Moderators: Balam-Acab, Kennedy Bakircioglu Kuutio, P O L L Y
voi vittu mikä "uutinen", oli nyt putinista mitä mieltä tahansa.Jussin villapaita wrote: ↑21 Aug 2019, 22:26Iltalehti wrote:Putinilta mainio reaktio Niinistön luksusalukseen – paljon puhuva ilme tallentui videolle
...Kun Putin astui Niinistön ylelliseen edustusveneeseen, Venäjän presidentin ilme oli vaikuttunut tai vähintäänkin kohtelias.
Putinin reaktio tallentui IL-TV:n videolle.
https://www.reuters.com/article/us-cana ... ce=twitterAugust 22, 2019 / 7:15 PM / Updated 10 hours ago
Canada opposes Russia's return to G8: Freeland
Kelsey Johnson
2 Min Read
(Reuters) - The Canadian government remains opposed to Russia rejoining the group of leading industrialized nations formerly known as the Group of Eight, a move U.S President Donald Trump has said should be considered, Canada’s foreign minister said on Thursday.
Canada's Foreign Minister Chrystia Freeland speaks during a news conference with U.S. Secretary of State Mike Pompeo in Ottawa, Ontario, Canada, August 22, 2019. REUTERS/Chris Wattie
G7 leaders are set to meet this weekend in France. On Tuesday, Trump said it would be “appropriate” to have Russia rejoin what used to be the G8.
Russia was dropped from the G8 in 2014 after its invasion of the Ukrainian region of Crimea and backed an anti-Kiev rebellion in the industrial region of Donbas in eastern Ukraine.
Speaking to reporters in Ottawa during a joint press conference with U.S. Secretary of State Mike Pompeo, Canadian Foreign Minister Chrystia Freeland said Canada’s position on Russia’s participation in the G7 is “very clear.”
“Russia’s violation of international law in invading Crimea and annexing it, in continuing to support war in the Donbas, is something we cannot allow to stand,” Freeland said.
If Moscow wants to rejoin the international delegation, it must end the war in the Donbas and leave Crimea, she said.
If those conditions are met, “I think all of us would be delighted to welcome a Russia which sought again to be a member in good standing of our like-minded group of countries,” Freeland added.
Freeland’s remarks echoed those made by a Canadian official during a background press briefing ahead of the G7 meeting on Thursday morning.
“Russia was not invited to this meeting and the prime minister’s position, Canada’s position, remains the same as last year when this came up as well. The answer was no,” said the official, who spoke on condition of anonymity.
Canada’s stance echoes opinions put forward by France, Britain and Germany, all of which have rebuffed Trump on the issue. The G7 groups the United States, Japan, Germany, Britain, France, Italy and Canada.
https://www.theguardian.com/world/2019/ ... rks-outcryMolotov-Ribbentrop: why is Moscow trying to justify Nazi pact?
Exhibition about Soviet-Nazi treaty, signed on 23 August 1939, seeks to turn spotlight on west’s behaviour in 1930s
Andrew Roth
Andrew Roth in Moscow
Fri 23 Aug 2019 07.17 BST
Last modified on Fri 23 Aug 2019 10.14 BST
Eighty years after the Soviet Union and Nazi Germany signed a non-aggression treaty dividing Europe into spheres of influence, Russia has put the original Molotov-Ribbentrop pact and its secret protocol on public display.
Alongside the pact at the exhibition at Russia’s State Archives in Moscow are documents spanning from the 1938 Munich agreement and occupation of Czechoslovakia until the outbreak of war, which organisers say confirm Soviet fears that the west sought to redirect German aggression toward Moscow.
The message to Europe is clear: everyone was at it.
Russia’s foreign minister, Sergei Lavrov, who spoke at the exhibition’s opening this week, made that point explicitly: “Under these circumstances, the Soviet Union was forced on its own to ensure its national security and signed a non-aggression pact with Germany,” he said.
The Soviet Union long denied that the secret protocol to the Molotov-Ribbentrop pact – which was signed on 23 August 1939 – ever existed, only acknowledging and denouncing it in 1989 under Mikhail Gorbachev. Now, Russia has sought to normalise the non-aggression pact, arguing that the treaty had been taken “out of context” of the vicious realpolitik of 1930s Europe.
