Mikään tutkittu tieto ei osoita, että kokoomuksesta lähtisi kannattajia perussuomalaisiin.
Myönnän. Otsikon väite on aika raju. Professori Markku Jokisipilä on Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja ja alansa ehdottomia huippuja Suomessa. Hän on hyvin usein oikeassa. Viime keskiviikon Helsingin Sanomissa Jokisipilä kuitenkin löi hudin. Tarkalleen tällaisen: ”Tuntui, että kokoomus oli pitkään immuuni tälle, mutta nyt arvokonservatiivinen äänestäjäkunta vaikuttaa vuotavan perussuomalaisiin. Se on kokoomukselle todellinen strategisen tason uhkatekijä.”
Väite on ainakin sosiaalisessa mediassa saanut siipiensä alle jonkin verran kokoomuslaista innostusta, sillä se vaikuttaa tukevan joidenkin puolueen jäsenten halua siirtää puoluetta konservatiivisempaan tai ainakin maahanmuuttokriittisempään suuntaan.
Jokisipilän lausunnon käyttäminen perusteena maahanmuuttopoliittisen linjan kiristämisille on kuitenkin epä-älyllistä kahdestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että Jokisipilän mainitsemaa ilmiötä ei löydy mistään tutkimusdatasta. Toiseksi siksi, että suomalaiset eivät ole niin maahanmuuttokriittisiä kuin moni vaikuttaa ajattelevan.
Jokisipilän virhe
Jokisipilän lausunnosta on hyvä huomata, että hänen mukaansa kokoomusäänestäjiä ”vaikuttaa” siirtyvän perussuomalaisten taakse. Jokisipilä ei siis väitä, että näin välttämättä olisi, vaan tekee havainnon tällaisesta mahdollisuudesta. Siksi hän ei lausunnolla oikeastaan voi olla väärässä tai oikeassa, koska täysin aukottomasti eri äänestäjäsiirtymiä ei voida paikantaa.
Niitä on kuitenkin tutkittu. Yksi asiaa selvittäneistä on oikeusministeriön ja Vaalitutkimuskonsortion julkaisema Vaalitutkimus 2019, johon sisältyy mm. tällainen graafi:
Graafissa eri puolueiden välillä siirtyvät pylväät ovat äänestäjiä, jotka vaihtoivat puoluetta kevään eduskuntavaaleissa. Sain itse läpikäydä myös tutkijoiden käyttämiä tarkempia lukuja, mutta oheinen pylväs tekee asian jo melko selväksi.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa suurempi joukko äänestäjiä vaihtoi perussuomalaisista kokoomukseen kuin toisinpäin. Aiemmin kokoomusta äänestäneitä siis liikkui kevään vaaleissa jonkin verran perussuomalaisiin, mutta suurempi oli se aiemmin perussuomalaisia äänestänyt joukko, joka nyt äänesti kokoomusta.
Kokoomuksen suurin rajapinta oli näissäkin vaaleissa keskustan kanssa, mikä on hyvin tyypillistä. Jos laskemme äänestäjien ”nettovirtaa”, eli puolueelta voitettujen ja sille hävittyjen äänestäjien yhteismäärää, suurin tappio koettiin vihreille.
Tuoreen Åbo Akademin tutkimuksen mukaan kokoomus menetti eduskunta- ja eurovaalien välissä äänestäjiä eniten vihreille ja voitti eniten keskustalta. Eduskuntavaaleissa kokoomusta äänestäneistä 5,9 prosenttia äänesti eurovaaleissa vihreitä, kun taas 6,5 prosenttia kokoomuksen eurovaaliäänestäjistä antoi vielä eduskuntavaaleissa äänensä keskustalle. Eduskuntavaaleissa perussuomalaisia äänestäneistä jopa 11,8 prosenttia äänesti eurovaaleissa kokoomusta.
Eduskuntavaalien jälkeisten siirtymien osalta asiaa on pyöritellyt myös Kantar TNS:n tutkimusjohtaja Sakari Nurmela, joka perustaa arvionsa HS-gallupin tausta-aineistoon. Nurmelan mukaan perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneistä melkein 539 000 henkilöstä 490 000 antaisi puolueelle äänensä nytkin. PS saisi HS-gallupin mukaan nyt yli 690 000 ääntä. Suurin osa tästä kannatuksen noususta on tullut katsomosta, eli sellaisilta suomalaisilta, jotka eivät äänestäneet eduskuntavaaleissa lainkaan. Tämän lisäksi perussuomalaiset on voittanut puolelleen vaalien jälkeen vajaat 40 000 sosiaalidemokraattien, runsaat 30 000 keskustan ja noin 20 000 kokoomuksen äänestäjää. Luvut ovat karkeita arvioita, mutta on selvää, että mitään suurta kannatussiirtymää nimenomaan perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä ei ole myöskään vaalien jälkeen tapahtunut.
Kokoomusta äänesti vaaleissa noin 524 000 ihmistä. Tästä kannatuksesta 20 000 äänestäjää, jotka siis Nurmelan arvion mukaan ovat siirtyneet vaalien jälkeen kokoomukselta perussuomalaisille, on noin 4 prosenttia.
Mitä tämä sitten kertoo? No ei kovin paljon, mutta ennen kaikkea sen, että mitään Jokisipilän tarkoittamaa merkittävää kokoomusäänestäjien siirtymää perussuomalaisten taakse ei juuri nyt tapahdu eikä sellaista tapahtunut myöskään vaalien alla.
Kun tällaista siirtymää ei tapahdu, ei se voi myöskään olla validi argumentti uudenlaisen maahanmuuttolinjan tai minkään muunkaan linjanmuutoksen puolesta, joita Jokisipilän lausuntoon nojaten on esitetty.
