Täällä seurataan Kokoomuksen tuhoutumista

[turkulainen demari]

Piha sopisi muuten noilla mielipiteillä loistavasti RKP:n edustajaksi.

[Hyödytön idiootti]

Hesarin kuukausiliitteessä todella pitkä haastattelu Kirsi Pihasta. Tässä parhaita paloja:

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000008040235.html

Miksi sanoin EI
Viime talvena Kirsi Piha ryhtyi kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä mutta viime hetkellä hän vetäytyi. Tässä haastattelussa hän kertoo, miksi. Syy oli juoppo eno, joka oli ilmestynyt sukujuhliin.

Nyt Piha ottaa puheeksi yhdysvaltalaisen Anne Applebaumin teoksen Demokratian iltahämärä. Siinä Applebaum käsittelee muun muassa oikeistopopulismin nousua.

”Kun Applebaum puhuu republikaaneista, se saa miettimään, mitä tapahtuu kokoomukselle”, Piha sanoo.

”Muistan, kun liityin kokoomukseen 30 vuotta sitten, niin se oli minusta tosi edistysmielinen ja uskoi voimakkaasti kansainvälisyyteen, joskus ehkä vähän sinisilmäisestikin.”

”Nyt on sitten iso virtaus menneisyyttä haikailevaan, sisäänpäin kääntyvään tapaan nähdä maailma.”

PIHALLA oli 1990-luvulla maine piinkovana porvarina. Ilta-Sanomissa oma ryhmätoveri määritteli hänet ”äärimmäisen kovaksi oikeistopoliitikoksi”.

Piha itse lausui vuonna 1995 Helsingin Sanomissa näin: ”Edustan sitä linjaa, että yhteiskunta luo meille vain perusraamit. Yhteiskunta ei ole vailla sosiaalista omaatuntoa, mutta ihminen itse takoo sen raudan elämäänsä. Jos tämä on oikeistolaisuutta, niin sitten minä edustan sitä.”

Täsmääkö edelleen?

”Pääpiirteissään”, Piha sanoo. ”Ihminen ei ole vain politiikan kohde. Hyvinvointi perustuu sille, että me tuodaan siihen yhteiseen hyvään.”

Pihaa ärsyttää usein käytetty kakkuvertaus. Kakkujen leipominen kun on kivaa ekstraa.

”Mä ajattelen enemmän, että yhteiskunta on sellainen, että me tehdään yhdessä ruoka. Sitten jos haluat lisäksi kakkua, niin hoidat sen itse.”

Piha muuten pitää leipomisesta. Nytkin pöydässä on maittava raparperipiirakka, joka on syntynyt sovellettuna versiona kirjailija Anna-Leena Härkösen omenapiirakkareseptistä.

Piha arvelee hieman pehmentyneensä sitten poliitikkovuosien. ”Mä ehkä puhun inhimillisestä taloudesta ja ekologisesta kantokyvystä, joista meidän pitää yhdessä huolehtia. Mutta tää homma kaatuu, jos me ei olla toimeliaita.”

Eteläpohjalainen Ilkka-lehti määritteli vuonna 2000 monisyisesti: ”Kirsi Piha edustaa nuorkokoomuksen oikeaa laitaa, thatcherilaista taloutta ja haloslaista arvoradikalismia. Se pitää keskustaa vastakohtanaan.”

Piha ei teilaa Ilkan muotoilua. ”Tuossa on joku totuus mun tavasta ajatella”, Piha sanoo. ”Sen takia tämä vuosi 2021 on ollut kiinnostava, koska huomasin yhtäkkiä tulleeni punavihervassariksi ja toki myös kommunistiksi. Mutta meitä kommunistejahan on nykyään Suomessa enemmänkin.”

Piha viitannee perussuomalaisten euroedustajaan Laura Huhtasaareen (”Kaikki keskustasta vasemmalle ovat kommunisteja, nykyisin myös kokoomuslaiset”), tai ehkä Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuutettuun Atte Kalevaan (”Minulla on unelma: Helsinki ilman kommunisteja”).