That attempt, accompanied by a foreign ministry social media campaign trumpeting the “truth about WWII” has sparked an outcry from nearby countries in eastern Europe that were annexed and divided under the pact.
“[Vladimir] Putin is saying that annexation of the Baltic states, aggression on Poland, aggression on Romania, on Finland, all of this was not a big deal, a natural part of history, and that is a problem,” said Sławomir Dębski, a Polish political scientist and the director of Polish Institute of International Affairs. “We should ask ourselves why we commemorate all these historical events. Not because these politicians are historians. We do it to send a message to our contemporary society about what is right, and what is wrong.”
Besides Munich, Putin has also cited Poland’s annexation of Czechoslovakian territory in 1938 as evidence that it was not just Moscow making agreements with Adolf Hitler. Dębski argued that Polish elites had since condemned the annexations, pointing to 2009 remarks by the former president Lech Kaczyński to world leaders, including Putin, where he called the Polish annexation “a sin”.
“We should ask ourselves why Russia does not condemn the Molotov-Ribbentrop pact, and what kind of message Russia trying to send,” Dębski said.
The governments of Estonia, Latvia, Lithuania, Poland and Romania have released a statement saying the pact “doomed half of Europe to decades of misery”.
In a statement, they added: “This is why on this day proclaimed by the European parliament as a European Day of Remembrance for Victims of Totalitarian Regimes we remember all those whose deaths and broken lives were a consequence of the crimes perpetrated under the ideology of Nazism and Stalinism.”
Vladimir Putin gives a speech during this year’s Victory Day parade in Red Square, Moscow.
This kind of language is anathema to Moscow, where equivalencies of the Nazi and Soviet roles in the second world war have been deemed “falsifications of history” and even a threat to the country’s national security. In 2009, Lavrov wrote: “The victory came at too high a price to allow it to be taken away. For us, it is a ‘red line’.”
Many Russians feel that the west has underestimated the Soviet role in defeating Nazi Germany, a victory that cost the lives of an estimated 26 million Russians, Ukrainians, and other Soviet citizens.
Over the last decade, the Kremlin has sought to combat criticism of its wartime record, by revising textbooks, expanding celebrations for Victory Day, and partnering with historians, reviving the tsarist-era Russian Military Historical Society in 2012 under the leadership of Sergei Naryshkin, a senior official later appointed as Russia’s spy chief.
“For better or for worse, history plays a colossal role in Russia, and is often used for political ends,” said Oleg Budnitsky, the head of the International Centre for the History and Sociology of World War II and Its Consequences at the Higher School of Economics. “War history plays an exceptionally large role.”
The re-evaluation of the Molotov-Ribbentrop pact began as early as 2005, when Putin compared it to the Munich agreement and accused the Baltic states of attacking Russia “to cover the shame of collaborationism”. By 2007, as Russia clashed with Estonia over a bronze statue to a second world war soldier, Russian historians were increasingly publishing books and essays defending the pact as expedient.
But praise for the treaty really escalated after Russia’s annexation of Crimeain 2014, when Moscow compared far-right support for Ukraine’s revolution to Nazi-era collaboration. The following year, Vladimir Medinsky, the country’s culture minister, called the treaty “a great achievement of Soviet diplomacy”.
“What’s happening in the last few years is certainly a kind of backslide, clearly in connection with politics,” said Budnitsky.
Would-be opposition candidate for Moscow City Duma re-arrested immediately after completing fourth straight jail sentence
2:46 pm, August 28, 2019Source: MBK Media
Ilya Yashin, who attempted to run for the Moscow City Duma as an opposition candidate, was arrested today as he left the holding cell where he was serving his fourth jail term this month, MBK Media reported. The exclusion of independent candidates like Yashin from the Moscow City Duma elections has sparked ongoing protests in Moscow since mid-July.
Yashin has been in in police custody since July 29. He has served four consecutive jail sentences so far for organizing or encouraging the protests that have advocated for independent candidates like himself: a number of those protests did not receive a permit. A number of other would-be independent candidates are also serving terms in jail for similar violations.
Jälkeenpäin on aina helppo arvostella, mutta tässä on aika monta asiaa, mitä tähän liittyy.
