Tinder & vastaavat mobiilit deittisovellukset

[ihana_kirje_postissa]

Tämä Bumble vaikuttaa paljon paremmalta kuin Tinder. Joku taisi mainita aikaisemmin, että matcheja tulee vähemmän kuin Tinderissä, mutta sinänsä tämä ei haittaa, koska oikeastaan kaikki matchit ovat johtaneet kunnon keskusteluihin.

[Mayhem peruttu]

Poistin Bumblen, kun se aikaraja ei kyl skulaa niin mitenkään. Ja kentät selas Stadissakin loppuun päivässä

[PEACH]

Se aikaraja on kyl vähän kömpelö, kun pitäis koko ajan päivystää luurilla

[Mayhem peruttu]

Joo eihän mulla oo kenttääkään ku kerran päivässä

[38911 BASIC BYTES FREE]

Takavuosien Youtube-seksivalistajatähti Laci Green pohdiskelee deittisovelluksia, ihan hyviä pointteja ja en tiennyt että toi sukupuolijakauma on kehittynyt tohon suuntaan:

[Mayhem peruttu]

"en kanna keskusteluja"

Etkä puhu suomea.

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008021029.html

Kun peilikuva ahdistaa
Toisille oman ulkomuotonsa kanssa eläminen on helpompaa kuin toisille. Osa ihmisistä tuntee olonsa jatkuvasti rumaksi, vaikka ulkonäössä ei muiden mielestä olisi erityisiä puutteita. Joskus näiden ajatusten taustalla saattaa olla mielenterveyden häiriö.

Spoiler:

Joillekin kuvajaisen hyväksyminen on tuskallisen vaikeaa. Osa ihmisistä tuntee olonsa jatkuvasti rumaksi.

Yksi heistä on alle kolmekymppinen Kasper.

”Vanhempani ovat molemmat mielestäni viehättäviä ihmisiä, mutta olen onnistunut perimään molempien huonot puolet”, Kasper sanoo.

Ystäville sateli viikoittain tykkäyksiä Tinderissä. Kasper ei saanut niitä juuri lainkaan.
Kun Kasper katsoo peiliin, hän kertoo näkevänsä matalan kaljun päälaen, hieman koukun nenän ja epämääräisen muotoisen pienen leuan. Kasper kertoo, että ulkonäköä on kompensoitava pukeutumisella. Vaatteiden on oltava aina viimeisen päälle.

Kasper päätteli olevansa kavereitaan vähemmän viehättävä noin 20-vuotiaana liityttyään Tinder-deittisovellukseen. Siinä missä ystäville sateli viikoittain tykkäyksiä eli niin kutsuttuja matcheja, ei Kasper saanut niitä juuri lainkaan.

Se oli jonkinlainen herätys, Kasper sanoo. Hän alkoi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, etteivät naiset lähestyneet häntä juuri laisinkaan baareissa, vaikka ympärillä seisoskelevat ystävät saivat huomiota.

Nyt Kasper on parisuhteessa. Aikaisempien kokemusten vuoksi ajatus sinkkuudesta ahdistaa. Hän kokee yhä olevansa pahasti alakynnessä muihin miehiin nähden.

Kokemusasiantuntijat eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

KASPER ei ole yksin. Helsingin Sanomat kysyi lukijoilta, millaista on elämä, kun oma ulkonäkö tuntuu jatkuvasti epämiellyttävältä.

Kyselyyn kertyi kaikkiaan yli 400 vastausta.

Vastanneiden huoli ulkonäöstä kohdistui valtaosin esimerkiksi ikääntymiseen tai lihomiseen liittyviin muutoksiin.

Monet kertoivat somen ja deittisovellusten käytön yleistymisen lisänneen ulkonäköön kohdistuvaa huomiota ja paineita.

Useat vastaajat tunnistivat, että oman kehonkuvan taustalla saattoi olla mielenterveyden ongelmia, riittämättömyyden kokemuksia tai traumoja.

Joukossa oli vastaajia, jotka pitivät itseään rumina tai jopa vastenmielisen näköisinä, vaikka kertoivat samalla tietävänsä, ettei kehossa tai kasvoissa ollut oikeastaan mitään ”silmiinpistävää virhettä”.

Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen kuin joku sanoo niin.
Toisinaan ulkonäöstä saattoi jopa kuulla kehuja, mutta positiivisia kommentteja oli vaikea uskoa, vastaajat kertoivat.

