Putinin Venäjä

[Havukka-ahon pajauttelija]

ei kai useimmat kassasysteemit välitä minkänäköistä rahaa kaukaloihin pistetään?

Oiskohan kyse sellaisista kassasysteemeistä, joihin kuuluu esim. aitouden vahvistamis laite. Voihan olla myös, että nykyaikaiset kassat pitää myös itse kirjaa sisällöstään. Toivottavasti tämä jihtaa siihen, ettei aitoutta vahvisteta ja väärennöspisnes nousee koko kansan harrastukseksi

Tommoset keskuspankkien hyväksymät automaatit kattelee ainakin euroalueella setelistä parhaimmillaan kaksinumeroisen määrän ominaisuuksia, että onko raha aito vai ei. Jotkut supermarkettien setelitarkistimet varmaan kattoo pelkästään et vesileima ja setelin pituus täsmää.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Spoiler:

This is real.
In Russia’s Yekaterinburg.
Public service workers had cover this up when locals stared taking pictures of Putin behind bars 

[Liskomies]

Hesarissa juttua Fortumin lauenneesta Venäjä-riskistä. Niin iso juttu, ettei mahdu kokonaan tänne.

Sähköyhtiö Fortumilla on ollut suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski. Se lähti miljardi-investoinneilla Siperian markkinoille vuonna 2008, mutta joutunee nyt myymään omistuksensa pilkkahinnalla. Miten siinä niin kävi?

Spoiler:

Sähköyhtiö Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo oli järkyttynyt. Mutta hänellä ei ollut varaa jäädä muhimaan tunteisiinsa.

Venäjä oli aloittanut viideltä aamulla 24. helmikuuta 2022 suurhyökkäyksen Ukrainaan. Se laukaisi risteilyohjuksia Kiovaan ja lähti rynnäkköön, jolla oli tarkoitus miehittää pääkaupunki kolmessa vuorokaudessa.

Fortumin kannalta tilanne oli katastrofaalinen. Onhan yhtiöllä ja sen saksalaisella tytäryhtiöllä Uniperillä yhteensä 12 sähkön- ja lämmöntuotantolaitosta eri puolilla Venäjää. Fortumilla on venäläisiä työntekijöitä noin 7 000.

Yhtiön kriisiryhmä kokoontui aamulla kello kahdeksan Fortumin pääkonttorissa Espoon Keilaniemessä. Ryhmä oli perustettu jo ennen Venäjän hyökkäystä, kun sodan uhka oli kasvanut Ukrainan rajalla. Mutta nyt ei tarvinnut enää pyöritellä skenaarioita.

Nyt oli tosi kyseessä.


Kriisikokousta johti 54-vuotias Rauramo. Liiketoimintajohtajien lisäksi kokouksessa oli edustajia yhtiön turvallisuus-, laki-, talous-, yhteiskuntasuhde- ja viestintäyksiköistä. Fortumin Venäjän-yksikön johtaja Aleksandr Tšuvajev osallistui Teams-yhteydellä.

Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Fortumin kriisiryhmä kokoontui peräti kolmesti. Sen lisäksi Rauramolla oli johtoryhmän kokous, jossa oli alun perin ollut tarkoitus käydä rutiininomaisesti läpi yhtiön tuloskatsausta.

Kriisipalavereista Rauramo työnsi pikaraporttia Fortumin hallitukselle.

Kello 15.35 Fortum julkaisi tiedotteen, jossa se kieli keskellä suuta kertoi olevansa ”erittäin pahoillaan tilanteen kärjistymisestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan”.

Yhtiö kuitenkin korosti, että kaikki sen liiketoiminnat Venäjällä toimivat edelleen normaalisti.

Suuria voimalaitoksia ei voi pysäyttää yhdessä aamupäivässä. Silti Fortumin johtoryhmälle oli päivänselvää, että Venäjän todellisuus oli muuttunut kertarysäyksellä. Maa oli nyt suursodan hyökkääjävaltio, jota vastaan alkaisivat täysimittaiset talouspakotteet ja josta länsiyhtiöt joukolla pakenisivat.

Fortumin Venäjän-valloitus oli alusta lähtien ollut korkean riskin operaatio, ja nyt riski oli lauennut pahimmalla mahdollisella tavalla.

Eikä Fortum ollut Putinin Venäjälle sattumalta ajautunut. Venäjän 2000-luvun alun sähköreformissa yksityistettiin maan tuotantolaitoksia Karjalasta kauas Uralin taakse Siperiaan.

