MIRROR MIRROR (59 min.)
Ohjannut Zemirah Moffat, Iso-Britannia 2006
"Mirror Mirror" on osallistuva dokumentaari Lontoossa vuonna 2003 perustetusta queer-klubi Woteveristä. Kerronnan keskiössä ovat tanssija Josephine Wilson, performanssi-/kabaree-/burleskitaiteilija Lazlo Pearlman, queer-femme komedienne Dyke Marilyn, dragking Trevor 4 Ever, klubin ohjelmavastaava Ingo Andersson sekä elokuvan ohjaaja Zem Moffat itse. Moffat kertoo tietoisesti vältelleensä tavanomaisia seksuaalisuutta ja (trans)sukupuolisuutta käsitteleviä kysymyksiä ja niiden sijaan pyrkineensä esittämään välähdyksiä queer-utopiasta, jossa sukupuolet ja seksuaalisuudet lakkaavat merkitsemästä. Poikkeuksellisen vastavuoroisen "Mirror Mirrorista" tekee ohjaajan tapa antaa kuvaamiensa henkilöiden kommentoida tekemisiään ja sanomisiaan ja viime kädessä jopa päättää siitä, mitä heistä loppujen lopuksi filmille päätyy. Woteverin toimijoiden esiintymisten ja itsetutkiskelujen lomassa myös Moffat itse joutuu kohtaamaan omat halunsa ja syynsä dokumentaarin tekoon.
Zemirah Moffat väitteli visuaalisen antropologian tohtoriksi Westminsterin yliopistossa Lontoossa vuonna 2007. "Mirror Mirror" -elokuvan lisäksi Moffatin käytäntölähtöinen tutkimus koostui kirjallisesta osuudesta "Queer Giving: an audio-visually guided shared ethnography of the Wotever Vision (2003-)".
Lisätietoa ohjaajasta ja hänen tutkimusprojektistaan:
www.wmin.ac.uk/mad/page-1348
www.myspace.com/zemmoffat
PAPER DOLLS (80 min.)
Ohjannut Tomer Heymann, Israel 2005
"Paper Dolls" käsittelee globaalia liikkuvuutta ja perhekäsitysten laajentumista seuraamalla viiden transidentifioituneen filippiiniläissiirtotyöläisen elämää Tel Avivissa. Perheidensä hylkäämät Chiqui, Cheska, Sally, Jan ja Giorgio työskentelevät ortodoksijuutalaisten vanhusten kotihoitajina ympäri vuorokauden kuusi päivää viikossa. Viikottaisena vapaailtanaan he tavoittelevat omia unelmiaan esiintymällä Tel Avivin yökerhoissa drag-ryhmänä, jolle he ovat antaneet nimen The Paper Dolls.
Syksyllä 2000 alkaneen toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun jälkimainingeissa Israeliin saapui 300 000 ulkomaalaista tekemään aiemmin palestiinalaisväestön harteilla olevia halpatöitä. Siirtolaisten asema on epävakaa, sillä he eivät voi anoa kansalaisuutta ja heidän viisuminsa perutaan, mikäli he menettävät työnsä. Myös "Paper Dollsissa" filippiiniläistyöläisten jo valmiiksi raskasta arkea varjostaa jatkuva pelko maastakarkotuksesta.
Dokumentaari on kahminut palkintoja elokuvajuhlilla muun muassa Berliinissä, Los Angelesissa, Manilassa, Torontossa, Kööpenhaminassa, Zürichissä, Torinossa, Wienissä ja Varsovassa.
Lisätietoa ohjaajasta ja hänen elokuvistaan:
www.heymann-films.com