TASAVALLAN presidentti Sauli Niinistön kommentit elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps) ympärillä velloneeseen kohuun liittyen olivat vähintäänkin sysäys sille, että Junnila päätyi lopulta eroamaan tehtävästään, arvioivat HS:n haastattelemat tutkijat.
Junnila ilmoitti erostaan perjantaina iltapäivällä. Ennen tätä Niinistö kommentoi tapahtumia lyhyesti MTV:lle Suomi-Areenan presidentin kyselytunnilla.
”Tähän yksittäiseen tilanteeseen liittyen: olen aiemmin saanut aika paljon moitteita liiallisesta puuttumisesta, mutta jos nyt arvioin niin, että vähintään se on kovin kiusallinen hallitukselle. Vähintään”, Niinistö sanoi.
Niinistö totesi myös, että hallituksen on pidettävä huoli, että sen politiikan sisältö on sellaista, että se nauttii läntistä arvostusta ja on Suomen arvojen mukaista.
”Sen seikan esiin tuominen on varmasti tärkeätä”, Niinistö sanoi MTV:lle.
POLITIIKAN tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta arvioi presidentin ulostulon olleen ”merkittävä sysäys” Junnilan erolle.
”Presidentillä on paljon arvovaltaa ja laaja arvostus. Hän ei hirveästi ota kantaa päivänpoliittisiin kysymyksiin. Tässäkin sanamuoto oli varovaisempi, mutta se, että hän itsekin otti kantaa, kertoo siitä, että hän on ollut huolissaan hallituksen toimintakyvystä.”
Toinen merkittävä tekijä oli kristillisdemokraattien kritiikki, Vuorelma sanoo. Junnilan eroamispaineeseen tuli uusi ulottuvuus, kun kritiikki ei ollut enää vain opposition ja Rkp:n kohdistamaa, vaan tuli hallituskumppanilta, joka on arvoiltaan lähellä perussuomalaisia.
”Kritiikkiin tarttuu uusia merkityksiä, kun siihen liittyy mukaan muitakin kuin alkuperäisiä tahoja. Presidentillä on tässä tietenkin poikkeuksellinen rooli, ja hänen sanomisiaan kuunnellaan hyvin tarkasti myös puolueiden sisällä.”
”Näin ei voi jatkua, että presidentin pitää ensin jyrähtää ja vasta sitten ryhdistäydytään.”
VAIKKA presidentillä ei ole suoraa vaikutusvaltaa hallituksen sisäisiin päätöksiin, saattoi Niinistön kommenteilla olla ainakin pieni osa Junnilan erossa, sanoo Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio
”Tietenkin kun tilanne lähti kehittymään Junnilan kannalta hankalampaan suuntaan, Niinistön kommentti saattoi osaltaan vaikuttaa Junnilan eroon osana laajempaa prosessia”, hän sanoo.
”Jos toimittaja kysyy päivänpolttavasta asiasta suoraan, presidentin on aika hankalaa olla vastaamatta. Mutta kun ottaa huomioon Niinistön viestin, olisi hän voinut olla kommentoimattakin ja sanoa, ettei ota kantaa hallituksen toimintaan.”
Raunio huomauttaa, että presidenteillä ei ole Suomessa ainakaan Niinistön ja Tarja Halosen aikana ollut tapana kommentoida julkisuudessa suoraan hallituksen toimintaa tai muodostamista. Tyypillisesti hallitukseen liittyvät ulostulot ovat presidentin ja pääministerin yhteisjohtajuutta eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Niinistön ajalta Rauniolle tulee mieleen vastaava tilanne vuodelta 2017, kun presidentti kommentoi perussuomalaisten uutta johtoa puolueen hajottua. Puolueen johtoon valittiin tuolloin kaksi viharikoksista tuomittua henkilöä.
”Kyllä heillä aika tehtävä on edessään, jos he haluavat meidän vakuuttaa siitä, että ne tuomioon johtaneet elementit ovat poissa”, Niinistö kommentoi tuolloin.
”Lausunnot ovat olleet yksittäisiä tapauksia aika poikkeuksellisissa tilanteissa. Tämä perjantainenkin oli Niinistölle aika tyypillinen lausunto, että aika varovaisesti arvioidaan tilannetta, mutta arvioitiinpa nyt kuitenkin”, Raunio sanoo.
”Jos ajatellaan laajempaa problematiikkaa, että tulisiko presidentin pidättyä kommentoimasta sisäpoliittisia asioita, niin kyllähän presidentin jokainen sana noteerataan. Siinä mielessä vaikeneminenkin on valinta.”
HELSINGIN yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass näkee Niinistön kommenttien kuvastavan myös johtajuuden puutetta hallituksen sisällä.
”Kyllähän presidentti on arvojohtaja ja voi käyttää siinä mielessä ääntä myös sisäpolitiikassa. Se oli minusta enemmänkin hätäjarru ja tuskastunut parahdus, että nyt riittää, jossain pitää mennä raja”, Wass sanoo.
”Olennaista on nyt, mikä on Orpon kyky johtaa. Näin ei voi jatkua, että presidentin pitää ensin jyrähtää ja vasta sitten ryhdistäydytään.”
”Siinä, mitä Junnila edustaa, ei ole mitään poikkeuksellista vaan se edustaa perussuomalaisten ideologista ajattelua.”
