Turun eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa kyti heppatyttöjen helvetti – hyväksikäytön uhreja voi olla kymmenittäin
Naantalilaisen hevostallin ränsistyneet puitteet ovat kätkeneet suojiinsa kymmenen vuoden ajan painajaisen, jonka toivoisi olevan unta. Turun Sanomien selvitysten mukaan eriasteisten seksuaalitekojen kohteiksi on joutunut tallin toiminta-aikana vähintään kymmeniä 12–20-vuotiaita tyttöjä. Tallinpitäjät ovat teettäneet kaiken aikaa tytöillä raskasta pakkotyötä ja vaatineet heitä näännyttämään ja lyömään hevosia. Lasten ja nuorten kokema jatkuva väkivallan uhka ja pelko ovat pitäneet tapahtumat piilossa. Toiminta Turun eläinsuojeluyhdistyksen omistamissa tiloissa on jatkunut näihin päiviin saakka. Tallinpitäjät ovat yhdistyksen aktiivijäseniä.
Rebekka Härkönen
Turun Sanomat
24.05. 21:15
Kymmenen vuotta sitten Naantalissa aloitti uusi pieni hevostalli, ja alueen heppatytöt olivat innoissaan. Moni vanhempi iloitsi tallin edullisista hinnoista, sillä hevoset ovat yksi kalleimmista lasten ja nuorten harrastuksista.
Paikka näytti ränsistyneeltä ja epäsiistiltä, mutta luottamusta lisäsi se, että kiinteistön omistaa Turun eläinsuojeluyhdistys (Tesy).
Omistajapariskunta on tehnyt pitkään yhteistyötä Tesyn kanssa ja ollut viime vuodet mukana aktiivisesti yhdistyksen toiminnassa. Toinen heistä on yhdistyksen johtokunnan jäsen. SR Talliin on sijoitettu vuosien varrella myös eläinsuojelun kautta tulleita eläimiä.
Turun Sanomien selvitysten mukaan vaatimattomien kulissien suojiin kasvoi pian järjestelmällinen toimintamalli, jossa kaltoinkohtelun uhreiksi on joutunut kymmenen vuoden aikana suuri joukko lapsia, nuoria ja eläimiä.
Lounais-Suomen poliisi vahvistaa, että SR Talliin liittyen on tehty tähän mennessä kolme rikosilmoitusta. TS:n tietojen mukaan rikosilmoituksia on tehty neljä, eikä tuorein niistä ole vielä vain kirjaantunut poliisin järjestelmään.
Todellisten uhrien määrä pelkästään eriasteisten seksuaalitekojen osalta on TS:n tietojen perusteella ainakin kymmeniä.
Lehden selvitysten mukaan toiminta on voinut jatkua näin pitkään, koska pariskunta on onnistunut pelottelemaan tytöt ja heidän läheisensä hiljaisiksi. Osa uhkauksista on kohdistunut lasten ja nuorten sekä heidän lähipiirinsä henkeen ja terveyteen. Myös uhrien omaisuutta on lehden keräämien tietojen mukaan vahingoitettu.
Uhkauksissa tallinpitäjät ovat korostaneet järjestelmällisesti asemaansa virallisessa eläinsuojelussa ja yhteistyötään poliisin kanssa. Mies on esimerkiksi kertonut vallastaan päättää eläinten haltuunotoista ja siitä, määrätäänkö tytöt eläintenpitokieltoon. Mies on alleviivannut lapsille sitä, että poliisi on hänen puolellaan.
Uhrien suojelemiseksi toimitus ei kerro yksityiskohtia henkilöistä tai tapahtumista.
SR Tallin ilmapiiri poikkesi alusta lähtien muista vastaavista pientalleista.
Talli on edelleen toiminnassa ja sitä vetää 1970-luvulla syntynyt pariskunta. Virallisesti yritys on rekisteröity naisen nimiin, mutta käytännössä päätösvaltaa käyttää ainakin yhtä paljon pariskunnan miesosapuoli.
Pari asuu perheineen aivan tallin vieressä.
Tallinpitäjät vetivät hevosharrastuksen pariin tulleet tytöt mukaan yhteisöön, mikä oli monesta tytöstä aluksi mukavaa. Pian lapset ja nuoret kuitenkin huomasivat, että harrastuksen jatkaminen edellytti omistajien yletöntä miellyttämistä.
