Isän pikajuna
Vapaamatkustajat kannustinloukussa – Keppiä ex-kansanedustajillekin?
21.3.2016
Joukko ex-kansanedustajia nauttii pysyvästi sellaista perusturvaa, josta tavallinen kansalainen voi vain haaveilla, kun vammaiset vanhukset rajataan vammaispalvelujen ulkopuolelle säästösyistä. Kirjoituksen lopusta löytyy tuore lista sopeutumisrahaa ja -eläkettä saavista ex-kansanedustajista. Olisiko kohtuutonta, jos ikuisen vapaalipunkin saaneet osallistettaisiin yhteisiin talkoisiin?
– Miksi opiskelijan edes pitäisi saada veronmaksajan rahaa siitä, että hankkii ammatin itselleen? kyseli entinen kansanedustaja Pia Kauma (kok) blogissaan.
Sopiihan sitä kysellä. Kuten sopii kysellä myös sitä, että miksi Kauman itsensä pitää saada monin verroin opintotukea enemmän veronmaksajan rahaa. Hän tippui viime keväänä eduskunnasta ja on siitä lähtien nostanut kansanedustajan sopeutumisrahaa.
Kaumalla oli johtajatason työpaikka valmiina odottelemassa kansanedustajuuden jälkeen, mutta syystä tai toisesta hän ei hommaan palannut. Hän vakuutteli Iltasanomille viime toukokuussa, että haluaa päästä mahdollisimman nopeasti töihin, mutta eipä vain ura ole urjennut. Liki vuotta myöhemmin Kauma nostaa edelleen kansanedustajan sopeutumisrahaa.
Sopeutumisraha on noin 1750 euroa kuukaudessa. Ennen tulevia leikkauksia korkeakouluopiskelijan opintoraha on maksimissaan 336,76 euroa kuukaudessa.
Sopeutumisraha on kuitenkin vielä pientä siihen verrattuna, mitä ennen vuotta 2011 kansanedustajiksi valitut saavat sopeutumiseläkkeenä.
Astetta kovempi perustulo
Viime vuosikymmenen lopussa äristiin. Kansanedustaja Janina Andersson (vihr) kertoi aikovansa jättää eduskunnan vuoden 2011 vaalien jälkeen. Hänellä tuli tuolloin, nelikymppisenä, täyteen 16 vuotta kansanedustajuutta, mikä oikeutti hänet noin 4000 euron sopeutumiseläkkeeseen. Eläkkeelle pääsi, jos oli toiminut kansanedustajana vähintään seitsemän vuotta.
Ei sovi sellainen, jyrisi eduskunnan silloinen puhemies Sauli Niinistö (kok). Ja niin oli käyvä, että sopeutumiseläke vaihtui pienempään ja määräaikaiseen, korkeintaan kolme vuotta maksettavaan sopeutumisrahaan. Muutos tosin koski vain vuonna 2011 tai sen jälkeen kansanedustajiksi valittuja. Pia Kauma saa sopeutumisrahaa vain vuoden, mutta vanhemmat konkarit, kuten Janina Andersson, saivat pitää eläkkeensä entisin ehdoin.
Jos konkariedustaja menee töihin ja saa palkkaa, hän menettää eläkkeen joko osittain tai kokonaan. Mutta ei kuitenkaan lopullisesti. Eläkkeelle pääsee kätevästi aina uudelleen, jos työt loppuvat. Tämä on hyvin kätevää, jos sattuu vaikkapa joutumaan sellaiseen työpaikkaan, jossa ei olekaan kivaa. Aina voi ottaa loparit, ja eläke lähtee karensseitta juoksemaan uudelleen.
Kaikenlaista voi kokeilla ja yrittää riskittä. Aina on tukena ja turvana perustulo, josta tavallinen kansalainen saa vain haaveilla.
Entinen missi ja keskustan kansanedustaja ja kulttuuriministeri Tanja Karpela esimerkiksi jättäytyi sopeutumiseläkkeelle vuonna 2011. Tämän jälkeen hän on pyörittänyt yhdessä miehensä kanssa muun muassa korkealaatuista ja yksilöllistä hoivaa tarjoavaa koirahoitolaa. Yrityksen taloudellinen menestys on ollut sangen vaatimatonta, mutta painetta tasaa se, että sopeutumiseläke rullaa.
Ja jos vaikka tulosta sattuisi syntymäänkin, sen voi kätevästi kotiuttaa osinkoina. Osinkotulot eivät nimittäin vaikuta eläkkeen määrään. Esimerkiksi entinen kokoomusedustaja ja ministeri Anne Holmlund repii sopeutumiseläkettä siinä missä täysin tulotonkin, vaikka saa vuodesta toiseen myös kymmeniä tuhansia euroja pääomatuloja.
Vipuvartta palkkaneuvotteluihin
Vihreiden Janina Andersson on palannut työelämään. Hän aloitti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtajana helmikuussa 2015. Hänelle maksetaan työstä palkkaa, joten hän ei tällä hetkellä saa sopeutumiseläkettä, jota hän ehti nostaa vajaat neljä vuotta.
Kaikki vanhat pudokkaat eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Esimerkiksi kokoomuksen Suvi Lindén ei ole (varmasti sinnikkäistä yrityksistä huolimatta) työllistynyt. Lindén putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa.
