Huumesiat/filth livelähetyksessä.

[Balam-Acab]

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007825979.html

Jari Aarnion alainen sai sakkoja tarkkailtuaan, onko keskusrikospoliisi hänen esimiehensä kannoilla

Huumetuomiotaan vapaalla odottanut Aarnio pyysi miestä selvittelemään, näkyykö hänen perässään keskusrikospoliisin poliiseja. Jo yhden vankeustuomion saanut Aarnio tuomittiin pian tämän jälkeen kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Jari Aarnion alaisena työskennelleen rikosylikonstaapelin sakkoihin virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Mies sai tuomion siitä, että hän oli oikeuden mukaan tarkkaillut keskusrikospoliisin (krp) toimia saadakseen selville, oliko krp Aarnion kannoilla.

Mies sai 30 päiväsakkoa, eli hänen tuloillaan maksettavaa tulee 750 euroa.

Teot olivat tapahtuneet loppuvuodesta 2016. Aarnio oli silloin jo tuomittu kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen Trevoc-haarasta, ja hän odotteli vapaalla jalalla tuomiota huumesyytteisiinsä. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänelle joulukuun lopussa 2016 kymmenen vuotta lisää.

Syytteiden mukaan entinen rikosylikonstaapeli Marko Verlin teki tarkkailua Aarnion pyynnöstä virka-aikanaan. Hän muun muassa ilmoitti Aarniolle, että oli mahdollisesti havainnut Aarnion asunnon lähellä krp:n poliisin, joka liittyi Aarnion rikosepäilyjen tutkintaan.

Näyttönä syyttäjällä on muun muassa Aarnion ja Verlinin välisiä viestejä.

Monet viestit koskivat samaa krp:n poliisia. Viesteissä muun muassa keskusteltiin siitä, millainen hiusmalli poliisilla nykyisin on ja onko painoa tullut lisää.

Jutussa kuultiin todistajana toista Aarnion alaista, entistä rikosylikonstaapelia Kari Kauppia. Kauppi oli samassa tarkkailuringissä, ja Aarnio viestitteli hänelle muun muassa, että ”huomenna vois tarvita öögaa”.

Kauppi ei tuolloin ollut enää poliisissa, joten hän välitti Aarnion pyynnöt Verlinille.

Kaupin mukaan Verlin oli kieltäytynyt Aarnion pyytämästä tarkkailusta saman tien ja kertonut halunneensa muutenkin ottaa etäisyyttä koko juttuun.

Kauppi kuvaili oikeudessa, että Aarnio oli ”skitsoillut” seurannasta ja pelännyt myös alamaailman kostoa, koska hänen yhteistyönsä rikollisjengin pomon kanssa oli paljastunut.

Verlin kiisti syytteet ja kertoi valehdelleensa viesteissä Aarniolle tarkkailusta.

”Verlin on vastaillut Aarnion viesteihin lähinnä saadakseen tämän rauhoittumaan tilanteessa, jossa Aarnio on mitä ilmeisimmin ollut varsin hankalassa asemassa häneen kohdistuvasta oikeusprosessista ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä johtuen”, hänen vastineessaan todettiin.

Tutkinnassa selvitettiin, että juuri kyseisinä päivinä Verlinillä ei ajopäiväkirjojen mukaan ole ollut käytössään Helsingin poliisilaitoksen autoa.

Käräjäoikeus arvioi sekä Verlinin että Kaupin kertomukset osittain epäluotettaviksi. Oikeus ei muun muassa pitänyt uskottavana, että Aarnioon olisi kohdistunut jokin uhka, koska siinä tapauksessa Verlin tuskin olisi valehdellut Aarniolle.

”Tällaisella valehtelulla olisi saattanut pahimmillaan olla kohtalokkaat seuraukset, mikäli rikolliset olisivat tosiasiassa olleet Aarnion perässä. Ei ole uskottavaa, että samaan aikaan ajateltaisiin, että Aarnioon kohdistuu vakava uhka ja toisaalta päätettäisiin vedättää Aarniota syöttämällä hänelle väärää tietoa.”

Oikeus kiinnitti myös huomiota siihen, että Verlinin kertomus muuttui matkan varrella. Esitutkinnassa hän ei ollut sanonut, että olisi jättänyt tekemättä Aarnion pyytämät tehtävät.

