Ei hemmetti sitä Mannisen Tuomasta! :P

[raju röllykkä]

tämä on sitä oikeaa tärkeiden kulttuuriasioiden uutisointia ja tutkivaa journalismia. eternal Tuomas Manninen

[RRRÖÖÖAAARRR]

eternal Tuomas Manninen

[convulva]

eternal Tuomas Manninen

[perään kuulutettu asiakeskustelu]

eternal Tuomas Manninen

[Endless Boogie Mustonen]

eternal Tuomas Manninen

[kohta alkavat aikamoiset setit]

eternal Tuomas Manninen

[harhaiskaali]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007794644.html

Tanskandoggin pentu Usko katosi Keravan yöhön 20 asteen pakkasessa – lähimmäisenrakkaus yllätti lähes toivonsa menettäneen Maria-emännän täysin

”Ihminen on ihmiselle ihminen.”

Spoiler:

Tanskandoggi Uskon uskomaton seikkailu Keravan pakkasyössä oli kuin koirien tähdittämästä Disney-elokuvasta.

Paitsi, että sivuosissa oli valtavasti hyväsydämisiä ihmisiä, tarpomassa otsalamppuineen pimeässä metsässä ja jakamassa huolta ja hälyttämässä apua sosiaalisessa mediassa.

Kaikkia tarvittiin, kaikilla oli oma roolinsa, kun Usko katosi, toivoa pidettiin yllä ja lopulta rakas lemmikki löytyi, surkeana ja shokissa, mutta elossa.

Sillä nämä kolme olivat totta tosiaan totta: Usko, toivo ja rakkaus.

– Usein ajatellaan, että me vain tuijotamme somessa omaa napaamme, mutta kyllä ihmisillä on edelleen sydän paikallaan ja ihminen on ihmiselle ihminen, huokaa Uskon ikikiitollinen emäntä Maria Tähtinen, ammatiltaan lähihoitaja.

Tapahtumien vyöry alkoi viime perjantaina kello 14.45, kun Tähtinen ulkoilutti 7 kuukauden ikäistä Uskoa Keravan Killassa, Jukolantiellä.

Vahinko tulee harvoin kello kaulassa, nyt se tuli kaulapannassa. Ensin karkasi fleksin pää Tähtisen kädestä, kun ote lipesi.

Fleksi on pituudeltaan vaihteleva talutin, jossa hihna keräytyy kotelon sisälle. Nyt karannut fleksi hyökkäsi Uskon jalkoihin ja Usko otti jalat alleen. Se pakeni suin päin, silmittömästi, herkkä nuorukainen kun on.

”Hetkessä koira oli näkökentän ulottumattomissa ja kauhujen vuorokausi oli startannut”, Päivinen kirjoitti Facebook-päivityksessään, kun kaikki oli onnellisesti takana päin.

Mutta palataan kauhujen vuorokauden alkuun.

Tähtinen soitti hätäkeskukseen. Hän soitti ystävälleen, jotta tämä jakaisi tietoa Facebookin eri ryhmiin, keskiuusimaalaisiin paikallisryhmiin ja harrastusryhmiin.

Hän ajoi autolla ympäriinsä, pysähteli, kierteli pihoilla ja kyseli vastaantulijoilta havaintoja. Vaikka Usko on iso koira, kukaan ei ollut nähnyt sitä.

Tähtinen ilmoitti Uskosta kaikkiin mahdollisiin löytöeläinpaikkoihin.

Karkurit.fi laati Uskosta etsintäkuulutuksen.

Apuun tuli myös Vainu Eläinetsijäkoirat -yhteisö. Sieltä saatiin kaksi eläinetsivää, koiraa, jotka vainusivat Uskon kadonneen Jukolantien läheiseen metsään. Ehkä.

Tilanne alkoi olla hyvin huolestuttava. Pakkasta oli jo 15 astetta ja Usko oli lyhytkarvainen, ja vielä iso vauva, ja sillä roikkui mukana fleksi, joka saattoi tarttua mihin vain, pysäyttää Uskon minne vain, paikalleen, jäätymään kuoliaaksi.

Tarvittiin apua.

Tähtinen vetosi Facebookissa. Hän pyysi vapaaehtoisia etsijöitä saapumaan kello 22 K-Market Pirilän eteen Keravan ja Tuusulan rajalle.