Omistajapari tulkitsi hyvin nuortenkin tyttöjen puheet herkästi kritiikiksi, joten epäkohdista oli vaikea kertoa heille. Arvostelu ja vastaan sanominen olivat kiellettyjä. Epäsuosioon joutuminen tarkoitti porttikieltoa.
Tallinpitäjille lasten ja nuorten eläinrakkaus oli vallankäytön työväline. He antoivat esimerkiksi ymmärtää, että tytön hoitohevonen lopetettaisiin tai se jäisi ainakin ilman asiallista hoivaa, jos tyttö lähtisi tallilta.
TS:n selvitysten perusteella pariskunta toimi yhteisymmärryksessä.
Pariskunta rakensi lapsista ja nuorista ympärilleen sisäpiirin, loput heppatytöt jäivät ulkokehälle. Sisäpiiriinsä pari poimi 2-4 tyttöä kerrallaan.
Suosikkiasema takasi etuoikeuksia, kuten kahvihetket omistajien luona ja kutsut yökylään tai perheen reissuille. Pari hankki alaikäisille suosikeilleen myös tupakkaa ja alkoholia.
Imartelevinta tytöille olivat kuitenkin huomio ja kehut esimerkiksi hevosten käsittelyyn liittyvistä taidoista. Äkisti tyttöä kohdeltiin kuin aikuista, hänelle annettiin vastuuta ja häneen luotettiin. Ironista kyllä, mutta käytännössä tyttö sai nyt tehdä sitä, mistä hän tai hänen vanhempansa olivat yritykselle maksaneet.
Suosio ailahteli jatkuvasti ja riippui siitä, miten paljon tytöstä oli hyötyä ja mihin kaikkeen hän oli valmis myöntymään.
Pariskunnan tyttöjen väliin rakentama kilpailuasetelma oli kilpi epäasialliselle toiminnalle, sillä vain harvat tytöt halusivat uskoutua muille kokemuksistaan. Aikuisten toimintamalli oli myös saada lapset jatkuvasti riitoihin keskenään.
Käytännössä yksittäisen tytön tai edes pienen tyttöporukan oli mahdotonta luoda kokonaiskuvaa tallinpitäjien toiminnan laajuudesta, järjestelmällisyydestä tai todellisesta luonteesta.
Silmiinpistävää oli toiminnan kaavamaisuus: eri tyttöihin täysin eri aikoina kohdistuneet yksittäiset teot olivat lähes identtisiä.
Epäasiallisen käytöksen kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten todellista määrää on vaikea arvioida, sillä tyttöjen vaihtuvuus tallilla oli nopeaa. Varovaistenkin arvioiden mukaan potentiaalisia uhreja kävi tallilla kymmenen vuoden aikana vähintään 100–200.
Tallipitäjien suosikkitytöt vaihtuivat jatkuvasti. Suosion tavoittelusta ja epäsuosioon joutumisen pelosta tuli lapsille ja nuorille jokapäiväistä veitsenterällä kävelyä.
Normaalisti hevosharrastukseen kuuluu omasta hoitohevosesta huolehtiminen ratsastuksen yhteydessä. Omistajat vaativat tyttöjä huolehtimaan myös muista hevosista, korjaamaan tallia ja hevosten ulkoilualueita.
Vaatimukset oli muotoiltu pyynnöiksi, mutta käytännössä tytöt eivät voineet kieltäytyä. Kaiken aikaa taustalla kiristysruuvina toimi harrastuksen jatkuminen ja huoli eläinten kohtalosta.
Kun tytöt suostuivat yhteen hommaan, seurasi toinen tehtävä. Piti osallistua säännöllisesti tallivuoroihin, lähteä paahteiselle heinäpellolle koko päiväksi, huolehtia tallinpitäjien pieneläimistä ja hoitaa heidän kotitalousaskareitaan.
Vaatimukset kohdistuivat kaikkiin tallityttöihin, mutta kovimpaan prässiin joutuivat usein suosikit.
TS:n selvitysten perusteella 12-20-vuotiailla heppatytöillä teetetty työ oli käytännössä järjestelmällistä pakkotyötä. Voidaan jopa sanoa, että talli on koko toiminta-aikansa pyörinyt hyvin suurelta osin lapsityövoimalla ja nuorten vapaaehtoisvoimin.