Psykologi Katarina Meskanen on työskennellyt erilaisten kehonkuvan häiriöiden parissa. Hänen mukaansa suhde omaan ulkonäköön muotoutuu jo varhain vuorovaikutuksessa muihin.

Ensimmäiset kolhut kehonkuvaan saattavat tulla tyypillisesti alakouluiässä.

Yhtäältä Meskanen kutsuu lapsuutta kehollisuuden kulta-ajaksi. Silloin ihminen oppii uusia asioita ja kokee kehonsa kautta onnistumisen kokemuksia.

Toisaalta lapsi saattaa myös ensimmäistä kertaa kuulla kommentteja omasta ulkomuodostaan. Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen kuin joku sanoo niin.

Jos alakoulussa säästyy ikäviltä kommenteilta, saattaa vinoumia syntyä viimeistään murrosiässä. Silloin ihminen hakeutuu tyypillisesti vertaistensa seuraan ja vertailee itseään muihin.

Tämä on erityisen epäonnista siksi, että juuri murrosiässä fyysiset erot ikätovereiden välillä ovat tyypillisesti suurimmillaan, Meskanen sanoo.

Kehosuhde saattaa murrosiässä ylikorostua. Myöhemmin, kun on todennäköisesti muitakin rooleja, kuten työ tai vanhemmuus, kehosuhteeseensa saa perspektiiviä.

”OLEN lihava ja minulla on eteenpäin työntyvä leuka. Sivuprofiili on kamala, koska takaraivokin on lättänä. Hiukset ovat todella ohuet, jonka vuoksi olen maksanut itseni kipeäksi hiuslisäkkeillä. Välttelen peilejä, ja joskus työpäivän jälkeen peiliin katsoessa hävettää, minkä näköisenä olen ollut töissä. Järjellä ajateltuna en piirteilleni mitään voi, mutta silti hävettää.”

Näin kirjoittaa 31-vuotias Nata.

Nykyisin sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä Nata kertoo olevansa monilapsisen perheen vanhin tytär. Nuoremmat sisarukset sekä äidin ja isän aikaisemmista liitoista syntyneet puolisisarukset ovat hänen mukaansa solakoita, urheilullisia ja nättejä.

”On pitkät paksut hiukset ja kaikkea mitä minulla ei ole. Itse olen keskimittainen ja lihava”, Nata kertoo.

Nata sanoo, että tuntee usein olevansa kaveriporukan ruma kaveri. Toisinaan ystävien seurassa oleminen ahdistaa. Silloin Nata kertoo jättäytyvänsä taustalle. Hän myös vitsailee oman ulkonäkönsä kustannuksella ”ennen kuin kukaan muu ehtii”.

”Eihän kukaan mies halua lihavaa ja rumaa seurakseen. Olen aina se viimeinen vaihtoehto.”
”Koen huomattavaa stressiä, kun pitkien, kauniiden ihmisten kanssa liikkuu julkisissa paikoissa. Ajattelen, että meitä seurataan ja ihmetellään, miten joku voi olla noin ruman ihmisen kaveri.”

Lisäksi miespuolisten ystävien puheet naisihanteista saavat epäilemään omia mahdollisuuksia kumppanin löytymiseen.

”Mulla on muutama todella hyvä miespuolinen kaveri, jotka kertovat omista naisihanteistaan, enkä koe koskaan saavuttavani niitä. Eihän kukaan mies halua lihavaa ja rumaa seurakseen. Olen aina se viimeinen vaihtoehto”, Nata kuvailee.

”En pidä totena sitä, kun joskus joku mahdollisesti lähestyy flirttimielessä, vaan pidän asiaa vittuiluna ja kiusaamisena.”

PSYKOLOGI Katarina Meskanen painottaa, että minkäänlainen kehoon kohdistuva itseinho ei ole niin sanotusti arkista tai normaalia. Silti se on monelle varsin tuttua.

Tavanomainen kehotyytymättömyys tarkoittaa Meskasen mukaan tyypillisesti esimerkiksi sitä, ettei voi huoletta olla oman kehonsa kanssa. Usein tunne ilmenee sosiaalisissa tilanteissa epävarmuutena ja oman kehon vertailuna muihin.

Äärimmillään itsensä rumaksi kokemisen taustalla voi olla dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. Se tunnetaan myös englanninkielisellä nimellään Body Dysmorphic Disorder eli BDD.