On tunnustettava, ettei kaikki mennyt kuten piti. Olemme kompastuneet banaaniin
https://news.yahoo.com/exclusive-russia ... soc_trk=twAmerican officials discovered that the Russians had dramatically improved their ability to decrypt certain types of secure communications and had successfully tracked devices used by elite FBI surveillance teams. Officials also feared that the Russians may have devised other ways to monitor U.S. intelligence communications, including hacking into computers not connected to the internet. Senior FBI and CIA officials briefed congressional leaders on these issues as part of a wide-ranging examination on Capitol Hill of U.S. counterintelligence vulnerabilities.
These compromises, the full gravity of which became clear to U.S. officials in 2012, gave Russian spies in American cities including Washington, New York and San Francisco key insights into the location of undercover FBI surveillance teams, and likely the actual substance of FBI communications, according to former officials. They provided the Russians opportunities to potentially shake off FBI surveillance and communicate with sensitive human sources, check on remote recording devices and even gather intelligence on their FBI pursuers, the former officials said.
“When we found out about this, the light bulb went on — that this could be why we haven’t seen [certain types of] activity” from known Russian spies in the United States, said a former senior intelligence official.
The compromise of FBI systems occurred not long after the White House’s 2010 decision to arrest and expose a group of “illegals” – Russian operatives embedded in American society under deep non-official cover – and reflected a resurgence of Russian espionage. Just a few months after the illegals pleaded guilty in July 2010, the FBI opened a new investigation into a group of New York-based undercover Russian intelligence officers. These Russian spies, the FBI discovered, were attempting to recruit a ring of U.S. assets — including Carter Page, an American businessman who would later act as an unpaid foreign policy adviser to Donald Trump’s 2016 presidential campaign.
https://www.nbcnews.com/politics/nation ... e-n1055001Russian spies in the U.S. collected encrypted FBI radio traffic in huge operation, but did they crack it?
They may not have cracked the codes, but Russian agents gained insight into the activities of secret FBI teams tracking Russian operatives in the U.S.
Sept. 16, 2019, 10:54 PM GMT+3
By Ken Dilanian and Tom Winter
WASHINGTON — Russian spies in the U.S. conducted a massive operation to track and collect encrypted FBI radio traffic, but there is no evidence they ever cracked the codes and obtained the contents of the communications, two former senior FBI officials tell NBC News.
Nonetheless, the Russian intelligence success, first reported by Yahoo News, provided Vladimir Putin's government unprecedented insights into the activities of secret FBI surveillance teams tracking Russian operatives in the U.S., the former officials said. The breach occurred sometime around 2010, and was well understood by 2012, the former officials said.
Much of the message traffic the Russians collected was processed in two Russian diplomatic facilities that the Obama administration closed in 2016, citing Russia's interference in the presidential election.
"We knew that they were on to us in terms of radio traffic," one former senior official told NBC News. "They had a huge effort they threw at it. But we never saw content."
Yahoo News cited former officials who said the Russians had access to "likely the actual substance of FBI communications," but the two former officials told NBC News they did not believe that to be true. The two former senior officials said they had seen nothing to suggest Russia successfully decoded encrypted U.S. government communications. Rather, the Russians were able to detect and locate secret FBI radio transmissions, they said.
"What they saw was traffic around certain meetings with people who were talking to them," one former official said.
In some cases, the insights the Russians gleaned from the location and movements of FBI surveillance teams led them to stop meeting with sources in the U.S. the former official said.
The former official added that the FBI and CIA learned of the Russian success through some espionage successes of their own, which he declined to detail.
The Russian operation came at a time when the U.S. was developing its own capability to identify covert Russian communications. From March through May of 2010, FBI agents in New York were able to detect specialized encrypted communications sent from the laptop of a Russian spy, Anna Chapman, to a minivan driven by a Russian government official, according to her indictment.
Chapman was arrested along with nine other Russians, who were accused of acting as a network of sleeper agents sent to live in the U.S. under non-official cover. They were deported to Russia in a spy swap.
It was long known that the Russians were using their diplomatic compounds in Maryland and New York as listening posts, which is why the Obama administration seized them in December 2016, officials said. But the CIA and FBI also learned that wives of Russian diplomats were working in the facilities to process FBI radio traffic, said the former senior official, who had direct knowledge of the matter.