”Kiinnostavaa on se, että mähän en viime talvena ehtinyt varsinaisesti sanoa mitään mun poliittisesta linjasta.”

Piha ottaa puheeksi Fernando Pessoan, portugalilaisen kirjailijan, jolla oli 72 kuvitteellista kirjoittajaminää. Piha on juuri kirjoittamassa seuraavaa kirjallisuuskolumniaan Anna-lehteen, ja hän on valinnut aiheeksi Pessoan.

”Mitä jos identiteetin rakentamisen ei tarvitse päättyä koskaan, eikä ihminen ole tuomittu olemaan vain sama?” Piha kirjoittaa. ”Eikö utelias ole utelias myös ja erityisesti suhteessa itseensä?”

Ihminen on siis monta.

”Voi olla yhtä aikaa haihattelija ja realisti, kyyninen ja idealisti, masentunut ja energinen”, Piha sanoo. ”Mä tunnistan itsessäni näitä vähän niin kuin Ilkka-lehti, että samaan aikaan markkinaliberaali ja Halosen kannattaja.”

Vuoden 2000 presidentinvaalien toisella kierroksella Piha kertoi julkisesti, että aikoo äänestää demariehdokas Tarja Halosta. Vaihtoehtona oli keskustan Esko Aho.

”Tietysti se, että mä olin äänestänyt Halosta, tuli viime talvena eteen.”

”Se oli hämmentävää, että mut leimattiin epäkokoomuslaiseksi, että mä olen myyrä, vasemmiston myyrä. Mä olin, että mitä vittua.”

”Mietin tarkkaan sekä plussia että miinuksia”, Piha kertoo pohdinnastaan. ”Mä analysoin sen niin, että tähän hommaan voisi lähteä Helsinki edellä ilman sitä sisäpolitiikkapeliä.”

Piha tarkoittaa kokoomuksen sisäisiä kähinöitä. ”Mähän en ole sillä tavalla naiivi, ettenkö mä tietäisi, että kokoomuksessa on sisäisiä ristiriitoja. Niitä on ollut kautta aikojen.”

Kokoomuksen Helsingin piirihallitus kannatti Pihan ehdokkuutta yksimielisesti. Mutta ehdokkaan sinetöi laajempi konklaavi, piirikokous, ja se kokoontui helmikuun puolivälissä.

”Sittenhän siinä kävi niin, että samana päivänä kuin minä ilmoitin ehdokkuudesta, niin Wille Rydman ilmoitti myös olevansa ehdokkaana. Peli alkoi heti, ja se oli mulle pettymys.”

Kirsi Piha ja kansanedustaja Wille Rydman edustavat kokoomuksen vastakkaisia laitoja. Liberaali Piha lähti pormestariehdokkaaksi monikulttuurisen Helsingin puolestapuhujana. Konservatiivi Rydman on ajanut lähentymistä perussuomalaisten kanssa.

”Mun selkänahasta varastettiin se julkisuus sille ahdasmieliselle agendalle”, Piha sanoo. Hän tarkoittaa, että Rydman sai automaattisesti huomiota asettumalla hänen haastajakseen.

”Mulle oli iso motiivi ehdokkuudelle, ettei Helsingistä tule sisäänpäin käpertynyt tuppukylä. Mä näen halla-aholaisuuden sellaisena voimana, etten mä halua sen kasvavan.”

Piha sanoo, että vastakkainasettelu kokoomuksen sisällä oli repivämpi kuin mitä hän oli etukäteen arvioinut. Valtaosa kokoomuslaisista on Pihan mukaan täysin asiallista porukkaa, mutta sitten on ”iso fraktio, joka pitää kokoomuksen päätöksentekoa panttivankina, ja se on ruman näköistä”.

Haastattelupäivänä eduskunnassa on juuri hyväksytty Suomen osalta EU:n elpymispaketti. Ratkaisu oli perinteisesti EU-myönteisenä pidetylle kokoomukselle vaikea, ja lopulta 26 kokoomusedustajaa äänesti paketin puolesta, kymmenen vastaan ja kaksi tyhjää.

