Taapero-palsta piffiläisille

[Poistunut käyttäjä a64e92]

^oma kakru oli 3v ku vein sen ekaa kertaa päivähoitoon(oletin että tästä kyse), ja se oli iha vitun kauheeta. Olin iha romuna ja varma että olen hylännyt lapseni ku se ei halunnu päästää irti ja räpiköi vastaan. Itkua tihrustelin siinä sitte koko päivän ja olin iha paskana. Olin myös varma että iha kauheata tulee olemaan tämän valtavan trauman käsittely yhdessä, koska lapsi on yhtä romuna. Siellä se vaa vipotti muitten kakrujen kanssa ja oli vaa että kiva paikka, tuunko huomennaki. Vähä lähti suurenteluksi silloin omat kelat mitä se lapsen hoitoon "jättäminen" meinaa
Forces rintapistoon kuitenkin!

Tää on kyllä paha. Ensimmäistä koulupäivää odotellessa

Ens vuonna alkais kouluhommat Ekat päivät päivähoitoon jättäessä oli kyllä karuja, eikä sitä ainakaan yhtään helpottanut se, että ollaan molemmat oltu aika pitkään päiväkodissa töissä. Mutta helpottui kyllä sit onneksi aika pian, kun lapsi siellä alkoi viihtymään.

[Jesse Python]

aika nopeasti meidän molemmat mukulat tottui päiväkotiin. siellä on kumminkin hemmetisti tekemistä ja kavereita, kotona taas on käytännössä samat kuviot koko ajan, niin kyllä se vaihtelu vaan sitä tenavaa virkistää.

[$wag artisti]

Viimein tuli Batman-vaihe ja nyt tykitellään aamusta iltaan viitta selässä ja maski naamalla

Lapsi tosin istui viikonloppuna kylvyssä ja mutisi surullisena ettei hänestä koskaan tule supersankaria. Ehkä jonain päivänä...

[Santeri Endman]

Pistetään seurantaan vaikka taaperoaikaa jäljellä enää vuosi.

Pienemmällä päiväkodin aloitus oli aika raskas. Vein lasta noin ekan kuukauden päiväkotiin niin, että huusi koko 15 min matkan kurkku suorana eikä lopettanut päiväkodillakaan. Rimpuili tietty vastaan kun oli aika hypätä hoitajan syliin. nyt vuoden jälkeen jää välillä myös kävelemään/leikkimään itsekseen eikä tarvii mennä edes hoitajan sylin kautta

[Jesse Python]

Pistetään seurantaan vaikka taaperoaikaa jäljellä enää vuosi.

Pienemmällä päiväkodin aloitus oli aika raskas. Vein lasta noin ekan kuukauden päiväkotiin niin, että huusi koko 15 min matkan kurkku suorana eikä lopettanut päiväkodillakaan. Rimpuili tietty vastaan kun oli aika hypätä hoitajan syliin. nyt vuoden jälkeen jää välillä myös kävelemään/leikkimään itsekseen eikä tarvii mennä edes hoitajan sylin kautta

Toi meidän vanhempi ei olis halumnut ikinä lähteä päiväkodista.

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Vaihdellen nää päivähoitoon menemiset ja jäämiset menee. Lapsilla erilaisia vaiheita. Jossain vaiheessa oli huutamista ja roikkumista ja nyt menee taas hyvin. Vuosi sitten vanhempi lapsi itki ja ei olisi halunnut jäädä ja sitten iltapäivällä valitti kun tulin liian aikaisin hakemaan. Nyt on juniori valitellut, että ei jaksaisi mennä, mutta ei ole vielä mitään taistelua ollut.

Meillä toi 20 min pidempään puistossa voisi olla aika vaikeaa kun lapsilla, etenkin vanhemmalla niistä tulee todella helposti kova nälkä iltapäivällä ja jos ruokailua siiretään niin sitten tulee kovat kiukuttelut. Mä oon yleensä sanonut kerran ensin ja sitten antanut vielä hetken leikkiä ja sitten vielä toisen kerran ja lyhyt odotus, mutta kolmannella kerralla mennään eikä arvota.

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Kunnon mayhemia ollut nyt pari aamua päiväkotiin lähtö. Eilen oli aivan järkyttävä huuto sekä lapsilta että aikuisilta ja ulko-ovi jäänyt auki. Tänään sitten päätin, että hermot eivät mene ja mennään lasten kanssa rauhassa ulos. Toistin lapsille, että tänään mennään oikein hiljaa kaikki ja tein kaiken niille kivasti.

Lopputulos: 5-vuotias huusi ulko-ovella rapun ja kodin välissä maaten ja 3-vuotias kirkui kuin viimeistä päivää kun en antanut sen laittaa liian pieniä kenkiä, joissa oli pohjassa reikä ja sanoin, että ne menee roskiin. Sitten lopulta vaan toinen lapsi kainaloon ja takki käteen. 5-vuotias huusi rapussa, että älkää jättäkö mua, mikä oli varmaan naapureiden kannalta kiva. Mutta niin jättäkö mihin? Se on avannut ton rapun oven itse viimeiset kolme vuotta. Oli vaan kirkuva 3-vuotias ja kaikki kamat mulla samalla kannettavana.

Päiväkodissa molemmat halusi istua sylissä ja todettiin juniorin kanssa, että kengät on heitettävä roskiin kun pohjasta menee peukalo läpi.

Semmonen aamu. Voisi mennä uudestaan suihkuun.