Käräjäoikeus myös totesi, että viestit näyttävät liittyvän nimenomaan siihen, tarkkaileeko krp Aarniota.

Oikeus kävi läpi Verlinin kulunvalvontatietoja ja kirjautumisia poliisiasemalla ja tuli siihen tulokseen, että ne tukivat syytettä. Verlin oli siten virka-aikaan tehnyt tarkkailua siviilihenkilön eli Aarnion pyynnöstä.

Tarkkailu oli oikeuden mukaan Verlinin virkavelvollisuuksien vastaista.

”Verlin on käyttänyt virka-aikaansa siihen, että hän on välittänyt rikoksesta jo vankeuteen tuomitulle ja törkeästä rikoksesta tuossa vaiheessa edelleen epäillylle Jari Aarniolle käsityksiään Aarnioon kohdistetusta oletetusta tarkkailusta.”

Käräjäoikeuden mukaan teko ei ollut vähäinen ottaen huomioon, että tätä valvontaa tehtiin rikoksista tuomitun henkilön lukuun ja poliisiorganisaation edun vastaisesti.

”Tällaisesta menettelystä syntyvää mainehaittaa poliisin työlle ei ole pidettävä vähäisenä.”

Verlin on epäiltynä myös siitä, että hän olisi kertonut oikeussalissa sepiteltyjä tarinoita Aarnion hyväksi tämän huumeoikeudenkäynnissä. Helsingin hovioikeus totesi päätöksessään, että Verlinin ja parin muun alaisen kertomukset olivat olleet selvästi totuudenvastaisia.

Epäilty törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa on parhaillaan syyteharkinnassa. Minimirangaistus siitä on neljä kuukautta vankeutta.

Valehtelun takia Verlin irtisanottiin huhtikuussa 2020 Helsingin poliisista. Hän on valittanut potkuistaan Helsingin hallinto-oikeuteen.

[Pasi Fist]

En muista oliko tälle oma seuranta topikkinsa. Laitan tänne:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007854983.html

Hovioikeus antaa tuomion korkean poliisijohdon oikeusjutussa – Pelkkä sakkotuomio toisi jättikustannukset

Entistä ja nykyistä korkeaa poliisijohtoa, kuten entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, on syytteessä Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta. Pitkän oikeudenkäynnin takia syytettyjä uhkaavat massiiviset kustannukset.

Helsingin hovioikeus ottaa tänään kantaa siihen, löytyykö korkeasta poliisijohdosta syyllisiä Helsingin poliisin tietolähderekisterin takavuosien nollatilaan.

Helsingin huumepoliisi tuhosi laitoksen tietolähteiden henkilötiedot rekisteristään 2000-luvun lopulla huumepoliisin silloisen päällikön Jari Aarnion määräyksestä. Tämän jälkeen rekisterissä ei ollut vuosiin lainkaan lähteitä.

Tietolähteiden kirjaamisella on väliä valvonnan takia. Ilman sitä poliisi voi helpommin suojella alamaailman tiedonantajiaan rikosepäilyiltä palkintona vihjeistä.

Asia on ollut ajankohtainen viime vuosina myös siksi, että Aarnio on tuomittu muun muassa törkeistä huumerikoksista alamaailman miesten ja naisten kanssa.

Kahdeksan syytetyn joukosta löytyvät muun muassa Helsingin poliisin nykyinen päällikkö Lasse Aapio, keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot ja entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero.

Helsingin poliisista syytteessä ovat entinen poliisikomentaja Jukka Riikonen, Aarnio ja kaksi Aarnion alaista. Syytteet koskevat kaikilla epäiltyä virkavelvollisuuden rikkomista.

Oikeudenkäynti on vienyt sekä käräjä- että hovioikeudessa pitkään, kuten Aarnion tekemisiin liittyneillä jutuilla on ollut tapana. Se tarkoittaa sitä, että pelkkä langettava sakkotuomio voisi tuoda massiiviset kulut tuomituille.

Syytekokonaisuutta voi pitää monella tavalla poikkeuksellisena. Yksi syy tähän on se, että rekisteriä ja sen valvontaa koskeva virkavastuu on ulotettu poliisihallinnon ylimpään pestiin saakka.

Käräjävaiheessa kaikki syytteet menivät nurin.

