Fennovoima & Rosatom, Hanhikivi I

[promoottori naurahtaa]

[I & I Spit On Their Graves]

Tässäpä rojekti, josta saisi komean merkinnän CV:n kärkeen

[Pasi Fist]

En löytänyt Fukushima topikkia niin laitan tämän puhtaan ja turvallisen ympäristörikoksen ja luonnon säteilyttämisen tähän:

https://www.theguardian.com/world/2020/ ... greenpeace

Fukushima reactor water could damage human DNA if released, says Greenpeace

Environmental organisation says ‘dangerous’ levels of carbon-14 exist in water that could soon be released into Pacific ocean

Contaminated water that will reportedly be released into the sea from the wrecked Fukushima Daiichi nuclear power plant contains a radioactive substance that has the potential to damage human DNA, a Greenpeace investigation has said.

The environmental group claims the 1.23m tonnes of water stored in more than 1,000 tanks at the plant contains “dangerous” levels of the radioactive isotope carbon-14, in addition to quantities of tritium that have already been widely reported.

The publication of the report Stemming the Tide 2020: The reality of the Fukushima radioactive water crisis comes days after Japanese media reported that the government was close to giving its approval to release the water into the Pacific ocean, despite objections from local fishermen who say the move will destroy their livelihoods.

“We cannot postpone the issue forever,” the prime minister, Yoshihide Suga, said this week. “We would like to make a decision responsibly as soon as possible.”

While most attention has been focused on tritium – which cannot be removed by the on-site filtration system used by the plant’s operator Tokyo Electric Power [Tepco] – Greenpeace Japan and Greenpeace East Asia said that radioactive carbon contained in the stored water would also be discharged.

Carbon-14 has a half life of 5,370 years and becomes “incorporated into all living matter”, the report said.

“It concentrates in fish at a level thousands of times higher than tritium. Carbon-14 is especially important as a major contributor to collective human radiation dose and has the potential to damage human DNA.”

The Japanese government and Tepco refer to the water – which becomes tainted when it is used to cool the plant’s tsunami-damaged reactors – as “treated water” and give the impression that it contains only tritium, it added.

Tepco’s advanced liquid processing system removes highly radioactive substances from the water but is unable to filter out tritium, a radioactive isotope of hydrogen that nuclear power plants routinely dilute and dump along with water into the ocean.

Greenpeace said it had confirmed with Tepco that the system was not designed to remove carbon-14.

“Nearly 10 years after the start of the disaster, Tepco and the Japanese government are still covering up the scale of the crisis at Fukushima Daiichi,” said Shaun Burnie, author of the report and senior nuclear specialist with Greenpeace Germany.

“They have deliberately held back for years detailed information on the radioactive material in the contaminated water. They have failed to explain to the citizens of Fukushima, wider Japan and to neighbouring countries such as South Korea and China that the contaminated water to be dumped into the Pacific ocean contains dangerous levels of carbon-14.

“These, together with other radionuclides in the water will remain hazardous for thousands of years with the potential to cause genetic damage. It’s one more reason why these plans have to be abandoned.”

Japan’s government is expected to announce a decision on the water’s fate next week. Media reports said the project would begin in 2022 at the earliest and take decades to complete. The water at Fukushima Daiichi will be diluted inside the plant before it is released so that it is 40 times less concentrated, the Yomiuri Shimbun newspaper said.

Pressure for a decision has been building as storage space on the nuclear plant site shrinks, with Tepco estimating all of the available tanks will be full by the middle of 2022.

[nuolevi]

Missä tämä viipyy? Toivottavasti Stuk ei viivyttele liikaa. Pidän ydinvoimasta sekä ydinonnettumuusestetiikasta, niin ei voi mennä pieleen.

