ja taisi maksaa parin sadan pintaan.

[Keijo Ihmiskilpi]

Hyvä raportti

[Schenk]

Kyllä, hyvää rapsaa. Aiheutti tunteen, että tonne on mentävä takas koluamaan kaikkia pienempiä kyliä. Oliko muuten toi ulcinj:n pusikko sellanen kielekkeen päällä oleva mesta vähän sivummassa siitä hälinästä, josta meni sellaset kummat porrasteet mereen. Oli vaan ainoo sellanen vähän rauhallisempi spotti siellä keskustassa, mikä löytyi. Vähän sivummallahan noita paikkoja riittää kyllä.

E: Piti vielä muuten mainita, että noilta seuduilta(ainakin Montenegro ja Albania), saa tosi paljon halvemmalla noita majapaikkoja, kun jättää nettivarailut väliin ja seuraa vaan kaikkialla olevia Apartmentos-kylttejä. Samat mestat voi olla puolet halvempia ilman varauksia ja niitä on niin käsittämättömän paljon kaikkialla.

[ulkopuolinen]

Kiitos raportista, lähdössä 1.8. tonne Herce-Noviin viikoksi.

[Ananaskääpiö]

Kiitos raportista, lähdössä 1.8. tonne Herce-Noviin viikoksi.

Laitoin tonne Montenergo-topikkiin vähän jaarituksiani tosta.

[Antisocial Little Me]

Oliko muuten toi ulcinj:n pusikko sellanen kielekkeen päällä oleva mesta vähän sivummassa siitä hälinästä, josta meni sellaset kummat porrasteet mereen.

juu tais olla just toi sama!

[Schenk]

Toukokuussa sitten Belgradiin ihan kaupunkilomalle. Mitäs ehdottomasti tsekattavia mestoja tuolta löytyy? Yugovinyl levykauppa ainakin kiinnostaa. Alle puolivuotias matkaseurueessa, joten etanolihommat jäänee ruokaviineihin. Vauhkona odotan!

[kaksipiippuinen jeesus]

Syksymmällä kutsuis mm. Sarajevo. Onko vinkata jotain majoituksia? Jonkun pienen asunnon vuokraus muutamaksi päiväksi ois mukavaa, mutta hemmetti kun oikein tiedä mistä näitä kattelis. Airbnb arveluttaa.

[Hemmetinmoinen sössö]

Syksymmällä kutsuis mm. Sarajevo. Onko vinkata jotain majoituksia? Jonkun pienen asunnon vuokraus muutamaksi päiväksi ois mukavaa, mutta hemmetti kun oikein tiedä mistä näitä kattelis. Airbnb arveluttaa.

Oltiin Hotel Sokakissa. Perushotelli perusaamiaisineen vanhankaupungin kupeessa, eli sijainti hyvä.

[kaksipiippuinen jeesus]

Hemmetti, tota, nyt on huoneisto viikoksi Grbavican stadionin vierestä varattuna. Lauantaina pitäis olla peli.

[Balam-Acab]

Ajeltiin Euroopan halki ja käytiin rantalomalla puolalais-suomalaisella porukalla Tučepissa (Splitin eteläpuolella Kroatiassa) kesällä 2001. Silloin vielä maisemaa hallitsi monin paikoin paskaksi ammutut rauniot, mutta turismimeininki oli ollu täydessä vauhdissa jo vuosia (mestat täynnänsä italialaisia). Asuttiin rannalla omakotitalossa, jonka puolalainen frendi oli säätänyt vuokralle pilkkahintaan pariksi viikoksi. En oo ikinä juonut niin paljoa viinaa kuin mitä tossa kylässä tulin juoneeksi. Ihmiset oli ymmärtäväisiä sikailun & urpoilun suhteen, itse en oo ihan 100 % ylpeä kaikesta, mitä tuli tehtyä. Suomalaisista matkatoimistoista saa näköjään nykyään pakettimatkoja tonne.