”Se oli aivan uskomatonta. Autovirta, joka lipui paikalle auttajia kyydissään. Siinä ne kaikki ihmiset seisoivat rivissä, varustautuneina otsalampuilla, fikkareilla ja pukeutuneina lämpimästi”, Tähtinen kuvaili päivityksessään.

Hänestä oli tullut yllättäen operaatiopäällikkö, johon kaikkien katseet suuntautuivat, ohjeita ja evästyksiä odottaen.

Tähtinen kävi auton kanssa opastamassa viisi autokuntaa yhdelle suunnalle metsää, viisi metsän toiselle suunnalle.

Etsijöitä oli 50–80 ja monet heistä olivat sinnikkäästi liikkeellä vielä aamuyöllä, neljän aikaan.

Tähtisen oli pakko mennä nukkumaan kahdelta. Hän kärsi rytmihäiriöistä, niin suurta oli huoli ja stressi, suru ja pelko ja lopulta väsymys.

Elohopea laski yöllä 20 pakkasasteeseen.

Usko oli kovilla.

Lauantaina oli ajatuksena jatkaa etsintää ja johdon ottaisivat Vainun ammattilaiset. Kello 14 piti aloittaa. Ja toiveena oli saada mukaan drone.

Sitten Tähtisen puhelin soi. Aluksi hän luuli miehen haluavan mukaan etsintöihin, mutta ei, mies olikin löytänyt autokatoksestaan koiran. Hän asui vain puolen kilometrin päässä Tähtisestä.

Koiran oli paljastanut auton alta lirunut vana.

Koira makasi ja murisi. Se murisi vielä, kun Tähtinen tuli sen luo, sillä vaikka se oli Usko, se oli shokissa. Onneksi Tähtinen oli ottanut ”vainulaisten” neuvosta mukaan Uskon lempilelun.

Kun Usko haisteli lelua, se muisti entisen elämänsä ja tuli Tähtisen syliin.

Fleksi oli kiertynyt noin kymmeneen kertaan Uskon takakoiven ympärille, joka oli turvonnut surkean näköiseksi. Fleksin toinen pää oli luonnollisesti Uskon kaulassa ja puristi siellä epäluonnollisesti kurkkua.

Tähtinen teki päätöksen: ei enää ikinä fleksiä.

Tähtinen vei Uskon eläinlääkäriasemalle. Se sai siellä oman huoneen, jossa myös lopen uupunut Tähtinen sai levätä. Huolenpitoakin Usko sai: nesteytystä ja opiaatteja kipulääkityksenä, hoitoa lämpölaserilla, antibioottikuurin...

Tulehdusarvot olivat koholla ja kehossa oli paleltumia.

Entä nyt, kun kauhun vuorokaudesta on kulunut useampi päivä?

– Aivan uskomattomalta tuntuu, ettei sillä näy enää mitään vaurioita jalassa, Tähtinen kertoo.

Kaikki näyttää hyvältä, tosin Usko on syönyt ”vähän närppimällä”, joka ei ole kasvavalle tanskandoggille tyypillistä.

– Torstaina menemme verikokeeseen.

Tähtinen ei lakkaa ihmettelemästä ihmisten auttamisen halua ja myötätunnon määrää. Facebookin avunpyynnöt saivat 1 700 kommenttia ja 13 000 reagointia.

– Minun oli ihan mahdotonta pysyä enää kärryillä.

– Kiitos hyvät ihmiset!

Uskon seikkailusta on kertonut paikallinen lehti Keski-Uusimaa.

Tanskandoggi on alun perin nykyisen Saksan alueella kehittynyt koirarotu, Saksan kansallisrotu ja Pennsylvanian virallinen osavaltiokoira vuodesta 1965 lähtien, sillä kuvernööri William Pennillä oli aikoinaan tanskandoggi.

Sitä on käytetty suojelutehtävissä ja suurriistan metsästyksessä. Luonnetta kuvaillaan auliiksi, ystävälliseksi, varautuneeksi, helläksi, itsevarmaksi ja rakastavaksi.

[harhaiskaali]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007810005.html

Kovia pakkasia seuraavat lumisateet ja tuulet – sitten on tulossa ”säätyypin muuttava käänne”

”Nyt on taas yksi mahdollisuus...”

Torstain vastainen yö on Suomessa vielä hyvin kylmä, mutta vähitellen on alkamassa yksi paukkuvan keskitalven ja keikkuen saapuvan kevään välisistä ensimmäisistä ratkaisutaisteluista.