The news of the Russian success comes after revelations that the CIA's method of communicating with its informants had been compromised.
NBC News and other organizations reported in 2018 that a secret FBI–CIA task force investigating the case of an American CIA officer spying for China concluded that the Chinese government penetrated the CIA's method of clandestine communication with its spies, using that knowledge to arrest and execute at least 20 CIA informants, according to multiple current and former government officials.
Yahoo News then reported in November that Iran also had cracked the CIA's covert communications system, resulting in a cascading crisis that put at risk foreigners around the world who had been recruited by the American spy agency to provide information.
Both of these matters are known to the Congressional oversight committees, officials tell NBC News, but since they are classified, there has been no public accountability.
Kunnon itsevaltaiseen tyyliin ilmastosopimukset voimaan. Venäjähän oli kyllä allekirjoittanut Pariisin sopimuksen jo aiemmin, mutta ratifioinnissa kesti.VENÄJÄN pääministeri Dmitri Medvedev ilmoitti maanantaina allekirjoittaneensa julistuksen, jolla Venäjä ratifioi Pariisin ilmastosopimuksen vuodelta 2015. Asiasta kertoi valtiollinen uutistoimisto Ria Novosti.
Parlamentti ohitettiin kasanedustajien hämmästykseksi sopimuksen sinetöinnissä kokonaan, tosin virallista tietoa mahdollisista jatkokeskusteluista ei maanantaina iltapäivällä ollut. Ratifiointi-ilmoitus tuli sopivasti samaan aikaan YK:n ilmastokokouksen kanssa.
Jessikka Aron kirja kuvaa hyvin Venäjän vaikutusoperaatioita maailmalla, mutta esittää myös hataria väitteitä trolliarmeijasta – Toimittaja itse joutui pakenemaan vainoa ulkomaille
Kirja-arvostelu: Venäjä yrittää puuttua demokraattisten yhteiskuntien asioihin. Jessikka Aron teos Putinin trollit on ansiokas sukellus Venäjän häirintäoperaatioihin, vaikka se sortuukin ajoittain liioitteluun.
Tietokirjallisuus
Jessikka Aro: Putinin trollit. Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Johnny Kniga 453 s.
Melko tasan viisi vuotta sitten Yleisradion toimittaja Jessikka Aro kirjoitti lyhyen uutisen, jossa pyydettiin lukijoita kertomaan havaintojaan Venäjän propagandaa levittävistä trolleista.
Siitä alkoi kehityskulku, jonka aikana Arosta on tullut eräänlainen ilmiö, kansainvälisesti haluttu asiantuntija. Hän on antanut haastatteluja maailman suurimmille medioille ja kiertänyt puhumassa Yhdysvaltain kongressissa, Britannian parlamentissa, Googlen pääkonttorissa ja lukemattomissa konferensseissa.
Aroon on myös kohdistettu systemaattinen ja rikollinen häirintä- ja lokakampanja, joka on eurooppalaisessakin mittakaavassa poikkeuksellinen laajuudessaan. Näiden vuosien aikana kertyneen tiedon ja kokemukset Aro on tiivistänyt kirjaansa Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.
Paksu teos esittelee tapausesimerkkien kautta Venäjän informaatio-operaatioita ympäri läntistä maailmaa. Aro on haastatellut ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella hermostuttaneet Kremlin vallanpitäjät, ja saaneet kärsiä sen seurauksista.
Aro asettaa oman tapauksensa samaan jatkumoon. Kirjan läpi kulkee Aron oma tarina siitä, miten hän joutui Venäjä-propagandisti Johan Bäckmanin ja hänen seuraajiensa ahdistelun kohteeksi. Vainon takia Aro joutui muuttamaan hetkellisesti ulkomaille.
Osa kirjassa käsitellyistä tapauksista on tuttuja, jos on seurannut uutisia parin viime vuoden ajalta. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja hänen lähipiirinsä Venäjä-kytköksiä käsitellään seikkaperäisesti.
Myös brittisijoittaja Bill Browderin tarinan läpikäynti voi tuntua joillekin vanhan kertaukselta. Browderin asianajaja, korkeiden viranomaisten korruptiovyyhdin paljastanut Sergei Magnitski, tapettiin vankilassa Venäjällä. Sen jälkeen Browder on käynyt kampanjaa Vladimir Putinin hallintoa vastaan ja saanutkin Yhdysvalloissa läpi venäläisiä poliitikkoja pakotelistalle asettavan Magnitski-lain.
