Huumesiat/filth livelähetyksessä.

[päänsä ja korppunsa syöjä]

Kun kyttä tommosta rekisteriä vastustaa, niin tulee samalla myöntäneeks että eihän näohin sikoihin voi luottaa pätkääkään etteikö kaikki tieto leviä täältä salaisista rekistereistä ties minne välittömästi.

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005972592.html

Poliisijohtajien oikeudenkäynnin puheenjohtaja: Jari Aarnion entisestä alaisesta annetaan etsintäkuulutus

Entistä rikosylikonstaapelia on yritetty haastaa todistajaksi oikeuteen huonolla menestyksellä.


Mikael Runeberg Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2015.

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion entisestä alaisesta annetaan etsintäkuulutus, kertoi puheenjohtaja Marjatta Berg poliisipomojen virkarikosoikeudenkäynnissä maanantaina.

Aarnion huume- ja virkarikosjutussa tuomittua Mikael Runebergia on pyritty haastamaan todistajaksi Helsingin poliisin tietolähteiden rekisteröimistä ja valvontaa koskevaan oikeusjuttuun, mutta häntä ei ole tavoitettu.

Puheenjohtaja Berg totesi, että aiemmin rikosylikonstaapelina Helsingin huumepoliisissa työskennellyttä Runebergia on tavoiteltu muun muassa tämän nykyisen työpaikan ja suvun kautta. Hänen mukaansa edellytykset etsintäkuulutuksen antamiseen täyttyvät useiden eri tavoittamisyritysten jälkeen.

Oikeudessa käräjöidään tällä hetkellä siitä, pitäisikö jonkun joutua rikosvastuuseen Helsingin poliisin poistamien rekisteritietojen vuoksi. Tietolähderekisteriin ei viime vuosikymmenen lopulta alkaen myöskään kirjattu yhtäkään tietolähdettä, vaikka esimerkiksi alamaailman lähteitä käytettiin muun muassa törkeiden huumerikosten selvittämisessä.

Ongelma rekisteröimättömissä vinkkimiehissä kiteytyy valvonnan puutteeseen. Kun tietolähteitä ei ole rekisteröity, ei poliisin toimia näiden kanssa voida tarkistaa mistään jälkikäteen. Näin ollen tietolähdetoiminta on ollut valvomatonta poliisitoimintaa.

Esimerkiksi jutussa todistajana kuultu virkaa tekevä Helsingin poliisipäällikkö Tomi Vuori kertoi poliisin käytäntöjen mahdollistavan jopa sen, että poliisi saattoi laittomasti suojella rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä kiinnijäämiseltä.

Jutussa on syytettynä useita entisiä ja nykyisiä korkeita poliisiviranomaisia aina entiseen poliisiylijohtaja Mikko Paateroon saakka.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Runebergin aiemmin Aarnion huume- ja virkarikosjutussa kolmen ja puolen vuoden vankeuteen virkarikoksista. Tuomio tuli neljästä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja viidestä lievemmästä virkarikoksesta.

Oikeuden mukaan Runeberg etsi Aarnion pyynnöstä useita kertoja poliisin tietojärjestelmästä salassa pidettäviä tietoja, jotka Aarnio paljasti Suomen Kuvalehden ja MTV:n toimittajille. Oikeuden mukaan Aarnio ja Runeberg myös vaikuttivat siihen, että Aarnionkin rikosjutussa syytettyä Malmin naista koskeva rikostutkinta siirrettiin Kuopiosta Helsinkiin. Tämän jälkeen tutkinta käytännössä loppui.

Runebergin tuomiota puntaroi yhä hovioikeus, joka antaa ratkaisunsa loppukeväästä.

Tietolähdeoikeudenkäynnissä syytetyt kiistävät syyllistyneensä rikokseen. He ovat vedonneet muun muassa siihen, että sääntely tietolähteiden käytöstä on ollut puutteellista ja epäselvää.

[Pasi Fist]

Mm. 110% luottamus Aarnion mainittu.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006040386.html

Syyttäjä syytti loppulausunnossaan poliisipomoja vastuun kiertämisestä: ”He ovat todenneet oman pesänsä puhtoiseksi”

”Syytetyt kertovat olleensa muistamattomia, ymmärtämättömiä ja tietämättömiä siitä, mitä kentällä tapahtui”, syyttäjä sanoi.

Poliisipäällikkökäräjät piirtävät synkän kuvan poliisista. Helsingin huumepoliisin omavaltainen toiminta tietolähteiden kanssa oli tiedossa vuosien ajan, mutta johto ei puuttunut siihen. Seuraukset ovat nähtävissä vakavissa rikossyytteissä, jotka kohdistuvat yksikön päällikköön Jari Aarnioon.

Näin kiteytti syyttäjäkaksikko tilanteen tiistaina, kun he antoivat oman loppulausuntonsa korkeita poliisipäälliköitä koskevassa oikeudenkäynnissä.

Lokakuussa alkanut oikeudenkäynti Helsingin käräjäoikeudessa huipentuu osapuolten loppulausuntoihin. Tiistaina oli syyttäjän päivä, ja syytetyille on varattu yhteensä neljä päivää.

Kihlakunnansyyttäjä Harri Tiesmaa huomautti, että jos kaikki syytettyjen kertoma pitäisi paikkaansa, luottamus poliisiin on perusteettoman korkea.

Hän kuvaili poliisipomojen luoneen ”virtuaalisen todellisuuden”, jolla he nyt yrittävät selittää epäselvyyksiä.

”Syytetyt kertovat olleensa muistamattomia, ymmärtämättömiä ja tietämättömiä siitä, mitä kentällä tapahtui. He eivät kertomansa mukaan myöskään osanneet tulkita lakia ja muita säännöksiä edes silloin, kun he ovat itse olleet mukana laatimassa niitä.”

Tiesmaa ihmetteli myös todistajien muistamattomuutta ja haluttomuutta puhua asioista ja varsinkin nimistä. Tämä viittaa siihen, että poliisijohdosta on tullut painetta.

”Vasikaksi ei ainakaan poliisissa ole syytä ryhtyä”, hän muotoili.

Kaikki kietoutuu loppujen lopuksi Aarnion nauttimaan luottamukseen, Tiesmaa arvioi. Erityisesti Helsingin silloinen poliisikomentaja Jukka Riikonen luotti Aarnioon ”110-prosenttisesti”, mutta tukea tuli myös silloiselta poliisiylijohtajalta Mikko Paaterolta.

”Tästä voi löytyä selitystä siihen, miksi puhuminen on ollut niin vaikeaa.”

Tiesmaa murjoi puolustuksen puheita siitä, että Helsingin huumepoliisi jätti tietolähteet rekisteröimättä sen takia, että se olisi vaatinut tietolähteiden suostumuksen.

Tosiasiassa huumepoliisi tuhosi tietolähderekisterinsä sen jälkeen, kun Aarniolta tuli määräys, hän huomautti. Aarnio myös määräsi, että uusia tietolähteitä ei rekisteröidä.

Tiesmaa piti täysin tuulesta temmattuna väitettä, että tietolähteet olisivat halunneet pois rekisteristä ensimmäisen, vuonna 2007 alkaneen virkarikostutkinnan aiheuttaman julkisuuden säikäyttäminä.

”Jos syy olisi ollut tietolähteiden pelästyminen, sen olisi pitänyt tapahtua myös kymmenen kilometriä idempänä ja lännempänä. Tietolähteiden kaikkoaminen tapahtui kuitenkin vain Pasilanmäellä.”

Säännösten mukaan poliisin on rekisteröitävä säännölliset tietolähteensä. Kun Aarnio otettiin kiinni marraskuussa 2013, Helsingin poliisilaitoksella ei ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka varsinkin huumepoliisilla oli mittavaa tietolähdetoimintaa.

Säännökset olivat Tiesmaan mukaan riittävän selviä, toisin kuin syytetyt väittivät. Jos epäselvyyksiä oli, auttava puhelin oli lähellä. Neuvoja olisi voinut kysyä esimerkiksi keskusrikospoliisista, josta useat muut poliisilaitokset pyysivät apuja.

”Miksi se puhelin ei noussut?”

Tiesmaa muistutti, että Helsingin poliisilaitoksen miehillä oli ankara velvollisuus ottaa selvää säännösten sisällöstä. Selonoton vähäinen määrä kuvastaa tahtotilaa olla noudattamatta säännöksiä.