Sinne lähdettiin Keilaniemestä kuin kultakuumeen aikana Klondikeen.

Tapaamme Markus Rauramon Fortumin pääkonttorin kliinisessä neuvotteluhuoneessa Espoon Keilaniemessä.

Rauramon esiliinana on viestintäjohtaja Pauliina Vuosio, joka asettuu pariin otteeseen tulpaksi, kun olisi saatava vastauksia hankalampiin kysymyksiin.

”Tuota emme ole kertoneet ulos”, Vuosio muistuttaa toimitusjohtajaa.

Pääasiassa Rauramo kuitenkin vastailee venkoilematta Venäjää koskeviin kysymyksiin. Vaikka hän ilmiselvästi puhuisi mieluummin energiasiirtymästä eli yhtiön tavoitteesta korvata fossiilista sähköntuotantoa uusiutuvalla.

Heti haastattelun alkuun Rauramo tuomitsee jyrkin sanoin Venäjän hyökkäyksen.

”Se on hirveä asia”, hän sanoo. ”Olen pettynyt ja surullinen.”

Inhimillinen kärsimys on yksi asia. Mutta sota on katastrofi myös Fortumille, jolla on koko 2000-luvun ollut kaikista suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski.

Ovat ensinnäkin ne 12 venäläistä voimalaitosta. Sen lisäksi Fortumin saksalainen tytäryhtiö Uniper on Euroopan suurimpia venäläisen maakaasun ostajia.

Juuri maakaasun takia Uniper on vaakalaudalla. Jos EU saa jossain vaiheessa päätettyä venäläisen maakaasun tuontikiellosta, iso osa tytäryhtiön bisneksestä katoaa. Yhtiö tuskin menee silti konkurssiin, sillä Saksan hallitus tullee hätätilanteessa apuun. Onhan Uniper keskeinen osa Saksan energiahuoltoa.

Jos Saksan valtio joutuu pelastamaan Uniperin, voi veikata, että Fortum menettää valtaosan Uniperiin sijoittamistaan miljardeista. Sen lisäksi Fortumilla on jo entuudestaan valtavat riskit Uniperin johdannaisista, joita se on käyttänyt maakaasun hintavaihteluilta suojautumiseen.

Toimitusjohtaja Rauramo vaikuttaa puhuvan vähän varoen, kun häneltä kysyy Fortumin Venäjän-operaatioista, joita on tehty häntä edeltävien toimitusjohtajien, Pekka Lundmarkin, Tapio Kuulan ja Mikael Liliuksen, valtakausilla. Rauramo itse tuli Fortumin palvelukseen talousjohtajaksi vuonna 2012. Toimitusjohtajana hän on toiminut kesästä 2020.

Rauramo myöntää, että Fortumin Venäjä-riski on ollut merkittävä jo vuodesta 2008.

”Mutta se riski ei ole missään vaiheessa ollut sellainen, että se riskeeraisi yhtiön koko tulevaisuuden. Siinä mielessä riskin hajautus on ollut olemassa”, hän sanoo.

Joka tapauksessa Fortum on ollut koko sotakevään melkoisessa limbossa. Yhtiö on jo kertonut tekevänsä 2,1 miljardin euron alaskirjaukset Venäjän-liiketoimistaan. Yhtiön noin viiden ja puolen miljardin euron Venäjä-sijoitusten arvosta on siis kadonnut iso osa taivaan tuuliin.

Fortumilla on paraikaa käynnissä voimalaitosten myyntiprosessi, jossa tarjousta harkitsee venäläisen Kommersant-lehden tietojen mukaan ainakin kaksi Venäjän valtionyhtiötä, Gazprom ja Inter RAO.

Fortum joutunee myymään Venäjän-omistuksensa reippaaseen alihintaan, sillä poliittisessa paineessa yhtiöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin poistua nopeasti Venäjältä. Myös ostajat tietävät myyjän pakkoraon.

Toisaalta Fortumin kannalta on tietysti hyvä, jos se ylipäätään saa rahaa omistuksistaan. Kevään mittaan on spekuloitu jopa sillä mahdollisuudella, että Venäjä kansallistaisi – siis ryöväisi – Fortumin voimalaitokset.

Fortumin Venäjän-reissu päättyi huonosti. Se on jo selvä. Mutta miten huonosti, se on vielä auki.