Dysmorfisessa kehonkuvan häiriössä on kyse äärimmäisestä huolesta, joka kohdistuu ulkonäköön kokonaisuutena tai yksittäiseen kehonosaan.
Kyseessä on mielenterveyden häiriö, jota sairastava voi olla vakuuttunut esimerkiksi siitä, että jokin osa omassa ruumiissa on perustavanlaatuisesti viallinen. Huomio voi kiinnittyä ulkomuotoon kokonaisuutena tai tiettyyn ruumiin osaan, kuten nenään, korviin, rintoihin tai esimerkiksi ihoon.

MIELENTERVEYDEN professori Anna Keski-Rahkonen Helsingin yliopistosta sanoo, että raja tavanomaisen kehotyytymättömyyden ja BDD:n välillä on liukuva.

BDD:stä on kyse silloin, kun ajatukset ulkonäöstä alkavat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään eikä ihminen pysty entiseen tapaansa opiskelemaan, käymään työssä tai olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei lähde ostamaan kaupasta maitoa tai ystävien kanssa illalliselle, koska pysyttelee mieluummin piilossa toisten katseilta.

Meskanen kirjoittaa BDD:stä kehosuhdetta käsittelevässä kirjassaan Rakas keho (Tuuma 2019). Dysmorfisessa kehonkuvan häiriössä on kyse äärimmäisestä huolesta, joka kohdistuu ulkonäköön kokonaisuutena tai yksittäiseen kehonosaan.

Kun havainnointi ja tarkkaavaisuus on erityisen valikoivaa, kokonaisuus hämärtyy, Meskanen kirjoittaa.

Häiriöstä kärsivä saattaa pyrkiä helpottamaan oloaan erilaisilla pakko-oireilla. Sellaisia voivat olla esimerkiksi kehon eri osien mittaaminen, ihon tai hiusten nyppiminen sekä vaatteiden ja kehon asennon jatkuva korjaaminen.

Toiset saattavat jäädä koukkuun peilaamiseen, toiset taas tekevät kaikkensa välttääkseen peilaavia pintoja. Meskasen mukaan tyypillistä voi olla esimerkiksi se, että peilaaminen onnistuu vain yksin ollessa pienestä käsipeilistä, jolloin kuvaa voi itse hallita.

DYSMORFISESTA ruumiinkuvan häiriöstä kärsivää on Meskasen mukaan vaikea vakuuttaa siitä, ettei mitään oikeasti ole vialla. Vaikka keho toisten silmissä näyttäisikin niin sanotusti aivan tavalliselta, kokemukset viallisuudesta ovat BDD:stä kärsivälle totta ja ahdistus aitoa.

Keski-Rahkonen sanoo, että Suomessa BDD:stä kärsivät jäävät usein ilman tarvitsemaansa apua ja hoitoa.

”Ihminen pyrkii suojautumaan häpeää vastaan. Jos on kuullut olevansa vääränlainen, saattaa suojautua esimerkiksi laittautumalla tai laihduttamalla.”
Tällä hetkellä BDD:n ajatellaan olevan pakko-oireisen häiriön sukulaissairaus. Lisäksi häiriön taustalla on huomattu olevan myös lievää periytyvää alttiutta.

Kiusaamista pidetään yhtenä häiriön mahdollisena syy- tai syntytekijänä. BDD:stä kärsivistä jopa 79 prosentilla on taustalla jokin kiusaamisen, väkivallan tai kaltoinkohtelun kokemus.

Osuus on Keski-Rahkosen mukaan suurempi kuin mielenterveyspotilailla keskimäärin.

”Ihminen pyrkii suojautumaan häpeää vastaan. Jos on kuullut olevansa vääränlainen, saattaa suojautua esimerkiksi laittautumalla tai laihduttamalla”, Keski-Rahkonen sanoo.

Aivokuvantamisen avulla tehdyt tutkimukset ovat paljastaneet, että häiriöstä kärsivät kiinnittävät muita enemmän huomiota esimerkiksi kasvojen yksityiskohtiin.

”Monen kehonkuvan häiriön taustalla saattaa olla poikkeava aistikokemus. Sen vuoksi ihan tavallisilla aivoilla ei pääse aivan samaan kokemukseen”, Keski-Rahkonen kuvailee.

Vallitsevien asenteiden vuoksi häiriötä saatetaan Keski-Rahkosen mukaan vähätellä. Usein BDD:n ajatellaan olevan lähinnä naisten ongelma, vaikka sitä esiintyy paljon myös miesten keskuudessa.

Kärjistyessään oireet saattavat olla hyvin vakavia. Keski-Rahkosen mukaan merkittävä osa häiriöstä kärsivistä on ajatellut itsemurhaa ja osa myös yrittänyt toteuttaa aikeensa.