SEKÄ Wass että Vuorelma odottavat, ettei hallituspuolueiden välinen kitka jää Junnilan eroon. He molemmat korostavat, että Junnilan äärioikeistokytköksistä kummunneessa kritiikissä on kyse laajemmasta kokonaisuudesta kuin yksittäisestä ministeristä.
Perjantaina esimerkiksi uutisoitiin myös sisäministeri Mari Rantasen (ps) väestönvaihtoviittauksista, ja myös muut puoleen johtohahmot ovat käyttäneet maahanmuutto- ja vähemmistövihamielistä retoriikkaa, Vuorelma ja Wass sanovat.
”Se, että olettaisimme perussuomalaisten hallitusvastuuseen liittyvien ongelmien ratkeavan henkilövaihdoksilla, on liian optimistinen tulkinta”, Wass sanoo.
Wassin mukaan perussuomalaisiin on suhtauduttu Suomessa jopa naiivisti. Nyt ”naamiot on riisuttu”, hän mukailee ilmaisua, jota presidentti Niinistö käytti Venäjän hyökätessä Ukrainaan helmikuussa 2022.
”Me olemme hissutelleet ja häpeilleet sitä, millainen puolue perussuomalaiset on ja halunneet nähdä sen kotoisana pehmopopulistisena versiona yleiseurooppalaisesta radikaalista oikeistosta. Luenta on ollut pitkälti se, että hallitusvastuu säysentää puolueen.”
Perussuomalaiset ei ole myöskään puolueena irtisanoutunut Junnilan toiminnasta, Vuorelma huomauttaa.
”Riikka Purra on tuonut esiin, että heillä on ollut täysi luottamus Junnilaan eivätkä he eroa ideologisesti mitenkään. Junnilan puheita on pidetty huumorina, eikä hänen puheistaan ole missään vaiheessa irtisanouduttu. Se kertoo siitä, että siinä, mitä Junnila edustaa, ei ole mitään poikkeuksellista vaan se edustaa perussuomalaisten ideologista ajattelua.”
WASS JA VUORELMA näkevät tilanteen hallituksen tulevaisuuden kannalta vähintäänkin vaikeana.
Vuorelman mukaan hallituksen sisäisistä luottamusongelmista nähtiin merkkejä jo hallitusneuvotteluiden aikaan, kun neuvottelut venyivät. Rkp:n toiminta keskiviikon luottamuskysymyksessä ja perussuomalaisten koventunut retoriikka rkp:läisiä kohtaan taas ovat vähintään osoittaneet, että luottamus on entisestään heikentynyt.
Hallituksen toiminnan kannaltakaan kyse ei ole siis enää siitä, riittääkö hallituskumppaneilla luottoa yksittäiseen ministeriin vaan mahdollisesti laajemmasta luottamuksen puutteesta.
”Hallitustyöskentely on sellaisessa tilanteessa hyvin vaikeaa ottaen huomioon, että myös poliittinen tilanne on vaikea. Hallitusohjelma on hankala ja tiedossa on poliittista epävakautta leikkausten myötä”, Vuorelma sanoo.
Tilannetta hankaloittaa sekin, että jakolinjat kulkevat tällä hetkellä hallituksen sisällä, Wass sanoo.
”Päälle ei paina ainoastaan punavihreä oppositio ja keskusta vaan nyt vastakkain ovat myös Rkp:n ja osan kokoomuslaisista liberaalit arvot ja perussuomalaiset. Tältä osin aletaan lähestyä vähemmistöhallitusta muistuttavaa asetelmaa.”
”Politiikka ei toimi niin, että pysytään vain talouspoliittisella akselilla ja pidetään muut kysymykset kauempana.”
HALLITUS ei todennäköisesti myöskään pysty välttymään tulevilta arvokiistoilta.
”Koko hallitusohjelman idea on ollut, että yhteisymmärrystä pyritään löytämään talouspoliittisella linjalla. Mutta kun politiikka ei toimi niin, että pysytään vain talouspoliittisella akselilla ja pidetään muut kysymykset kauempana. Mukaan liukuu jatkuvasti esimerkiksi tasa-arvoon ja maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, jotka asettuvat liberaali-konservatiivi-akselille”, Vuorelma sanoo.
Wass pitää Junnilan eroon johtanutta tapahtumaketjua osin myös perussuomalaisten omana provokaationa, jollaisia todennäköisesti nähdään jatkossakin.
”Tämä selkkaus ei syntynyt perussuomalaisten aloitteesta, mutta henkilövalinnoilla on haluttu alleviivata perussuomalaisten avoimen maahanmuuttovastaista linjaa. Samalla on osoitettu, että kukaan ei määräile meitä sen suhteen, ketä laitetaan johtopaikoille.”
Provokaatioista luonnollisesti seuraa vastareaktioita, joiden jälkeen puolue voi vedota siihen, että heitä kohtaan hyökätään, Wass sanoo.
Wassin mukaan perussuomalaisilla on myös valmius aktivoida politiikan identiteettipoliittista ulottuvuutta, mikä on osin taktinen harhautuskeino.
"Nytkin me puhumme maahanmuuttoon ja etniseen identiteettiin liittyvistä kysymyksistä, emmekä sosiaalietuuksien ja työehtojen heikennyksistä, jotka olisivat toteutuessaan monille perussuomalaistenkin kannattajille katkeraa kalkkia.”