Eniten Pihaa hiertää suhtautuminen maahanmuuttajiin.

”Nythän tässä tapahtuu niin, että kun ei ole poliittista johtajaa, joka pystyisi sanomaan, että ’mennään tuonne’, niin silloin tämä jengi saa puuhata”, Piha sanoo.

Piha puhuu kokoomuksen ”rumasta salaisuudesta”. Hän käyttää sukulaisvertausta.

”Se on vähän niin kuin se eno, joka tulee sukujuhliin aina kännissä. Se on kiusallista, mutta annetaan sille pullo ja annetaan sen kato olla tuolla nurkassa, kun tuo meidän eno nyt on vähän tuommoinen.”

Puoluejohtaja Petteri Orposta ei ole laittamaan enoa kuriin, Piha sanoo.

”Petterihän on siis ihan superkiva ihminen. Se on sympaattinen, kiltti ja kunnollinen, kaikin tavoin ihana tyyppi. Mutta se ei oo konfliktiuskalias. Se ei uskalla konfliktoida tuota.”

Niinpä kokoomuksessa on Pihan mukaan ”outo hiljaisuuden kulttuuri”.

”Eno siellä sen pullon kanssa saa heilua. Kun kuitenkin tiedetään, että kun eno on juonut tarpeeksi, niin se saa aikaan ikäviä asioita.”

HELSINGIN kokoomuksen piirikokous valitsi Kirsi Pihan pormestariehdokkaaksi maanantai-iltana 15. helmikuuta.

”Se kokous oli kireätunnelmainen”, Piha sanoo. Kokous pidettiin videopalvelu Zoomissa.

Etenkin Rydmanin liittolainen Atte Kaleva oli haastanut Pihaa näkyvästi jo etukäteen. Kokouksen alkaessa Pihalla oli mielessään kaksi vaihtoehtoa puheeksi, neutraali ja arvoilla ladattu. Hän päätyi puhumaan arvoista.

”Mä käytin puheenvuoron, että mun mielestä perussuomalaisten ei pitäis antaa varastaa kokoomusta sen enempää sisältä kuin ulkopuolelta ja että oikeistolaisuuden tai konservatismin määritelmä meidän pitää pystyä luomaan itse.”

”Mä sain palautetta, että tämä oli vuosiin paras kokoomuspuhe. Sitä se ei todellakaan ollut, se oli epämääräisesti lausuttuja ajatuksia arvoista ja siitä, millainen kokoomuksen pitäisi olla. Mutta se vaan kuvastaa sitä hiljaisuutta, että kokoomuksen johtotehtävissä oleviltakin tuli viestejä, että ihanaa, että joku sanoo tuon ääneen.”

Helsingin kokoomuksen vastaleiristä Pihan puhetta luonnehdittiin muun muassa ”arvohöpöhöpöksi”. Vastaleiri ei ollut vähäpätöinen: Piha sai 67 ääntä, Rydman 34 ääntä.

Äänestystulos oli silti selvä. Piha oli valittu. Hän alkoi työstää Helsinki-ohjelmaa tiiminsä kanssa. ”Silloinhan luultiin vielä, että vaalit on huhtikuussa, eli kovalla tohinalla ryhdyttiin tekemään.”

SEURAAVAN kahden viikon aikana tapahtui jotain, koska lauantaina 27. helmikuuta Piha ilmoitti täysin yllättäen luopuvansa ehdokkuudesta. Mitä tapahtui?

Ainakin Pihaan kohdistui laajamittainen ja systemaattinen hyökkäys sosiaalisessa mediassa. ”Käsittämätön, hillitön raivo”, kuten Piha sanoo.

Suurimpana laukaisevana tekijänä oli haastattelu MTV:n Uutisaamussa keskiviikkona 17. helmikuuta. Juontaja Ivan Puopolo esitti kysymyksiä maahanmuutosta.

