Iltalehti wrote:Näkökulma: Suomen kaaos kertoo, miksi Orpo soitti Ruotsiin – Hallituksen ilmapiiri on pilalla pysyvästi
Perussuomalaisten johdon Junnilalle antama tuki ei varsinaisesti puhu sen puolesta, etteikö ääriajattelulla olisi puolueessa hiljaisia ymmärtäjiä, Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi kirjoittaa.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on paljon taitavampi strategi kuin mitä suuri yleisö ehkäpä ajattelee.
Muuten Orpo ei olisi pysynyt kokoomuksessa vallassa kesästä 2016 lähtien. Suorituksen arvoa nostaa se, että Elina Valtonen ja Antti Häkkänen ovat kumpainenkin karismaattisia valtikanperijöitä, eikä kumpikaan ole peitellyt kunnianhimoaan.
Orpo tiesi tasan tarkkaan, mihin hän ryhtyi, kun alkoi muodostaa perussuomalaisten kanssa hallitusta.
Mutta jos Orpolla olisi ollut valta muuttaa Suomen poliittista kulttuuria, hän olisi mieluiten kokeillut Ruotsin mallia. Tätä johtopäätöstä tukee se, mitä Orpo kertoi viime joulukuussa kokoomuksen puoluetoimistossa.
Kävimme jouluhaastattelussa läpi vaihtoehdot seuraavaksi hallituspohjaksi.
Orpo toppuutteli sinipunahallituksen muodostamista SDP:n kanssa. Välit demareiden puheenjohtajaan Sanna Mariniin eivät olleet kunnossa. Niitä ei oikeastaan ollut.
– SDP:n talouspolitiikasta olemme todella kaukana. Marinin puheet ovat olleet vähintäänkin epäselviä sen suhteen, näkeekö hän sopeuttamisen tarpeellisena muillakin keinoilla kuin veronkorotuksilla. Jos he eivät näe sitä tarpeellisena, se tarkoittaisi, että sama meno jatkuisi, Orpo painotti.
***
Oikeastaan parin vuoden ajan oli ollut selvää, että kokoomus ja SDP eivät löytäisi sopua seuraavasta hallitusohjelmasta.
Kokoomus halusi sopeuttaa julkista taloutta ja vähentää ammattiyhdistysliikkeen valtaa työmarkkinoilla. Kun nämä olivat kokoomuksen kenttäväen päätavoitteita, oli ennalta selvää, että sinipunahallitusta ei syntyisi.
Monipuoluedemokratiassa piti toki teeskennellä, että sinipuna olisi ollut realistinen vaihtoehto.
Keskustan aavisteltiin tai tiedettiin suuntaavan oppositioon olemassaoloaan pelastamaan.
Orpo nostikin jouluna pöydälle hallitusyhteistyön mahdollisuuden perussuomalaisten kanssa.
Talouspolitiikasta kokoomus löytäisi yhteisen tahdin perussuomalaisten kanssa, mutta EU-politiikassa ja työperäisessä maahanmuutossa puolueiden linjat olivat kaukana toisistaan.
Orpo määritteli ison kysymyksen: mihin perussuomalaiset ovat työperäisessä maahanmuutossa valmiita?
– Olen ollut huomaavinani perussuomalaisten puheissa muutosta, että heidänkin mielestään tänne tarvitaan väkeä työhön, hän vihjasi kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyön mahdollisuudesta.
***
Kysyin vielä kuorrutteeksi, olisiko RKP varmasti kokoomuksen johtamassa hallituksessa. Orpo vahvisti elekielellään, että kyllä olisi.
Laskin, että mukaan hallituksen johtokokoonpanoon haluttaisiin maltillinen Sari Essayah. Siitä lähtien kirjoitin ja puhuin, että eduskuntavaalien jälkeen yritettäisiin todennäköisesti muodostaa kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien hallitus. Näin tapahtuisi, jos kokoomus olisi vaaleissa suurin puolue.
Jatkoimme keskustelua jakamalla kokemuksiamme siitä, miten joulukalat kuuluu valmistaa juhlapöytään ilman, että kalan lihasta katoaa suussa sulavuus.