Huumepoliisi lopetti tietolähteiden rekisteröinnin juuri 2008, jolloin voimaan tulivat tietolähdetoimintaa koskevat asetus ja määräys. Tiesmaan mukaan nimenomaan uudet säännökset olivat syy siihen, että huumepoliisi ajoi tietolähderekisterinsä alas.

”Uudet säännökset pelästyttivät huumepoliisiin.”

Tavoitteena oli valtakunnallinen rekisteri, ja tätä varsinkaan Aarnio ei omista syistään halunnut. Hänen ja silloisen poliisikomentajan Jukka Riikosen vaikutusvalta poliisissa oli niin suuri, että heidän vastustelunsa on jarruttanut asioiden etenemistä poliisin ylijohdossa, Tiesmaa totesi.

Tiesmaa painotti, ettei korkeille poliisipomoille kuuluva vastuu voi jäädä vain puheen tasolle. Siitä pitää seurata vastuu myös konkreettisissa asioissa. Poliisijohto on kuitenkin keskittynyt siirtämään vastuuta muualle: vika on aina joko syyttäjissä, tuomareissa tai vaikkapa sisäministeriössä.

”He ovat todenneet oman pesänsä puhtoiseksi, ja jos vikaa on, se löytyy jostain muualta.”

Pitkälti kyse on ollut asenneongelmista, Tiesmaa huomautti. Yksittäisten ihmisten asenteisiin Helsingin huumepoliisissa olisi pitänyt puuttua, mutta näin ei tapahtunut. Päinvastoin, myös ylin poliisijohto katsoi, ettei tietolähdetoiminnasta annettujen määräysten noudattaminen ollut organisaation ykkösprioriteetteja.

”Tämä asenne on valunut alaspäin”, Tiesmaa totesi.

Tiesmaa muistutti, että sisäministeriö pyrki selvittämään Poliisihallitukselta, miten huumepoliisin toimintatapoihin on pyritty puuttumaan. Kyselyiden jälkeenkin toimenpiteet jäivät kysymysmerkiksi.

”Pöytäkirjoja on tehty, mutta asia lähti lopulta rullaamaan eteenpäin julkisuuden kautta.”

Lopullinen sysäys oli Helsingin Sanomien marraskuussa 2013 julkaisema juttu, jossa kerrottiin huumepoliisin pelaavan tietolähteiden kanssa omilla säännöillään ilman minkäänlaista uskottavaa valvontaa. Kaksi päivää tämän jälkeen silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) teki valtakunnansyyttäjänvirastolle tutkintapyynnön Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnasta.

Tiesmaan mielestä poliisijohdolla oli vielä tässä vaiheessa ”melkoisen vahva usko siihen, että asia vesittyy tutkinnassa” tai viimeistään syyttäjän pöydällä tai oikeudessa. Poliisipomot pysyivät viroissaan, ja myös Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnasta vastannut mies, niin sanottu JTT-esimies, jatkoi tehtävässään.

”Käytös viittaa siihen, että he uskoivat, että asia pystytään vesittämään. Muuten en pysty ymmärtämään, että rikoksesta epäilty JTT-esimies jatkaa tehtävässään”, Tiesmaa ihmetteli.

Oikeudenkäynti jatkuu torstaina, jolloin kuullaan keskusrikospoliisin virasta pidätetyn päällikön Robin Lardotin ja Helsingin eläkkeellä olevan poliisikomentajan Jukka Riikosen loppulausunnot.

Fakta

Poliisijohdon syytteet kytkeytyvät Aarnio-juttuun

Syytteet koskevat epäselvyyksiä Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnassa eli yhteistyössä alamaailman tietolähteiden kanssa.

Jari Aarnion johtama huumepoliisi ei noudattanut tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä.

Korkeaa poliisijohtoa syytetään valvonnan laiminlyönnistä, koska he eivät puuttuneet tähän epäkohtaan.

Syytteessä ovat muiden muassa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, Helsingin entinen poliisikomentaja Jukka Riikonen, Helsingin hyllytetty poliisipäällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin hyllytetty poliisipäällikkö Robin Lardot.

Syytteessä on myös Aarnio ja kaksi hänen alaistaan.

Tutkinta alkoi Aarnion kiinnioton jälkeen marraskuussa 2013, kun silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) teki tutkintapyynnön Helsingin Sanomien artikkelin jälkeen. HS:n jutussa kerrottiin huumepoliisien pelaavan tietolähteiden kanssa omilla säännöillään ilman uskottavaa valvontaa.

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006042678.html

Robin Lardotin mukaan poliisijohto puuttui kaikkiin tiedossa olleisiin epäkohtiin Helsingin huumepoliisin toiminnassa

Krp:n hyllytetyn päällikön yhteenveto aloitti syytettyjen loppulausunnot korkeiden poliisijohtajien käräjillä.

Virkarikoksista syytettyjen poliisipäälliköiden loppulausuntojen kuuleminen alkoi torstaina Helsingin käräjäoikeudessa.

Päivän aikana kuullaan keskusrikospoliisin hyllytetyn päällikön Robin Lardotin ja Helsingin eläköityneen poliisikomentajan Jukka Riikosen yhteenvedot puoli vuotta kestäneestä prosessista. Lardotin syytteet koskevat aikaa, jolloin hän vastasi rikostorjunnasta Poliisihallituksessa.

Syyttäjät pitivät oman loppulausuntonsa tiistaina.

Päivän aloittanut Lardot korosti, ettei hänen tietoonsa tullut lainvastaisuuksia Jari Aarnion johtaman Helsingin huumepoliisin tietolähdetoiminnassa eli yhteistyössä alamaailman tietolähteiden kanssa. Kaikkiin tiedossa oleviin epäkohtiin on hänen mukaansa reagoitu.

Lardotin mukaan mikään kirjallinen todiste ei osoita, että hän olisi tiennyt Helsingin poliisin menettelevän epäasiamukaisesti tietolähdetoiminnassa. Sen sijaan esimerkiksi vuosiraporteissa kerrotaan, että kaikki on kunnossa.

Myöskään todistajat eivät ole kertoneet tällaisesta, Lardot jatkoi. Edes todistajat itse eivät tienneet, että Helsingissä olisi toimittu lainvastaisesti.

Lardot piti itse loppulausuntonsa. Tätä hän perusteli sillä, että hän on ollut jokaisena istuntopäivänä itse paikalla, toisin kuin hänen avustajansa. Lardot on koulutukseltaan juristi.

Lardotin mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei ollut varsinaista tietolähdetoimintaa, vaan tietolähteitä on käytetty rikoskohtaisesti. Tästä ovat useat todistajat kertoneet, Lardot huomautti. Lähteiltä saadut tiedot on kirjattu muistivihkoihin.

Lainvastaisuuksia eivät havainneet myöskään Helsingin huumepoliisien lähiesimiehet, hän jatkoi.

”Jos Helsingin poliisissa ei ole menetelty väärin, myöskään Poliisihallituksessa ei ole voitu puuttua lainvastaisuuksiin.”

Lardotin mukaan hänelle ei ole prosessin aikana selvinnyt, mikä on se konkreettinen laiminlyönti, josta häntä syytetään.

”Syyttäjän mukaan jotain muuta ja enemmän olisi pitänyt tehdä. Syyttäjä ei kuitenkaan kertonut, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä säännöstä on rikottu”, hän kiteytti.

Lardot muistutti, että Poliisihallituksen laillisuusvalvonta selvitti nimenomaan tietolähdetoiminnan asianmukaisuutta vuosina 2012 ja 2013. Laillisuusvalvonnalla olisi ollut velvollisuus puuttua mahdollisiin epäkohtiin.

”Virkamiehen on voitava luottaa siihen, että muut toimivat virkavelvollisuuksien mukaisesti.”

Lardot luetteli useita toimia, joita hän teki epäselvyyksien ja tulkinnanvaraisuuksien poistamiseksi. Hän muun muassa päivitti tietolähdetoimintaa koskevan Salpa-määräyksen alkuvuodesta 2013.

Lardot myös ehdotti marraskuussa 2013 silloiselle sisäministerille Päivi Räsäselle (kd), että epäselvyydet saatetaan syyttäjän selvitettäväksi. Räsäsen tutkintapyyntö johti nyt vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.

Poliisilaitoksen toiminnasta vastaa poliisipäällikkö, ei Poliisihallitus, Lardot painotti. Tietolähdetoiminnan osalta tämä on kirjoitettu myös Salpa-määräykseen.