Edit. Luin just ton mun edellisen viestin. Siitä on viikko

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Ja kaikki toi kuulostaa siltä niin kuin jotain sattuisi tai jotain oltaisiin hylkäämässä

Ja kyseessä reikä kengässä ja pokemon korttien haluaminen heti. Vittu, niin kuin nuorena Vantaalla sanottiin

[bamsse]

Ja kaikki toi kuulostaa siltä niin kuin jotain sattuisi tai jotain oltaisiin hylkäämässä

Ja kyseessä reikä kengässä ja pokemon korttien haluaminen heti. Vittu, niin kuin nuorena Vantaalla sanottiin

Kiva tietää ettei oo ainoa, jolla on raskasta Nyt on taas vähän helpompi vaihe menossa, mutta eiköhän se kohta taas

[Sasse netä]

Ite oon etupäässä ihmetellyt että millos helvetissä tosta omasta taaperosta on tullut noin helvetin iso. Sekä fyysisesti että touhujen puolesta. Ja hitto kun molemmilla vanhemmilla on järkkymätön oma tahto niin fiilis välillä kuin jonkun Donald Trumpin lapsenvahdilla kun lapsella on lievästi ilmaistuna vahva oma tahto ja ihan helvetin pelottavan määrätietoiset touhut. Paitsi että toi tyyppi on varmaan fiksumpi kuin isänsä ja äitinsä yhdessä jo nyt monella eri tavalla

Siinä voi maailma kaatua kun joku ei menekään ihan putkeen. Esimerkiksi ei onnistu leikeissä jossain semmosessa hommassa jota itsekään ei oikein hienomotoriikka riitä mutta kun kaveri on päättänyt että nyt tehdään näin niin siinä saattaa lentää ihan kaikki kaaressa ja epätoivoisesti yrittää vaan rauhoitella ja ehdotella että kokeiltaskos yhdessä vielä kun se on tosi vaikea homma.

Ei paljoa naurattanut kun autopaikalta kotiin 200m ja lapsi päättää että ainut keino edetä on että tyyppi itse kantaa omin päin liian isoa ja painavaa pahvilaatikkoa samalla kun itellä kauppakassit yms mukana. Ei ole yksikään salitreeni kyllä ollut turhaa kun syli täynnä kamaa ja yksi huutava ja huitova lapsi semmosta lapsiperheen farmarikävelyä ja helvetti että meinasi loppua usko mutta jollain ihmeellä sai itse pysyttyä rauhallisena about koko ajan.

Ei voi muuta sanoa kuin että helvetti mikä tuuri kävi kun tuli opiskeltua johtamishommia ja organisaatiomuutoksia ammattisurkeassa sopivasti ennen lapsen syntymää, sai just sopivasti ymmärryksen että miten kannattaa ihmisiä kohdella ja kyllähän noi lapset paikoitellen käyttäytyy paljon aikuismaisemmin kuin ihmiset työpaikoilla sen avuttomimman ekan vuoden jälkeen.

ps. Forces kaikille vaan tasaisesti paitsi että niille enemmän kenellä on vaikeampaa, hyvin se kuitenkin menee vaikka usko aina välillä loppuisikin.

[Jesse Python]

Justiin tultiin 4-v lääkärineuvolasta. Parin viikon takainen hoitajaneuvola meni ihan ok, mutta olikohan rokotus jäänyt kaivertamaan kun nyt ei meinannut tulla mistään mitään. Erinäisin maanitteluin onnistui tarkastus.

[Ruutari]

Hyvää vertaistukea ketju. Mulla tullut nyt ekaa kertaa ihan fyysiset oireet aamuvitutuksesta, kun ensin tappelee muksun kanssa vaatteista, ruuasta ja kaikesta. Vaikka sovitaan toki ja kaikki on hyvin, jää päälle sellainen pettymys omaan toimintaan, että rintalastan alla on kuin tyhjää kolotusta. Väsymys ja jatkuva stressi tekee vielä, että pinna on tosi kireällä koko ajan.

[Sasse netä]

Ite oon huomannut että pitäis vaan mennä about aina nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin jos ei ole mitään oikeasti akuuttia tehtävänä. Tai vähintään max tunti pari myöhemmin. Kunnon yöunilla jaksaa itse suhtautua pahaankin katastrofiin rauhallisemmin.

[Jesse Python]

Ite oon huomannut että pitäis vaan mennä about aina nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin jos ei ole mitään oikeasti akuuttia tehtävänä. Tai vähintään max tunti pari myöhemmin. Kunnon yöunilla jaksaa itse suhtautua pahaankin katastrofiin rauhallisemmin.

Näinhän se pitäs tehdä. Mutta käytännösä ainoa rauhallinen hetki päivässä on sitten kun lapset on nukkumassa. Itsellä tää on johtanut siihen että itsellä nukkumaan meno venahtaa tonne 23-24:ään.

[Ruutari]

Ite oon huomannut että pitäis vaan mennä about aina nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin jos ei ole mitään oikeasti akuuttia tehtävänä. Tai vähintään max tunti pari myöhemmin. Kunnon yöunilla jaksaa itse suhtautua pahaankin katastrofiin rauhallisemmin.

Näinhän se pitäs tehdä. Mutta käytännösä ainoa rauhallinen hetki päivässä on sitten kun lapset on nukkumassa. Itsellä tää on johtanut siihen että itsellä nukkumaan meno venahtaa tonne 23-24:ään.

Itse tahkon sähkön DI-papruja kahden muksun, työn ja bändihommien ohella. Ainoa hetki, jolloin voi rauhassa katsoa luennon koneelta tai vääntää jotain matlab-scriptiä on tosiaan se kun muut alkaa nukkumaan. Nyt se vaan on eskaloitunut siihen, että pää käy ylikierroksilla ja heräilee öisin siihen. Koko ajan koitan motivoida itseäni, että kouluhommat loppuu 2kk päästä suurinpiirtein.