Lakiin oli kirjattu perustettavaksi kansallinen tietolähderekisteri lähteitä varten, mutta tällaista ei ollut perustettu. Helsingin käräjäoikeus tulkitsi, että tästä syystä Helsingin poliiseilla ei ollut syyteaikaan laillista paikkaa tietolähteiden kirjaamista varten.

Käräjäoikeus katsoi, että kansallisen rekisterin perustaminen olisi ollut Paateron ja Lardotin vastuulla. Syyttäjä ei ollut kuitenkaan vaatinut heille rangaistusta tuollaisesta laiminlyönnistä, joten heitä ei voinut siitä myöskään syyttää.

Lardot kertoi HS:lle marraskuussa, että kansallinen tietolähderekisteri on saatu pystyyn kahden viime vuoden aikana.

Käräjäoikeuden mukaan näyttö jäi uupumaan siitä, että syyteajan poliisiylijohtajalla Paaterolla ja poliisijohtajalla Lardotilla sekä Poliisihallituksen poliisiylitarkastajalla olisi ollut tuomioon vaadittavaa tietoa Helsingin poliisin toiminnasta alamaailman tietolähteiden kanssa.

Poliisijohto on vedonnut jutun kuluessa muun muassa siihen, että tietolähteitä koskeva sääntely on ollut sekavaa.

Poliisihallinnon virkamiehillä – myös osalla syytteeseen joutuneista – on kuitenkin ollut merkittävä panos salaista tiedonhankintaa koskevan sääntelyn muotoutumisessa.

Poliisilakiin lisättiin säännös tietolähdetoiminnasta vuonna 2005. Esitys laadittiin työryhmässä, johon kuului vain poliisihallinnon virkamiehiä.

Viisihenkisen työryhmän puheenjohtaja ja sihteeri olivat sisäministeriön poliisiosastolta, muut jäsenet suojelupoliisista, keskusrikospoliisista ja Helsingin poliisista. Helsingistä mukana oli Aarnio.

Aarnio oli myös mukana tekemässä teemaan liittyvää vuoden 2008 tiedonhankinta-asetusta. Syytteestä vapautunut Petri Rainiala puolestaan oli hahmottelemassa saman vuoden salaista tiedonhankintaa koskevaa Salpa-määräystä.

[Pasi Fist]

Linkin takana mm. sika/filthgalleria.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007855941.html

Hovioikeus tuomitsi Helsingin poliisin päällystöä salaisen tiedonhankinnan jutussa – Entiselle komentajalle jättikulut

Korkein poliisijohto vältti tuomion. Oikeudenkäynnissä oli kyse poliisin salaisen tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta. Jari Aarnion johtama huumepoliisi tuhosi tiedot Helsingin poliisin tietolähteistä.

Helsingin hovioikeus on tuominnut kolme henkilöä Helsingin poliisin takavuosien tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta. Kaikki tuomiot tulivat Helsingin poliisiin. Korkein poliisijohto sen sijaan vapautui syytteistä.

Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio ja Helsingin entinen poliisikomentaja Jukka Riikonen tuomittiin jutussa tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Aarnion alainen Petri Rainiala puolestaan tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta 100 päiväsakkoon.

Kyse on sakkotuomioista, mutta esimerkiksi Riikoselle tuli 50 päiväsakon lisäksi maksettavaksi oikeudenkäyntikuluja yli 116 000 euroa korkoineen pelkästään käräjäoikeusvaiheessa. Rainialan kulut samassa vaiheessa olivat vajaan 90 000 euron luokkaa korkoineen.

Syytteessä oli entistä ja nykyistä poliisijohtoa aina entiseen poliisiylijohtajaan Mikko Paateroon saakka. Hän ja muut vapautuivat syytteestä kolmea tuomittua lukuun ottamatta.

Jari Aarnion johtama huumepoliisi tuhosi tiedot Helsingin poliisilaitoksen tietolähteistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Tämän jälkeen rekisterissä ei ollut vuosiin kirjattuna lainkaan lähteitä.

Tietolähteet pitäisi rekisteröidä valvonnan takia. Ilman lähteiden kirjaamista poliisi voi helpommin suojella alamaailman tiedonantajiaan rikosepäilyiltä palkintona vihjeistä. Samasta syystä poliisi ei saa nykyään myöskään tavata tietolähteitään yksin.

Aarnio on aiemmin tuomittu muun muassa törkeistä huumerikoksista pitkän linjan huumerikollisten kanssa.