Lardot kyseenalaisti syyttään tulkinnan tietolähdetoimintaa koskevista määräyksistä. Ne eivät olleet niin velvoittavia kuin syyttäjä väittää, hän sanoi. Velvoittavaksi ne tulivat vasta vuonna 2013, kun uusi Salpa-määräys tuli voimaan.

Lopuksi Lardot otti kantaa siihen, jos hänen kuitenkin katsottaisiin toimineen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Jos näin on tapahtunut, teko on hänen mielestään vähäinen.

Lardotin mukaan hän on aina halunnut puuttua kaikkiin epäkohtiin heti, eikä jättää ”luurankoja omalle pöydälle makaamaan”.

Jari Aarnion johtamalle huumepoliisille ei annettu mitään etuoikeuksia sen takia, että ryhmä teki niin hyvää tulosta, Lardot sanoi. Tulosta ei haluttu tehdä epäasianmukaisella toiminnalla.

Lardot huomautti lopuksi, että hänelle on ollut oikeudenkäynnistä jo paljon kielteisiä seuraamuksia, muun muassa mainehaitta.

[Pasi Fist]

Taitaa olla tällänen ammatillinen amnesia vaatimus poliisiylijohdon tehtäviin.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006048336.html

Entisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron mukaan hänen syytteensä perustuu pelkkiin käytäväpuheisiin

Paatero vakuutti loppulausunnossaan, ettei hän koskaan saanut tietoa epäselvyyksistä Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnassa.

Eläköityneen poliisiylijohtajan Mikko Paateron mukaan hän oli täysin tietämätön epäselvyyksistä Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnassa. Kukaan ei kertonut niistä hänelle, vaikka siihen olisi ollut paljon tilaisuuksia. Edes Helsingin poliisin raporteissa ei mainittu epäselvyyksistä mitään.

Syyttäjän näyttö Paateroa vastaan perustuukin vain käytäväpuheisiin, hänen asianajajansa Jarkko Jaatela huomautti tiistaina loppulausunnossaan Helsingin käräjäoikeudessa.

”Yleensä tällaiset [käytäväpuheet] eivät johda edes syytteeseen.”

Jaatelan mukaan syyttäjillä on merkillinen salaliittoteoria.

”En halua kiusata syyttäjiä, vaan olen yrittänyt olla kohtelias tai vähintään diplomaattinen. Syyttäjän teoria kuitenkin lähtee siitä, että tässä olisi ollut kolmiportainen salaliitto, jonka kolme jäsentä eivät edes tiedä muodostavansa salaliittoa.”

Ensimmäinen porras salaliitossa olisi ollut Poliisihallituksen poliisitarkastaja, joka on itsekin syytteessä. Hän olisi saanut tiedon epäselvyyksistä tai jopa laittomuuksista Helsingin poliisilaitoksella, mutta salannut sen silloiselta esimieheltään Robin Lardotilta.

Poliisihallituksessa rikostorjuntayksikköä vetänyt Lardot puolestaan olisi saanut tiedon epäselvyyksistä kahviautomaatilla Poliisihallituksen virkamieheltä, joka vastasi laillisuusvalvonnasta. Lardot taas olisi salannut tietonsa Paaterolta eikä olisi keskustellut siitä myöskään alaisensa kanssa.

Paatero olisi saanut tiedon epäselvyyksistä käytäväpuheissa, mutta ei olisi puhunut siitä Lardotille tai tämän alaiselle.

”Tämä syyttäjän rakennelma on mahdoton jo ajatuksena, eikä kukaan todistaja ole näin kertonut”, Jaatela sanoi.

Jaatela arvosteli myös jutun esitutkintaa. Tutkinta on kestänyt todella pitkään, ja erään kolmen vuoden jakson aikana tutkinnassa ei tapahtunut yhtään mitään.

Prosessi alkoi marraskuussa 2013. Silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) teki tutkintapyynnön Helsingin poliisin tietolähdetoiminnasta sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat oli kertonut Jari Aarnion johtaman huumepoliisin pelaavan tietolähteiden kanssa omilla säännöillään ilman mitään valvontaa.

Asianajaja Jaatelan mukaan ”esitutkinnassa on etsitty linjaa ja huojuttu eri vaihtoehtojen välillä”. Tällä hän tarkoitti sitä, että ihmisiä on kuultu milloin missäkin roolissa. Esimerkiksi Lardot oli pitkään todistajana ennen kuin hän päätyi tutkinnan viime metreillä rikoksesta epäillyksi ja sittemmin syytteeseen.

Jaatela nosti esille myös keskusrikospoliisin (krp) roolin asiassa. Sen vastuulla oli tietolähdetoiminnan kehittäminen ja siihen liittyvä koulutus, valtakunnallisen tietolähderekisterin rakentaminen sekä tietolähdetoimintaa koskevan käsikirjan tekeminen. Roolistaan huolimatta krp oli vastuussa tästä rikostutkinnasta.

”Tästä jää erittäin ikävä maku. Krp:n tutkijat kuulivat todistajina krp:n henkilöitä asioista, jotka ovat olleet krp:n vastuulla. Ei saa täysiä pisteitä tämä prosessi.”

Samaa arvostelua sisältyi myös Poliisihallituksen poliisitarkastajan loppulausuntoon.

Mies on itse ollut kirjoittamassa salaisia pakkokeinoja koskevaa Salpa-määräystä, joka sisältää myös määräyksiä tietolähdetoiminnasta. Roolinsa takia hän tietää määräyksen tavoitteet paremmin kuin syyttäjä, miehen asianajaja Martina Kronström painotti.

Vuoden 2008 määräykseen jätettiin hänen mukaansa tarkoituksella tulkinnanvaraa tietolähdetoiminnan järjestämisen osalta. Se ei siis ollut sitova, vaan poliisilaitokset saivat itse päättää, noudattavatko ne sitä, Kronström sanoi. Määräys tuli hänen mukaansa sitovaksi vasta vuonna 2013.

Helsingin poliisilaitoksen epäselvyyksistä poliisitarkastajalla ei ollut sellaista tietoa, että hänellä olisi ollut mahdollisuus tai velvollisuus reagoida niihin, Kronström jatkoi.

Hän muistutti, että samanlainen velvollisuus reagoida epäselvyyksiin koskee kaikkia poliisimiehiä, mukaan lukien tässä oikeudenkäynnissä kuultuja todistajia.

”Miksi he [todistajat] eivät ole reagoineet asiaan poliisiasetuksen mukaisesti? Miksi he eivät ole tehneet yhtään mitään? Johtuuko se siitä, että kyse ei ole ollut tärkeästä asiasta? Tämä on todennäköisempi vaihtoehto kuin se, että päämieheni olisi laiminlyönyt toimimisvelvollisuuttaan.”

Puoli vuotta kestäneessä oikeudenkäynnissä aloitettiin loppulausuntojen kuuleminen viime viikolla. Syyttäjät aloittivat omalla yhteenvedollaan viikko sitten, Helsingin eläköityneen poliisikomentajan Jukka Riikosen ja krp:n hyllytetyn päällikön Robin Lardotin loppulausunnot kuultiin viime torstaina.

Oikeudenkäynti jatkuu keskiviikkona Helsingin hyllytetyn poliisipäällikön Lasse Aapion sekä Jari Aarnion loppulausunnoilla.

[Pasi Fist]

Tämän käräjillä olevan poliisiylijohdon voisi viedä vastuunpakoilun paraolympilaisiin. Maailmanluokan suoritusta siellä.

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006049967.html

Jari Aarnion mielestä kaikki tiesivät Helsingin huumepoliisin tulkinnan tietolähteiden rekisteröinnin vapaaehtoisuudesta

Aarnion silloinen esimies Lasse Aapio kertoi, että hänelle tämä tulkinta selvisi vasta Poliisihallituksen laillisuusvalvontatarkastuksessa.

Jari Aarnio ei ole rikkonut virkavelvollisuuksiaan johtaessaan Helsingin huumepoliisin tietolähdetoimintaa. Näin tiivisti Aarnion puolustus puoli vuotta kestäneen virkarikosoikeudenkäynnin annin keskiviikkona Helsingin käräjäoikeudessa.

Aarnio saapui itse käräjäoikeuteen puolilta päivin, kun oli hänen vuoronsa esittää loppulausuntonsa.

Aarniota ja hänen kahta alaistaan syytetään siitä, että he eivät noudattaneet tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä. Heidän esimiehiään syytetään valvonnan laiminlyönnistä.