Meteorologit tuntevat herkkäväreisissä sieraimissaan jo muutoksen tuoksuja.

– Säätyypin muuttava käänne on tulossa, loihe lausumaan Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Paavo Korpela.

– Se on nyt mahdollinen, vaikka vielä se antaakin odottaa, miten se toteutuu.

– Ja toteutuuko, Korpela lisää, sillä aihe on herkkä ja on jo herättänyt vilkasta mielipiteen vaihtoa sään ammattilaisten keskuudessa.

– Kollegoiden kanssa juuri juteltiin, että viime viikolla ennusteet näyttivät muutosta jo tälle viikolle, mutta eipähän tullut, Korpela sanoo.

Kävi lähes päin vastoin: pakkanen on ollut purevaa, päivät paisteisia ja ilmat kovinkin korkeissa paineissa.

– Joskus, kun on pitkään samantyyppinen säätila, mallit tahtovat purkaa tilanteen aikaisemmin, mutta nyt on taas yksi mahdollisuus...

– Ja ennen pitkäähän se purkautuu, Korpela muistuttaa.

Kertaakaan ei ole Suomen säähistoriassa tapahtunut, että kevät ei olisi tullut talven jälkeen.

– Kalenterin mukaan kevät lähestyy.

Näköpiirissä on Korpelan mukaan useita muutoksia.

– Sää muuttuu epävakaaksi, mikä tarkoittaa lumisateita, voimakkaampia tuulia ja lauhtumista etenkin Lounais-Suomessa ja paukkupakkasten lauhtumista vähän muuallakin Suomessa.

– Mutta ei se helposti periksi anna tämä korkeapaine ja pakkaset tuolla itäpuolella, Korpela kehaisee äänessään tiettyä kunnioitusta.

– Kyllä se hanttiin laittaa Pohjois-Atlantilta lähestyvälle matalapaineelle.

Lumisateita saadaan perjantaina ja sen jälkeen usein muinakin päivinä, mutta erityisesti sunnuntaina voi sataa ”vähän reilumminkin”.

– Ennusteissa on vielä isoa vaihtelua, mutta ehkä sellainen kymmenen senttiä on tässä vaiheessa turvallinen arvio, Korpela pohtii kuin kriittistä sääkansaa selkänsä yli vilkuillen.

Pohjanmaalla sataa jo perjantaina.

Sunnuntain lumisade taas saattaa hakeutua kaikkein hiutalekkaimmin Suomen keskiosiin.

– Pääkaupunkiseutu ja Lounais-Suomi jäisivät vähemmälle ja lounaassa voisi sataa vettäkin, Korpela väläyttää aina yhtä tehokasta vesikorttia.

– Mihin se sunnuntaina (lämpötilan) nollaraja sitten kipuaa? Nyt näyttäisi menevän linjaa Vaasa-Kouvola, mutta se voi vielä elää suuntaan tai toiseen.

Nyt tullaan siihen Isoon Käänteeseen.

– Seuraavalla viikolla (ensi viikko) alkaisi sitten vaikuttaa länsivirtaus, ei kauhean sateinen, mutta joka tapauksessa lännestä päin, kun nyt on virrannut pitkään pohjoisen ja idän suunnalta.

– Onhan se silloin erilaista, kun aurinkokin lämmittelee jo jonkin verran, joten suuressa osassa maata voisi olla päivisin plusasteita, Korpela tunnelmoi.

Ennen kuin ollaan ensi viikossa, koetaan torstain vastaisen yön ja aamun kireät pakkaset.

Ne voivat olla etelässäkin yleisesti 20–25 astetta ja jopa 30 astetta voi mennä rikki jollakin tunnetusti luonnonhyisellä mittausasemalla, joista Korpela mainitsee Vihdin Maasojan, nimen, joka herättää monissa radion kuuntelijoissa kylmiä väreitä.

Ja vaikka loppuviikosta alkaa pilveillä, ihan alkuun ei koeta lämmintä henkäystä.

– Tuuli voimistuu ja käy kaakosta, missä korkeapaineen alla on lähellä maan pintaa kylmää ilmaa, Korpela kertoo.

Hän muistuttaa, että mainitsemansa maanpinnan läheinen vyöhyke on sama, jossa ihmiset pääasiassa liikkuvat.

– Vaikka lukemat lauhtuvat, viima tuntuu purevalta.