Vaikka Fortum kärsii nyt miljarditappiot, se on joka tapauksessa vuosien varrella saanut Venäjä-investoinneistaan kelpo tuottoa. Viime vuonna Fortumin 2,5 miljardin euron liikevoitosta noin viidennes tuli Venäjältä.

Seppo Remes on Venäjän ehkä tunnetuin suomalainen hallitusammattilainen ja liikemies. Hän arvioi, että Fortumin 14 vuoden kokonaissaldo Venäjältä saattaa loppujen lopuksi jäädä jopa taloudellisesti plussalle. Paljon on kiinni siitä, millä hinnalla se saa laitokset myytyä.

Remes tuntee Venäjän sähkömarkkinat läpikotaisin, sillä hän oli 2000-luvun alussa Venäjän sähkömonopolin RAO EUS -yhtiön hallituksessa ja mukana komiteassa, joka valmisteli Venäjän sähkömarkkinoiden uudistuksen.

”Olen absoluuttisen varma siitä, että loppujen lopuksi Fortum sai sieltä enemmän rahaa kuin menetti”, Remes rohkenee veikkaamaan.

Raha ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Useinhan Venäjältä on ollut taloudellista hyvää saatavissa, Kekkosen ja neuvostokaupan ajoista lähtien.

Moraali onkin sitten toinen kysymys.

Vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Fortum oli talvella 2008 tehnyt jätti-investoinnin ostamalla Länsi-Siperiasta kahdeksan voimalaitosta, Venäjä hyökkäsi syvälle naapurimaahan, Georgiaan.

Venäjän kiero kehityssuunta oli ollut nähtävissä jo sitä ennen. Oli ollut raaka toinen Tšetšenian sota. Venäjän sisäisissä puhdistuksissa oli murhattu oppositiopoliitikkoja ja toimittajia. Toivo Venäjän demokratisoitumisesta oli alkanut hiipua.

Eivätkö teillä missään vaiheessa hälytyskellot soineet?

”Ajatteluamme kuvaa se, että vaikka siellä on iso markkina ja olisi ollut investointimahdollisuuksia, olemme olleet hyvin harkitsevia sen ison investoinnin jälkeen”, Rauramo sanoo.

Isolla investoinnilla hän viittaa vuoden 2008 kauppaan Länsi-Siperiassa.

Keväällä 2014 Venäjä miehitti ensin Krimin niemimaan Ukrainalta ja sen jälkeen masinoi miehityssodan Itä-Ukrainan Donbasissa.

Ukrainan kriisin takia kansainvälisten vieraiden lukumäärä romahti toukokuussa 2014 Pietarin talousfoorumissa. Länsi boikotoi tapahtumaa.

Paitsi suomalaiset. Putinin isännöimään tapahtumaan lähti useita suomalaisia johtajia, heidän joukossaan Fortumin nyt jo edesmennyt toimitusjohtaja Tapio Kuula, joka puhui paneelikeskustelussa. Sen otsikko oli Haasteiden kääntäminen mahdollisuuksiksi.

Haasteet alkoivat tosin olla jo melkoisia, vaikka harva sitä silloin Venäjän-kaupassa ääneen lausui.

Kolme viikkoa talousfoorumin jälkeen koettiin Itä-Ukrainan sodan järkyttävin yksittäinen tapaus, kun Venäjän tukemat joukot ampuivat alas Malaysia Airlines -yhtiön reittilennon Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat.

Venäjän hallitusammattilainen Seppo Remes arvioi, että suomalaisyritykset eivät juurikaan reagoineet Venäjän vuoden 2014 hyökkäykseen Itä-Ukrainaan.

”Tyypillinen asenne oli, että kyseessä on pieni paikallinen konflikti, joka siitä kyllä asettuu”, Remes sanoo.

Hänen mielestään tilanne olisi pitänyt nähdä paremmin.

”Moni ajatteli, että onhan Lähi-idässä sodittu jo 80 vuotta, ja kyllä sielläkin kuitenkin bisnestä tehdään.”

Vaikka Fortum on kenties ollut varovaisempi vuoden 2008 jälkeen, yhtiö tosiasiassa jatkoi pienemmässä mittakaavassa investoimista Venäjälle loppuun asti.

Viimeiset tuulivoimainvestointeihin liittyvät omistusjärjestelyt Fortum julkisti 18. tammikuuta 2022 eli silloin, kun Venäjällä oli ollut jo kuukausien ajan noin 200 000 raskaasti aseistettua sotilasta Ukrainan rajalla ja maailma pidätti henkeään täysimittaisen sodan uhan alla.