[38911 BASIC BYTES FREE]

^^Tosta Fukushima-jutusta pikkusen objektiivisemmin kirjoitettu selostus:

https://fissioreaktori.wordpress.com/20 ... siongelma/

Fukushiman jätevesiongelma
Jaakko Leppänen – 17.10.2020

Vuonna 2011 onnettomuudessa tuhoutuneen Fukushiman ydinvoimalan omistava Tepco-yhtiö on saamassa Japanin hallitukselta luvan laskea laitosalueelle varastoitua radioaktiivista vettä mereen. Suunnitelma on ollut vireillä jo vuosia, ja se on ymmärrettävästi herättänyt paljon huolta ja keskustelua. Aiheesta uutisoi värikkäin sanankääntein myös esimerkiksi Iltalehti.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden syitä ja seurauksia on käsitelty yksityiskohtaisesti aikaisemmissa blogikirjoituksissa. Laitosalueelle kerääntynyt radioaktiivinen vesi on ollut ongelma jo alusta lähtien, ja myös nyt tehty päätös sen hallitusta vapauttamisesta on ollut odotettavissa jo pitkään. Onnettomuudesta on kuitenkin ehtinyt kulua jo sen verran aikaa, että aihetta käsittelevissä uutisissa monet asiat menevät helposti keskenään sekaisin. Esimerkiksi edellä mainitussa Iltalehden jutussa kerrotaan, että ”merivesi nuolee yhä tänä päivänä sulanutta reaktoria”. Tämä, kuten moni muukaan uutisessa esitetty asia, ei pidä paikkansa. Yritän tässä blogikirjoituksessa tuoda vähän selvyyttä siihen, mitä Fukushimassa on tällä hetkellä tekeillä.

Mistä radioaktiivinen vesi on peräisin?
Maaliskuussa 2011 tapahtuneessa onnettomuudessa oli kyse sydämensulamisonnettomuudesta kolmella laitosyksiköllä. Sulamisen yhteydessä vaurioituneesta ydinpolttoaineesta vapautui radioaktiivisia aineita, jotka sekoittuivat polttoainetta jäähdyttävään veteen. Koska onnettomuuden aiheuttanut tsunami oli tuhonnut laitoksen jäähdytysjärjestelmien sähkönsyöttöön tarkoitetut diesel-generaattorit, reaktoreita jouduttiin jäähdyttämään pumppaamalla merivettä reaktorirakennusten sisälle. Radioaktiivisia aineita mukanaan kuljettavaa vettä päätyi erilaisten vuotokohtien kautta reaktori- ja turbiinirakennusten maanalaisiin tiloihin. Onnettomuuden aktiivisen vaiheen aikana vettä pääsi vuotamaan myös suoraan mereen. Pahimmat vuotokohdat saatiin tukittua huhtikuun aikana, ja päästö mereen käytännössä loppui kun suljettu jäähdytyskierto saatiin toimimaan heinäkuussa 2011. Kellaritiloihin valunutta vettä alettiin kierrättää puhdistamisen jälkeen takaisin reaktoreihin, jolloin ulkopuolinen vedensyöttö voitiin lopettaa.

Sen jälkeen kun onnettomuustilanne saatiin hallintaan, suurin ongelma on ollut reaktorirakennuksiin vuotava pohjavesi. Jotta radioaktiivisia aineita ei pääsisi vuotamaan enempää ympäristöön, maanalaisten tilojen vedenpinnankorkeus on pidettävä pohjaveden tason alapuolella. Paine-ero takaa tällöin sen, että vuoto tapahtuu ulkoa sisään eikä päinvastoin. Koska pohjavettä tihkuu jatkuvasti sisään, tilanteen ylläpitämiseksi vettä on pumpattava kellaritiloista jatkuvasti ulos. Veteen sekoittuneiden radioaktiivisten aineiden vuoksi sitä ei voida laskea mereen, joten kaikki saastunut vesi on varastoitu laitospaikalle.



Kuva 1: Google maps -kuvakaappaus Fukushima Daiichin ydinvoimalaitosalueesta. Pyöreät rakennelmat ovat säiliöitä, joihin on varastoitu radioaktiivista vettä. Tähän mennessä laitosalueelle on kertynyt säiliöitä reilu tuhat kappaletta.

