NEWS: Turkis on murhaa

[linttaan polettu]

Erdoğanin vierailu Valkoisessa talossa sai erikoisen käänteen: Turkin presidentti alkoi esitellä tabletilta kurdien vastaista propagandaa

[38911 BASIC BYTES FREE]

(ketju)

Turkin vihollisia on sit näemmä kurdien lisäksi jesidit.

[38911 BASIC BYTES FREE]

https://ahvalnews-com.cdn.ampproject.or ... urdish?amp

Joo, elikkäs kurdin kielen käyttö on nykyään laillista, mutta laulaa ei saisi:

University students face terror charges for singing in Kurdish
Dec 03 2019 02:30 Gmt+3
Last Updated On: Dec 03 2019 02:31 Gmt+3
Turkish authorities have accused 12 university students of being member of a terrorist organisation for singing a song in Kurdish during celebrations for Newroz, the Kurdish new year, in the southern province of Antalya, the Kurdish news agency Mezopotamya reported on Tuesday.

The students are accused of being members of the youth wing of the outlawed Kurdistan Workers' Party (PKK), which has waged a 35-year insurgency for Kurdish self-rule in Turkey, Mezopotamya said.

The evidence against the students includes video footage of them singing a song in Kurdish called Mervano, the news agency reported.

It also includes the presence on one of the students’ phones of a picture of Hacı Osman Birlik, a Kurdish man who was killed while breaking a curfew in 2015 in the southeastern province of Şırnak during a Turkish military operation against the PKK. Police filmed themselves tying Birlik’s corpse to an armoured vehicle and dragging it through the streets after they killed him.

The Kurdish language has been criminalised off and on since the earliest years of the Turkish Republic. In 2012, the ruling Justice and Development Party (AKP) began granting greater freedoms to the Kurdish culture.

But the repression has returned since the mid-2015 breakdown of the peace process between Turkey and the PKK. Police and prosecutors have often interpreted the use of Kurdish and displays of Kurdish identity including songs as tantamount to support for the PKK.

[mutavelho]

Päivä turkkilaista oikeutta
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on tehnyt tuomioistuimista aseen lehdistönvapautta vastaan.
Kari Huhta, Helsingin Sanomat
Julkaistu: 5.12. 2:00 , Päivitetty: 6.12. 12:03


Aamun ensimmäinen oikeudenkäynti toimittajaa vastaan Istanbulin 22. rikostuomioistuimessa oli ohi muutamassa minuutissa, mutta se oli vain yksi lyhyt näytös draamassa, jonka loppua ei näy.

Oli viime viikon torstai mahtipontisessa Çağlayanin oikeuspalatsissa. Heti perään ohjelmassa oli koko joukko muita oikeudenkäyntejä toimittajia vastaan.

Sama meno jatkuu päivästä toiseen.

Tapahtumien kulku oikeuspalatsissa on päällisin puolin asiallisen pidättyväistä, mutta myös arvaamatonta ja ahdistavaa. Täällä voi saada hyvästä journalismista monen vuoden vankeustuomion, tai täysin odottamatta päästä vapaaksi.

”Suurin uhka ilmaisunvapaudelle Turkissa on oikeuslaitoksen äärimmäinen käyttö aseena toimittajia vastaan”, kuvasi arvostettu turkkilaiskolumnisti Kadri Gürsel.

Gürsel oli itse vajaan vuoden vangittuna vuosina 2016–2017, ennen kuin häntä vastaan nostetut syytteet terroristien avustamisesta ja presidentin loukkaamisesta hylättiin.

Cumhuriet-lehden entisellä johtavalla kolumnistilla Kadri Kürselillä oli varaa hymyillä viime perjantaina, kun hänen matkustuskieltonsa oli kumottu. Gürsel vangittiin lokakuussa 2016 syytettynä teroristien auttamisesta ja presidentin halventamisesta. Syytteet hylättiin vuotta myöhemmin.

Turkin vankiloissa on nyt noin 120 toimittajaa, monet ilman tuomiota tai edes syytteitä. Syytteessä ja tutkinnassa heitä on paljon enemmän. Kyseessä on maailmanennätys. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on pääosin vaimentanut suuret itsenäiset tiedotusvälineet. Tilalle on noussut niukoin varoin verkossa toimivia uutispalveluja.