ULKONÄKÖPAINEIDEN korostuminen ei nykyisessä länsimaisessa kontekstissa ole järin yllättävää. Elämme ulkonäkökeskeisyyden kyllästämässä ajassa.

Taloussosiologi ja ulkonäkötutkija Erica Åbergin mukaan suomalainen yhteiskunta on viimein havahtumassa siihen, että ulkonäkö vaikuttaa kaikkialla – tietoisesti ja tiedostamatta.

Yhteiskunnan ihannetta vastaavalla ulkonäöllä saa tiettyjä etuja, kuten ystäviä, seurustelusuhteita tai työpaikan.
”Tähän mennessä ehkä olemme kansakuntana piilotelleet ulkonäkökeskeisyyttämme ja esittäneet, ettei ulkonäkö kiinnosta meitä”, Åberg sanoo.

Åberg kutsuu ulkonäköä sosiaaliseksi valuutaksi. Hänen mukaansa yhteiskunnan ihannetta vastaavalla ulkonäöllä saa tiettyjä etuja, kuten ystäviä, seurustelusuhteita tai työpaikan.

”Tärkeää on tiedostaa, että vallitsevista ulkonäköihanteista huolimatta ihanne on nimenomaan ihanne. Se on kaukana keskivertoihmisen elämästä, ja monenlaisella ulkonäöllä voi pärjätä hyvin ja saavuttaa hyvinkin kivan elämän.”

Åbergin mukaan yhteiskunnan ”rumuusihanteen” voisi yhtäältä sanoa heijastelevan sitä, mitä pidämme kauniina.

Esimerkiksi naisten kauneusihanteisiin kuuluvat tällä hetkellä hoikkuus, sileys ja nuorekkuus. Epäviehättävyyden tai rumuuden voisi siis päätellä tarkoittavan kaikkea, mikä asettuu näille ihanteille vastakohdaksi – ylipaino, karheus, vanhuus.

KYSYMYS ulkonäöstä on läpeensä sukupuolittunut.

Valtaosa HS:n kyselyyn vastanneista oli naisia. Naiset myös kuvailivat ulkonäköään muita tarkemmin.

Kyselyyn vastanneiden miesten kokemuksissa toistui ylipainosta, kaljuuntumisesta ja kasvojen epäsymmetrisyydestä johtuva tyytymättömyys omaan ulkonäköön. Monet kuvailivat näyttävänsä jollain tavalla ”oudolta” tarkentamatta ajatustaan sen kummemmin.

Huomion kohdistaminen ulkonäköön voi tuntua jopa helpottavalta, jos elämässä on muuten paljon ongelmia.
Naisvastaajien kertomuksissa oli muita enemmän vaihtelua. Vastauksissa kuvailtiin kehon osia yksityiskohtaisesti, pohkeista poskipäiden ihohuokosiin ja nenänpäästä korvanlehtien muotoon.

Sukupuolikokemuksen lisäksi kehonkuvaan vaikuttavat myös monet muut risteävät kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät, kuten esimerkiksi etninen tai sosioekonominen tausta, ikä ja vammaisuus.

Toisinaan huomion kohdistaminen ulkonäköön voi tuntua jopa helpottavalta, jos elämässä on muuten paljon ongelmia, Meskanen sanoo.

MITEN häiriintyneeseen kehonkuvaan sitten voisi itse parhaiten vaikuttaa?
”

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

ja loput

Spoiler:

BDD:n hoitoon on Keski-Rahkosen mukaan käytetty esimerkiksi kognitiivista psykoterapiaa. Siinä häiriökäyttäytymistä pyritään siedättämään kohtaamalla vaikeiksi koetut asiat, tässä tapauksessa esimerkiksi peiliin katsomalla.

Ylipäätään kehotyytymättömyyden selättämiseksi on tärkeää, että oppii näkemään itsensä kokonaisuutena, sanoo Meskanen.

Kokonaisvaltaista kehotietoisuutta voi hänen mukaansa kasvattaa erilaisilla harjoituksilla. Niitä voi tehdä esimerkiksi menemällä rannalle tai ostamalla itselleen uusia vaatteita.

Tasapainoisen kehosuhteen rakentuminen on asteittaista ja vaatii määrätietoista työskentelyä. Toisinaan vaaditaan poisherkistämistä.

Pohjimmiltaan harjoituksissa on kyse uudenlaisten ajattelutapojen opettelusta.