Yllättäen Orpo nosti esille kilauttaneensa kaverilleen Ulfille.
Kokoomuksen sisarpuolueen moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristersson oli juuri muodostanut Ruotsissa pääministerinä vähemmistöhallituksen, jota kansallismielinen tai äärikansallismielinen ruotsidemokraatit tuki.
Ruotsidemokraattien puoluejohto oli ollut mukana neuvottelemassa hallitusohjelmasta.
Puolueella on valtiosihteerin tasoisia edustajia Kristerssonin hallituksen kansliassa. Nämä osallistuvat lakiesitysten valmisteluun, mutta ruotsidemokraattien poliitikot eivät anna kasvojaan hallitukselle eivätkä edusta maataan EU:ssa, YK:ssa, Natossa tai muissa hallitusten välisissä kansainvälisissä organisaatioissa.
– Kyllä minä seuraan tarkasti, mitä Ruotsissa tapahtuu. Olen Kristerssonin kanssa yhteydessä. Ruotsissa tehdään oikeita asioita, eikä siellä mitään järisyttävää ole tapahtunut, vaikka jotkut sitä ovat pelänneet, Orpo arvioi.
***
Orpo piti mahdollisena vähemmistöhallituksen muodostamista myös Suomeen, jos jokin tai jotkin puolueet antaisivat tukensa hallituksen talouspolitiikalle, mutta eivät haluaisi olla konkreettisesti toimeenpanemassa koko hallitusohjelmaa.
Käytännössä Orpo hahmotteli mielessään mallia, jossa kokoomus neuvottelisi Suomelle talous- ja maahanmuuttopoliittisen ohjelman Riikka Purran joukkojen kanssa. Puolueena perussuomalaiset jäisi hallituksen ulkopuolelle, jolloin sen poliitikoilla olisi suuri vapaus sanoa, tehdä ja käyttäytyä niin kuin he haluavat.
Eikä kovin moni olisi ollut kiinnostunut perussuomalaisten kansanedustajien taustoista äärijärjestö Suomen Sisussa tai sen liepeillä.
– Jossain pöydän kulmalla voi olla ajatus vähemmistöhallituksesta. Vaikka siitä ei ole Suomessa kokemusta eikä osaamistakaan, kyllä sekin vaihtoehto kannattaa mielessä pitää, Orpo sanoi.
***
Orpo ei puhunut jouluisissa tunnelmissa perussuomalaisten taustoista ja sen jäsenten natsisympatioista.
Strategi osaa ilmaista ajatuksiaan korrektisti, mutta siten että ne eivät jää epäselviksi.
Vain viikossa Orpon hallitus ajautui kriisiin.
Kansainvälisessä mediassa hallitus on yhdistetty äärioikeistolaisuuden ja natsisympatioiden tukemiseen.
Kun ulkomaisia artikkeleita lukee, on mahdotonta alkaa inttää vastaan, etteivätkö niissä kerrotut asiat pohjautuisi faktoihin.
Suomen kaltaiselle pienelle maalle kansainvälinen brändi ei ole yhdentekevä asia, mistä tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti perjantaina Suomi-areena-tapahtumassa.
– Hallituksen täytyy pitää huolta siitä, että sen politiikka ulkomailla tiedetään ja politiikan sisältö on sellaista, joka myöskin nauttii läntistä arvostusta ja on meidän arvojemme mukaista, Niinistö tähdensi.
***
Elinkeinoministeri Vilhelm Junnila on ilmoittanut erostaan, mutta Orpon hallituksen ongelmat eivät siihen pääty. Ne ovat vasta alussa.
Hänen hallituksensa ilmapiiri on pysyvästi pilalla alle kahden viikon vallassa olon jälkeen.
Perussuomalaisten aktiivit ovat haukkuneet rkp:läisiä sen verran alatyylisesti, että nämä sanalliset loukkaukset eivät unohdu niiden kohteilta. Se kaiketi on ollut tarkoituskin.