Ongelmana tritium
Onnettomuustilanteessa ydinpolttoaineesta vapautuu monenlaisia radioaktiivisia aineita. Aikaisemmassa blogikirjoituksessa ongelmallisiksi radionuklideiksi mainittiin erityisesti jodin isotooppi I131, joka muodostaa lähialueen väestölle suurimman välittömän säteilyriskin, sekä cesiumin isotooppi Cs137, joka aiheuttaa ympäristön pitkäaikaista saastumista. Jodin puoliintumisaika on sen verran lyhyt, että se häviää ympäristöstä jo muutamassa kuukaudessa. Cesium sen sijaan jää maaperään pitkäksi aikaa, ja sen pitoisuudet pienenevät lähinnä laimenemalla laskeuman painuessa syvemmälle maahan.

Näitä samoja aineita liukenee myös veteen. Cesiumia ja monia muita fissiotuotteita pystytään kuitenkin poistamaan tehokkaasti erilaisilla suodattimilla. Näin on toimittu myös Fukushimassa. Laitosalueelle varastoitu vesi on jo puhdistettu pahimmista radionuklideista. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin yksi isotooppi, tritium, joka ei tartu minkäänlaisiin suodattimiin. Tritium on vedyn radioaktiivinen isotooppi (H3), joka muodostaa toisen vetyatomin ja yhden happiatomin kanssa vesimolekyylin. Tritiumia sisältävä vesi ei poikkea kemiallisesti millään tavalla puhtaasta vedestä, minkä vuoksi myöskään sen erottaminen ei onnistu kemiallisin menetelmin.

Radioaktiivisena aineena tritium ei ole pahimmasta päästä. Radioaktiivisen isotoopin säteilymyrkyllisyyteen vaikuttaa esimerkiksi sen emittoiman säteilyn laatu, sekä hajoamisessa vapautuva energia. Korkeaenerginen alfasäteilijä vaikuttaa elimistöön päästyään eri tavalla kuin matalaenerginen beetasäteilijä, vaikka aineen määrä olisikin molemmissa tapauksissa sama. Tritium on beeta-aktiivinen isotooppi, jonka hajoamisessa vapautuva energiamäärä on pieni.i Tritium ei myöskään tuota lainkaan radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä tavallisesti esiintyvää läpitunkevaa gammasäteilyä. Koska tritium liukenee veteen täydellisesti, se ei cesiumista ja muista radioaktiivisista päästöistä poiketen pääse rikastumaan ravintoketjuun. Kyse on silti ympäristölle vaarallisesta aineesta, jolle on asetettu ydinenergiantuotantoa ohjaavassa lainsäädännössä päästörajat.

Paljonko on paljon?
Tritiumin puoliintumisaika on 12 vuotta, joten sen määrä Fukushiman laitosalueelle kerätyissä vesisäiliöissä ei putoa itsestään kovinkaan nopeasti. Koska veden määrä kasvaa jatkuvasti, varastokapasiteetti tulee ennemmin tai myöhemmin täyteen. Ratkaisuksi Tepco on jo pitkään esittänyt tritiumin hallittua vapauttamista mereen. Vettä laskettaisiin pienissä erissä, jotta pitoisuudet meressä ehtisivät laimentua ja tasaantua. Perusteluna ratkaisulle on ollut erityisesti se, että radioaktiivisen veden varastointi sitoo paljon resursseja, joille olisi parempaakin käyttöä onnettomuuden jälkihoidossa.

Maaliskuussa 2020 laitosalueelle oli kerääntynyt tritiumia noin 2.4 grammaa, joka on sekoittuneena yli miljoonaan kuutioon vettä. Määrä voi kuulostaa mitättömän pieneltä. Radioaktiivisten aineiden määrää tai pitoisuutta ei kuitenkaan ole mielekästä mitata massayksiköissä, sillä myös ytimien hajoamisnopeus vaikuttaa ratkaisevasti aineen emittoiman säteilyn voimakkuuteen. Lyhytikäisestä isotoopista koostuva radioaktiivinen aine voi säteillä miljoonia kertoja voimakkaammin kuin vastaava määrä ainetta, joka koostuu pitkäikäisistä ytimistä. Paremman vertailuluvun antaa hajoamisen nopeutta kuvaava aktiivisuus. Fukushimassa tritiumin kokonaisaktiivisuus on noin 860 terabecquereliä (TBq), joka tarkoittaa 860 biljoonaa radioaktiivista hajoamista sekunnissa.