Siirtymää kokoomuksesta perussuomalaisiin tapahtui sen sijaan vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa. Silloin perussuomalaisia johti kuitenkin aivan eri porukka aivan eri agendalla. Myös tämän voi lukea edellä mainitusta vaalikonsortion tutkimuksesta.
Maahanmuuttokriittinen kansa?
Oikeastaan aivan yhtä heikolla pohjalla on ajatus siitä, että maahanmuuttolinjaa tai yleistä puolueen suuntaa olisi muutettava, koska jokin eurooppalainen esimerkki niin todistaisi. Usein argumentaatiossa viitataan Itävaltaan ja ÖVP-puolueeseen, jota johtaa maassaan huippusuosittu Sebastian Kurz. Olen käsitellyt Kurzin menestyksen syitä tarkemmin tässä blogissa.
Kokoomusta Kurziin ja Itävaltaan verrattaessa on olennaista ymmärtää, että yleinen kansalaismielipide on Itävallassa hyvin maahanmuuttokriittinen. Lisäksi Itävallassa maahanmuuttopolitiikka on eri kyselyissä toistuvasti äänestäjille tärkein kansallisen politiikan teema.
Taloustutkimuksen kyselytutkimus viime vuodelta taas kertoo, että Suomessa enemmistö äänestäjistä (58 %) tukee joko vapaampaa tai nykyisenkaltaista turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa. Työperäisen maahanmuuton kannatus on vielä tätäkin huomattavasti korkeampaa. Syksyllä 2018 julkaistun Eurobarometrin mukaan suomalaisten mielestä tärkeimpiä kansallisen politiikan tärkeimpiä teemoja ovat talous (45 %) ja ilmastonmuutos (33 %) – ei siis maahanmuutto, jonka nimesi vain joka kymmenes.
Åbo Akademin tutkimuksen mukaan maahanmuuttopolitiikka ei ole kovin tärkeää myöskään kokoomusta äänestäneille. Kun 62 prosenttia kokoomusäänestäjistä nimesi työllisyyden tärkeäksi politiikan teemaksi, vain 15 prosenttia ajattelee maahanmuuton olevan sellainen.
Maahanmuuttopoliittisen linjan uudelleenmuotoilu kansansuosion perässä on ylipäätään melko huono lähtökohta. Suomalaiset eivät nimittäin ole lainkaan niin maahanmuuttokriittisiä kuin moni vaikuttaa ajattelevan. Lisäksi tätä reseptiä on hyvin huonolla menestyksellä kokeiltu usean kokoomuksen eurooppalaisen sisarpuolueen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Ranska, Espanja ja Italia, joissa kokoomuksen kanssa samaan EPP-europarlamenttiryhmään kuuluvien puolueiden kannatus on 2010-luvulla suorastaan romahtanut. Käännös kohti konservatiivioikeistoa ei ole pysäyttänyt tätä kehitystä, vaan pikemminkin kiihdyttänyt sitä.
Lyöttäytyminen oikeistopopulismin kylkeen ja elementtien lainaaminen sen pelikirjasta on siis muualla Euroopassa tuonut joskus tuloksia, mutta ennen kaikkea katastrofeja. Kaikkein heikoimmaksi tulokset ovat jääneet, jos oikeistopopulisteilta on pyritty kannatuslaskun edessä vain lainaamaan ideoita, joiden on ajateltu olevan kansalaisten keskuudessa suosittuja. Sen seurauksena puolueen uskottavuus on usein mennyt ja maine on tahraantunut.
Katse omaan palloon
Eurooppalaisista esimerkeistä tai muiden suomalaisten puolueiden kannatusluvuista ei ole löydettävissä mitään maahanmuuttopoliittista ihmelääkettä kannatustason nousuun. Toistan tämän nyt vielä: ei ole mitään osoitusta siitä, että tiukempi maahanmuuttolinja nostaisi kokoomuksen kannatusta. Pikemminkin on olemassa dataa, joka puhuisi päinvastaisen analyysin puolesta, mutta myös näissä tulkinnoissa on oltava varovainen.
Kaikkein tärkeintä kokoomuksen kannalta olisi, että puolue lakkaisi puhumasta asioista sen kautta, mitä muut puolueet tekevät. Minkä tahansa poliittisen linjanvedon vaatiminen siksi, että joku muu puolue on niin tehnyt, jollekin muulle puolueelle se on tuonut kannatusta tai joku muu puolue on siitä samaa mieltä, on ylipäätään täysin väärä lähtökohta.
Jos puolueen linjaa haluaa muuttaa, olisi sitä vaativa argumentaatio (erityisesti oppositioasemassa) kyettävä tekemään ilman muiden puolueiden referointia, eli asia edellä. Muu vahvistaa mielikuvaa kokoomuksesta puolueena, jonka tekemistä ohjaa kansansuosion tavoittelu, ei halu rakentaa parempaa ja kaikille hyvää yhteiskuntaa.
Kokoomus ei ole minkään puolueen kevytversio, vaan satavuotias keskustaoikeistolainen kansanpuolue, jonka tavoite on johtaa tätä maata. Sellaisen puolueen ei tarvitse olla enemmän samaa mieltä kenenkään kanssa, vaan enemmän ja uskottavammin oikeassa.
Juho Mäki-Lohiluoma, OTM, työskentelee lakimiehenä yksityisellä sektorilla sekä sivutoimisesti asiantuntijana Ajatuspaja Toivolle ja WMCES-ajatushautomolle. Hän on aiemmin toiminut muun muassa opetusministerin erityisavustajana ja toimittajana. Mäki-Lohiluoma on 2. varapuheenjohtaja oikeistolaisten nuorisojärjestöjen globaalissa kattojärjestössä IYDU:ssa.
https://toivoajatuspaja.fi/markku-jokis ... -vaarassa/