Rauramo perustelee lisäinvestointeja Venäjälle hieman nurinkurisesti riskien pienentämisellä. Hänen mukaansa Fortum on viime vuosina pyrkinyt vähentämään järjestelmällisesti Venäjällä fossiilisten polttoaineiden osuutta sähköntuotannossa ja investoimaan uusiutuvaan tuotantoon. Tuulipuistojen lisääntyessä se on kaavaillut myyvänsä saastuttavimpia, fossiilisilla polttoaineilla toimivia Venäjän-voimaloita pois.

Riskinhallinta jäi kuitenkin pahasti vaiheeseen, sillä riskit laukesivat täysimittaisesti 24. helmikuuta 2022.

Fortumin Venäjän-odysseia oli ollut alusta lähtien ison riskin pokeria, jossa panokset olivat suuret ja potentiaaliset voitot tähtitieteelliset.

Kuinka Siperiaan oikein päädyttiin?

[Liskomies]

Taloudesta:

Venäjä aikoo leikata 1,6 triljoonaa ruplaa (29$ miljd.) budjetistaan, lähinnä tieteestä ja liikenteestä.



Surprise surprise.
Russian Ministry of Finance proposes to cut 1.6 trillion rubles (about $29 billion) worth of expenses to balance the budget. Transport and science are to be cut the most.

Max Katzin pari päivää sitten julkaistussa videossa hän kertoi, että Dumbassin jälleenrakennukseen on korvamerkitty summa joka vastaa 10% koko Federaation budjetista.

Täällä taasen on kirjoittelua, joka väittää Venäjän sotilasmenojen kasvavan exponentiaalisesti jonka toimesta voinee olettaa muiden asioiden venäjällä kyykkäävän vielä kahta kauheammin. (viimeinen kappale ei mahtunut viestiin).

Spoiler:

One-way ticket

Pavel Luzin on why Russia’s military capabilities have suffered irreparable losses after four months of war

According to figures that can be confirmed, after four months of the war against Ukraine Russia has used up or lost armaments in amounts unheard of in its recent history. According only to open sources backed by photographs, Russia has lost over 2,000 tanks and other armoured fighting vehicles (AFVs) altogether, several dozen aircraft and helicopters and many other military vehicles. In addition, since the beginning of its aggressive campaign, Russia has expended over 2,500 different cruise and tactical ballistic missiles.

Against this backdrop, Moscow obviously has to scale up its military expenditure dramatically. Despite the fact that the Ministry of Finance has almost fully restricted access to data on current federal budget spending since May 2022, the item ‘National Defence’ is still accessible. Thus, in January-April about RUB 1.6 trillion out of a planned RUB 3.85 trillion was spent on national defence. Meanwhile, the entire 2022 federal budget amounts to about RUB 26 trillion. For comparison, in 2021 nearly RUB 3.6 trillion was spent on national defence (the entire budget was RUB 24.8 trillion), but the bar of RUB 1.5 trillion was crossed as late as June. If the pace of spending seen in March-April is maintained — RUB 500 billion a month instead of an average of RUB 300 billion a month — by the end of the year spending on national defence may well reach RUB 5.0−5.5 trillion, or 19%-21% of the federal budget.

Nevertheless, even if this were to happen, the Russian armed forces would no longer be able to restore their capabilities in the foreseeable future, as the military industry would not be able to catch up with the demand.

AFVs

Russia inherited a stockpile of thousands of different models of tanks (T-64, T-72, T-80, etc.) and tens of thousands of AFVs of various types from the Soviet Union. And despite the fact that in the post-Soviet decades Russia has conducted development in this area, and even began production of some new models, such as T-90 tanks, BMD-4 amphibious infantry fighting vehicles, etc., its AFV arsenal is being renewed mainly by repairing and upgrading Soviet models. For example, T-72 tanks are upgraded by replacing the engines and installing Thales thermal weapon sights, other solutions and communication systems.