Syytteessä tietolähdetoiminnan järjestämisestä oli kahdeksan entistä tai nykyistä virkamiestä. Syytettyjen joukosta löytyivät muun muassa Helsingin poliisin nykyinen päällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot.

Helsingin poliisista syytteessä olivat myös entinen poliisikomentaja Riikonen, Aarnio ja kaksi Aarnion alaista. Kaikkien syytteissä oli kyse virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Oikeus tuli siihen tulokseen, että hallinnon puolella ei ollut tuomitsemiseen riittävää tietoa Helsingin poliisin tietolähdetoiminnasta. Oikeus katsoi niin ikään jääneen näyttämättä, että apulaispoliisipäällikkönä jonkin aikaa toimineen Aapion olisi pitänyt ymmärtää kysellä tietolähdetoiminnan dokumentoinnin perään.

Osalla Helsingin poliiseista tilanne oli kuitenkin toinen.

Kovin tuomio lankesi Petri Rainialalle, koska hän vastasi laitoksen päällystössä tietolähdetoiminnan toteuttamisesta. Kokeneena tutkijana hänen täytyi myös olla tietoinen tietolähdetoiminnan merkityksestä erityisesti huumetutkinnalle, oikeus katsoi.

Rainialan olisi pitänyt päättää tietolähteiden hyväksymisestä ja huolehtia rekisteröintivelvollisuudesta. Tietolähdetoiminnan toteuttaminen jäi kuitenkin laitoksella yksittäisten tutkinnanjohtajien vastuulle, oikeus katsoi.

Hovioikeuden mukaan Rainialan täytyi ymmärtää, että laitoksella oli säännöllisiä tietolähteitä. Rainiala ei silti pyrkinyt aktiivisesti selvittämään laitoksen tietolähdetoiminnan tilannetta, oikeus katsoi.

Oikeus huomioi senkin, että Rainiala oli perehtynyt aihealueeseen poikkeuksellisen syvällisesti ja tehnyt jopa lisensiaatintyön tietolähteiden käytöstä.

Aarniolla ja Riikosella oli valvontavastuu alaistensa toiminnasta. Lisäksi myös Aarnion täytyi tietää tietolähteistä, oikeus katsoi.

Riikonen puolestaan ei selvittänyt toiminnan tilaa, vaikka hänen tietoonsa tuotiin tietoon epäkohtiin viittaavia seikkoja, oikeus arvioi.

Oikeus ei saanut selvyyttä siitä, oliko Aarnio ehkä poistanut tietolähteiden henkilötiedot rekisteristä jo ennen syytteen alkamisaikaa.

Oikeudessa syytetyt ja syyttäjä sanailivat muun muassa siitä, olivatko poliiseja velvoittavat lait, asetukset ja määräykset salaisesta tietolähdetoiminnasta keskenään ristiriidassa. Tällainen tilanne ei voi koitua oikeudessa syytettyjen haitaksi.

Helsingin hovioikeus katsoi, että poliisilakia oli asiallisesti tarkennettu tiedonhankinta-asetuksella. Kokonaisuudesta seurasi se, että säännölliset lähteet piti rekisteröidä.

Käräjäoikeudessa kaikki syytteet menivät nurin.

Vuoden 2005 laissa oli kirjattu, että lähteet kirjataan valtakunnalliseen rekisteriin. Sellaista ei ollut syyteaikana olemassa.

Helsingin käräjäoikeus tulkitsi, että tästä syystä Helsingin poliiseilla ei ollut syyteaikaan laillista paikkaa tietolähteiden kirjaamista varten.

Käräjäoikeus katsoi, että kansallisen rekisterin perustaminen olisi ollut Paateron ja Lardotin vastuulla. Syyttäjä ei ollut kuitenkaan vaatinut heille rangaistusta tuollaisesta laiminlyönnistä, joten heitä ei voinut siitä myöskään tuomita.

Hovioikeus ei niellyt käräjäoikeuden tulkintaa siitä, ettei tietolähteiden rekisteröimistä varten ollut olemassa laillista rekisteriä.

Hovioikeus katsoi, että vuonna 2005 voimaan tullut laki ja myöhempi asetus eivät estäneet lähteiden rekisteröimistä.