Piha vastasi: ”Jos me suhtaudutaan ahdasmielisesti ja ennakkoluuloisesti erilaisuuteen, niin miten me voidaan kuvitella, että tänne halutaan muuttaa, että Helsingissä haluaa asua vaikka joku huippuosaaja perheineen, jos tuntuu, että täällä on epämiellyttävä olla, että täällä on ennakkoluuloja, että täällä on ahdasmielinen tunnelma ja ikkunan alla kulkee sitten natsikulkue.”

Natsikulkue-lauseella Piha viittasi itsenäisyyspäivään 2019, jolloin Helsingissä marssi äärioikeistolaisia. Haastattelukatkelma lähti elämään omaa elämäänsä, ja somessa roihahti.

”Viikon aikana mä mykistin 468 Twitter-tiliä”, Piha sanoo. ”Kama oli niin hirveetä, että oli pakko mykistää.”

Johtiko massiivinen somehyökkäys siis siihen, ettei pormestariehdokkuus enää tuntunut hyvältä?

”Se ei ehkä liittynyt siihen massiivisuuteen vaan siihen, että iso osa niistä oli mun omaa porukkaa. Se oli siinä surullisinta.”

Piha tuli johtopäätökseen, että häntä vastaan hyökkäsi someöyhöjen ja perussuomalaisten lisäksi koko joukko kokoomuslaisia.

”Sitten kun tajuaa, että hetkinen, nämä omat onkin se ongelma”, Piha summaa. ”Musta tuntui, että mä en pysty edustamaan tätä jengiä.”

Menestys vahvisti kokoomusjohtaja Petteri Orpon asemaa. Pihalta ei jäänyt huomaamatta, kuinka Orpo vaali-iltana kuittasi Helsingin helmikuisen pormestarikuvion. ”Se riita kesti kaksi päivää”, Orpo sanoi. ”Sitten rivimme järjestyivät.”

Pihan analyysi on eri. Hän on purkanut tapahtumia kirjoittamalla intensiivisesti. Tuloksena on 80-sivuinen teksti viime talvesta ja kokoomuksen tilasta. Piha aikoo julkaista tekstin heinäkuun alkupäivinä verkossa.

”Se kokoomuksen sisäinen ongelma ei ole poistunut”, Piha sanoo. ”Jos mä olisin puolueen puheenjohtaja, niin mä en lakaisis sitä veke.”

Ongelmallinen eno on siis edelleen sukujuhlissa?

”Joo, mutta se on nyt helpompi piilottaa hetken.”

Piha pitää mahdollisena, että hän on yksinkertaisesti kasvanut irti kokoomuksesta. Mahtoiko hän äänestää puoluetta kuntavaaleissa?

”Mä en sano”, Piha vastaa. ”Mä kävin kyllä äänestämässä, mutta pidän vaalisalaisuuden.”

tl;dr: Piha on talouspolitiikaltaan todella oikealla, mutta arvoliberaali. Pihan maahanmuuttomyönteisyys oli liikaa kokkareiden natseille ja ne savustivat helsinkiläisen kommarin ulos. Ongelma on, että Orpo ei ole puuttunut natsien touhuihin. Piha julkaisee heinäkuun alussa 80-sivuisen tekstin kokoomuksen tilasta interwebissä.

Tuolta jutun pääsee kuuntelemaan ilmaiseksi.
https://www.supla.fi/audio/3880903

[Trollface-mies]

Viime talvena Kirsi Piha ryhtyi kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä mutta viime hetkellä hän vetäytyi. Tässä haastattelussa hän kertoo, miksi. Syy oli juoppo eno, joka oli ilmestynyt sukujuhliin.

Kertomuksesta päätellen tarina kokoomuksen lähihistoriasta pitäisi antaa Jari Tervon kirjoitettavaksi.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Piha sopisi muuten noilla mielipiteillä loistavasti RKP:n edustajaksi.

Pikkusen painotuksia hienosäätämällä muuten myös Vihreiden, ja tää olis kyllä ihan helvetin kova kaappaus kummalle vaan puolueelle.