The bulk of the modernised and new AFVs were received by the Russian Armed Forces during the implementation of the 2011−2020 State Armament Programme (SAP), which continued with the 2018−2027 SAP (the overlapping of the SAP 2020 and the SAP 2027 is due to Russian bureaucratic logic). Each year, Russian industry supplied an average of about 650 tanks and other AFVs. Of these, tanks alone were supplied in numbers of no more than 160−170 T-72B3/B3M units per year under the 2011−2020 SAP from the UralVagonZavod (UVZ) facilities in Nizhny Tagil and Omsk (in 2021, only 34 of these tanks were supplied), and no more than 45−50 T-80BVM tanks were supplied from the Omsk plant in 2017−2021. Altogether about 1,900−2,000 upgraded tanks out of about 3,300 units were combat-ready before the attack on Ukraine. This is not counting the tanks that remained in storage. The rest were other types of AFVs. And if one considers that the armed forces had at least 16,000 AFVs of various types just before the war, the proportion of those produced or upgraded since the early 2010s was little more than a quarter of the total fleet.

In addition, in war conditions the natural life cycle of AFVs is reduced even if they are not damaged in combat. For example, the service life of the V-84 and V-92 engines and their variations installed on the T-72B3 and T-72B3M does not exceed 1,000 hours before overhaul. Taking this and the inevitable breakdown of other equipment into account, it is safe to assume that most Russian tanks involved in the current war will require an overhaul by the end of 2022 in a manufacturing facility rather than in the field. This assumption is also supported by data from the much less intensive Chechen campaign of 1994−1996. At that time, 65 Russian tanks were lost in combat, while the total losses amounted to about 200 tanks, the lion’s share of all tanks involved in that campaign. Thus, technical malfunctions may have a bigger impact on military capability than losses on the battlefield. And they also require effort and resources to repair and/or upgrade inoperative tanks and get them back on track.

However, these resources are limited not only by the embargo on components and industrial equipment. Since the early 2010s even tank engine components have been imported. Human resources are also limited. For example, the fact that UVZ is now working three shifts (around the clock) to refurbish AFVs only means that the staff are sent there from idle manufacturing facilities that produce railcars. Similarly, a year before the war, the railroad tank car division worked three shifts.

The problem with this kind of emergency production in a state-owned enterprise is that it increases costs, makes the plant less efficient and reduces the quality of output. All these conclusions are also true for the production, upgrading and repair of AFVs.

It is also noteworthy that UVZ was on the verge of bankruptcy in 2016 and that Kurganmashzavod, the only manufacturer of tracked AFVs, was about to go bankrupt at the end of 2017. The debts of these two companies were paid off by the government, and they both became part of the state-owned Rostec corporation, but there was no significant improvement in their economic efficiency. In such circumstances, a sharp increase in government spending on repairing damaged or disabled AFVs as well as on upgrading and restoring the combat readiness of vehicles removed from long-term storage will give rise to cost-push inflation in these companies. Each successive tank or other AFV will become more and more expensive to repair or upgrade, and the speed and quality of these efforts will diminish.

Therefore, after four months of war, it would take a minimum of 4 years to restore Russia’s armoured vehicle capacity to early 2022 levels, even with conservative estimates of combat losses. If the war continues, by the end of the year it will take 7−10 years of plant operations (and that’s leaving aside the effect of the embargo on industrial equipment and components, which can be estimated later). That is, Russia will face a shortage of AFVs in the army, whose structure and number of servicemen is determined with thousands of tanks and other AFVs of available models in mind. In other words, the Russian army should be organised and trained differently, and the technical and technological quality of available AFVs should be much higher to make do with fewer of them. That said, Russia cannot yet count on sufficient production of the new generation of Armata tanks and Armata-based heavy armament combat vehicles.

Aviation

By the start of its aggressive campaign against Ukraine, Russia had 900−1,000 fighters, fighter-bombers, bombers and attack aircraft. Of these, more than 130 Sukhoi Su-30M2 / Su-30SM fighters, 97 Su-35 fighters and 124 Su-34 fighter-bombers were delivered during the 2010s, more than 350 aircraft in total. Thus, at the peak of its financial and industrial capabilities, Russia was producing an average of 30−35 military aircraft a year.

It also had about 400 attack helicopters, of which over 130 Kamov Ka-52 helicopters, over 100 Mil Mi-28 helicopters and over 60 Mi-35 helicopters (a modification of the Mi-24) were produced during the 2010s, a total of around 300 units. That is, production capacity during the 2010s was on average 25−30 new attack helicopters a year. It should be kept in mind that the Russian armed forces received a total of up to 200 new and upgraded aircraft of all types per year. In other words, in quantitative terms, the upgrading and repairing of aircraft and helicopters play a decisive role in Russia.