Aarnion asianajajan Mikko Ruuttusen mukaan on riidatonta, että Aarnio on poistanut huumepoliisin tietolähderekisterin vuonna 2008. Hänen mukaansa vallitseva lainsäädäntö vaati tätä, sillä rekisteröitävät ovat itse vaatineet tietojensa poistamista.

"Tietolähteet ovat pelänneet kuollakseen – ja aiheesta."

Pelko liittyi huumepoliiseja koskeneeseen ensimmäiseen, vuonna 2007 alkaneeseen virkarikostutkintaan, Ruuttunen kertoi. Samaan aikaan tutkittiin myös muita poliisin epäselvyyksiä, ja siinä yhteydessä keskusrikospoliisin kassakaappiin tehtiin kotietsintä tietolähteen selvittämiseksi.

Ruuttusen mukaan oikeudenkäynnissä on ”näytetty täydellä betonin varmuudella”, että tietolähteiden joukkopako rekisteristä johtui juuri kassakaappiratsiasta. Hän siis tyrmäsi syyttäjän väitteen siitä, että huumepoliisi ajoi rekisterinsä alas sen takia, että silloin tulivat voimaan tarkemmat säännökset tietolähdetoiminnasta.

Ruuttusen mukaan nämä säännökset – asetus ja määräys – eivät velvoittaneet tietolähteen rekisteröintiin.

”Tietolähteet ovat käyttäneet omaa oikeuttaan tulla poistetuksi rekisteristä, jossa eivät katso turvalliseksi olla.”

Tietolähdetoimintaan näyttäisi Ruuttusen mukaan liittyvän ”doktriiniero” eli opillinen ero siitä, miten asia tulisi järjestää. Keskusrikospoliisi (krp) on ajanut omaa järjestelmäänsä koko maahan, mutta Helsingin poliisi on pitänyt krp:n mallia huonona.

Lisäongelmia on aiheutunut siitä, että normisto on ollut erittäin epäselvä, Ruuttunen painotti. Hänen mielestään poliisilla ei olisi lain mukaan saanut olla lainkaan paikallisia tietolähderekistereitä. Siten tällaisen rekisterin ylläpitämiseen kehottavat ohjeet olivat laittomia.

Ruuttunen myös sanoi, ettei Aarnio millään tavalla salannut esimiehiltään huumepoliisien toimintamallia. Sekä Helsingin poliisin että Poliisihallituksen laillisuusvalvontaan on kerrottu totuus.

Huumepoliisi on useissa muissakin yhteyksissä kertonut, että sen mielestä tietolähteen rekisteröinti on vapaaehtoista ja että siihen tarvitaan lähteen suostumus.

Huumepoliisin kanta tietolähdetoimintaan oli täysin yleisessä tiedossa, Ruuttunen kiteytti.

Yleisessä tiedossa on myös ollut, että huumepoliisilla on laajaa tietolähdetoimintaa.

”Helsingin poliisin operatiivinen johto on täydellä varmuudella tiennyt, että huumepoliisilla on pitkäaikaisia tietolähteitä”, Ruuttunen sanoi.

Aarnion näkemys poikkesi päivän toisesta loppulausunnosta, jonka esitti Helsingin hyllytetty poliisipäällikkö Lasse Aapio. Hän kiisti loppulausunnossaan tienneensä epäselvyyksistä Helsingin huumepoliisin tietolähdetoiminnassa.

Aapion asianajajan Kari Jaatisen mukaan aikaisintaan marraskuussa 2012 Aapion tietoon tuli, että tietolähdetoimintaan voisi liittyä jokin teoreettinen ongelma. Silloin Poliisihallitus teki Helsingin poliisiin laillisuusvalvontatarkastuksen, jonka teemana oli nimenomaan tietolähdetoiminta.

Silloinkaan esille ei tullut lainvastaisuutta, vaan tulkintaongelma, Jaatinen korosti. Tämä ongelma koski siis sitä, vaaditaanko rekisteröintiin tietolähteen suostumus vai ei.

Aapio ei Jaatisen mukaan tiennyt, että huumepoliisissa rekisteröimättömyys oli jatkunut niin pitkään, vuodesta 2008. Hän ei myöskään tiennyt, että Aarnio salaisi jotain, kuten myöhemmin on käynyt ilmi.

Jaatinen kävi läpi Aapion toimenpiteitä vuonna 2012, kun huumepoliisi ja krp olivat ajatuneet täydelliseen välirikkoon hasistynnyrijuttuun liittyvässä yhteisoperaatiossa Duossa. Aapio yritti selvittää tilannetta, järjesti palavereja ja vaati vastauksia.

Huumepoliisit selittivät silloin niin sanotun Pasilan miehen teleliikenteen outouksia anonymisaattorilla, joka väitteiden mukaan sotkisi teletietoja.

”Myöhemmin Aapio on tullut siihen tulokseen, että hän on tullut vedätetyksi”, Jaatinen totesi.

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että Jari Aarnio olisi ollut huumekauppaa johtanut Pasilan mies. Asia on parhaillaan Helsingin hovioikeuden pohdittavana, ja se antaa ratkaisunsa aikaisintaan toukokuussa.

Loppulausuntonsa lopuksi Jaatinen kyseli, mitä Aapion olisi pitänyt tehdä välttääkseen syytteen.

”Mitä olisi ollut asianmukainen ja riittävä valvonta? Olisi kohtuullista, että syyttäjä olisi analysoinut tätä jotenkin”, Jaatinen sanoi.

Syyttäjien loppulausunto asiasta kuultiin viime viikon tiistaina, ja torstaina oli Helsingin eläköityneen poliisikomentajan Jukka Riikosen ja krp:n hyllytetyn päällikön Robin Lardotin vuoro. Tämän viikon tiistaina kuultiin entisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron sekä Poliisihallituksen virkamiehen yhteenvedot.

Oikeudenkäynti päättyy torstaina, jolloin kuullaan kahden Aarnion alaisen loppulausunnot.

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006075005.html

Jari Aarniota epäillään yhä murhasta – vanhat telekuuntelut toivat uutta tietoa palkkamurhasta

Tutkinta vuonna 2003 tapahtuneesta palkkamurhasta valmistui ja lähti loppulausunnoille.

Jari Aarnioon kytkeytyvän palkkamurhan esitutkinta on saatu valmiiksi ja lähetetty asianosaisille loppulausunnoille. Aarniota ja entistä jengipomoa Keijo Vilhusta epäillään edelleen osallisuudesta ruotsinturkkilaisen alamaailman miehen murhaan. Volkan Ünsal murhattiin lokakuussa 2003 Helsingin Vuosaaressa.

Rikosnimike sekä Aarnion että Vilhusen osalta on murha. Aarnion rikosepäily koskee sitä, että hän tiesi murhahankkeesta etukäteen, muttei ryhtynyt toimiin henkirikoksen estämiseksi.

Sekä Aarnio että Vilhunen kiistävät syyllistyneensä rikokseen.

Tutkinnanjohtaja Jukka Haaviston mukaan tutkinnassa on saatu palautettua telekuuntelutallenteita, jotka eivät olleet alkuperäisten murhatutkijoiden käytössä.

Murhaepäillyt olivat ennen henkirikosta Aarnion johtaman Helsingin huumepoliisin kuuntelussa huumerikosepäilyjen takia. Huumepoliisit eivät Haaviston mukaan kuitenkaan luovuttaneet Helsingin väkivaltarikosyksikölle kaikkea olennaista materiaalia.

Alkuperäisen murhatutkinnan jälkeen neljä miestä sai elinkautiset vankeusrangaistukset osallisuudestaan murhaan. Kolme heistä tuomittiin tekijöinä, yksi yllyttäjänä.

Palautetuilta tallenteilta on paljastunut uusia yhteyksiä epäiltyjen välillä, Haavisto kertoo. Hän ei osaa sanoa, miksi huumepoliisi ei aikoinaan luovuttanut kaikkia olennaisia tallenteita murhatutkijoiden käyttöön.

Huumepoliisin tekemästä huumerikosepäilystä ei koskaan löytynyt näyttöä, vaan poliisi lopetti tutkinnan. Haavisto ei halua arvioida, hakiko huumepoliisi murhaepäillyt kuunteluun tekaistuilla perusteilla.

Ensimmäisen murhatutkinnan pöytäkirjoista selviää, että Vilhusen osuus tutkittiin erittäin ohuesti, vaikka tutkinnassa ilmeni, että hän oli pitänyt tiivistä yhteyttä murhaepäiltyihin. Hän oli esimerkiksi tavannut kaksi heistä murhaa edeltävänä iltana, ja murhan jälkeisenä päivänä hän tapasi heidät uudelleen.