Islamistitaustaista ja konservatiivista Oikeus- ja kehityspuolue AKP:tä johtava Erdoğan oli Turkin pääministeri vuosina 2003–2014. Sen jälkeen hän on keskittänyt itselleen valtaa presidenttinä.

Erdoğanin kampanja ei etene tasaisesti. Säröt presidentin vallassa näkyvät ailahteluna oikeudenkäynneissä annetuissa tuomioissa. Torstaiaamun oikeudenkäynnissä kolmehenkisen tuomariston puheenjohtajalla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä.

Tuomiolla oli Cumhuriyet-lehden entinen päätoimittaja Can Dündar, joka on Gürselin tavoin arvostettu journalisti sekä Turkissa että sen rajojen ulkopuolella, jossa hän on pysynyt toukokuussa 2016 tapahtuneen murhayrityksen jälkeen. Hänet yritettiin ampua oikeuspalatsin edessä.

Puolustusasianajaja Abbas Yalçınin mukaan Dündaria vastaan on kymmenen oikeusprosessia. Se ei ole Turkissa tavatonta.

Dündaria syytetään muun muassa vakoilusta ja terroristien tukemisesta. Yksi tuomioistuin on jo langettanut hänelle viiden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeustuomion.

Tällä kertaa vuorossa olivat syytteet Dündarin tuesta lakkautetulle kurdilehdelle Özgür Gündemille. Samasta asiasta oli päivän kuluessa syytettynä muitakin johtavia toimittajia ja vaikuttajia. Hallituksen mukaan kyse on tuesta terrorijärjestölle.

Prosessi junnaa paikallaan, koska Dündar on Saksassa ja oikeuden asiakirjat pitää kääntää saksaksi, jotta Saksan viranomaiset voivat päättää, pitääkö Dündarin vastata syytteisiin, kertoi Yalçın. Oikeuspalatsin käytävillä arvellaan, etteivät tuomarit oikeasti edes halua Dündarin lausuntoa, koska he eivät ole varmoja, pitääkö hänet tuomita vai ei.

Turkissa on kyse vuosia jatkuneesta kampanjasta lehdistönvapautta vastaan. Dündarin ja hänen entisen lehtensä Cumhuriyetin vaiheet ovat siitä hyviä esimerkkejä.

Vuonna 1924 perustettu Cumhuriyet, suomeksi Tasavalta, on ollut erityisen sitkeä piikki Erdoğanin lihassa. Nyky-Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin sekulaariin eli ei-uskonnolliseen nationalismiin sitoutunut keskustavasemmistolainen lehti on muuttunut viime vuosina liberaalimmaksi ja se on ollut Erdoğanin tiukka arvostelija.

Lehden säätiöomistuksen vuoksi sitä on ollut vaikea kaapata, mutta viime vuoden syyskuussa temppu lopulta onnistui säätiön hallituksen valtauksella. Entiset jäsenet korvattiin nationalistisilla konservatiiveilla, jotka edustavat hekin oppositiota, mutta tukevat Erdoğanin tiukkaa linjaa kurdivähemmistöä vastaan.

Yksinkertaisempi malli on tuttu myös monesta muusta itsevaltaisesti johdetusta maasta: tiedotusvälineiden haaliminen johtajan lähipiirin omistukseen.

Kampanjan yksi lähtölaukaus oli vuonna 2009 langetettu 400 miljoonan euron arvoinen rangaistusvero tärkeimpiä itsenäisiä tiedotusvälineitä omistaneelle Doğan-mediaryhmälle, kertoo Emre Kızılkaya. Hän oli Doğanin lippulaivalehden Hürriyetin digitaalisesta uutispalvelusta vastannut toimituspäällikkö. Hän on monen muun toimittajan tavoin eronnut lehden palveluksesta. Marraskuun alussa Hürriyetista sai lisäksi potkut 45 toimittajaa.

Kymmenisen vuotta sitten pelottelun pääkohde oli Hürriyet, suomeksi Vapaus. Lehti oli julkaissut tietoja korruptiosta presidentin lähipiirissä.

Paine toimi asteittain. Ensin vuonna 2011 Doğan myi Erdoğania lähellä olevalle Demirören-ryhmälle konservatiivisemman laatulehtensä Milliyetin, suomeksi Kansallisuus, ja viime vuoden maaliskuussa lopulta myös Hürriyetin.

Sillä välin tapahtui paljon muuta.