”Tällainen selitys on esitetty ensimmäisen kerran vasta tämän asian esitutkinnan yhteydessä. Lisäksi jos laillista rekisteriä ei olisi katsottu olevan, johdonmukainen tulkinta olisi ollut se, ettei tiedonhankinta-asetuksen tarkoittamaa tietolähdetoimintaa olisi voitu harjoittaa”, hovioikeus totesi.

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007862264.html

Oikeus löysi viimein tiedot, jotka hälventävät rikos­mysteerin auraa Jari Aarnion tapauksen ympäriltä

Helsingin hovioikeus puuttui lopulta poliisitoiminnan laittomuuksiin, jotka auttoivat Jari Aarniota muissa rikoksissa, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Mikko Gustafsson.

Miten huumepoliisin päällikkö pystyi pyörittämään mittavaa huumebisnestä maassa, joka on toistuvasti arvioitu yhdeksi maailman vähiten korruptoituneista?

Tähän kysymykseen ei ole toistaiseksi löytynyt vastausta tuomioistuinten päätöksistä, vaikka Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio on ehditty tuomita lähes kaikesta mahdollisesta – jopa murhasta.

Perjantaina oikeus antoi viimein tuomion, josta löytyvät keskeiset vastaukset. Päätös koski Helsingin poliisin salaista tiedonhankintaa, ja se keskittyy pikkutarkkoihin yksityiskohtiin poliisin tietolähdetoiminnan sääntelystä.

Juridisen piikkilanka-aidan takaa aukeaa kuitenkin kristallinkirkas näkymä siitä, miten tapaus Jari Aarnio oli mahdollinen.

Tuoreessa hovioikeuden tuomiossa ratkottiin rikosoikeudellista vastuuta Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta. Siksi siinä ei vertailtu uusia löydöksiä Aarnion muihin rikoksiin.

Juuri tuosta vertailusta syntyy kuitenkin tuomion suurin painoarvo.

On syytä pitää mielessä, mitä oikeus on aiemmin lausunut Aarnion huumejutun ydinnäytöstä – niin sanotuista Pasilan miehen puhelimista.

Aarnio vetosi huumejutussa siihen, että poliisi piti prepaid-puhelimilla yhteyttä alamaailman tietolähteisiin. Oikeus puolestaan totesi, että Aarnio pyöritti noilla puhelimilla satojen kilojen huumebisnestä pitkän linjan huumerikollisten kanssa.

Kenellekään oikeussalissa istuneelle ei jäänyt epäselväksi, että Aarnion ja alamaailman liigalla on ollut hyvät mahdollisuudet käräyttää markkinoilta epätoivottuja kilpailijoita. Poliisin salainen tietolähdetoiminta ja Aarnion rikokset saattoivat siis tarpeen tullen limittyä.

Tuoreessa tuomiossa on kaksi keskeistä johtopäätöstä, jotka hälventävät rikosmysteerin auraa Aarnion tapauksen ympäriltä.

Ensimmäinen on se, että tietolähdetoimintaa pyöritettiin vuosien ajan laitoksella täysin laittomasti – rekisteröimättä lähteitä. Toiseksi laitosta johtanut poliisikomentaja Jukka Riikonen ei reagoinut tietoihin ongelmista ja Aarnion kakkosmies Petri Rainiala ei huolehtinut toiminnasta, vaikka se oli määrätty hänen vastuulleen.

Jari Aarnio tuhosi tietolähteiden nimet laitoksen rekisteristä joskus viime vuosikymmenen loppupuolella. Hänen vallastaan laitoksella kertoo se, että ylä- tai alapuolella ei reagoitu huolestuttaviin signaaleihin tai edes torpattu laitonta toimintaa.

Hovioikeus rajasi rikosoikeudellisen vastuun tietolähdetoiminnan laittomuuksista jutussa Helsingin poliisilaitoksen johtoon. Se ei tapahtunut juridisista syistä vaan siksi, että oikeuden mukaan poliisin hallinnossa ei ollut riittäviä tietoja tapahtumista.

Syyttäjillä oli eri käsitys korkean poliisijohdon tiedoista. Todennäköisesti hovioikeuden näkemys jää lopulliseksi totuudeksi, koska pelkän näyttöerimielisyyden takia korkeimpaan oikeuteen tuskin on asiaa.