STT kertoi helmikuussa, että Aarnio ilmoitti murhahankkeesta Ruotsin poliisille lähes puoli vuotta ennen tekoa. Pöytäkirjoista ilmenee, että Ruotsin poliisi välitti varoituksen uhrille ja yritti vaikuttaa siihen, ettei tämä lähtisi Suomeen lapsuudenkaverinsa luo.

Varoituksista huolimatta mies pakeni Suomeen Ruotsin alamaailmaa, ja vajaan kuukauden kuluttua hänet murhattiin. Yksi murhaajista oli hänen lapsuudenkaverinsa. Ruumista ei ole vieläkään löytynyt.

Haavisto ei halua kertoa, mitä Jari Aarnio on kuulusteluissa kertonut tapahtumista. Kuitenkin jo Aarnion Ruotsiin välittämä varoitus osoittaisi, että hän on tiennyt murhahankkeesta, Haavisto kommentoi tietoa Aarnion Ruotsin-varoituksesta.

Tapahtuma-aikaan murhan valmistelu ei ollut rikos. Haavisto pitää kuitenkin selvänä, että poliisilla olisi ollut velvollisuus puuttua tiedossaan olevaan suunnitelmaan.

”En ymmärrä, miksi pitää antaa jonkun kuolla sen takia, että murhan valmistelu ei ole rikos.”

Kahta Aarnion alaista epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Epäilyjen mukaan he saivat murhan jälkeen tietoonsa Aarnion menettelyn, mutta eivät ilmoittaneet siitä syyttäjälle. He ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.

Haavisto korostaa, että poliisi ei lain mukaan saa tehdä edes esiselvittelyä poliisimiehen epäillyssä rikoksessa. Kaikki epäillyt rikokset on saatettava syyttäjän harkittavaksi. Syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana poliisimiesten epäillyissä virkarikoksissa.

Fakta

Volkan Ünsalin murha

- Ruotsissa asunut, turkkilaistaustainen Volkan Ünsal murhattiin Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003.

- Murhasta tuomittiin elinkautisiin rangaistuksiin neljä miestä.

- Yksi tuomituista oli chilenruotsalainen Leopoldo Fernando Gonzalez Carmona. Hovioikeuden tuomion mukaan hän oli murhan tilaaja.

- Murhan motiivi liittyi siihen, että Ünsal oli kertonut Ruotsin poliisille Arlandan lentokentällä tapahtuneesta rahankuljetusryöstöstä.

- Murhasta tuomittiin myös Raimo Andersson ja Janne Raninen, jotka tunsivat sekä Carmonan että Ünsalin. Lisäksi tuomittiin Jani Leinonen.

- Raimo Andersson joutui henkirikoksen uhriksi vankilomalla vuosi sitten.

[Isotooppijalostamo]

^ vähän eri näkökulmasta tarina tosta murhasta. Carmona siis Kartellenin Kinesen:

[Balam-Acab]

Carmona siis Kartellenin Kinesen

ja Raninen Kartellenin Babyface

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006147224.html

Poliisijohdon vastuu huume­poliisien valvonnasta arvioidaan ensimmäistä kertaa, poliisi­johtajien tuomio julki puolilta päivin

Syyttäjän mukaan korkea poliisijohto ei puuttunut Jari Aarnion johtaman huumepoliisin omavaltaiseen tietolähdetoimintaan, syytetyt pitävät säännöksiä epäselvänä.

Helsingin huumepoliisiin epäselvyyksien käsittely saa väliarvion keskiviikkona, kun Helsingin käräjäoikeus antaa ratkaisunsa poliisilaitoksen tietolähdetoimintaan liittyvästä vyyhdistä. Päätös annetaan kello 12.

Syytteet testaavat ensimmäistä kertaa, mihin saakka valvontavastuu huumepoliisin toiminnasta ulottuu. Valtakunnansyyttäjän nostamissa syytteissä vaaditaan rangaistusta korkealle poliisijohdolle, ja syytettyjen penkiltä niihin vastaa kahdeksan miestä.



Virkavelvollisuuden rikkomisesta vaaditaan rangaistusta esimerkiksi silloiselle poliisiylijohtajalle Mikko Paaterolle, Poliisihallituksen silloiselle kakkosmiehelle Robin Lardotille sekä Helsingin poliisilaitoksen silloiselle johtokaksikolle Jukka Riikoselle ja Lasse Aapiolle.

Epäselvyydet kiteytyvät Jari Aarnion johtaman huumepoliisin tietolähdetoimintaan. Yksikkö ei rekisteröinyt tietolähteitään, eikä tapaamisia heidän kanssaan myöskään dokumentoitu.

Myös Aarnio on syytteessä kahden alaisensa kanssa. Rikostarkastaja Petri Rainiala oli nimetty poliisilaitoksessa järjestelmällisestä tietolähdetoiminnasta vastaavaksi esimieheksi eli JTT-esimieheksi. Syytteessä on myös valvojana toiminut eläköitynyt rikosylikonstaapeli.

Aarniota ja hänen alaisiaan syytetään siitä, etteivät he noudattaneet tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä. Heidän esimiehensä ovat syytteessä siitä, etteivät he valvoneet huumepoliisin toimintaa.

Puoli vuotta kestänyt oikeudenkäynti on sujui harvinaisen kireissä tunnelmissa. Sitä sävytti oikeuden puheenjohtajan ja syyttäjien välinen tiukka sanailu.

Syyttäjien mielestä käräjillä piirtyi synkkä kuva poliisista. Huumepoliisin omavaltainen toiminta tietolähteiden kanssa oli tiedossa vuosien ajan, mutta johto ei puuttunut siihen. Seuraukset ovat heidän mielestään nähtävissä vakavissa rikossyytteissä, jotka kohdistuvat yksikön päällikköön Jari Aarnioon.

Aarnio on tuomittu yhteensä 13 vuoden vankeusrangaistukseen muun muassa törkeistä huumerikoksista, mutta vain pieni osa tuomiosta on lainvoimainen. Raskaimmista syytteistä Helsingin hovioikeus antaa ratkaisunsa ensi viikon torstaina.

Syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin.

Keskustelu oikeussalissa muistutti aika ajoin oikeustieteilijöiden keskinäistä debattia lainsäädännön periaatteista, sillä kaikki syytetyt ovat juristeja Aarniota ja huumepoliisin rikosylikonstaapelia lukuun ottamatta.

Osa syytetyistä käyttikin pitkän oikeudenkäynnin aikana avustajaa vain avainkohdissa. Valtaosa heistä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan, ja asianajajan istuttaminen salissa puolen vuoden ajan oli monelle taloudellinen mahdottomuus.

Yksi puolustuksen pääargumenteista oli, että tietolähdetoimintaa koskevat säännökset ovat epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Alemman tason säännökset – asetus ja määräys – olivat heidän mukaansa ristiriidassa lain kanssa. Rikosvastuuta arvioitaessa pitäisi heidän mukaansa keskittyä lakipykälän muotoiluun.

Kiinnostavaksi väitteen tekee se, että kaikki säännökset on valmisteltu poliisin sisällä. Myös Aarnio joukkoineen pääsi keskeisesti vaikuttamaan säännösten valmisteluun.

Aarnion esimiehet myös painottivat, ettei heidän tietoonsa tullut lainvastaisuuksia Aarnion johtaman huumepoliisin tietolähdetoiminnassa. Päinvastoin, pitkin matkaa tuli heidän mukaansa viestiä, että kaikki on asianmukaisessa kunnossa ja yksikkö tekee kovaa tulosta. Aarnio puolestaan on sanonut, että huumepoliisien tietolähdetoiminta ja tekemisen tapa oli poliisihallinnossa yleisessä tiedossa.

Esimerkiksi Helsingin poliisia johtanut Jukka Riikonen sanoi kuulleensa ensimmäisen kerran epäselvyyksistä marraskuussa 2013, kun Helsingin Sanomat kertoi omien selvitystensä perusteella, että huumepoliisi toimii alamaailman tietolähteiden kanssa omilla säännöillään ilman uskottavaa valvontaa.

Kaksi päivää tämän jälkeen silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) teki valtakunnansyyttäjänvirastoon tutkintapyynnön. Se johti nyt vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.

[Pasi Fist]

Semmonen lottovoitto taas siinä

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006147691.html

Oikeus hylkäsi kaikki syytteet poliisijohdon virkarikosjutussa: ”Tietolähteiden rekisteröimiseen ja käytön kirjaamiseen ei ollut laillista menettelytapaa”

Hyllytetyt Helsingin poliisin päällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot palaavat hoitamaan virkaansa.