Aluksi Erdoğan junaili kampanjoita vastustajiensa tukahduttamiseksi yhdessä Fethullah Gülenin johtaman uskonnollisen liikkeen kanssa. Vuoden 2013 lopussa Gülen kävi kuitenkin myös Erdoğanin lähipiirin kimppuun tuomioistuimien kautta, ja siitä lähtien miehet ovat olleet toistensa perivihollisia.

Suuri käänne oli armeijan vallankaappausyritys heinäkuussa 2016.

Sen jälkeen erottamiset, vangitsemiset ja oikeudenkäynnit yltyivät hyökyaalloksi. Eniten on vangittu gülenistejä tai sellaisiksi epäiltyjä, joita Erdoğan syyttää kaappausyrityksestä, sekä kurdeja. Sekaan on heitetty itsenäisten toimittajien lisäksi ihmisoikeusaktivisteja, tutkijoita ja presidenttiä arvostelevia tavallisia kansalaisia.

Sekoitus näkyi viime torstaina aamupäivän oikeudenkäynnissä. Paikalla olleista kolmesta syytetystä vain yksi, lakkautetun kurdilehden Özgür Gündemin toimituspäällikkö İnan Kızılkaya, oli journalisti. Muista syytetyistä Eren Keskin on pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti ja Necmiye Alpay on arvostettu kirjoittaja ja kielitieteilijä.

Tässä oikeustapauksessa kaikkiaan yhdeksän ihmistä on syytettynä yllytyksestä rikokseen ja terroristisesta propagandasta siksi, että he osallistuivat hankkeeseen nimeltä ”päivystävä päätoimittaja”. Kukin johti Özgür Gündemiä vuorollaan protestina sen lakkauttamiselle.

”Tiedän, mitä tein, ja tekisin sen uudelleen”, Alpay sanoi istunnon päätyttyä.

”Pidän tätä kunnianosoituksena, mutta olen myös vihainen, ja terrorismin leima on hirveä.”

Alpay toivoi ratkaisua jo kolme vuotta kestäneeseen prosessiin, jonka myötä hän on aiemmin ollut neljä kuukautta vangittuna, mutta nytkään asiat eivät edenneet. Oikeudessa ilmoitettiin, että syyttäjä on valitettavasti lomalla.

Özgür Gündem -lehden päätoimittajana vuorotellen toimineita kuultiin oikeudessa jo kesäkuussa 2016, jolloin Çağlayanin oikeuspalatsin edustalla poseerasivat syytetyt Faruk Balıkçı, Tuğrul Eryılmaz, Nadire Mater ja Yıldırım Türker. (KUVA: Murad Sezer / Reuters)

Osalle yleisöstä riitti vain seisomatilaa. Paikalla oli turkkilaisten kansalaisjärjestöjen lisäksi edustajia kansainvälisistä lehdistönvapausjärjestöistä, juristiryhmä Hollannista ja jokunen diplomaatti. Itse olin paikalla kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n jäsenenä.

Oikeudenkäyntien monitoroinnilla on vaikutusta. IPI:n ja seitsemän muun sananvapausjärjestön edustajien tavatessa Turkin oikeuslaitoksen korkeita edustajia syyskuussa vetoomustuomioistuin kumosi syksyllä 2016 nostetut syytteet 12:ta Cumhuriyetin toimittajaa vastaan.

IPI:n johdolla laaditun tuoreen raportin mukaan alemmat oikeusasteet eivät kuitenkaan välttämättä noudata ylempien asteiden linjauksia, ja oikeudenkäynnit lähtevät usein uudelle kierrokselle.

Raportin mukaan hyökkäys lehdistönvapautta vastaan ei ole hellittänyt merkittävästi, vaikka joitakin räikeitä epäkohtia korjattiin ja valitusoikeutta laajennettiin toukokuussa hyväksytyssä uudessa oikeusstrategiassa.

Terrorismin uhka Turkille on yleisesti tunnustettu tosiasia, mutta jokseenkin yhtä yleisesti arvioidaan, että Turkin hallitus käyttää uhkaa tekosyynä tukahduttaa arvostelua.

Kampanja lehdistönvapautta vastaan Turkissa on poliittinen.

