HS wrote:Ammattikoulutuksen uudistuksesta maalataan uhkakuvia –TEM: työtä palkatta seitsemänä päivänä viikossa jopa kolmen vuoden ajan
Ammattikoulutus siirtyy reformin myötä työpaikoille. Yrityksissä on vaihtelevat valmiudet uuteen.
Hallituksen historialliseksi mainostama ammattikoulutuksen uudistus siirtää opintoja ja myös niiden arviointia yhä enemmän työpaikoille.
Nyt ihmetellään, miten yrityksissä selvitään urakasta, jos eri-ikäisiä harjoittelijoita ja koulutussopimusoppilaita tulee vastedes ovista ja ikkunoista.
Nykyinen tutkintoon kuuluva työssäoppiminen on määrä korvata uudella koulutussopimuksella, jota on moitittu epämääräiseksi. Perinteisestä oppisopimuksesta se eroaa ainakin siten, ettei oppilas ole työsuhteessa eikä saa palkkaa.
Koulutusta ja työelämää lähentävää reformia sinänsä kannatetaan. Jo tehtyjen mittavien ammattikoulutuksen rahoitusleikkausten lisäksi kysymyksiä on herättänyt se, onko elinkeinoelämä valmis ottamaan vastaan kymmeniätuhansia opiskelijoita suorittamaan tutkinnon osia tai jopa koko kolmivuotista tutkintoa. Myös osaamisen näytöt tulisi antaa vain ”oikeissa töissä”. Näyttöjen määrä voi kasvaa satoihintuhansiin.
”Luulen, ettei kovinkaan monella meistä työnantajien edustajista ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, miten työpaikan ohjausrooli muuttuu, mitkä ovat reformin kustannusvaikutukset työpaikoilla ja ennen kaikkea miten varmistetaan laadukas oppiminen työpaikoilla”, tunnustaa henkilöstöjohtaja Antero Levänen HOK-Elannosta. Siellä työssäoppimisen koordinointi ja organisointi vievät jo nyt melkein yhden kokoaikaisen ihmisen työpanoksen.
Nykyisin työssäoppimista eli harjoittelua on vähintään 30 osaamispistettä yhteensä 180 pisteen tutkinnosta, mutta sen korvaavalle uudelle koulutussopimukselle ei ole lakiluonnoksessa määritelty vähimmäis- tai enimmäismäärää. Suuntaus on kuitenkin se, että työpaikalla opiskelu lisääntyy ja koulutussopimusta voisi seurata varsinainen oppisopimus.
Uusi ammattikoululaki on poliittisessa valmistelussa. Esitys pyritään antamaan eduskunnalle maaliskuussa. Voimaan laki tulisi vuonna 2018. Luonnos keräsi yli 200 lausuntoa, joissa työpaikkaopiskelun säädösten epämääräisyys sai kovaakin kritiikkiä.
Monet palkansaajien järjestötkin ovat huomauttaneet, että työnantajilta on unohdettu kysyä, ovatko ne valmiita isoon uudistukseen. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) havainnollistaa, että vastedes samalla työpaikalla tekisivät samankaltaisia työtehtäviä rinnakkain oppisopimusoppilaat, koulutussopimusopiskelijat ja työnantajan omat työntekijät. Heidän oikeutensa ja velvollisuutensa poikkeavat merkittävällä tavalla toisistaan.
Koulutussopimusopiskelija voisi tehdä palkatta työtä työnantajalle jopa kolmen vuoden ajan. Kun häntä eivät koskisi työaikalain säännökset, töitä voitaisiin teettää jopa seitsemänä päivänä viikossa ilman vastiketta eikä omille osa-aikatyöntekijöille tarvitsisi tarjota ensin töitä, TEM maalaa uhkakuvia.
Se ehdottaa, että koulutussopimuksen kestolle samalla työnantajalla pitäisi säätää esimerkiksi vuoden enimmäisraja. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK esittää, että yli puoli vuotta kestävä työssäoppimisjakso tulisi tehdä oppisopimussuhteisena.
Ylijohtaja Mika Tammilehto opetusministeriöstä sanoo, että uudistusta on nyt valmisteltu vuoden verran ja myös työelämän edustajia on kuultu. Hän lupaa, että säännöksiä vielä viilataan ja esimerkiksi juuri koulutussopimuksen kestoa mietitään.
Tammilehdon mukaan tässä taloustilanteessa ei ole odotettavissa, että yrityksissä olisi intressejä työpaikkaoppimisen räjähdysmäiseen lisäämiseen. Uusi lainsäädäntö luo kuitenkin mahdollisuudet siihen, että jokaisen opinnot henkilökohtaistetaan ja niitä suoritetaan tarpeen mukaan oppilaitoksissa tai työpaikoilla, Tammilehto sanoo.
SAK:n tuoreen luottamusmieskyselyn mukaan monilla työpaikoilla ollaan jo nyt melko tiukoilla työssäoppijoiden kanssa.
”Työpaikkaohjaajat kokevat tilanteen kuormittavaksi. He eivät saa työhön koulutusta eivätkä eri korvausta. Jotta oppiminen työpaikalla on laadukasta, pelisääntöjen pitää olla kunnossa”, sanoo koulutusasioiden päällikkö Mikko Koskinen SAK:sta.
Hälyttävä tieto kyselyssä oli Koskisen mukaan se, että lähes kolmannes kertoi työssäoppijoita käytetyn korvaavana työvoimana. ”Palkattoman työn teettäminen opiskelijoilla ei lisää työllisyyttä”, hän muistuttaa.
Paneelissa oli mukana yli 900 luottamusmiestä.
”Yritykset päättävät itse myös jatkossa, ottavatko opiskelijoita. Reformin tavoite on asiakaslähtöisyys, ja sen tulee toteutua myös työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa. Yritysten mahdollisuudet tarjota oppimismahdollisuuksia vaihtelevat”, muistuttaa asiantuntija Mirja Hannula Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK).
EK on ehdottanut vastuukouluttajamallia, jossa jokaisen opiskelijan kohdalla tulee sopia, onko vastuukouluttaja koulutuksen järjestäjän eli koulun vai työpaikan nimeämä henkilö.
Lainsäädännön tulee Hannulan mukaan mahdollistaa yrityksille maksettavat koulutuskorvaukset myös ei-työsopimussuhteisessa koulutussopimuksessa.
Samaa mieltä korvauksesta on johtaja Veli-Matti Lamppu Suomen Yrittäjistä (SY). Muuten Lamppu näkee uudessa lainsäädännössä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Se ei ole ihme: koulutussopimus on pitkälti SY:n ideoima.