[General Error]

Terkkuja Albaniasta. Eilen ajettiin tänne Golemin lähelle, Durresin eteläpuolelle Splitistä vuokra-autolla. Valittiin Google mapsin suosittelema reitti vähän syvempää sisämaan kautta, ja homma venähtihin ihan kunnolla kun autosta hajos rengas Montenegron ylängöillä just rajanylityksen jälkeen. Vararengasta ei ollut ja korjauskitti ei riittänyt tolle renkaalle, joten saatiin odotella hinausta aika kauan joka kaiken lisäks vei meidät takas Bosnia Herzegovinan puolelle. Lisäks ahtaassa autossa Montenegron vuoria alaspäin lasketteleminen pimeässä ja takapenkillä jossa ei eteenpäin näe aiheutti kevyttä kuolemanpelkoa.

No, tänään full lepopäivä jotta eilisestä toipuis ja jospa loppureissu sujuisi paremmin

[General Error]

Pari viikkoa sitten tultiin takaisin Suomeen Albanian reissulta. Majapaikka Albaniassa ei tosiaan ollut mitenkään "aito Albaniaa", vaan tollanen ihan siisti kattohuoneisto seudulla, joka oli näin off-seasonilla aivan tyhjillään lukuunottamatta paria rakennusmaata lähistöllä. Helvetin halpa ja hyvä kalaravintola löydettiin ja pari nihkeetä baaria, mistä nähtiin Real - Bayern mutta ei enää Barca - Juvea. Muutenhan koko maa tuntuu olevan aivan vaiheessa, mutta lisääntynyt turismi näkyy kyllä tosi paljon ainakin Durrësissa ja sen eteläpuolella, missä rannat on rakennettu täyteen kaiken maailman hotelleja ja turistiapartmentseja. Ainakin Durrësin rantabulevardit näytti olevan täysin kaavoitettu matkailukäyttöön.

Lopulta me lähikaupungeista käytiin tsekkaamassa Durrës ja Tirana mistä ei kyllä jäänyt kummastakaan kamalasti sanottavaa. Durrësin vanha 100-luvulla rakennettu amfiteatteri oli siitä siisti mesta, että siellä ei ollut _ketään_ ja sai täysin vapaasti liikkua ympäri amfiteatteria vailla mitään esteitä. Sit käytiin vähän etelämpänä Beratin vanhassa linnoituksessa mikä oli varmasti tän reissun siistein mesta. Yleensä ei harrasteta mitään matkaopashommia, mutta Beratissa käydessä kannattaa kyllä tarjoutua Tonyn tarjoukseen jos hän sattuu portilla palveluksiaan tarjoamaan, 36 vuotias hemmo joka on asunut linnoituksessa koko ikänsä ja omaa avaimet kaikkiin linnoituksen kymmeniin kirkkoihin. Siistit maisemat, paljon historiaa ja varsinkin off-seasonilla ei juuri yhtään turisteja hämmentämässä pakkaa.

Koska menomatka oli vähän rankka ja meidän huoneiston naapurissa tehtiin jotain remppaa joka aamu klo 8 lähtien, niin lähettiin ajamaan pohjoiseen päivä etuajassa ja jäätiin Dubrovnikiin eka yhdeksi yöksi. Dubrovnikissa sit ehdittiin käydä perus vanha kaupunki, joka on kansainvälisesti tullut tutuksi Game of Thronesin ja viimeisimpänä tulevan Star Warsin kuvauspaikkana. Tämä näkyykin lähinnä siinä, että jokapuolella näkyy HBO:n ja Disneyn virallisia matkamuistomyymälöitä ja koko vanha kaupunki on kuurattu kiiltäväksi pieniä sivukatuja myöten. Turisteja kans joka paikassa. Jesuiittiportaat oli ihan siisti nähä tosielämässä, mutta muuten jäi kyllä tosi valju kuva tuosta vanhasta kaupungista.

Seuraavana päivänä aikasin Splittiin missä tsekattiin vanha kaupunki myös. Splitin vanha kaupunki oli tosi paljon sympaattisemman oloinen kuin Dubrovnikin vastaava. Turisteja toki näkyy sielläkin, mutta vähän autenttisemman oloinen fiilis jäi kuin HBO:n ja Star Warsin valtaamasta Dubrovnikista. Kokoa tuolla Splitin vanhalla kaupungilla ei oo hirveesti ja se oli sinänsä aika nopeesti nähty, tosin eipä meillä hirveästi aikaakaan ollut seikkailla ympäriinsä. Safkat majoittajan suosittelemasta mestasta ja seuraavana päivänä takas Suomeen.