Kampanja hieman hyytyi, kun Erdoğanin tukemat AKP:n ehdokkaat aiemmin tää vuonna hävisivät ensin pormestarinvaalin Ankarassa ja vielä uusintakierroksenkin jälkeen Istanbulissa. Erdoğan ei enää vaikuta voittamattomalta.

Kampanja kiihtyi uudelleen lokakuussa, kun Turkin armeija aloitti operaation kurdeja vastaan Syyriassa. Operaatio jatkuu tulitauosta huolimatta. Se toi tullessaan uuden aallon syytteitä presidentin halventamisesta erityisesti kurdeille.

Vallitsevasta poliittisesta lämpötilasta sai näytön iltapäivällä, kun seurattavana oli vielä yksi oikeudenkäynti, ja siinä kuultiin myös tuomio.

Kuusi toimittajaa oli Istanbulin toisessa rikosalioikeudessa syytettyinä ”Turkin halventamisesta” kirjoituksissa, jotka julkaistiin kurdinkielisessä Özgürlükçü Demokratisi -lehdessä vuonna 2016. Syytetyt eivät olleet paikalla.

Muutaman minuutin harkinnan jälkeen oikeuden puheenjohtaja langetti syytetyille viiden kuukauden vankeustuomiot lukuun ottamatta yhtä aiemmin tuomittua. Tuomiot ovat ehdollisia, ja niihin liittyy viiden vuoden tarkkailuvaihe.

Vielä pari vuotta sitten vastaavista syytteistä kertyi 11 vuoden ja kolmen kuukauden tuomio, kertoi puolustusasianajaja Özcan Kılıç.

Tästä eteenpäin tuomiot saattavat lyhentyä tai sitten pidentyä uudestaan. Kampanja lehdistönvapautta vastaan Turkissa joka tapauksessa jatkuu.

Oikaisu 6.12. kello 12.03: Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Emre Kızılkaya oli yksi marraskuun alussa Hürriyet-lehdestä potkut saaneista 45 toimittajasta. Kızılkaya erosi jo aiemmin itse lehden palveluksesta.

[Mansen makia anarkia]

Uusi nettisivu aiheesta:

http://turkkiboikottiin.net/

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006354978.html

Turkki aikoo puuttua Libyan sisällis­sotaan sotilaallisesti

Turkin aikeet mutkistavat konfliktia ja heikentävät sen välejä Venäjään, joka tukee Tripolia piirittävää sotamarsalkka Khalifa Haftaria.

Turkki aikoo lähettää sotilaitaan Libyan sisällissotaan auttaakseen Libyan kansainvälisesti tunnustettua hallitusta, kertovat uutistoimistot AFP ja Reuters.

Asiasta tiedotti Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan torstaina. Päätös vaatii vielä siunauksen Turkin parlamentilta, joka palaa istuntotauolta 7. tammikuuta.

Kyse on luultavasti erikois- ja tiedustelujoukoista, arvioi puolustus- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Can Kasapoğlu istanbulilaisesta Edam-ajatushautomosta aiemmin tällä viikolla AFP:n mukaan.

Turkki on jo aiemmin lähettänyt sotakalustoa Libyan niin sanotulle sovintohallitukselle huolimatta YK:n asettamasta asevientikiellosta. Reuters uutisoi asiasta näkemänsä YK-raportin perusteella marraskuussa.

Libyan sovintohallitus, jota johtaa liikemiestaustainen Fayez al-Seraj, nimitettiin YK:n välityksellä vuonna 2016. Se istuu pääkaupunki Tripolissa, ja YK tunnustaa sen Libyan lailliseksi hallitukseksi.

Valtaosa Libyasta on kuitenkin sotamarsalkka Khalifa Haftarin asejoukkojen hallussa, etenkin maan itä- ja eteläosat sekä valtaosa merkittävimmistä öljykentistä ja öljyn vientireiteistä. Haftar on viime huhtikuusta lähtien yrittänyt vallata Tripolin.

Haftar tukee vuoden 2014 vaaleissa valittua, tuolloin kansainvälisesti tunnustettua hallitusta, joka ei tunnusta sovintohallituksen toimivaltaa. Se istuu Tobrukissa Itä-Libyassa, mutta poliitikkojen sijaan tosiasiallinen johtaja on Haftar.