Harjoitusten avulla dysmorfiset tai häiritsevät ajatukset voi opetella tunnistamaan, Meskanen sanoo. Kun ajatukset tunnistaa, niihin voi opetella reagoimaan uudella tavalla.

Ulkonäköön liittyvästä ahdistuksesta kärsinyt Kasper kertoo, että on kaikesta huolimatta onnistunut rakentamaan itselleen melko hyvän itsetunnon. Hän kuvailee taktiikkansa olevan ”lean into it”. Sen sijaan, että välttelisi omaa ulkonäköään, hän saattaa ottaa sen keskusteluissa itse puheeksi.

Natan mukaan kouluttautuminen ja työ ovat auttaneet ymmärtämään, että ulkonäössä ei ole kyse mistään muusta kuin, no, ulkonäöstä.

”Ulkonäkö on jäänyt taka-alalle, koska ammattitaito on mennyt sen edelle. Ennemmin sitä kantaa ammattitaitoaan ylpeästi kuin häpeillen ulkonäköään.

[I & I Spit On Their Graves]

Veijo ilmoitti, että nyt olis uus tykkäys ja pari päivää myöhemmin nöi tollaisen secret admirer -kortin pöytään (ei, en maksa mitään tästä palvelusta). Tykkäys oli täysin ei-länsimerkein kirjoitettu profiili hakurajaani reippaasti nuoremmalta tyypiltä 7000 km päästä.

Kiitos Veijo.

[Cactiin se semmonen siesta muumi]

Naurattaa jotenkin että yks matchi vastasi just puoli vuotta sitten lähettämääni viestiin. Tämmöstähän tää on.

[kosminen_joonas]

Mikeehä siinä o ku matchejä paukkuu tasasen kovaan tahtiin aina sillon ku juttelee jo syvemmin jonkun kaa ja keskittyminen ei tosiaan riitä ku yhteen kerrallaan

[kosminen_joonas]

Naurattaa jotenkin että yks matchi vastasi just puoli vuotta sitten lähettämääni viestiin. Tämmöstähän tää on.

Viitaten edelliseen viestiini, voisin ite toimia juuri näin. Jos ei oo osumaa poistanut ni miksei sit vois myöhemminkin laitella viestiä jos on ollut "tilanne päällä" silloin kun matchi tuli.

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

Naurattaa jotenkin että yks matchi vastasi just puoli vuotta sitten lähettämääni viestiin. Tämmöstähän tää on.

Viitaten edelliseen viestiini, voisin ite toimia juuri näin. Jos ei oo osumaa poistanut ni miksei sit vois myöhemminkin laitella viestiä jos on ollut "tilanne päällä" silloin kun matchi tuli.

Sitä saattaa kokea olleensa vaikka varavaihtoehto tai viestittelevänsä keskustelukyvyttömän ihmisen kanssa jos viestiin vastaaminen on kestänyt puoli vuotta.

Sitähän ei ensimmäisen viestin lähettäjä tiedä että vastaamattomuus johtui siitä, että oli tilanne päällä. Jos siis johtui siitä.
Jossei "tilanne päällä" ihminen osaa tästä tilanteen päällä olemisesta viestiä vaan jättää vastaamatta sekä vastaa kun tilanne ei enää ole päällä, ei tämä henkilö ole järin hyvä kommunikoimaan.

[kosminen_joonas]

No tietty jos hyvin alkaneen keskustelun lopettaa kuin seinään ja palaa puolen vuoden päästä muiniksina asiaan, ni ohan sellanen vähän kummaa ja paskaa käytöstä. Ohan näitä kaikkia penkitys, ghostaaminen ja muita ankeita mitä tohon sovellukseen liittyy, mut ite en pahastuisi jos joku palaisi myöhemminkin asiaan. Deittisovellus tuo on ja ymmärrettävää et jotkut saattaa deittailla useampaakin samaan aikaan. Ite en kykene moiseen mut hyväksyn et muut sellaista tekee.

[kiputäti]

Jos pidän toista osapuolta keskustelutaidottomana tai jos mua ärsyttää että se ei oo vastannu mun viestiin tietyssä ajassa, poistan sen osuman. Kaikki olemassa olevat osumat, myös ne jotka on ghostanneet mut, ovat edelleen tervetulleita jatkamaan keskustelua. Mutta: ei mun myöskään tarvii olla Tinderissä kenenkään ykkösvaihtoehto, etenkään jos ei olla keretty edes tapaamaan.