Meanwhile, plans for 2021−2027 envisaged the delivery of some 150 new aircraft of all types, including 76 Su-57 fifth-generation fighters and at least 20 Su-34 fighter-bombers. There are serious problems with these plans too, as Riddle wrote earlier, but the sanctions imposed against Russia since the beginning of the war make them even more difficult to implement.

It turns out that Moscow has a choice to make. Either it should revise its plans and try to make up for the losses of aircraft and helicopters delivered in the 2010s through additional production in the coming years, or it should rather stick to the policy adopted earlier and opt for quality instead of quantity even under the technology embargo. However, with each subsequent month of war the first option seems more and more likely. True, the ability to produce aircraft and helicopters at the same rate as before to replace those that have been shot down or forced out of action or that are out of service for technical reasons is also questionable. But in any case, and even under the most favourable circumstances for Moscow, the potential of Russian military aviation will remain below February 2022 levels until at least 2025. With the protracted war and ongoing losses, it is unlikely to recover in principle.

Precision-guided munitions (PGM)

The number of cruise missiles and tactical ballistic missiles of all types available in Russia just prior to its attack on Ukraine is difficult to estimate. Today, however, there is a consensus that Moscow faces an acute shortage after having used over 2,500 of these missiles. Moreover, just before the war it had several hundred of both Kh-555 and Kh-22 cruise missiles, which were produced back in the USSR and are not manufactured today, just like the Tochka-U tactical ballistic missiles, which are no longer produced. Still, despite having managed to rearm with the more advanced extended-range Iskander-M tactical ballistic missile systems by the early 2020s, the Russian army has used Tochka-U missiles in the ongoing war. In addition to Iskander-M missiles, Russia produces ship- and submarine-launched Kalibr cruise missiles of various types and the ground-launched Kalibr 9M729 variant, whose development and deployment put an end to the Intermediate-Range Nuclear Forces (INF) Treaty in 2019. Russia also produces P-800 Oniks supersonic anti-ship cruise missiles, used against targets on Ukrainian soil, and Kh-101 (which replaced the Kh-555), Kh-32 (which replaced the Kh-22) and Kh-59 air-launched cruise missiles. There are also the Kh-35 anti-ship missiles, which can be launched from sea, land and air and have a range of up to 260 km in their latest variant.

And while in previous years Russian industry produced up to 55 P-800 Oniks missiles and up to 50 Iskander-M ballistic missiles annually, the production of the remaining missiles mentioned above depends on the availability of engines. The fact is that in Soviet times there was a family of R95−300 turbojet engines for cruise missiles. These engines were produced by Ukrainian enterprises. Therefore, after the collapse of the USSR, Russia started working on a replacement for them. However, even the early (pre-2014) variants of Kalibr missiles were probably equipped with these types of engines, which were removed from retired Soviet missiles.

[Liskomies]

Uutinen on toistaiseksi vain muutamilla tabloideilla mutta siellä on ilmeisesti käsitelty asetta varomattomasti uidessa

Russian executive linked to Putin energy giant Gazprom is found shot dead in his swimming pool in latest mystery death of country's tycoons

- Yuri Voronov, 61, found dead at his mansion in the suburbs of St Petersburg
- He ran transport company which had contracts with Russian gas giant Gazprom
- Voronov was found floating in the pool of his mansion with bullet in his head
- He is sixth wealthy Russian to die - and the third in the same St Petersburg suburb - in mysterious circumstances since the start of the year

[Jesse Python]

Uutinen on toistaiseksi vain muutamilla tabloideilla mutta siellä on ilmeisesti käsitelty asetta varomattomasti uidessa

Russian executive linked to Putin energy giant Gazprom is found shot dead in his swimming pool in latest mystery death of country's tycoons

- Yuri Voronov, 61, found dead at his mansion in the suburbs of St Petersburg
- He ran transport company which had contracts with Russian gas giant Gazprom
- Voronov was found floating in the pool of his mansion with bullet in his head
- He is sixth wealthy Russian to die - and the third in the same St Petersburg suburb - in mysterious circumstances since the start of the year

Ei kyllä nää on ihan vaan itsemurhia ilman mitään Putinin agendaa taustalla kaikki

[Jimi Ketipinor]

Tos ny näkyy se, et oligarkit on olemassa Putinin hyväksynnällä ja nyt se veti maton niiden kaikkien alta, niin alkaa poistumaan näitä

[Liskomies]

Ottaen huomioon tuon murha-lähiön lokaation tässä Suomen kupeessa niin lulisi porukan ajattelevan, että josko sitä vaan pistäisi jemmassa olevat eurot & dollarit laukkuun ja vetäisi rajan yli pyytämään turvapaikka.