Liberaalit kokoomuslaiset purevat hammastaan. Jotkut heistä jättävät kokoomuksen.
Laitilan kaupunginjohtaja ja Turun kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja Lauri Kattelus erosi puolueesta keväällä.
– Olen koko aikuisikäni ja osan nuoruudestani kuulunut puolueeseen, joka antaa nyt tukensa äärioikeistolaisia yhteyksiä omaavalle ministerille. Se oli riipaiseva kokemus, Kattelus kirjoittaa viestipalvelu Twitterissä.
Perussuomalaiset puhkuvat uhoa.
Ennusmerkit eivät ole hyvät.
***
Ja perusongelma on se, minkä perussuomalaisten nousun rakentanut Timo Soini puki sanoiksi vuonna 2017, kun hän kieltäytyi yhteistyöstä Jussi Halla-ahon kanssa.
Soini luetteli Jyväskylän puoluekokouksessa valitun uuden puheenjohtajiston.
– Kaksi heistä on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yksi on syyteharkinnassa. Koko puolueen luonne on muuttunut. Siitä se johtuu. Jos joku ajattelee, että lähtisin perustamastani puolueesta jostain muusta kuin todellisesta syystä, hän ei tunne minua ihmisenä lainkaan, Soini sanoi.
”Junnilalaisuus” on perussuomalaisissa olemassa, eikä puolue ole yrittänyt siivota jäsenistöstään sisulaisia aktiiveja. Nämä kun muodostavat puolueelle yhden tärkeän tukiryhmän.
***
Vuosituhannen alussa Halla-aho vaikutti Suomen Sisun hallituksessa, levitti rotuoppeja ja kirjoitti Scripta-blogissaan juutalaisten kansanmurhasta ”holo-hölinänä”.
Hän kuului johtoon järjestössä, jota voi kirjallisiin lähteisiin tukeutuen luonnehtia kansallissosialistiseksi.
Sisu julkaisi verkkosivuillaan suomenkielisen tiivistelmän kansallissosialistien propagandistin Helmut Stellrechtin vuonna 1938 ilmestyneestä teoksesta ”Usko ja teot – nuoren kansakunnan uskontunnustus”.
Siinä Stellrecht kirjoittaa ”pohjoisesta rodusta”.
”Ken sekoittuu lajiltaan muukalaisen, alemman rodun kanssa, se torjuu luotaan veren ja sielun, jotka on annettu hänelle, jotta ne saisivat elää puhtaina hänen lapsissaan.” Verkkosivuilla kerrottiin Suomen Sisun olevan ”iloinen voidessaan tarjota tämän historiallisen harvinaisuuden suomalaisille lukijoille”.
***
Halla-aho on nyt eduskunnan puhemies.
Natsipropagandan ja rotuoppien julkaisemisesta on kulunut aikaa, mutta Halla-aho ja muut entiset perussuomalaiset sisulaiset olivat aikuisia sitä levittäessään.
Purra lähti politiikkaan mukaan Suomen Sisun keskustelupiirin Keskiviikkokerhon kautta, aikuisena hänkin.
Kun tämä on Suomen valtion johtopaikoilla olevien ihmisten polku politiikkaan, on täysin selvää, että se johtaa törmäykseen ja avoimeen ja pysyvään ristiriitaan rkp:läisten ja monien liberaalien porvareiden kanssa.
Ihminen voi seestyä ja muuttaa ajatteluaan – ja sille on annettava tilaa ja arvoa – mutta perussuomalaisten johdon Junnilalle antama tuki ei varsinaisesti puhu sen puolesta, etteikö ääriajattelulla olisi puolueessa hiljaisia ymmärtäjiä.
Orpo tiesi kaiken tämän ja hahmotteli siksi vähemmistöhallituksen mahdollisuutta.
Kun se ei istunut suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin, ollaan siinä missä ollaan.
Kenelläkään tuskin on suomalaisessa politiikassa juuri nyt hyvä olla.
Ei Orpolla eikä Purralla, eikä myöskään opposition edustajilla.
Uhrasi itsensä upottaakseen natsipaatin. Tyhmyyttään marttyyri.