Työt olivat raskaita, esimerkiksi kymmenien kilojen lantakärryjen rahtaamista, ja tallinpitäjät edellyttivät niitä kaikkein nuorimmiltakin. Useimmilla tytöillä ei ollut riittävää elämänkokemusta ymmärtää, missä kulkee kohtuullisuuden raja. Loput eivät uskaltaneet kieltäytyä.
Moni vanhempi ihmetteli sitä, ettei lapsella jäänyt aikaa enää muille harrastuksille, ystäville, perheelle tai läksyille. Tallielämä syrjäytti kaiken muun lapsen tai nuoren elämässä.
Vanhemmilla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan tallityön määrästä tai siitä, ettei lasten toimintaa suurten eläinten kanssa valvonut kukaan aikuinen. Kuin ihmeen kaupalla lapsille tai hevosille ei tiettävästi ole tapahtunut vakavia tapaturmia SR Tallilla.
Nopeasti kuvaan astuivat epäasialliset seksuaaliset puheet ja pyynnöt. Pariskunnan nuorimmat uhrit olivat TS:n selvitysten mukaan vasta 12-vuotiaita.
Mies saattoi kommentoida lapsen vartaloa ja sen kehitystä, kertoa rivoja vitsejä, nimitellä asiattomasti, halata äkkiarvaamatta tai pyytää syliinsä istumaan. Alaikäiset tytöt kuulivat isänsä ikäiseltä mieheltä kommentteja kasvaneista rinnoistaan tai takapuolestaan sekä uteluja poikaystävästä. Monille pari kertoi suoraan, että miehen tavoitteena oli seksi tytön kanssa.
Samat kokemukset toistuivat vuosien aikana kerta toisensa jälkeen samalle tytölle ja toiselle tytölle samaan aikaan. Yhä uusille tytöille. Yksin ollessa, muiden nähden ja miehen puolison sekä lasten läsnä ollessa. Uudestaan ja uudestaan.
Pariskunta puheli sisäpiiriläisille avoimesti naisen miehelle antamasta luvasta koskea tiettyyn tyttöön. Eri tytöt joutuivat kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan, miten heidän kehoistaan oli päätetty kuin kakun jakamisesta.
TS:n selvitysten perusteella häirintä ja seksuaalinen manipulointi kohdistuivat pääosin niihin tyttöihin, jotka viettivät tallilla aikaa ilman vanhempiaan. Vakavimpien tekojen kohteiksi joutuivat sisäpiirin tytöt.
Osa seksuaalitekojen uhreista oli reilusti alle 16-vuotiaita. Puheet johtivat lukuisten tyttöjen kohdalla tekoihin. Kohta miehen käsi hipaisi sisäreittä, läpsi pakaroille, puristi rinnoista tai mies suuteli tyttöä suulle.
Vaikka hämmentyneet ja ahdistuneet tytöt saattoivat tietää miehen samanaikaisesta kiinnostuksesta muihin tyttöihin, osalla oli jopa tunteita miestä kohtaan. Aikuisille kyse oli valtapelistä, jossa tunne-elämältään keskeneräisten tyttöjen epävarmuutta ja ihastumista käytettiin hyväksi.
Nainen kannusti lukuisia kertoja eri tyttöjä, myös alaikäisiä ja suojaikärajaa nuorempia, seksuaaliseen kanssakäymiseen miehensä kanssa. Hän kuvaili miehen kiinnostusta ja sänkyyn pääsemistä suureksi kunniaksi ja arvonosoitukseksi, kuin lottovoitoksi tytölle.
TS:n tietojen mukaan osa alaikäisiin kohdistuneista teoista täyttää lain määrittelemät kriteerit lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Valitettavasti tarina ei pääty tähän.
SR Tallille tullessaan suurimmalla osalla heppatytöistä ei ollut juurikaan osaamista tai tietämystä hevosista. Aikuiset esiintyivät ylivertaisina ja olettivat tyttöjen kunnioittavan näkemyksiään.
Epäkohdat olivat silmiinpistäviä. Hevosten ulkoilualueet olivat usein huonokuntoisia. Eläinten kulkureiteillä oli terävää romua. Ensimmäiset vuodet omistajat tupakoivat sisällä tallissa, myös lasten läsnä ollessa.