[MC Nigga T]

Pitkästä aikaa Tuomas Mannisen rilli:

Rauman telakalla riehuu koronalinko – paikallispoliitikko epäili ”naapurin operaatiota” ja pyysi virka-apua

”... tartunnat voisivat olla naapurin operaatio...”

Rauman kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja ja Kokoomuksen Satakunnan piirin puheenjohtaja Samu Vahteristo on huolestunut Rauman telakan koronatilanteesta.

Vahteristo twiittasi huolestaan perjantai-iltana sen verran vauhdikkaasti, että osa yleisöstä huolestui Vahteriston puolesta.

Kokoomusjohtaja pyysi puolustusvoimia ja tasavallan presidenttiä pohtimaan, voiko telakalla riehuva virus olla ”naapurin operaatio” ja olisiko Raumalle mahdollista saada virka-apua.



Lauantaina aamupäivällä tavoitettu Vahteristo seisoi yhä twiitinsä takana ja itse fyysisesti raikkaassa talvimetsässä reippaasti metsätöitä tehden.

Epäiletkö ruotsalaisia vai porilaisia vai virolaisia?

– Voi olla, että suunta on se, missä on suurin raja, lähinnä siksi, että Raumalla tullaan tekemään puolustusvoimien aluksia ja kun on ulkomaalaisia työntekijöitä, niin väkisinkin tulee ajatuksia mieleen.

Eli ruotsalaisia vai porilaisia?

– Lähinnä venäläisiä.

Teette Raumalla sotalaivoja?

– Niin, ei ihan vielä, mutta tullaan tekemään, ja nyt on iso tartuntarypäs pelkästään telakan alueella. Ajatuksia tulee mieleen.

Vakooja on liikkunut puskissa ja levittänyt virusta?

– Siitä en osaa sanoa, tämä oli tällaista ajatuksen virtaa.

Millaista virka-apua toivoisit puolustusvoimilta?

– Lähinnä tarkoitin, että jos tilanne tästä vielä pahenee ja meidän pitää alkaa valvomaan kulkua tai muuta, niin ihmiset ovat kyllä aika huolissaan ja ei niitä varmasti twiittien (kuuluu epäselvästi) avulla pyydetä...

Anteeksi, mitä ei pyydetä, piikkilankaa?

– Ei, vaan twiittien avulla ei varmasti virka-apua puolustusvoimilta saa, mutta aina voi miettiä etukäteen, mitä jos...

– Käytännössä joka kolmas telakan työntekijä on sairastunut.

Mistä he ovat kotoisin?

– Itä-Euroopasta.

Twiitti on aika villi, laitoit sen iltasella liikenteeseen, miltä se tuntui aamulla?

– Kyllä perusajatus on yhä kunnossa, mutta twiitti on twiitti.

Olet korkeassa asemassa Raumalla, kannattaako näin villisti twiittailla?

– No, en tiedä, mikä tässä nyt olisi eniten villi ajatus.

Aivan, ettei loppujen lopuksi niin kovin villi twiitti kuitenkaan?

– No, aina voi asioita epäillä ja yhdistellä ja onhan se päivän selvää, että kun täällä aletaan puolustusvoimien asioita rakentamaan, jonkinlainen aktiivisuus lisääntyy, mutta liittyykö se nyt siihen, todennäköisesti ei tietenkään liity, kunhan herätetään mielenkiintoa siinäkin aiheessa.

Koronatilanne Rauman telakalla on pahentunut koko ajan.

Rauman kaupunki tiedotti perjantaina viime viikonloppuna ja aiemmin kuluneella viikolla telakan alueella todetuista tartunnoista. Uusia oli löytynyt 82, mikä nosti telakan tartuntojen kokonaismäärän 188 tartuntaan, kun testattu oli 600 työntekijää.

[raju röllykkä]

Tuomas Manninen on se päänsisäinen ääni jonka kuulee lauantaiaamuna krapulassa herätessään tenttaavan että muistatkos mitä paskaa kirjoittelit piffille eilen kännissä ja oisko kannattanu vähän miettiä ennen submitin painamista

[kiimainen dinosaur]

Ei taida Samulla olla nyt asiat hyvin.

[kuka hemmetti]

Nonnih

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007840260.html

Kunnon peak manninen pitkästä alkaa

Helmikuussa 1994 jackrussellinterrieri Poju löysi lumihangesta Helsingin Katajanokalta kuolleen tornipöllön.

Uudenkaarlepyyn Jepualla tornipöllö vietti kevättalvella 1997 pari viikkoa ladossa hiirijahdissa. Jepua oli vuoteen 1975 asti itsenäinen kunta.