Viestintäministerinäkin toiminut Lindén kertoi marraskuussa MTV:lle, että hänellä ei ole lainkaan varsinaisia palkkatuloja. Hän joutuu kitkuttelemaan pelkästään sopeutumiseläkkeen, luottamustoimista saamiensa palkkioiden ja osakesijoituksista ropisevien pääomatulojen varassa.
On se varmasti raskasta.
Kaikkinensa Lindénin tienestit olivat vuonna 2014 vain hiukkasen yli 82 000 euroa. Tuollainen vajaa 7000 euroa kuussa on hädin tuskin yli lääkäreiden keskiansion ja jää reilut parisataa alle piispojen keskimääräisen peruspalkan.
Vaan voisikohan olla sittenkin niin, että Lindén olisi humpsahtanut niin sanottuun kannustinloukkuun? Siis sellaiseen, että töihin ei kannata lähteä, kun mitään tekemättä saa saman tai enemmän.
Näin näyttäisi käyneen Petri Neittaanmäelle (kesk). Hän pääsi eläkerahoihin kiinni jo vuonna 2007 ollessaan 32-vuotias. Neittaanmäki valittiin tuosta pari vuotta myöhemmin Kivijärven kunnanjohtajaksi, mutta hän jätti ottamatta paikan vastaan palkkaerimielisyyksien vuoksi.
Palkoista onkin kiva neuvotella, kun huolta huomisesta ei eläkeautomaatin vuoksi ole.
Sittemmin Neittaanmäki on työskennellyt ajoittain muun muassa poliittisissa avustajatehtävissä, mutta pätkätyötä pysyvämpää työsuhdetta ei näy löytyvän. Eläkeraha maistui Neittaanmäelle jälleen helmikuussa 2016.
Keppiä kyytipojaksi
Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström uhosi viime kuussa, että työttömille ruvetaan jakelemaan lisää keppiä. Erinäisiä velvoitteita lisätään. Jos säännöt eivät kelpaa, tuet lähtevät. Lindströmin risut taitavat kuitenkin olla sen verran lyhykäisiä, että ne eivät ylety pysyvästi kansakunnan kaapin päälle asettuneisiin.
Petri Neittaanmäki on nyt 41-vuotias ja Suvi Lindénkin vain 53-vuotias. Heillä molemmilla olisi vielä runsaasti työvuosia edessään. Tuntuisi kohtuulliselta, että myös heitä ja muita heidän kaltaisiaan nuoria eläkeläisiä kannustettaisiin työllistymään.
Ihan niin kuin tavistyöttömiäkin: viemällä etuudet pois, jos ei työnhaku nappaa. Tai vaikka nappaisikin.
Jos ei osaaminen riitä tämän päivän haasteisiin, niin aina löytyy sopivia kursseja, joiden turvin työelämävalmiuksia voi päivittää. Ja ellei sittenkään vielä tärppää, niin esimerkiksi kuntouttava työtoiminta on kuulemma laajasti todettu sopivaksi hommaksi sellaisille, joiden muutoin katsotaan loisivan hyödyttöminä veronmaksajien piikkiin.
Kipeä leikkaushan se tietysti olisi edellyttää ex-kansanedustajilta mitään. Kun tässä kerran nyt on kuitenkin aivan kaikkien pakko osallistua talkoisiin, niin emmeköhän me kansakuntana siitäkin tuskasta jotenkin selviäisi, jos pitää selvitä vaikeavammaisten vanhustenkin, jotka säästöjen nimissä ollaan rajaamassa vammaispalvelujen ulkopuolelle.
– Suomi saadaan liikkeelle vain työn kautta. Sinun, minun, 63-vuotiaan poliisin, 21-vuotiaan oppisopimusopiskelijan, nyt rakennusalalta työttömänä olevan, äitiyslomalta toimistoon palaavan, sairaalassa vuorotyötä tekevän, taksia ajavan tai insinöörityötä tekevän maahanmuuttajan. Meidän jokaisen työllä, julisti Suvi Lindénin puolue kokoomus ennen viime kevään vaaleja.
Miksipä ei sitten myös Suvi Lindénin ja muiden nuorten politiikkaeläkeläisten.
Rohkeaa kokeilua
Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström nimesi tammikuussa entisen kansanedustajan Maria Kaisa Aulan (kesk) selvittämään keinoja työttömyyden vähentämiseksi.
– Tämä hallituksen kokeilukulttuuriin liittyvä selvitys on todella tarpeellinen, sillä tarvitsemme uusia keinoja työllistää ja työllistyä. Selvityksellä reagoimme myös työn muutokseen yhteiskunnassa. Olen oikein innoissani tästä hankkeesta, Lindström sanoi työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa.
Aulan on määrä saada selvityksensä valmiiksi huomiseen mennessä. Mahtaakohan paperista löytyä sellaista rohkeaa kokeilua, että politiikkaeläkeläisten kannustinloukkuja ruvettaisiin purkamaan? Tokkopa vain.
Maria Kaisa Aulan nimi komeilee Kevan toimittamalla listalla, josta käy ilmi tämän vuoden helmikuussa sopeutumisrahaa tai -eläkettä saaneet.