[zutonFever]

Jag Hälsa dig Kirsten Malmgård, min nya Overlord!

[Hyödytön idiootti]

Piha sopisi muuten noilla mielipiteillä loistavasti RKP:n edustajaksi.

Pikkusen painotuksia hienosäätämällä muuten myös Vihreiden, ja tää olis kyllä ihan helvetin kova kaappaus kummalle vaan puolueelle.

Liike Nyt?

[renki]

https://kirsipiha.fi/mita-politiikassa-tapahtuu/

[turkulainen demari]

Luin tänkin jutun. Jutun lopussa kiinnostavimmat analyysit:

Valtosen ja Häkkäsen kohtaamista pidetään eduskuntaryhmässä, paikallisjaostoissa ja puoluevaltuustossa kuitenkin väistämättömänä, vaikka nyt näyttääkin siltä, että se tapahtuu vasta ensi eduskuntavaalien jälkeen.

Se, että nämä kaksi poliitikkoa ovat lähes varmasti vastakkain puheenjohtajakamppailussa lähitulevaisuudessa, kertoo jo muutoksesta puolueessa. Viisi-kuusi vuotta sitten molempia pidettiin kokoomuksessa liian radikaaleina nousemaan puheenjohtajaksi.

Kokoomus on siis siirtynyt taloudellisesti oikealle, poispäin kataislaisesta sosiaalireformismista.

Valtosen ja Häkkäsen tulevassa kohtaamisessa on silti linjavaalin makua.

Kokoomukseen tulee jatkossakin mahtumaan sekä konservatiiveja että liberaaleja, mutta puntarissa on se, mennäänkö puolueessa oikealle liberaalein vai konservatiivisin painotuksin.

Kokoomuksen sisäinen keskustelu ei katoa mihinkään myöskään Orpon puheenjohtajakaudella. Moni kokoomuslainen miettii, tuleeko keskustelu olemaan taas yhtä repivää kuin viime syksyn puoluekokouksen jälkeen on nähty.

Toistaiseksi Orpo yrittää pitää puolueen katseen voimakkaasti talouskysymyksissä ja häivyttää niitä asioita, jotka puoluetta repivät.

Se vaikuttaa olevan voittava resepti.

[eh]

https://kirsipiha.fi/mita-politiikassa-tapahtuu/

Melkosta sössötystä 67 sivua siinä niin.

[Mikko A' LaLaLaLongtalo]

Kunhan Orpo kuntoutuu taktisesta pallolaajennuksestaan, niin eiköhän sieltä tule jämäkkä oraalinen vastine Pihalle jollain lounaissuomalaisella mongerruksella.

[renki]

https://kirsipiha.fi/mita-politiikassa-tapahtuu/

Melkosta sössötystä 67 sivua siinä niin.

Täytyy odotella, että joku tekee tuosta tiivistelmän, en todellakaan lue 67 sivua Kirsi Pihan pamflettia, vaikka ujosti kiinnostaakin.

[turkulainen demari]

https://kirsipiha.fi/mita-politiikassa-tapahtuu/

Toi on kirjoitettu ennen kuntavaaleja. Piha on kuitenkin lisännyt siihen kuntavaalien jälkeen yhden sivun, jonka lopussa:

En lisää tähän vaalianalyysiä kuntavaaleista enkä analyysiä Perussuomalaisista Halla-ahon jälkeen sillä tämän
kirjoituksen tarkoitus ei ole tarkastella Kokoomusta yksiin kuntavaaleihin tai muihin puolueisiin peilaten
vaan syvemmältä puolueen omasta identiteetistä käsin. Sen olen tehnyt siksi, että samalla olen halunnut tarkastella omaani. Ja sitä kuinka hyvin nämä kaksi sopivat yhteen. Että haluanko jatkossa olla Kirsi Piha (kok).