[Iisalmen epidemiojoogi]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007859211.html

Näin maskipakko näkyy Helsingin joukkoliikenteessä – Jorma täräytti päätöksestä suoran sanan
HSL:n maskipakon ensimmäinen päivä näytti jopa ällistyttävät kasvonsa lähijunissa, metrossa ja raitiovaunuissa.


Lauantaina tuli pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä voimaan HSL:n julistama maskipakko.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

Tuomas Manninen
19:54
RUMA sana sanotaan niin kun se on, lauloi Simo Salminen ruokottomasta ajasta kertovassa Pornolaulussaan.

Pyydämme silti anteeksi Jorman puolesta.

Lauantaina tuli pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä voimaan HSL:n julistama maskipakko – siis metrossa, busseissa, raitiovaunuissa ja lähijunissa.

Kysyimme näkemystä.

– V*tuttaa, sanoi Keravan junaan kiiruhtanut Jorma eikä halunnut valokuvaan.

Joudumme tyytymään sanalliseen kuvailuun: pienikokoinen suurten ikäluokkien juureva tervaskanto, ruskea sarkanuttu, reuhka päässä, kasvoilla maski, joka on likomärkä, osittain liimaantunut ihoon, osittain lepattaa Jorman puheen ja hengityksen rytmissä, jolloin kankaan ja kasvojen väliin syntyy ilmakuplia ja pieniä ilmataskuja.

Jorma on sankari.

Ei tarvitse teeskennellä, ettei maski tunnu missään, kunhan käyttää sitä.

Sankareita oli lauantaina liikkeellä runsaasti, kun IS tarkkaili maskipakon näkymiä lähijunissa, metroissa ja raitiovaunuissa.



Nyt on maskipakko.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

LÄHIJUNISSA oli vielä käytössä vanha kuulutus, jossa maskeja vain suositeltiin. Itse asiassa tietoa maskipakosta sai hakemalla hakea.

Mutta oli miten oli, maskit ovat nyt megatrendi HSL:n joukkoliikenteessä.

Kiinnostavaa on, ketkä eivät käytä maskia ja miksi eivät.

Useissa tapauksissa sitä ei kehtaa kysyä. Kyse on moniongelmaisista henkilöistä, joilla on ongelmia ilman kintereillä roikkuvaa toimittajaakin.

Tässä esimerkkejä, millainen oli maskiprosentti tai -peitto ensimmäisenä maskipakon päivänä.

P-JUNA Helsinkiin, rivakalla läpikävelyllä 35 maskia ja 9 maskitonta.

Maskittomat:

Kolmen syrjäytyneen aikuisen sekasukupuolinen ryhmä, joka ryysti tölkeistä olutta, mikä on kiellettyä.

Klassisen puliukkotyypin mies, hoippui junasta ulos Malmilla.

Kaksi ulkomaalaisen näköistä nuorta miestä, jotka saattoivat tietysti olla taustaltaan täysin supisuomalaisia.

Teinityttö, joka peilasi itseään puhelimestaan.

Meikkaava nuori nainen.

Valkoihoinen keski-ikäinen parrakas mies.



Laske itse maskit, mutta muista, että moni riisuu heti kun pääsee junasta ulos.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

K-JUNA Helsinkiin, rivakalla läpikävelyllä 43 maskinaamaa ja 4 maskitonta.

Maskittomat:

Kaksi keski-ikäistä elämän kuluttamaa valkoista miestä, asenne korostuneen rento, toinen parrakas, toinen poimi asemalaiturilta tupakannatsan.

Teini-ikäinen sydänkäpyläispari.


Helsingin rautatieasemalla on maskiautomaatti.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

I-JUNA Helsingistä: 40 maskinaamaa, 2 ilman maskia.

Toinen maskiton ulkomaalaisen näköinen nuori nainen, toinen hyvin kaunis nainen, joka oli panostanut maskin sijasta meikkiin.

Eli kolmen junan otannan yhteistulos oli 118-15.

– Hyvä asia, kommentoi maskipakkoa Hanna.

– Olisi aika outoa vastata mitään muuta, kun olen sairaanhoidon opiskelija ja maskit ihan oikeasti ehkäisevät tartuntoja.

Sama kysymys asemalaiturilla kahdelle maskittomalle nuorelle miehelle:

– Ööö.