Heinä oli huonolaatuista, sitä säännösteltiin, samoin kuin kuivikkeita, ja rehua eläimet saivat, jos saivat. Myös varusteet olivat puutteellisia, eivätkä eläimet vaikuttaneet terveiltä.
Kun tytöt kertoivat epäilevänsä, että hevonen on sairas, omistajat kuittasivat heidän mielipiteensä tietämättömyytenä.
Vuosien varrella tallinomistajien yhteistyö Turun eläinsuojeluyhdistyksen kanssa vahvistui. Pariskunta on vastannut viimeisen kahden vuoden ajan Tesyn eläintenpelastusautosta.
Näin näkyvä kytkös Tesyyn sai monet nuoret pitämään järjenvastaisena ajatuksena sitä, että eläinsuojeluyhdistyksen omistamalla tilalla voisi tapahtua eläimiin kohdistuvia laiminlyöntejä tai kaltoinkohtelua. Väärältäkin tuntuvan toiminnan täytyi siis olla oikein.
Tytöt uskoivat, ettei homehtunut heinä sairastuta hevosia. He uskoivat, että osalla hevosista yskä oli parantumatonta. He tottelivat määräyksiä hevosten ravinnon säännöstelystä.
Omistajien mielestä jalkojaan arasteleva tai selkäänsä notkistava eläin vain temppuili, vaikka todellisuudessa kavioissa oli märkivä tulehdus ja hevosen selkä oli kipeä.
Koko tallin toiminnan ajan tytöt ovat harrastusmaksujensa lisäksi kustantaneet vapaaehtoisesti eläinten varusteita, ruokia ja lääkinnällisiä toimenpiteitä ja tarvikkeita, jotta eläimet eivät kärsisi omistajiensa piittaamattomuudesta.
Tallinpitäjät opettivat lapsille ja nuorille, että entisessä elämässään traumatisoituneiden eläinten kunnioitus on ansaittava. Mies näytti mallia, miten nujertaa hevonen väkivallalla. Kun omistajat käskivät lapsia lyömään hankalia eläimiä kaikella käsiinsä osuvalla, tytöt tottelivat, vaikka jälkikäteen itkivät salaa ahdistustaan.
Moni asia tuntui väärältä, mutta mitä lapsi ja nuori hevosista tiesi. Vastaan sanominen olisi tarkoittanut lähtöpasseja, eivätkä tytöt halunneet ottaa riskiä epäsuosioon joutumisesta. Heille oli tehty selväksi, että vaaraan joutuisivat he itse, kaikki heidän läheisensä ja eläimet, joita he omistivat sekä myös tallille jäävät hevoset.
Mies ylpeili usein tytöille nuoruusaikaisilla rikoksillaan ja valmiudellaan kostaa vihamiehilleen verisesti. Tytöt olivat omin korvin kuulleet, miten perusteellisesti pariskunta uhkaili, mustamaalasi ja nöyryytti tallilta jo lähteneitä lapsia ja nuoria.
Tytöt tiesivät, että porttikielto tarkoitti tallin muiden heppatyttöjen vihaamaksi joutumista. Omistajat kielsivät tyttöjä olemasta missään tekemisissä epäsuosioon joutuneiden kanssa.
TS:n selvitysten mukaan tallinpitäjät myivät alusta alkaen ratsastettavaksi myös liian nuoria tai huonokuntoisia eläimiä. Hevosten ja ponien käyttö oli ajoittain eläimille kohtuuttoman raskasta.
Eläinten ruuan säännöstely on pahentunut rajusti viimeisen puolentoista vuoden aikana. Nykyisin moni tallin hevosista näyttää rähjäiseltä, vakavasti aliravitulta ja sairaalta.
TS:n selvitysten mukaan pari on velkaantunut kovaa vauhtia vuoden 2018 aikana ja sen jälkeen. Tämä on näkynyt myös tallityttöjen suuntaan. Maksut on vaadittu viime aikoina käteisenä.
Viime aikoina omistajat ovat vaatineet tyttöjä osallistumaan yrityksen muihinkin kuluihin, esimerkiksi sähkölaskuihin. Kiristysruuvina on näihin päiviin saakka ollut hevosten hyvinvointi.