Turkin puuttuminen Libyan sisällissotaan uhkaa tehdä pitkään jatkuneesta konfliktista aiempaa monimutkaisemman ja mahdollisesti verisemmän. Se myös nostanee sodan suuremman kansainvälisen huomion kohteeksi, kun tähän asti Libyan taisteluja on käyty selvästi Syyrian taistelujen varjossa.

Se myös kiristää Turkin ja Venäjän välejä, jotka ovat olleet viime aikoina vaihteeksi paremmalla tolalla. Venäjä nimittäin tukee epävirallisesti Haftaria. Sotamarsalkan takana ovat myös Egypti ja Arabiemiraatit ja lausuntojensa perusteella Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Aiemmin tällä viikolla Venäjän ja Turkin edustajat neuvottelivat Moskovassa kompromissista Libyassa ja myös Syyriassa, jossa Venäjä tukee presidentti Bashar al-Assadin hallitusta ja Turkki kapinallisia. Viime viikkoina kymmenettuhannet ihmiset ovat paenneet Venäjän ilmavoimien tukemaa Syyrian armeijan hyökkäystä Idlibin seudulta kohti Turkkia. Idlib on Syyrian viimeinen merkittävä alue kapinallisten hallussa.

Venäläislehti Vedomosti kertoi torstaina Reutersin mukaan, että neuvottelut olivat kestäneet paljon odotettua pidempään.

Erdoğan syytti torstaina Venäjää varjoarmeijan lähettämisestä Libyaan Haftarin tueksi Wagner-palkkasoturiyhtiön kautta.

”Venäjällä on siellä 2 000 [taistelijaa] Wagnerista. – – Kutsuiko virallinen hallitus heidät? Ei”, Erdoğan sanoi Reutersin mukaan.

”He auttavat sotaherraa, kun me taas vastaamme maan laillisen hallituksen kutsuun. Siinä on ero välillämme.”

Libyan sovintohallituksen sisäministeri Fathi Bashagha tosin antoi torstaina ymmärtää, että Erdoğanin mainitsemaa kutsua tai pyyntöä ei ole ainakaan vielä esitetty.

”Jos tilanne yltyy, jolloin meillä on oikeus puolustaa Tripolia ja sen asukkaita – – tulemme esittämään Turkin hallitukselle virallisen pyynnön tukea meitä sotilaallisesti, jotta pääsemme eroon palkkasoturien haamusta”, Bashagha sanoi toimittajille Reutersin mukaan Tunisian pääkaupungissa Tunisissa.

Libyasta on tullut tällä vuosikymmenellä romahtanut valtio. Kaaos sai alkunsa vuonna 2011, kun niin sanotun arabikevään kansannousut levisivät maahan ja sotilasliitto Nato auttoi kapinallisia syrjäyttämään diktaattori Muammar Gaddafin. Myöhemmin kapinallisryhmittymät alkoivat taistella toisiaan vastaan ja islamistisetkin asejoukot voimistuivat.

Sisällissota on johtanut humanitaariseen kriisiin. Tuhansia on kuollut ja yli satatuhatta on joutunut jättämään kotinsa.

Konfliktin eräänä seurauksena Eurooppaan pyrkivät ihmiset pääsivät kulkemaan Libyan halki ja veneellä Välimeren yli aiempaa helpommin. Se lisäsi Italiaan rantautuvien turvapaikanhakijoiden määrää.

Sittemmin ihmisten virta reitillä on hiipunut ja jopa kääntynyt Libyasta takaisin Saharan taa. Sitä selittävät Italian ja EU:n sopimukset Libyan viranomaisten ja aseryhmien kanssa maahanpyrkijöiden ja ihmissalakuljettajien valvomiseksi.

[Liskomies]

Tälläinen sotilaallinen sekaantuminen varmasti tekisi gutaa jo muutenkin kyykkäävälle taloudelle ja liiralle.

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Tämä on nyt ainakin sitä voiman projisointia ottomaanien entisen valtakunnan alueelle. Liekö tässä muuta tolkkua Erdoganin sulttaanihoureiden lisäksi.

[Ajattelija]

Tämä on nyt ainakin sitä voiman projisointia ottomaanien entisen valtakunnan alueelle. Liekö tässä muuta tolkkua Erdoganin sulttaanihoureiden lisäksi.