Myöskään aktiivisuus ei vielä ilman järkevää vertailukohtaa kerro kovinkaan paljon ongelman mittakaavasta. Fukushiman tapauksessa mittatikkuna voidaan käyttää esimerkiksi sitä, miten paljon radioaktiivisia aineita pääsi vapautumaan ympäristöön onnettomuuden aktiivisen vaiheen aikana. Ilmapäästön suuruusluokaksi on arvioitu 340,000 – 800,000 TBq, minkä lisäksi mereen pääsi vuotamaan suoraan vähintään 10,000 TBq radioaktiivisia aineita. Nämä päästöt koostuivat pääosin jodista, cesiumista ja muista tritiumia ikävämmistä isotoopeista.

Tritiumia vapautuu ympäristöön myös ydinvoimaloiden normaalikäytön aikana. Päästölukuja on kerätty esimerkiksi YK:n alaisen UNSCEAR-järjestön raportteihin. Olkiluodon ykkös- ja kakkosyksiköiden yhteenlaskettu vuosittainen tritiumpäästö on suuruusluokkaa 1–2 TBq, ja Loviisan laitosten päästö noin 10 TBq. Normaalikäytön aikaiset päästöt riippuvat monesta tekijästä, mutta mitä useammasta reaktoriyksiköstä laitos koostuu, sitä suuremmiksi myös päästöt nousevat. Fukushiman Daiichi- ja Daini-voimalaitoksilla oli ennen onnettomuutta käytössä yhteensä kymmenen reaktoria. Hitaasti päästämällä meriveden tritiumpitoisuus saataisiin pysymään käytännössä onnettomuutta edeltäneellä tasolla, ja juuri tähän hallitulla päästämisellä myös pyritään. Kevytvesityyppisiä paine- ja kiehutusvesireaktoreita suurempia tritiumpäästöjä aiheutuu raskasvesireaktoreista, joita on käytössä esimerkiksi Kanadassa. Maan kaikkien ydinvoimaloiden yhteenlaskettu tritiumpäästö on ollut korkeimmillaan lähes 8000 TBq vuodessa.ii

Ydinvoimaloita selvästi suurempi tritimin päästölähde on kuitenkin historiallisesti ollut ydinaseteollisuus. Tritiumia käytetään vetypommien fuusiopolttoaineena, sekä tavanomaisissa fissiopommeissa räjähdysvoiman kasvattamiseen. Ydinasemateriaalien tuotantolaitoksessa valmistettavan tritiumin määrä ylittää monella kertaluokalla aktiivisuusinventaarin, joka syntyy ydinreaktorin jäähdytteeseen. Myös päästöt skaalautuvat samassa suhteessa. Yhdysvaltalaisen Savannah River Site -tuotantolaitoksen on arvioitu vuosien 1954–1992 välisenä aikana päästäneen ympäristöön lähes miljoona terabecquereliä tritiumia.iii

Vielä suurempia päästöjä on aiheutunut ilmakehässä tehdyistä ydinkokeista. Ennen vuonna 1963 solmittua osittaista ydinkoekieltosopimusta suurvallat ehtivät tehdä yli 500 maanpäällistä ydinräjäytystä, joista huomattava osa oli suuria vetypommeja. Räjäytysten yhteydessä ilmakehään vapautui yli 100 miljoonaa terabecquereliä tritiumia. Jo yksittäisen megatonniluokan vetypommin räjähdyksessä vapautuneen tritiumin määrä ylittää Fukushiman laitosalueen kokonaisinventaarin noin 200-kertaisesti.

Miten suuria ympäristöhaittoja on odotettavissa?
Kun kyse on ympäristön tietoisesta saastuttamisesta, vertailu vielä pahempaan saastuttajaan on yleisesti ottaen heikko perustelu toiminnalle. Vaikka päästö voitaisiin tehdä hallitusti ja ylittämättä meriveden tritiumpitoisuudelle asetettuja raja-arvoja, Tepcon valitseman ratkaisun voidaan tavallaan katsoa olevan ristiriidassa myös ydinenergia-alalla yleisesti sovellettavan ALARA-periaatteen (As Low As Reasonably Achievable) kanssa. Tämän periaatteen mukaan ympäristön ja ihmisten säteilyaltistus on pyrittävä mahdollisuuksien rajoissa minimoimaan silloinkin, kun päästöt alittavat jo valmiiksi niille asetetut rajat, tai jäävät muuten merkityksettömän pieniksi.