Helsingin käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet korkean poliisijohdon virkarikosjutussa. Syytteet kaatuivat siihen, että syyteaikana ei ollut valtakunnallista tietolähderekisteriä.

”Täten tietolähteiden rekisteröimiseen ja niiden käytön kirjaamiseen ei ollut tekoaikana olemassa laillista menettelytapaa”, käräjäoikeus totesi. Kukaan vastaajista ei siten ole rikkonut virkavelvollisuuksiaan syytteissä väitetyin tavoin.

Tietolähdetoiminnasta säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005, ja laissa oli maininta valtakunnallisesta tietolähderekisteristä. Sitä ei kuitenkaan syytteen tekoaikana ollut.

Sisäministeriö tiedotti heti päätöksen jälkeen, että Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot palaavat hoitamaan tehtäviään. Molemmat ovat olleet virasta pidätettyä syytteiden nostamisen jälkeen.

Tietolähdetoiminta ei kuitenkaan ollut kunnossa Helsingin poliisilaitoksella.

Oikeuden mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei vuosina 2008–2013 ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä. Laitos kuitenkin käytti tietolähteitä, jotka olisi pitänyt hyväksyä ja rekisteröidä. Laitos ei siis noudattanut asiasta annettuja säännöksiä, oikeus tiivisti.

Tietolähteiden rekisteröinti ei oikeuden mukaan vaatinut tietolähteen suostumusta, toisin kuin osa syytetyistä väitti. Vuoden 2005 jälkeen tietolähteiden henkilötietojen käsittely johtui rekisterinpitäjälle laissa säädetystä velvoitteesta.

Helsingissä oli muutenkin omat, vapaat käytännöt tietolähteiden kanssa.

”Tietolähteiden käytön, eli muun muassa tietolähteiden tapaamisten ja muun yhteydenpidon kirjaaminen, on todistelun perusteella ollut HPL:ssä [Helsingin poliisilaitoksessa] vaihtelevaa: osa poliiseista piti omaa kirjanpitoaan tapaamisista ja osa taas ei pitänyt yhteydenpidon dokumentointia lainkaan tärkeänä”, oikeus summasi.

Helsingin poliisissa ei käytetty myöskään käsittelypareja eli kahta tapaajaa, vaan tietolähteitä tavattiin yleensä yksin.

Sen takia käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi, ettei Helsingin poliisin tietolähdetoiminnassa ole syytteiden tekoaikoina noudatettu tietolähdetoiminnan järjestämistä ja toteuttamista koskevia velvoittavia säännöksiä ja määräyksiä. Näitä ovat poliisilaki, tiedonhankinta-asetus ja vuoden 2013 annettu salaisia pakkokeinoja koskeva määräys eli niin sanotun Salpa-määräys.

Salpa-määräyksen osalta ongelmallinen tilanne syntyi vasta vuonna 2013, kun Poliisihallitus antoi uuden määräyksen. Aiempi, vuonna 2008 annettu määräys ei velvoittanut Helsingin poliisilaitosta.

Se olisi tullut velvoittavaksi vasta, jos Poliisihallitus olisi ensin antanut poliisilaitokselle erillisen määräyksen sen noudattamisesta.

Sen sijaan vuonna 2013 annettu Salpa-määräys oli sitova kaikissa poliisilaitoksissa, ja tietolähdetoiminta olisi pitänyt järjestää määräysten mukaisesti.

Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan osalta nimenomaisia virkavelvollisuuksia oli kahdeksasta vastaajasta vain silloisella poliisikomentajalla Jukka Riikosella sekä huumerikosyksikössä työskennelleillä rikostarkastajalla Petri Rainialalla ja rikosylikonstaapelilla.

Oikeuden mukaan Riikonen vastasi tietolähdetoiminnan järjestämisestä, ja rikostarkastaja puolestaan tietolähdetoiminnan toteuttamisesta. Myös rikosylikonstaapelilla oli nimenomainen, vaikkakin huomattavasti vähäisempi vastuuasema tietolähdetoiminnan toteuttamisessa.

Kaikkien osalta rikosvastuu kuitenkin kariutui valtakunnallisen rekisterin puuttumiseen.

Esimerkiksi Riikonen ei voinut määrätä tai ohjeistaa laitoksen menettelyä tietolähdetoiminnassa säännösten ja määräysten mukaiseksi, koska lain mukaista rekisteriä tietolähteiden rekisteröinnille ja käytön kirjaamiselle ei tekoaikana ollut olemassa, oikeus totesi.

Todistajien mukaan Helsingin poliisi suhtautui nihkeästi valtakunnalliseen rekisteriin, ja se oli yksi syy hankkeen viivästymiselle.

Apulaispoliisipäällikkönä toimineella Lasse Aapiolla ja huumerikosyksikön päälliköllä Jari Aarniolla ei sen sijaan ollut nimenomaisia virkavelvollisuuksia tietolähdetoiminnan järjestämisen tai toteuttamisen osalta, oikeus jatkoi.

Oikeuden mukaan tuli näytetyksi, että Aarnio oli poistanut tietolähteet rekistereistä vuonna 2007 tai 2008. Poistaminen tapahtui siis ennen syytteen tekoaikaa eikä sitä voida lukea hänelle syyksi virkavelvollisuuden rikkomisena.

Oikeus huomautti, että Poliisihallituksen laillisuusvalvonta ei puuttunut Helsingin poliisilaitoksen menettelyyn eikä raportoinut tietolähdetoimintaan liittyvistä ongelmista Poliisihallituksen ylijohdolle. Helsingin poliisin virheellinen menettely tuli kuitenkin laillisuusvalvonnan tietoon loppuvuodesta 2012, oikeus jatkoi.

Sen sijaan ei ollut näyttöä siitä, että silloiset poliisiylijohtaja Mikko Paatero, poliisijohtaja Robin Lardot tai Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja olisivat tienneet, että Helsingin poliisilaitos menetteli tietolähdetoiminnassaan virheellisesti.

Helsingin poliisin johdon tietoon puutteet tulivat viimeistään lokakuussa 2012, kun laitokselle tehtiin Poliisihallituksen laillisuusvalvontatarkastus.

Vaikka käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet korkean poliisijohdon virkarikosjutussa, Jari Aarnio odottaa yhä hovioikeuden tuomiota Aarnion törkeitä huume- ja virkarikossyytteitä käsittelevässä jutussa. Hovioikeus antaa tuomionsa oikeudenkäynnissä torstaina 27. kesäkuuta.

Helsingin käräjäoikeus oli tähän mennessä tuominnut Aarnion kymmenen vuoden vankeuteen, minkä lisäksi Aarniolla on kolmen vuoden tuomio Trevoc-seurantalaiteyhtiön haarasta.

Trevoc-tuomio on jo lainvoimainen, eli siihen ei voi hakea enää muutosta valittamalla.

Aarnio on parhaillaan epäiltynä murhasta ruotsinturkkilaisen rikollisen palkkamurhaa koskevassa jutussa. Murha tapahtui Vuosaaressa vuonna 2003. Rikosepäilynä on, että Aarnio tiesi murhasta etukäteen ja jätti sen estämättä.

Fakta

- Poliisijohdon syytteet kytkeytyvät Aarnio-juttuun

- Syytteet koskivat epäselvyyksiä Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnassa eli yhteistyössä alamaailman tietolähteiden kanssa.

- Jari Aarnion johtama huumepoliisi ei noudattanut tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä.

- Korkeaa poliisijohtoa syytettiin valvonnan laiminlyönnistä, koska he eivät puuttuneet tähän epäkohtaan.

- Syytteessä olivat muiden muassa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, Helsingin entinen poliisikomentaja Jukka Riikonen, Helsingin hyllytetty poliisipäällikkö Lasse Aapio ja keskusrikospoliisin hyllytetty poliisipäällikkö Robin Lardot.

- Syytteessä oli myös Aarnio ja kaksi hänen alaistaan.

- Tutkinta alkoi Aarnion kiinnioton jälkeen marraskuussa 2013, kun silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) teki tutkintapyynnön Helsingin Sanomien artikkelin jälkeen. HS:n jutussa kerrottiin huumepoliisien pelaavan tietolähteiden kanssa omilla säännöillään ilman uskottavaa valvontaa.

- Virkarikosjutun kaikki syytteet hylättiin keskiviikkona.