– Tulee sitä käytettyä toisinaan.



Hanna.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

Olli Niinikoski oli lähijunailemassa jälkikasvuaan leikkikentälle.

– Ehkä se on hyvä tässä tilanteessa, vaikka aika paljonhan ihmiset käyttävät maskeja muutenkin, Niinikoski muistutti.



Olli Niinikoski.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

TAAS yksi juna saapuu Helsingin asemalle. Maskittomia on vain kourallinen, joista huomio kiinnittyy kahteen vaunujaan työntävään teiniäitiin.

Lähijunien henkilökunta ei ollut halukas kommentoimaan, miten maskipakko näkyi heidän omassa työnkuvassaan.

– Me ei nyt valitettavasti voida kommentoida, voitte kysyä kommenttia VR:n viestinnästä.

Se opittiin kymmenien perään säntäämisten jälkeen, että kuljettajan erottaa konduktööristä – silloin kun ei olla junan sisällä – selkäreppu.

– Tilanne vaihtelee, työmatkalaiset käyttävät hyvin maskeja, teinit on hankalia, ja reissaavat iltaisin edestakaisin, suostuu yksi konduktööri lopulta avaamaan anonyymisti sanaisen arkkunsa.

Toivottavasti hänelle ei seuraa tästä vaikeuksia.



Raitiovaunuista löytyi vain yksi maskiton matkustaja.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

RAITIOVAUNUT tuntuvat olevan suorastaan maskittomuudesta vapaata vyöhykettä.

Nelosen raitiovaunussa tulos oli 22–0 ja Kakkosen raitiovaunussa 17–1.

Ainoa maskiton oli keskellä vaunua istunut karvalakkipäinen mies, joka jupisi itsekseen ja levitti ympärilleen paitsi aerosoleja, myös viinanhajua.

– Ehdottomasti kannatan maskipakkoa, käytän itse aina, sanoi napakasti koronarokotettu Kaisa, 90.



Kaisa.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

Kaisan lähellä seisoi Viivi, 11, maski naamalla, vaikka oli alaikäinen, mitä maskipakkoon tulee.

Hän säteili samanlaista kypsyyttä kuin Ylen Aikuiset-sarjan tettiläinen.



Metrossa oli vain yksittäisiä maskittomia matkustajia.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

METROSSA maskittomuus näytti olevan katoavaa kansaperinnettä.

Maskittomia oli aivan yksittäisiä, vähemmän kuin sattumia suomalaisen sotavankileirin keitoissa talvella 1942, ja suurin osa heistäkin taikoi maskin jostain hihansuusta tai kauluksesta heti kun heiltä pyydettiin kommenttia.

Taikuri Luttinen -parka taikoi vain nenäliinoja ja lautasliinoja.

Yksi näppäräsormi oli Haava, joka suhtautui kriittisesti maskien tehoon, mutta omisti silti säväyttävän trendikkään mustan merkkimaskin.

Ainoa lopun perinkin täysin maskiton haastateltu oli ulkomaankieltä puhunut mies, joka kertoi suhtautuvansa vakavasti maskipakkoon ja olevansakin juuri matkalla apteekkiin ostamaan maskia.

Ilman maskia tuli metrosta ulos myös nuori mies, jolla oli sekä tasapainovaikeuksia että suuntavaikeuksia, minkä seurauksena hän kiepsahti toisesta ovesta takaisin metroon jatkamaan maskitonta mierontietään.



Haava.­KUVA: ALEKSI JALAVA / IS

YHTEENVETONA todettakoon, että maskipakot, jotka ovat käytännössä ”maskipakkoja”, tuntuvat purevan niin hyvin, ettei mitään tehostettua kurikampanjaa tarvita ainakaan joukkoliikenteessä.

Maskittomat alkavat olla vähäinen mittatappio, jos ihmisestä saa niin sanoa.

Eniten käykin sääliksi niitä, jotka eivät voi terveydellisistä syistä käyttää maskia. He ovat silmätikkuja. Ratkaisu voisi olla käsivarsinauha. Silloin kanssakulkijat ymmärtäisivät niin sanotusti yskän.

Astman.

[kiimainen dinosaur]

Ilman maskia tuli metrosta ulos myös nuori mies, jolla oli sekä tasapainovaikeuksia että suuntavaikeuksia, minkä seurauksena hän kiepsahti toisesta ovesta takaisin metroon jatkamaan maskitonta mierontietään.

[harhaiskaali]