Browder-kappaleen puutteena on se, että useassa kohtaa jää epäselväksi, onko Aro pyrkinyt mitenkään tarkistamaan Browderin väitteitä.
Browderin taustaa Venäjän villeinä vuosina rikastuneena riskisijoittajana ei käsitellä, vaan hänet kuvataan lähes sankarillisena hahmona. Tämä on tarpeetonta.
Harmaan sävyt eivät vähennä sen tärkeän työn arvoa, jota Browder on tehnyt Magnitskin tappajien vastuuseen saamiseksi.
Monet kirjan tapauksista ovat suomalaisyleisölle tuntemattomia. Niissä onkin kirjan suurin arvo ja ansio. Aro ei ole kaivanut esiin olennaista uutta tietoa, mutta hän on koonnut kansien väliin joukon ainakin Suomessa vähemmän tunnettuja esimerkkejä Venäjän informaatiovaikuttamisesta.
Norjassa pienen mutta tehokkaan uutissivuston Barents Observerin toimittajat saivat huomata, miten norjalaisten ja venäläisten yhtenevät kaupalliset intressit ajoivat heidät ahtaalle.
Kun lehti paljasti Norjan kannalta kiusallista tietoa Venäjän liikkeistä arktisella alueella, se joutui sensuurin kohteeksi norjalaisten omistajiensa toimesta.
Toimittajat erosivat ja perustivat uuden lehden. Kun lehti tänä vuonna kirjoitti Ruotsissa asuvasta saamelaisesta homomiehestä, Venäjä päätti estää lehden verkkosivuille pääsemisen.
Kiehtovin kirjassa esitelty tapaus koskee ruotsalaista Venäjä-asiantuntijaa Martin Kraghia. Sen jälkeen kun Kragh julkaisi tammikuussa 2017 selvityksen Venäjän vaikutustavoista Ruotsia vastaan, hän joutui härskin ja massiivisen lokakampanjan kohteeksi. Kampanja oli ainakin osittain Venäjältä masinoitu, koska siihen osallistuivat Venäjän valtion propagandakanavat.
Kraghin häirintää ei kirjan kuvauksen perusteella voi kuitenkaan pitää minään Pietarin trollitehtaan luomuksena.
Kuten kirjassa näytetään, erilaiset Venäjä-mieliset tahot Ruotsissa, aina poliittisen kentän äärilaidoilla elävistä hörhöistä muutamiin perinteisen median toimittajiin, reagoivat aggressiivisesti Kraghin selvitykseen.
Erottelu Venäjän valtion operaatioiden ja Venäjä-mielisen toiminnan välillä on muuten ansiokkaan teoksen heikko osa.
Se tulee esiin tietyissä kohdissa, joissa käsitellään Venäjän trolleja. Aro itse määritteli trollaamisen seuraavasti palkitussa Yleisradion jutussaan vuonna 2015: ”Informaatiosodankäynnistä puhuttaessa trollaus tarkoittaa ylhäältä ohjattua ja hyökkäävää verkkovaikuttamista”.
Tässä kohtaa on hyvä tehdä muutama reunahuomautus.
Aron kohdalla menevät helposti sekaisin hänen henkilökohtaisesti kohtaamansa häirintä ja hänen journalistinen työnsä.
Vaikuttaa siltä, että moni mediassa on ollut haluton kritisoimaan Aron väitteitä Venäjän trollien toiminnasta Suomessa, koska pelkää legitimoivansa Aroa vastaan hyökänneitä rikollisia ja heittävänsä lisää bensaa heidän liekkeihinsä.
Trolliväitteiden julkinen käsittely onkin ollut varovaista.
Suomalaisessa valtamediassa on julkaistu yksi juttu, Suomen Kuvalehdessä, joka on suhtautunut Aron trolliväitteisiin kriittisesti. Samalla jutussa tunnuttiin vähättelevän Aron henkilökohtaisesti kohtaamaa häirintää.