- Jari Aarnio odottaa yhä hovioikeuden tuomiota Aarnion törkeitä huume- ja virkarikossyytteitä käsittelevässä jutussa. Hovioikeus antaa tuomionsa oikeudenkäynnissä torstaina 27. kesäkuuta.

[Pasi Fist]

Kuvia ja interaktiivista grafiikkaa linkin takana.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006149847.html

HS-analyysi: Oikeus vapautti korkean poliisi­johdon syytteistä, ratkaisu piirtää silti synkän kuvan poliisista

Käräjäoikeuden päätös piirtää synkän kuvan poliisin valvonnasta. Siksi valvottavien ei pitäisi valmistella itseään koskevia säännöksiä.

Korkeat poliisit voivat vetäytyä juhannussaunaan helpottuneina, sillä oikeus hylkäsi keskiviikkona kaikki syytteet Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan epäselvyyksistä. Kuohujuomat on kuitenkin syytä pitää piilossa. Päätös piirtää valkean kesäyön keskellä synkän kuvan poliisista.

Helsingin käräjäoikeuden ydinviesti oli tämä:

Helsingin poliisi ei vuosikausiin noudattanut tietolähdetoiminnasta annettuja säännöksiä, vaikka ne olivat velvoittavia. Sillä kuitenkin oli rekisteröintiä vaatineita lähteitä – vastoin sen omaa ilmoitusta.

Ongelmia oli muitakin. Tapaamisia ja muuta yhteydenpitoa lähteiden kanssa jätettiin kirjaamatta. Lähteitä tavattiin yksin, vaikka tapaajia olisi pitänyt olla kaksi.

Käräjäoikeuden mukaan Helsingin poliisilaitoksella ei ollut laillista paikkaa, jonne tietolähteet olisi voinut rekisteröidä. Vuoden 2005 laissa määrättiin, että lähteet merkitään valtakunnalliseen rekisteriin. Poliisihallitus ei kuitenkaan ollut perustanut tällaista rekisteriä.

Esitukintapöytäkirjasta käy ilmi, kuinka korkeat poliisiviranomaiset yrittivät pelata mustaa pekkaa pois omasta kädestä. Lopulta oikeussalissa istuivat kaikki, joihin vastuuketju tietolähdesotkusta suinkin ylsi.

Syyteajan poliisiylijohtajan Mikko Paateron ja poliisijohtajan Robin Lardotin sekä Poliisihallituksen poliisiylitarkastajan syyte hylättiin, koska heillä ei käräjäoikeuden mukaan näytetty olleen tietoa Helsingin poliisin omavaltaisista touhuista alamaailman tietolähteiden kanssa.

Paatero ja Lardot selvisivät rima väpättäen. Oikeuden mukaan juuri he olivat vastuussa siitä, että valtakunnallinen tietolähderekisteri jäi perustamatta. Tästä laiminlyönnistä heitä ei kuitenkaan syytetty, joten heitä ei voitu siitä tuomitakaan.

Todistajien mukaan valtakunnallisen tietolähderekisterin perustamista jarruttivat Helsingin poliisit. He siis pääsevät nyt nauttimaan ruokkimansa puutostilan oireista, koska heidän syytteensä kaatuivat valtakunnallisen rekisterin puutteeseen.

Syntyi eräänlainen itse loihdittu juhannustaika, joka vapautti syytetyt.

Rikosoikeudellista vastuuta syytetyille ei käräjäoikeuden mukaan syntynyt, mutta kaikki ei ollut kunnossa.

Erityisen kiusallista luettavaa tuomiosta tulee, kun silmäilee sääntelyn valmistelleiden työryhmien kokoonpanoja. Poliisi valmisteli itse kaikki säännökset.

Vuoden 2005 lakia valmistelevassa ryhmässä oli mukana huumepoliisin silloinen päällikkö Jari Aarnio ja hänen varamiehenään niin ikään syytteestä vapautunut rikostarkastaja Petri Rainiala. Juuri tässä laissa määrätään valtakunnallisesta tietolähderekisteristä, jonka puute kaatoi Helsingin poliisien syytteet.

Aarnio oli myös mukana virkkaamassa teemaan liittyvää vuoden 2008 tiedonhankinta-asetusta ja Rainiala saman vuoden salaista tiedonhankintaa koskevaa Salpa-määräystä.

Prosessioikeuden professorin Johanna Niemen mukaan oikeuslaitos ei voi antaa kummoista painoarvoa sille, että syytetyt ovat itse olleet valmistelemassa sääntelyä ja sen puutteellista toimeenpanoa, joiden perusteella ketään ei voida tuomita.

Sen sijaan pitäisi ratkoa rakenteellista ongelmaa, kun valvottavat pääsevät vaikuttamaan liikaa itseään koskevan sääntelyn valmisteluun.

”Kun valmistelu tapahtuu pienessä piirissä, tulee tämmöinen ilmiö, että säädeltävät säätelevät itseään.”

Niemen mukaan esimerkiksi Poliisihallituksen erottaminen sisäministeriön poliisiosastosta on ollut askel oikeaan suuntaan, mutta harppauksia tarvitaan lisää. Esimerkiksi sisä- ja oikeusministeriössä on tällä hetkellä kaksi erilaista lainvalmistelulinjaa, joiden yhdistäminen voisi Niemen mielestä ratkoa kuppikuntaisuutta.

Rajavartiolaitoksesta poliisiin siirtynyt Tomi Vuori arvioi poliisien vastuuketjua niin sanottua epäiltyjen rekisteriä (epri) koskevassa jutussa, jossa tietojen puuttumisen sijaan käsiteltiin liian innokasta kirjaamiskäytäntöä. Epriin oli päätynyt muun muassa jengiläisten hammaslääkäreiden ja isoäitien kaltaisia ”alamaailman kontakteja”.

Epäiltyjen rekisteriä koskevassa jutussa syytteet kaatuivat siihen, että vastuusuhteet poliisissa olivat liian epäselviä. Vuoresta tuli sittemmin tietolähdejutun vuoksi virasta pidätetyn poliisipäällikön Lasse Aapion tuuraaja Helsingin poliisissa, mutta hänen kommenttinsa aiemmasta oikeudenkäynnistä tuntuu pätevän yhä vuosia myöhemmin.

”Tämä saattaa kuulostaa vähän kafkamaiselta. Olin kahdeksan ja puoli vuotta sotilaallisessa organisaatiossa, ja siellä kun sanotaan ’vastaa’, niin se sitten kanssa vastaa. Meillä [poliisissa] kun sanotaan ’vastaa’, niin se ei ole välttämättä sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu tai mitä edes edellytetään tapahtuvan.”

Helsingin huumepoliisien selitykset rekisteröityjen tietolähteiden puuttumiselle todettiin oikeudessa osin valheellisiksi, osin virheellisiksi.

Ensin huumepoliisit perustelivat rekisterin nollatilaa sillä, että heillä oli vain satunnaisia tietolähteitä, joita ei säännösten mukaan tarvinnut rekisteröidä. Tämä ei oikeuden mukaan pitänyt paikkaansa. Jutussa tuli näytetyksi, että ryhmällä oli pitkäaikaisia, rekisteröintiä vaatineita tietolähteitä.

Seuraava selitys oli se, että rekisteröinti vaati lähteen suostumuksen. Tämä oli oikeuden mukaan virheellinen laintulkinta. Vuoden 2005 laki antoi poliisille oikeuden rekisteröidä lähteet, eikä suostumusta tarvittu.

Oikeuden päätös tietolähdetoiminnan järjestämistä ja valvontaa koskevassa jutussa kertoo valvonnan täydellisestä pettämisestä, kun kukaan poliisijohdosta ei huomannut Helsingin huumepoliisin touhuilua.

On helppo hyväksyä se, että poliisipomot eivät ole rikollisia.

Vaikeampi on hyväksyä sitä, että poliisissa kukaan ei vastaa säännösten rikkomisesta.

[Pasi Fist]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006154596.html

Oliko Jari Aarnio huumekauppaa tehnyt ”Pasilan mies”? Hovi­oikeus antaa kello 9.30 tuomionsa Helsingin entisen huumepoliisin päällikön syytteistä

Vuonna 2016 käräjäoikeus tuomitsi Jari Aarnion 10 vuodeksi vankeuteen. Tänään torstaina ratkeaa, pysyykö tuomio vai hylkääkö hovioikeus syytteitä.

