Ilmestyskirjan soturi wrote:Naurattaa itäblokin maista tulevat rekkakuskit, joille on vaan löydettävä joku leima paperiin, tai ne ei suostu lähtemään. Ei meillä ole mitään leimasimia ollut käytössä vuosikymmeniin, mutta leima on jostain löydyttävä
Pitääkö olla vielä *pyöreä* leima vai kelpaako nykyään jo muunkin muotoiset?
Hätätilanteessa kaikki käy nykyään. Ovat vissiin huomanneet, että pitää joustaa jos haluaa päästä kotiin
Olen nähnyt kun sieviläisellä leimataan, jotta saadaan kuski lähtemään kotiinpäin
kuola valuen ja silmät kiiluen kohti uusia kalmoja.
Ilmestyskirjan soturi wrote:Naurattaa itäblokin maista tulevat rekkakuskit, joille on vaan löydettävä joku leima paperiin, tai ne ei suostu lähtemään. Ei meillä ole mitään leimasimia ollut käytössä vuosikymmeniin, mutta leima on jostain löydyttävä
Pitääkö olla vielä *pyöreä* leima vai kelpaako nykyään jo muunkin muotoiset?
Hätätilanteessa kaikki käy nykyään. Ovat vissiin huomanneet, että pitää joustaa jos haluaa päästä kotiin
Olen nähnyt kun sieviläisellä leimataan, jotta saadaan kuski lähtemään kotiinpäin
Päälle tuli vielä huutoa: "Stämppiä! Jumalauta siinä on sulle SIEVIstämppiä! Saatana!"
JJohannes wrote:Mulla on sinettileimasin omilla nimikirjaimilla (tai siis erään esi-isän nimikirjaimilla, jotka sattuivat olemaan samat). Oon kyllä vakavasti harkinnut, että jossain virallisessa yhteydessä kaivaisin sen ja sinettivahan esiin ja vaatisin saada laittaa asiakirjaan allekirjoituksen sijaan sinetin.
Sama täällä. Onhan tuolla aika räyhäkästä sinetöidä kirjekuoret kyllä.
Yks frendi lähetti mulle kirjekuoressa rahaa, kun se halus ostaa multa vanhoja apteekkikamoja, jotain antiikkisia lääkepulloja yms. Hitto että oli hienon näköinen kun oli sinettivahalla kiinni ja sinettileima siinä sitten. Hänellä kun on oikein sinettisormus. Kunnon old school- herrasmies ja viimeisen päälle kova sodomiitti, arvostan!
All the Drugs in this World won't save me from myself
Tuli mieleeni tässä edellinen leimauskokemus. Tästä on jo hyvä tovi aikaa. Oltiin vielä sillon vanhalla konttorilla hommissa ja meidän piti heittää joku vitun kaikki maailman kirjat kirjalähetys jonnekin Amazonin tuolle puolen menemään. Päädyttiin autolla syistä äx ja yy tohon Sturenkadun konttorille. Ite olin siinä vaiheessa iltapäivää jo aika hyvässä krapulan puolessa. En tiedä mikä siinä oli juttu, mutta jostain syystä se paketti piti leimata vanhanaikasella leimalla. Se postineiti kaivoi siinä kohtaa semmosen satavuotta sitten tehdyn näkösen varmaan puoli metrisen häkättimen ja kun se rusautti sillä sen leiman, niin kuulu niin valtava pamaus, että siinä pikkudarroissa mulla lorahti teelusikallinen paskaa housuun.
Yks elämäni häkellyttävämmistä tilanteista. Mentiin työvihollisen kanssa autoon ja oltiin molemmat ensimmäisiin valoihin saakka ihan hiljaa. Kollega avasi sitten meistä ensimmäisenä suunsa: "tytöltä pääsi aika kova paukku".
Naurattaa itäblokin maista tulevat rekkakuskit, joille on vaan löydettävä joku leima paperiin, tai ne ei suostu lähtemään. Ei meillä ole mitään leimasimia ollut käytössä vuosikymmeniin, mutta leima on jostain löydyttävä
Sama. Mulla on ollut pitkään tarkoitus hommata itelle joku aku ankka -leimasin näitä varten.
Firman leimasinta ei tarvi muulloin kuin just ulkomaisten kuskien kanssa, ja aina silloin se on jossain häviksissä.
Pääsin tänään leimaamaan asiapaperin kun jollekin latvialaiselle jorkille piti olla virallisen näköinen todiste, että saisi työpaikaltaan matkarahat kuitattua. Menin sitten toimiston vanhan patun luokse kysymään että miten helvetissä tällainen hoidetaan kun ei meillä ole mitään leimoja ollut varmaan 1960-luvun jälkeen. Patu nauroi ja kaivoi pöytänsä laatikosta hyvin virallisen oloisen kumileimasimen, jonka olivat kuulemma joskus ysärillä teettäneet juuri tällaisia tilanteita silmälläpitäen! Rustattiin sitten miehissä oikein hemmetin virallisen näköinen paperi ja juhlavasti lyötiin siihen sinänsä täysin yhdentekevä mutta oikein komea leima. Latvialainen oli tyytyväinen ja meillekin tuli hyvä mieli tällaisesta puuhastelusta.