Aro käsittelee ”Venäjän trolliarmeijaa” tietysti myös kirjassaan, jonka kansikuvassa Venäjän karhu naputtelee ilkeän näköisenä tietokonetta. Päässään karhulla on koppalakki ja olkapäässään Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tunnus, lepakko.
Perusongelma monissa Venäjän trolleja koskevissa väitteissä on näytön hataruus. Kirjassaan Aro esimerkiksi kirjoittaa ensin Pietarin trollitehtaasta ja toteaa sitten, että ”Suomessa trollit olivat jo vauhdissa”.
Lukijalle jää kuva, että Venäjän palkkalistoilla olevat häiriköt hääräävät valtoimenaan jo täällä. Todisteiksi esitetään se, että venäjänkieliset Twitter-tilit kommentoivat suomalaisen työelämäprofessorin twiittejä, ja se, että puolustusministeri Carl Haglund sai Ukrainaa koskeviin päivityksiinsä vastausvyöryn.
Aroon henkilökohtaisesti kohdistuneessa häirintäkampanjassa jonkinlaista yhteyttä Venäjän valtioon voi ainakin pitää todennäköisenä, koska Bäckman on tehnyt Venäjälle töitä tutkimuslaitos Risin kautta.
On kuitenkin epäselvää, miten iso rooli Venäjän trolleilla on ollut Suomessa. Jos suomalaista keskustelua haluaa häiritä, olisi hyvä osata suomea. HS:n silloinen Pietarin-avustaja Anneli Ahonen ei vuonna 2014 löytänyt todisteita, että Pietarin trollitehtaassa tehdään töitä suomeksi. Eikä todisteita tästä ole nähty sen jälkeenkään.
Suojelupoliisi totesikin vuonna 2016 lausunnossaan eduskunnalle seuraavasti: ”Informaatiovaikuttamisen osalta julkisuudessa puhutaan paljon sosiaalisen median ’trollauksesta’. Sellaisen vaikutus on Suomen kaltaisessa korkean koulutustason maassa kuitenkin pienempi kuin ilmiön saama huomioarvo.”
Puheet Putinin trolleista tuntuvat perustuvan välillä Suomen osalta vahvoille oletuksille.
Silloin Pietarin trollitehtaassa tai muuten Venäjän palkkalistoilla olevat työntekijät menevät helposti sekaisin erilaisten hyödyllisten idioottien, vainoharhaisten raukkojen ja ylipäänsä Venäjä-mielisten keskustelijoiden kanssa.
Jotkut toistavat Venäjän propagandaa aivan omasta aloitteestaan. Kaikki Venäjän asiaa ajavat eivät ole Venäjän valtiolla töissä. Kyse voi olla yritteliäistä ihmisistä, jotka parantavat omia asemiaan tekemällä asioita, joiden he uskovat miellyttävän Kremliä.
Vuonna 2018 Twitter löysi yhdeksän miljoonaa twiittiä, jotka yhtiö jäljitti Pietarin trollitehtaalle. Näistä muutama oli suomenkielisiä ja nekin pääasiassa uudelleentwiittauksia uutisista.
Suomessa tarina Venäjän somevaikuttamisesta on silti elänyt sitkeästi, vaikka viime eduskuntavaaleissakaan suojelupoliisi ei löytänyt näyttöä vieraan vallan vaikutusyrityksistä.
Joskus esimerkit ovat olleet koomisia. Erään ministeriön tilaisuudessa mainittiin esimerkkinä Venäjän vaalivaikuttamisesta Twitterissä valeuutisia levittänyt Imatran uutiset -tili. Tili ilmestyi nettiin Imatran vuoden 2016 ampumisten jälkeen.
Sillä oli häviävän vähän seuraajia, eikä ministeriön edustajalla ollut mitään näyttöä, että sitä ohjailtiin Venäjältä.
Venäjän intressejä tukevaa propagandaa levittävien tahojen kytköksistä Venäjän valtioon voi olla vaikea löytää näyttöä. Moni toimittaja Euroopassa on yrittänyt kaivaa tällaisia todisteita, pääasiassa tuloksetta.
Näytön saamisen vaikeus ei kuitenkaan voi olla peruste ylimalkaisille väitteille.