Yksi Suomen merkittävimmistä poliisikorruption ja järjestäytyneen rikollisuuden oikeusjutuista saa torstaina keskeisen ratkaisunsa, kun Helsingin hovioikeus antaa tuomionsa Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion huumesyytteistä.

Päätös annetaan kello 9.30. Silloin selviää, pysyykö Helsingin käräjäoikeuden antama kymmenen vuoden vankeusrangaistus voimassa vai hylkääkö Helsingin hovioikeus syytteet joko osittain tai kokonaan.

Käräjäoikeus tuomitsi Aarnion vuoden 2016 joulukuussa maksimirangaistukseen muun muassa kuudesta törkeästä huumerikoksesta ja syyttömän miehen lavastushankkeesta.

Aarnio on aiemmin saanut kolme vuotta vankeutta seurantalaiteyhtiön Trevociin liittyvässä jutussa, mutta nyt ei ole kyse siitä. Trevoc-tuomio on lainvoimainen, ja Aarnio on jo suorittanut rangaistuksensa.

Hovioikeuden tuomiota Aarnio on odottanut vapaalla jalalla. Hovioikeus vapautti hänet pääkäsittelyn päätteeksi kesäkuussa 2018 tutkintavankeudesta, koska sen jatkaminen olisi ollut kohtuutonta.

Hovioikeuden ratkaisu koskee Aarnion lisäksi useita muita ihmisiä.

Entinen jengipomo Keijo Vilhunen sai käräjäoikeudessa niin ikään kymmenen vuotta vankeutta. Oikeuden mukaan hän oli Aarnion rikoskumppani parissa hasistynnyrin salakuljetuksessa sekä lavastushankkeessa.

Huumerikoksista tuomittiin myös kaksi naista, jotka oikeuden mukaan olivat Aarnion liigassa. Seija Kortekallio-Lampi sai seitsemän vuotta vankeutta ja niin sanottu Malmin nainen eli Mari Romano kolme vuotta ja kaksi kuukautta vankeutta.

Lisäksi syytteessä virkarikoksista on kolme Aarnion entistä alaista. Entinen rikosylikonstaapeli Mikael Runeberg tuomittiin käräjäoikeudessa kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen ja kahden muun syytteet hylättiin.

Kaikkiaan hovioikeudessa oli syytteessä kymmenen ihmistä.

Muun muassa näihin kiisteltyihin asioihin hovioikeus ottaa kantaa tuomiossaan:

Kenellä ”Pasilan miehen” kännykät olivat ja mitä niillä tehtiin?
Kun sinisten tynnyreiden salakuljetus Hollannista Suomeen paljastui vuosina 2011–2012, poliisi huomasi useiden epäiltyjen pitäneen yhteyttä tuntemattomiin kännykkänumeroihin. Liittymät paikantuivat usein Pasilaan, ja sen takia niiden haltijaa alettiin kutsua Pasilan mieheksi.

Syyttäjien mukaan Pasilan mies oli Jari Aarnio ja hän käytti liittymiä huumerikosten tekemiseen.

Aarnion mukaan Pasilan miehen kännykät olivat huumepoliisin operaatiopuhelimia, ja niillä pidettiin yhteyttä alamaailman tietolähteisiin. Oman kertomansa mukaan hän piti liittymiä hallussaan vain satunnaisesti loma-aikoina.

Liittymien käyttäjää on pyritty selvittämään vertaamalla niiden liikkeitä Aarnion ja hänen alaistensa liikkumisiin. Tekninen näyttö tukee syyttäjiä: liittymät näyttävät liikkuvan siellä missä Aarniokin.

Erityisen paljon liittymät paikantuvat ”Pasilan mutkaan” Länsi-Pasilaan Aarnion silloisen kodin lähelle.

Aarnio on selittänyt paikantumista sillä, että hänen kotinsa lähellä sijaitsi poliisin tarkkailuryhmän ”piilokonttori”. Aarnion mukaan puhelimia säilytettiin piilokonttorissa, ja muutama hänen alaisensa on vahvistanut tämän. Tilassa työskennelleet poliisit ja muut alaiset eivät taas tienneet tällaisesta käytännöstä mitään.

Mitä sinisissä tynnyreissä oli?
Aarnion puolustus on varsinkin hovioikeusvaiheessa nostanut esiin kysymyksen tynnyreiden sisällöstä. Puolustus on painottanut, ettei tynnyreiden sisältöä tiedetä.

Kun käräjäoikeus ja sittemmin hovioikeus tuomitsivat vuonna 2013 useita miehiä pitkiin vankeusrangaistuksiin tynnyreiden salakuljetuksesta, ne ottivat kantaa tynnyreiden sisältöön: niissä oli hasista, kaikkiaan noin 800 kiloa.

Hovioikeus ei ole Aarnio-tuomiossaan sidottu tähän arvioon, vaikka kyse on samoista tynnyreistä.

Viimeisen tynnyrin sisältö tiedetään, koska se jäi Hollannin poliisin haaviin joulukuussa 2011. Siellä oli 141 kiloa hasista.

Myös toukokuussa 2011 Loviisaan menneiden kahden tynnyrin sisällöstä on jonkinlaista tietoa. Toisen tynnyrin purkamiseen osallistunut mies on kertonut, että hänelle jätettiin palkkioksi kilo hasista.

Muu näyttö 800 kilon hasismäärästä perustuu muun muassa rahtikirjoihin ja yhden aiemmin tuomitun pihalta löytyneeseen tynnyriin, joka vastasi takavarikkoon jäänyttä tynnyriä.

Aarnion puolustus esitti näyttöä, että Hollannista oli lähetetty samanlaisissa tynnyreissä muihin maihin muita huumeita. Esimerkiksi Englannissa takavarikoiduissa kahdessa tynnyrissä oli yhteensä 33 kiloa marihuanaa. Tanskassa tynnyristä löytyi jäämiä kokaiinista.

Korkein oikeus (KKO) on viime vuosina antanut useita ennakkopäätöksiä näytön arvioinnista huumejutuissa.

Vuonna 2017 KKO arvioi kahdessa päätöksessään tilannetta, jossa vain yksi huumelasti on saatu takavarikkoon. Voidaanko syytetty silloin tuomita myös aiemmista, samantyyppisistä lähetyksistä?

KKO painotti, että keskeinen merkitys on todisteiden kokonaisharkinnalla. Olennaista on, onko tapahtumille vaihtoehtoinen selitys. Onko tämä selitys mahdollinen ja niin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois?

Rikosjutussa syyttäjän velvollisuus on näyttää syytteensä toteen. Huumesyytteiden näyttövaikeudet eivät saa johtaa siihen, että tuomitsemiseen riittää tavallista heikompi näyttö, KKO painotti.

Jos syytetyn aiemmin tuomituilla rikoksilla on samanlainen tekotapa ja muita yhdistäviä piirteitä uuden syytteen kanssa, niillä voi olla vaikutusta näytön arvioinnissa. Sama pätee syytteeseen, jossa on kyse useista samankaltaisista rikoksista. Yhteiset piirteet voivat vahvistaa näyttöä.

Toisessa tutkimassaan tapauksessa KKO päätyi hylkäämään syytteen, mutta toisessa jutussa näyttö riitti syytetyn tuomitsemiseen.

Yrittikö Aarnio lavastaa jengiläisen Pasilan mieheksi?
Syyttäjän mukaan Aarnio yritti vuonna 2012 lavastaa rikollisjengiin kuuluneen miehen Pasilan mieheksi. Tarve tähän olisi syntynyt siitä, että hän pelkäsi keskusrikospoliisin (krp) pääsevän hänen kannoilleen.

Syyte sai tukea Keijo Vilhusen kertomuksesta. Hän palasi hovioikeudessa aiempaan kertomukseensa, jonka mukaan hän oli tehnyt erilaisia toimia Aarnion pyynnöstä. Vilhunen kiisti tienneensä, mihin Aarnio pyynnöillään pyrki.

Aarnio kiistää syytteen. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että Vilhusen kertomukset ovat muuttuneet moneen kertaan.

Puolustuksen mukaan Aarniolla ei myöskään ollut motiivia lavastukseen. Jos hän olisi syyllistynyt huumerikoksiin, väitetyssä lavastuksessa olisi ollut järkeä, mutta koska hän ei ole, sille ei ollut mitään syytä.

Hovioikeuden päätös ei tarkoita sitä, että juttu on loppuunkäsitelty. Siihen voi hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.

[renki]

HELSINGIN hovioikeus on pitänyt voimassa Jari Aarnion kymmenen vuoden tuomion muun muassa törkeistä huume- ja virkarikoksista.