Varmaan tää Haftarin jengi on vieläkin heikompi kuin Assad mutta ilmeisesti pidetympi liittolaisten määrässä katsoen. Sulttaani nyt huseeraa vähän turhan monella rintamalla

[AI-Virtanen]

Twitterissä spekuloidaan, että Turkki lähettää Libyaan SNA:n taistelijoita. Lähdön tunnelmaa:

[Tonttu]

Turkish activists oppose amnesties for child rapists

Draft law could see release of men jailed for child abuse if they marry their victim

Thu 23 Jan 2020 15.01 GMT
Last modified on Thu 23 Jan 2020 21.33 GMT

Turkey’s ruling party has begun a second attempt at introducing a law to grant rapists amnesty as long as they marry their victim, four years after a similar bill sparked outrage at home and internationally.

The legislation, which was first debated by parliament on 16 January, would give men suspended sentences for child sex offences if the two parties get married and the age difference between them is less than 10 years.
Advertisement

Opposition parties and women’s rights groups have been quick to point out that the bill in effect legitimises child marriage and statutory rape in a country where the legal age of consent is 18.

President Recep Tayyip Erdoğan’s conservative Justice and Development party (AKP) has said the proposal is designed to deal with Turkey’s widespread child marriage problem.

However, Fidan Ataselim, the general secretary of the activist group We Will Stop Femicide, said the new bill was an attempt by the government to erase evidence of Turkey’s growing epidemic of violence against girls and women.

The group, which has tracked gender-related violence and deaths since Turkish authorities stopped doing so in 2009, estimates that more than 2,600 women have been murdered in the last decade, and the number of killings has increased steadily each year.

According to the UN, 38% of Turkish women have suffered physical or sexual violence from a partner.

“In 2016 the government introduced a [similar] draft law on amnesty for child abuse perpetrators. All women stood against it and the bill was withdrawn after our protests,” she said. “If they dare to try again, we will fight against it again.”
Advertisement

Writing in the Cumhuriyet newspaper, Dr Adem Sözüer, the head of Istanbul University’s criminal and criminal procedure law department, said the new bill was likely to increase rates of violence against women and children because it “legitimises the mentality that women are objects to possess or exist for sexual satisfaction”.

Protests against the proposed legislation were held around the country this month. A date for a second reading in parliament has not yet been set.

“Marry your rapist” clauses are present in legislation relating to sexual consent in many countries in the Middle East and Latin America. In recent years such loopholes have been closed after protests against them in Lebanon, Jordan and Tunisia.

Turkey appears to have travelled in the opposite direction. After abolishing such laws in 2005, a 2016 bill that would have allowed the release from prison of men guilty of assaulting a minor if the aggressor married the victim and the act was committed without “force or threat” provoked widespread fury and was eventually defeated.

Ankara insisted that the bill’s intention was distorted by critics. “There are people who get married before reaching the legal age. They just don’t know the law,” the then prime minister Binali Yıldırım said at the time, adding that the measure aimed to “get rid of this injustice”.

His comments were echoed by the justice minister Bekir Bozdağ, who said marriages involving minors were “unfortunately a reality” in Turkey but the men involved “were not rapists or sexual aggressors”.

https://www.theguardian.com/world/2020/ ... ld-rapists

[Jesse Python]

Draft law could see release of men jailed for child abuse if they marry their victim

voi saatana loppuelämä raiskaajan kanssa

[Doctor Muñiz]

Hyväksikäyttäjistä eikä varsinaisista raiskaajista tossa on uutisen mukaan kyse, mutta siis perseestähän se on, jos valtio ryhtyy purkamaan alaikäisten suojaa sillä perusteella, että kulttuuriin kuuluu naida alle 18-vuotiaita tyttöjä.

[Pasi Fist]

Hyväksikäyttäjistä eikä varsinaisista raiskaajista tossa on uutisen mukaan kyse, mutta siis perseestähän se on, jos valtio ryhtyy purkamaan alaikäisten suojaa sillä perusteella, että kulttuuriin kuuluu naida alle 18-vuotiaita tyttöjä.

...Turkey’s ruling party has begun a second attempt at introducing a law to grant rapists amnesty as long as they marry their victim, four years after a similar bill sparked outrage at home and internationally...

Sitten siinä puhuttiin aikaisemmista vastaavanlaisista lakiehdotuksista jotka on menneet nurin vastustuksen takia.

[Doctor Muñiz]

Mitäpä jos lukisit koko jutun...

Tai aiemmasta kerrasta: Turkish bill clears men of statutory rape if they marry