Samalla ajattelen, että koko alkuvuoden episodissa ei ole mitään mieltä, jos en pyrkisi vaikuttamaan jollain
tavalla asioihin vaikka myrskyä sen takia olisikin tiedossa. Sillä myrskyllä on ehkä tarkoitus ja se johtaa
johonkin hyvään.

Mihin siis pyrin? En haluaisi, että Kokoomus siirtyy suuntaan, joka on ahdasmieliseen ja ennakkoluuloiseen
ihmiskäsitykseen perustuvan yhteiskunnan rakentaminen. Haluaisin, että Kokoomus ryhdistäytyy ja luo itsensä uudelleen niin, että liberaali yrittäjä voi hyvillä mielin äänestää ja olla ehkä jäsenkin. Ja jos Kokoomus sitten haluaa siirtyä ahdasmielisen oikeistopopulismin suuntaan se ei ainakaan tee sitä sokkona.

En pyri mihinkään virkaan sen paremmin Kokoomuksen sisällä kuin sen ulkopuolellakaan, en käy valtataistelua, mutta yritän kyllä vaikuttaa. Tämän jälkeen puoluepoliittinen elämä saa jäädä taakse. Vaikuttaminen jatkuu yrittäjänä, kirjoittajana ja uteliaana helsinkiläisenä.

Läsäkoskella 20.6.2021

Vähän tekis mieli lukea koko teos, mutta saa nähdä jaxanko.

[Trollface-mies]

Pöllitääs ny Twitteristä kaverilta yks nosto Pihan bläjäyksestä.

[Karhunpoika hairahtaa]

Helsingin sanomat käsitteli vaalitulosta monesta näkökulmasta heti vaaliyönä:
”Orpo kommentoi lyhyesti myös Kirsi Pihan (kok) Helsingin pormestarikisasta vetäytymisen vaikutusta
tulokseen. ’Se riita kesti kaksi päivää. Sitten rivimme järjestyivät.’”
Ymmärrän ajatuksen tai ehkä toiveen siitä, että vaalien voittaminen järjestää asiat itsestään. Kokoomuksen
sisäinen ristiriita ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään ja suuntaa otetaan joka päivä sanoilla ja teoilla.
On hyvä muistaa, että samalla kun juhlitaan Kokoomuksen kuntavaalitulosta, juhlitaan myös sitä, että
Kokoomuksen eduskuntaryhmään nousi reipashenkinen oikeistopopulistikansanedustaja.

Kauhuelokuvissa on usein sellainen kohtaus, jossa päähenkilö kuulee jonkin epäilyttävän äänen tai näkee
jotain epäilyttävää ulkona. Hän menee ovelle ja vaikka me kaikki kotikatsomoissa huudamme, että ”älä avaa
sitä ovea!”, tämä avaa oven tarkistaakseen, että onko jokin asia hullusti. Ehkä menee ulos asti ollakseen varma
siitä, että ääni tai näky ei ollut mitään vakavaa. Sen jälkeen hän tulee takaisin sisään, laittaa oven kiinni
ja huokaisee helpotuksesta. Turvassa. Mutta me, jotka katsomme elokuvaa tiedämme, että mikä tahansa se
paha onkaan, se on jo sisällä…

Eikä se poistu toivomalla.

Tää oli hieno. Kaleva itse paha. Kuten onkin.

Atte ja Wille saa kyllä pamfletissa kyytiä. Nautin tästä.

[Välikatossa rapiseva jyrsijä]

Piha kuulostaa kyllä joiltain viime vuosien amerikkalaisilta republikaanitomppeleilta, jotka ovat kuvitelleet, että laitaoikeistolainen talouspolitiikka ja yleinen hirmukivuus on yhdistelmä, jolla on kannatusta muuallakin kuin jossain helvetin ajatushautomoissa. Suuri on sitten hämmästys, kun tajutaan ihan vihoviimeisten joukossa, että kannattajia ei kiinnosta rajaton globaali auringonnousu tai "kannustinloukkujen" purkaminen vaan ei-toivotun aineksen rankaisu ja poissulkeminen.