Tärkeää päätöksessä on se, että ainakin periaatteessa valvonta on myös korkean poliisijohdon päänsärky. Ennakoida voi tosin sen verran, että tulevaisuudessakaan syyttäjillä ei ole helppoa löytää rikostuomioon johtavaa näyttöä vastaavissa korkean johdon jutuissa.

Kaiken kaikkiaan tuore tuomio on merkittävä. Sen verrokiksi kannattaa kaivaa toiston uhallakin moderniksi klassikoksi muodostunut todistajalausunto vuosien takaisesta poliisirikosjutusta.

Tuossa tapauksessa oli kyse siitä, että poliisi oli kopioinut epäiltyjen rekisteriin jengiläisten puhelimista heidän mummojensa ja hammaslääkäreidensä kaltaisia ”alamaailman kontakteja”.

Rekisteriä on kutsuttu myös Putin-rekiteriksi, koska sieltä löytyi Venäjän presidentin Vladimir Putinin nimi. Syynä olivat Putinin yhteydet Yön sudet -moottoripyöräjengiin.

Merkityksellisintä tapauksessa oli silti se, että rekisteristä vastaavia henkilöitä ei löytynyt poliisista millään – ei edes oikeudessa.

Nykyinen Poliisihallituksen poliisijohtaja Tomi Vuori pohdiskeli tuolloin oikeudessa todistajana poliisien vastuuta. Vuorella on taustaa Rajavartiolaitoksesta, mikä antoi perspektiiviä viranomaisten vertailuun.

”Tämä saattaa kuulostaa vähän kafkamaiselta. Olin kahdeksan ja puoli vuotta sotilaallisessa organisaatiossa, ja siellä kun sanotaan ’vastaa’, niin se sitten kanssa vastaa. Meillä [poliisissa] kun sanotaan ’vastaa’, niin se ei ole välttämättä sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu tai mitä edes edellytetään tapahtuvan.”

Poliisilla on mahdollisuudet käyttää kansalaisiin huomattavaa valtaa ja voimakkaita pakkokeinoja. Siksi Vuoren lausunto pysäyttää yhä.

Hänen todistuksensa sopisi myös yhtä hyvin kuvaukseksi siitä, kuinka poliisissa reagoitiin Aarnion tapaukseen. Vastuu katosi horisonttiin ja tilalle tuli juridinen saivartelu sekavista säännöksistä, joihin poliisihallinnon virkamiehet olivat kaiken lisäksi päässeet itse merkittävästi vaikuttamaan.

Perjantaina Helsingin hovioikeus laittoi viimein poliiseja vastuuseen laittomuuksista, jotka auttoivat Jari Aarniota pyörittämään huumebisnestään. Samalla oikeus kävi kiinni rakenteisiin, jotka mahdollistivat poliisikorruptiota Helsingissä.

[superlemmikki]

Lisää syytteitä huumesioille/filth

Kahdelle ex-huumepoliisille syytteet törkeästä perättömästä lausumasta Jari Aarnion huumetynnyrijutun oikeuskäsittelyssä

Syyttäjä katsoo, että kaksi entistä huumepoliisia antoi todistajina vääriä tietoja tynnyrihuumejutun käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Helsingin huumepoliisin ex-päällikkö Jari Aarnio sai jutussa 10 vuoden vankeustuomion.

Syyttäjä on nostanut syytteet kahta entistä poliisia vastaan törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. Syytteet liittyvät Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tynnyrihuumejuttuun.

Syytteen mukaan kaksi huumerikosyksikössä työskennellyttä poliisia antoi todistajana vääriä tietoja Helsingin käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa.

Väärät tiedot tukivat Aarnion huumejutussa esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua. Todistelu liittyi Aarnion väitteeseen, jonka mukaan ”Pasilan miehen” liittymät olivat paikantuneet eräiden poliisimiesten laillisen virkatoiminnan mukaisesti.

Aarnio todettiin Helsingin käräjoikeudessa ja hovioikeudessa hasiksen salakuljetusta junailleeksi "Pasilan mieheksi", jonka hallussa puhelinliittymät olivat.

Hovioikeus tuomitsi Aarnion tynnyrijutussa kesäkuussa 2019 kymmenen vuoden vankeuteen muun muassa viidestä törkeästä huumausainerikoksesta ja virkarikoksista.

Häneen syykseen luettiin satojen hasiskilojen maahantuonnin järjestely, törkeä todistusaineiston vääristely ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen.