Joskus näyttöä löytyy. Esimerkiksi vuonna 2016 paljastui, että Unkarissa toimineella äärioikeistolaisella ja propagandaa levittäneellä ryhmällä oli kytkös Venäjän diplomaatteihin ja sotilastiedustelu GRU:hun. Myös Baltiasta on löytynyt vastaavia yhteyksiä.
Maailmalla Venäjän trollien vaikutuksesta tiedetään sentään enemmän kuin pari vuotta sitten, pääasiassa erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnan sekä sekä Facebookin ja Twitterin julkistamien selvitysten takia.
On selvää näyttöä siitä, että Venäjän valtio yritti sosiaalisen median avulla kylvää riitaa, tehdä äänestäjistä apaattisia ja vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Venäjän trollien toiminta on linkitetty myös esimerkiksi brexit-äänestykseen.
Tällainen puuttuminen demokraattisiin prosesseihin on äärimmäisen ongelmallista ja tuomittavaa. Toinen kysymys on se, mikä merkitys operaatioilla lopulta oli. Siihen on hankala löytää varmaa vastausta, mutta liioitteluun ei kannata sortua.
Nykytiedon perusteella Venäjän trollien jalanjälki esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole ollut mitätön, mutta sen suuruudesta on vaikea sanoa.
Britanniassa sanomalehti Financial Times varoitti taannoin lukijoitaan ajattelemasta, että Putinin trolliarmeija olisi syy brexitiin. Lehti kehotti hakemaan syyllisiä maan omista vastuuttomista poliitikoista.
Venäjä-asiantuntija Mark Galeotti on kirjoittanut siitä, miten länsimaissa sorrutaan herkästi yliyksinkertaistaviin narratiiveihin Kremlistä. Putin kuvataan mestarivakoojaksi, joka pitelee kaikkia lankoja käsissään. Samalla Venäjän ”infosotaan” saatetaan Galeottin mukaan suhtautua vainoharhaisesti, trollien kyvykkyyttä liioitella ja Venäjän kantoja ymmärtäviä leimata Putinin kätyreiksi.
Venäjän aidot vaikutusyritykset on tärkeä tunnistaa. Mutta Venäjän vallan liioittelu on juuri sitä, mitä Putin haluaa. Se luo Venäjästä kuvaa pelottavana, vaikutusvaltaisena suurvaltana.
Galeottin mielestä lännen pitäisi tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa – ja nauraa venäläisille enemmän.
Aron kirja ei ole millään muotoa vainoharhainen, mutta sekin sortuu näihin sudenkuoppiin, kirjan nimestä lähtien. Tällaiset kohdat vahvistavat vaikutelmaa: ”Pietarin tehtaalla työskentelevien trollien lisäksi omalla nimellään työskenteleville Kremlin kansainvälisille vaikutusagenteille maksetaan selvää rahaa siitä, että he täyttävät sosiaalisen median loalla. Ja disinformaatioverkostoa ohjailee Putin.”
Trollikeskustelulle on tietysti perusteensa. Usein mieleen tulee silti sanonta, että jos ainoa työkalu on vasara, jokainen ongelma näyttää naulalta. Samalla mittasuhteet alkavat hämärtyä.
Välillä Aro tuntuu liioittelevan omaa rooliaan trolleja koskevassa uutisoinnissa. Hän esimerkiksi kirjoittaa, että hän oli ”jo selvittänyt, että Venäjän somedisinformaatio uhkasi kansalaiskeskustelua ja kansallista turvallisuutta useissa eri maissa”.
Aro toteaa myös halunneensa vuoden 2015 keväällä tutkia Pietarin trollitehdasta, ”jonka olemassaolo siihen aikaan ei ollut laajasti tiedossa”. Laajuus on tulkinnallista, mutta Suomessa HS:n Pietarin-avustaja Ahonen oli uutisoinut Pietarin trollitehtaasta näyttävästi jo vuoden 2014 marraskuussa. Juttua siteerattiin suomalaisessa mediassa.
Trollitehtaan olivat paljastaneet 2013 venäläiset toimittajat. Viimeistään 2015 siihen heräsivät isot kansainväliset mediat.
Aro on käyttänyt saamaansa megafonia monenlaiseen hyvään myös trollikeskustelun ulkopuolella. Hän on esimerkiksi puhunut vihapuheesta ja nettihäirinnästä, joka kohdistuu etenkin naisiin. Ainakin osittain Aron ansiosta viranomaiset ovat Suomessa heränneet ongelmaan.