Oli asiasta mitä mieltä tahansa, keskustelun järkevyyden kannalta ongelman mittakaava olisi kuitenkin hyvä kyetä hahmottamaan. Kyse ei ole siitä, että reaktorirakennusten sisällä olevaa pahasti saastunutta vettä haluttaisiin päästää sellaisenaan ympäristöön. Laitosalueen säiliöihin varastoitu vesi on jo käynyt perusteellisen puhdistusprosessin läpi, ja ongelmana on lähinnä yksittäinen isotooppi, jota on kemiallisesti mahdoton erottaa vedestä. Parempaakaan ratkaisua ei siis ole odotettavissa. Onnettomuuslaitoksen purkaminen on joka tapauksessa pitkä, 30–40 vuotta kestävä prosessi. Tritiumin päästön on määrä tapahtua vaiheittain tänä aikana siten, että ympäristön tila on samalla jatkuvassa seurannassa.

Edellä esitettyjen vertailujen perusteella tritiumpäästön suuruudesta voidaan tehdä ainakin seuraavia johtopäätöksiä:

Tritiumin laskeminen mereen edustaa muutaman prosentin kymmenyksen lisäystä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden kokonaispäästöön. Pahin vahinko on siis jo joka tapauksessa päässyt tapahtumaan.
Maailman ydinvoimalaitoksista pääsee myös normaalikäytön aikana mereen tritiumia, eikä määrien katsota aiheuttavan ympäristöongelmia. Vaikka kaikki Fukushiman laitosalueella oleva tritium laskettaisiin kerralla mereen, määrä jäisi noin kymmenesosaan kanadalaisten raskasvesireaktoreiden yhteenlasketuista vuosipäästöistä.
Ydinaseteollisuudesta ja ydinkokeista vapautuneen tritiumin määrä ylittää Fukushiman tritiuminventaarin yli 100,000-kertaisesti. Suunniteltu tritiumpäästö ei siis yllä lähellekään sitä tasoa, mille maailman meret ovat kylmän sodan vuosina joutuneet altistumaan.
Iltalehden uutisessa kerrotaan, että myrkkyveden laskeminen mereen tuhoaa kalastusvedet ja ihmisten elinkeinon Korean rannikkoa myöten. Vastaavaa viestiä välitetään monissa muissakin uutislähteissä. Kyse on kaikin puolin ikävästä asiasta. Onnettomuus aiheuttaa edelleen ympäristövaikutuksia, tai vähintään huolta lähialueen väestössä. Perusteettomien kauhukuvien maalailu ei kuitenkaan auta asiaa sen enempää kuin seurausten vähättelykään.

Päivitys (17.10.2020): Blogitekstissä viitatun Iltalehden uutisen otsikkoa ja sisältöä on sittemmin korjattu.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Ja joo ton C-14:n osalta voidaan kanssa verrata ilmakehässä tehtyjen ydinkokeiden aiheuttamiin päästömääriin, jotka sotkivat vittu maailmanlaajuisesti radionuklidiajoituksen niin että se ei toimi vuotta 1950 uudemmille näytteille. Koska karboniumionit on käytännössä puhdistettu tosta Fukushiman jätevedestä, niin sitä C-14:a on siellä ihan saatanan vähän, joten toi ei tee mitään lähellekään vastaavaa edes paikallisesti.

[pidetään symposium]

Tritiumia sisältävä vesi ei poikkea kemiallisesti millään tavalla puhtaasta vedestä, minkä vuoksi myöskään sen erottaminen ei onnistu kemiallisin menetelmin.

Pitääkö tuo todella paikkansa? Raskasvettäkin tuotetaan erottelemalla se tavallisen veden seasta.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Tritiumia sisältävä vesi ei poikkea kemiallisesti millään tavalla puhtaasta vedestä, minkä vuoksi myöskään sen erottaminen ei onnistu kemiallisin menetelmin.

Pitääkö tuo todella paikkansa? Raskasvettäkin tuotetaan erottelemalla se tavallisen veden seasta.