[aatos kipotti]

En nyt tiiä pitäisikö olla täällä vai Ukrainan sota -osassa, mutta duuman puhemiehellä vissiin hihna luistaa aika reilusti:

Vyacheslav Volodin, Speaker of the Russian Parliament, says that USA should remember that Alaska was Russian and the Russian Federation can start "reclaiming" it.

"Let America always remember: there’s a part of Russia’s territory over there (…) we have something to reclaim too”

Tässä lähteenä Visegrad mutta on tuon upian lausunnon muutkin raportoineet.

[Kelju K Kokoomus]

En nyt tiiä pitäisikö olla täällä vai Ukrainan sota -osassa, mutta duuman puhemiehellä vissiin hihna luistaa aika reilusti:

Vyacheslav Volodin, Speaker of the Russian Parliament, says that USA should remember that Alaska was Russian and the Russian Federation can start "reclaiming" it.

"Let America always remember: there’s a part of Russia’s territory over there (…) we have something to reclaim too”

Tässä lähteenä Visegrad mutta on tuon upian lausunnon muutkin raportoineet.

Mahtaa USA tutista pöksyissään nyt.

[Dynaaminen menehtyjä]

Uutinen on toistaiseksi vain muutamilla tabloideilla mutta siellä on ilmeisesti käsitelty asetta varomattomasti uidessa

Russian executive linked to Putin energy giant Gazprom is found shot dead in his swimming pool in latest mystery death of country's tycoons

- Yuri Voronov, 61, found dead at his mansion in the suburbs of St Petersburg
- He ran transport company which had contracts with Russian gas giant Gazprom
- Voronov was found floating in the pool of his mansion with bullet in his head
- He is sixth wealthy Russian to die - and the third in the same St Petersburg suburb - in mysterious circumstances since the start of the year

Ei kyllä nää on ihan vaan itsemurhia ilman mitään Putinin agendaa taustalla kaikki

Tippu ikkunasta sinne altaaseen, valitettava onnettomuus

[Jesse Python]

Onhan tuolla puhuttu pitkään Alaskan "palauttamisesta". Ei tää eroa jostain muinaisesta Zhirinovskin "Suomen-syömis"-puheista. Kannatusta toi varmaan saa kaikemmaailman kansallismielisten venäläisten piireissä. Mummielestä noi puheet on erityisen kuumottavaa just Suomen kannalta, kun joku parlamentaarikko alkaa kohta puhua siitäkin samaan hengenvetoon.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Tällä hetkellä toi hyökkääminen minnekään muualle on kyl vähän semmonen "millä lihaksilla". Suomen lähialueiden varuskunnat on melko lailla tyhjennetty miehistä ja kalustosta, kaikki on viety Ukrainaan.

[Jesse Python]

Tällä hetkellä toi hyökkääminen minnekään muualle on kyl vähän semmonen "millä lihaksilla". Suomen lähialueiden varuskunnat on melko lailla tyhjennetty miehistä ja kalustosta, kaikki on viety Ukrainaan.

Vähän OT mutta mitenkähän Venäjällä suhtauduttaisiin jos Suomi päättää perustaa 2012 lakkautetun Pohjois-Karjalan Prikaatin uudelleen. NATON syytä varmaan.

[Pipo]

Tällä hetkellä toi hyökkääminen minnekään muualle on kyl vähän semmonen "millä lihaksilla". Suomen lähialueiden varuskunnat on melko lailla tyhjennetty miehistä ja kalustosta, kaikki on viety Ukrainaan.

Etenkin tuo Alaska on kyllä ihan taatusti ihan täyttä sössötystä ja siellä kyllä varmasti ihan hyvin tiedetään että Venäjän asevoimilla ei olisi minkäänlaista kykyä tuollaiseen operaatioon edes ennen tätä pajatson tyhjentämistä Ukrainassa. Noi duumapuheet nyt tietenkään muutenkaan ole mitään kauhean hyviä viitteitä siitä mitä Venäjällä ollaan tekemässä tai jättämässä tekemättä, kun päätäntävalta on kuitenkin Kremlissä.