Ex-poliisit ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen. Syytteet käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.

[Rasmus-mafioso]

Areenassa aikas saatanan kova podcasti Aarniosta ja alamaailmasta.

Ovi alamaailmaan

Peloton nainen paljastaa Aarnion rikokset

Ovi alamaailmaan kuuntelee Aarnio-oikeudenkäyntien todistajia ja tarinoita. Keskeisessä asemassa on peloton nainen, Iina Ahonen. Hän kertoo miten tutustui Aarnioon ja alamaailmaan tunnettuihin kärkinimiin. Iina ei ole itse rikollinen eikä häntä ole tuomittu.

Julkisuudessa Iina Ahonen on tunnettu ”Saarana”. Nyt hän puhuu omalla nimellään ja äänellään niin Jari Aarniosta kuin ajastaan todistajansuojeluohjelman tiukassa otteessa. Hän kutsuu suojelua seitsemän vuoden vankilaksi.

Ristiriitaiset todisteet, tutkinta ja tuomiot ovat se voima, jolla podcastin tarinat kulkevat eteenpäin. Kertojina ovat mm. alamaailmasta tunnetut Keijo Vilhunen, Raine Sievälä, Jani Leinonen, Late Johansson ja Janne Raninen sekä syyttäjä Perttu Könönen, tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto, asianajaja Markku Fredman. Kaikki nämä tarinat ovat osa Jari Aarnion tarinaa.

Podcast etsii rikollisten, viranomaisten ja todistajien tarinoiden avulla vastauksia Aarnion toiminnan laajuudesta alamaailmassa vuodesta 1985 aina tähän päivään asti. Elokuvaohjaaja Pekka Lehto on seurannut oikeussalissa tapahtumia eri oikeusasteissa käsittelyn jokaisena päivänä.

Viranomaisten kannustamana Iina Ahonen kirjoitti vuonna 2013 muistion Aarnion rikoksista ja toimitti sen sisäministeriöön. Muistio johti Aarnion rikostutkintaan ja lukuisiin oikeudenkäynteihin. Entinen poliisipäällikkö sai pitkän vankeustuomion. Aarnio on sovittanut rikoksensa ja on tänään vapaa mies.

Iina Ahonen halusi erota todistajansuojelusta. Hänet pahoinpideltiin ja hän halvaantui. Peloton nainen istuu tänään pyörätuolissa ja kertoo elämäntarinansa alamaailmassa. Kolme vuosikymmentä kestänyt tarina alkaa.

Spoiler:

Jumalauta se on Vilhusen kanssa pyörittäny koko tota Suomen rikollismaailmaa, ja Ünsalin palkkamurha oli Ruotsista tilattu saatanan rahakas keikka, minkä Vilhunen ja Aarnio pysty laittaa puoliks kun hoitivat likaisen työn tekijät elinkautiselle. Aarnio oli hoitanu murhakämpän, sen alainen soitti vinkin yöllä siitä murhasta ja Aarnio antoi kämpän avaimet väkivaltaosaston tutkijalle.

Aarnio oli alkujaan säätänyt kämpän Ahoselle, jonka Aarnio oli manipuloinut prostituutioon ja vienyt tältä rahat. Murhan aikaan Aarnio valehteli naiselle tämän olevan vaarassa, ja hoiti tämän hotelliin niin että Helsingin väkivaltarikosyksikön johtaja ja myöhempi Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen haki Aarnion pyynnöstä naisen keskellä yötä jostain parkkipaikalta, johon Aarnio oli hänet tuonut.

Virolainen mafioso kertoo miten keräsivät pornobaareilta ja parittajilta suojelurahoja, mut tietty baari ja parittajat oli Jarin niin niihin ei saanu koskea.

Aarnio on ollut viime kesästä vapaana, Vilhunen pääsee ens kesänä. Aarnio, jota Helsingin kokoomuslainen poliisijohto koitti suojella viimeiseen asti, on kokoomusfestareiden esiintyjänä ja Vilhunen on voinut brändätä itsensä rauhanmiehenä, jolla nyt vain sattui olemaan ehdoton kuri Suomen vaarallisimmassa rikollisorganisaationa, jonka nyrkki Vilhusen käskyvallassa oli NBK, josta Johansson sanoo et osa ruumiista jäi kadoksiin ku ei se muistanu kaikkia paikkoja enää.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-64198874