No siis aika lähelle kyllä. Noi muut radionuklidit poistetaan mun käsittääkseni ihan suodattimilla ja ionivaihtohartseilla, mutta tritiumin erotteleminen vaatisi sitä että vedetään koko miljoona tonnia vettä jonkun raskasvesiapparaatin läpi ja vielä useampaan kertaan, että merkittävä prosentti kaikesta tritiumista poistettua. Ei oo kait mitenkään kovin helposti toteutettavissa, ja voi olla että realistisilla oletuksilla tritium hajoaa itsekseen ainakin alkuvaiheessa nopeammin kuin sitä pystytään noilla konsteilla poistamaan.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Ja tritiumin erottelu tuolta tarkoittais sitten sitä että siellä olisi tritiumia isommassa (vaarallisemmassa) konsentraatiossa. Ei mua huolettais esim. juoda tota vettä missä sitä on 2,4 grammaa miljoonassa tonnissa, mutta sit kun esim tuhatkertaistetaan toi konsentraatio niin en ehkä lähtis.

[timmi]

Laitetaan tämä tuolta OL3:sta myös tänne omaan topikkiin:

https://yle.fi/uutiset/3-11905546

Fennovoiman ydinvoimala Pyhäjoelle viivästyy lisää ja voi tulla jopa miljardin kalliimmaksi

Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahanke on viivästymässä lisää.

Fennovoiman mukaan suunnittelu- ja luvitusaineiston saattaminen suomalaisten vaatimusten tasolle on vienyt odotettua enemmän aikaa. Yhtiö arvioikin, että se voisi saada rakentamisluvan kesään 2022 mennessä.

Aiemmin Fennovoima tavoitteli Hanhikiven ydinvoimalan rakentamislupaa tälle vuodelle. Rakentaminen alkaisi kesällä 2023. Laitoksen kaupallinen käyttö alkaisi näin vuonna 2029.

Myös kustannukset voivat kohota jopa miljardilla eurolla aiemmin ilmoitetusta 6,5–7 miljardista eurosta.

Laitoksen arvioitu kokonaiskustannus on tällä hetkellä 7–7,5 miljardia euroa. Yhtiö kertoo, että ylitys aiheutuu Fennovoiman oman toiminnan kuluista ja erityisesti Fennovoiman organisaation kuluista.

Fennovoima on keskiviikkona jättänyt työ- ja elinkeinoministeriölle päivityksen Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksen rakentamislupahakemukseen. Päivityksessä yhtiö kuvaa olennaiset muutokset ja kehityksen, joita hankkeessa on tapahtunut alkuperäisen lupahakemuksen jättämisen jälkeen.

[bad grankulla]

Taas mennään saatana

[timmi]

Lähinnä ihmetyttää miten tämä sirkus voi jatkua kaikista Venäjän vastaisista rajoituksista ja talouspakotteista huolimatta.

[De Gröna]

Lähinnä ihmetyttää miten tämä sirkus voi jatkua kaikista Venäjän vastaisista rajoituksista ja talouspakotteista huolimatta.

Energiahommelit tarkoituksella jätetty ulkopuolelle.

[Jesse Python]

Alusta asti päivänselvää, että tää råjekti tulee kestämään vielä kauemmin kuin Olkiluoto 3, koska jo turvallisuuskulttuurissa on perustavanlaatuisia eroja EU-lähtöisiin hankkeisiin. Toista se oli ennen vanhaan kun Loviisan ja Olkiluodon vanhat voimalat pykättiin pauttiarallaa viidessä vuodessa pystyyn. Sitä on sen jälkeen tullut kaikenlaista normia ja oli tossa vähän taukoakin voimalarakentamisessa sattuneista syistä.

[superlemmikki]

Lähinnä ihmetyttää miten tämä sirkus voi jatkua kaikista Venäjän vastaisista rajoituksista ja talouspakotteista huolimatta.

Energiahommelit tarkoituksella jätetty ulkopuolelle.

Energiatalous on päivänpolitiikan ja kv-hommien ulkopuolisia, puhtaasti yrittämisen vapaudella varmistettuja taloudellisia hankkeita