Lisäksi Aro on vaatinut Googlea, Facebookia ja Twitteriä kantamaan vastuuta aiheuttamistaan yhteiskunnallisista ongelmista. Aro kiinnitti yhtiöiden rooliin huomiota jo ennen kuin siitä tuli globaali puheenaihe.
Aro on tavallaan antanut kasvot Venäjän epäasialliselle vaikuttamiselle.
Vaikka jotkut trolleja koskevat väitteet ovat hatarasti perusteltuja, Aro on omalla työllään kiinnittänyt huomiota aitoon ongelmaan. Eli siihen, miten Venäjä yrittää aggressiivisesti puuttua demokraattisten yhteiskuntien asioihin.
Venäjä on taitava tunnistamaan länsimaiden heikot kohdat ja käyttämään niitä hyväkseen tukemalla länsimaita hajottavia voimia. Poliittisesti, sosiaalisesti ja etnisesti jakautuneet yhteiskunnat ovat Venäjän vaikutusoperaatioille hedelmällistä maaperää. Tämän yhteiskunnallisen kehyksen käsittelyä olisi Aron kirjassakin kaivannut.
Kirja on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja kustannustoimitettu katsaus siihen, mitä Venäjän informaatiovaikuttaminen voi käytännössä olla.
Tähän kohtaan liittyen luin jotain aiempaa juttua (IS tai IL) missä viitattiin YLEllä töissä olleeseen myyrään joka ilmeisesti jakoi Bäckmannille tietoa Aron tekemisistä. Jutussa kysyttiinkin Arolta että mitä myyrä tässä yhteydessä tarkoittaa ja sitten oli jotain selitystä vuosikymmeniä nukkuvista Kremlin agenteista jotka herätetään oikealla hetkellä.Jotkut toistavat Venäjän propagandaa aivan omasta aloitteestaan. Kaikki Venäjän asiaa ajavat eivät ole Venäjän valtiolla töissä. Kyse voi olla yritteliäistä ihmisistä, jotka parantavat omia asemiaan tekemällä asioita, joiden he uskovat miellyttävän Kremliä.
Jälkeenpäin on aina helppo arvostella, mutta tässä on aika monta asiaa, mitä tähän liittyy.
On tunnustettava, ettei kaikki mennyt kuten piti. Olemme kompastuneet banaaniin
En ihmetteli tätä ollenkaan. Stalinin palvonta on nykyään tavallaan kritiikkiä nykyjohtoa kohtaan kun nostalgisoidaan "vanhat hyvät ajat" (Jesse Python wrote: ↑23 Aug 2019, 16:48Kohta Stalinkin rehabilitoidaan lopullisesti ja Volgogradin nimi muutetaan takaisin Stalingradiksi.
) ja siksi Kreml on ottanut johdon tuossa Stalinin ylistämisessä millä katkaistaan kritiikin terä.
sössön sössön wrote:
The Moscow Times wrote:Russian iPhone User Sues Apple for Turning Him Gay
A Russian man is seeking more than $15,000 in damages from Apple after claiming that the U.S. tech giant drove him to homosexuality, the Govorit Moskva radio station has reported.
The plaintiff, identified as D. Razumilov, alleges that he became “mired in same-sex relationships” this summer after receiving 69 GayCoins on a cryptocurrency payment app he downloaded onto his iPhone in 2017. The unknown sender was said to have included an English-language message that Razumilov interpreted as “don’t judge without trying.”
“I thought, indeed, how can I judge something without trying it? And decided to try same-sex relationships,” Razumilov wrote in a complaint published by Govorit Moskva on Wednesday.
“I can say after the passage of two months that I’m mired in intimacy with a member of my own sex and can’t get out,” his complaint continues. “I have a steady boyfriend and I don’t know how to explain it to my parents. After receiving the aforementioned message, my life has changed for the worse and will never be normal again.”
Razumilov accused Apple of “manipulatively pushing me toward homosexuality,” which caused him “moral suffering and harm to mental health,” in his 1 million ruble ($15,300) complaint.
Moscow’s Presnensky District Court registered Razumilov’s lawsuit last Wednesday, according to the court database, and has scheduled an interview for Oct. 17.
