YLEn tulevaisuus

[Kyy povellasi]

Ylellä ihan hyvä kolumni aiheesta journalismin nykytila Suomessa:

https://yle.fi/uutiset/3-11782511

Tämä oli hyvä kyllä

[Hardcore-Mummo]

Tätä Kansalaisaloitetta ei tainnut olla vielä täällä?

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8023

Aloitteen sisältö
Sananvapauden takaamiseksi Yleisradion tekstimuotoinen verkkouutisointi on turvattava nykyisessä laajuudessaan lakimuutoksen avulla. Esitämme, että

a) Yleisradion tekstimuotoinen journalistinen verkkosisältö määritellään Ylen merkittäväksi uudeksi palveluksi,

b) Yleisradiolain 7 §:ää täydennetään tällä lisäyksellä, ja

c) asia saatetaan Yleisradiolain 6 a §:n mukaisesti ennakkoarviointimenettelyn kohteeksi, minkä yhteydessä suoritetaan myös riippumattoman ulkopuolisen tahon toteuttama uuden palvelun markkinavaikutuksen arviointi.

[kiimainen dinosaur]

Kiitto

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Tekstisisältöjen rajoittaminen ei välttämättä ole negatiivinen juttu Ylelle, sillä lakimuutoksen jälkeenkin sille jää ylivoimaisesti parhaat resurssit journalismin tekemiseen. Ne vain pitää suunnata uudelleen ja toisaalta hyödyntää paremmin talon monikanavaisuutta. Nykyinen Yle yrittää olla BBC, mutta tuollainen kaikkien alojen laadukkaan julkisrahoitteisen tuotannon konsepti on omasta mielestäni liian dominoiva näin pienelle markkina-alueelle, ja näyttää myös olevan mahdoton suhteessa käytössä oleviin resursseihin, kun katsoo tuotetun sisällön tasoa. Tuleva Yle on kuin SVT, vaikka rehellisesti sanottuna länsinaapurin verrokin journalistiseen tasoon on Ylellä vielä aika hemmetisti matkaa.

Elikkäs klikkiotsikkojen sorvaamisesta, viraalikisailusta ja Guardian-käännösten tekemisestä vapautuneet toimituksellisetresurssit ohjataan jatkossa tutkivaan journalismiin ja vaikka ulkomaankirjeenvaihtajien verkoston laajentamiseen. Tuloksena syntyy syvällisempää ja harkiten toimitettua sisältöä, jota tullaan ihmettelemään oikein ajan kanssa kauempaakin. Tuo on positiivinen kulma. Vaihtoehto on sitten sellainen, että vapautuneille toimitusresursseille annetaan kenkää, jolloin voidaan säästää budjetissa, mikä sopii varmasti Ylen johtopaikoilla olevien tyyppien ajatusmaailmaan.

[natsitohtori]

Tekstisisältöjen rajoittaminen ei välttämättä ole negatiivinen juttu Ylelle, sillä lakimuutoksen jälkeenkin sille jää ylivoimaisesti parhaat resurssit journalismin tekemiseen. Ne vain pitää suunnata uudelleen ja toisaalta hyödyntää paremmin talon monikanavaisuutta. Nykyinen Yle yrittää olla BBC, mutta tuollainen kaikkien alojen laadukkaan julkisrahoitteisen tuotannon konsepti on omasta mielestäni liian dominoiva näin pienelle markkina-alueelle, ja näyttää myös olevan mahdoton suhteessa käytössä oleviin resursseihin, kun katsoo tuotetun sisällön tasoa. Tuleva Yle on kuin SVT, vaikka rehellisesti sanottuna länsinaapurin verrokin journalistiseen tasoon on Ylellä vielä aika hemmetisti matkaa.

Elikkäs klikkiotsikkojen sorvaamisesta, viraalikisailusta ja Guardian-käännösten tekemisestä vapautuneet toimituksellisetresurssit ohjataan jatkossa tutkivaan journalismiin ja vaikka ulkomaankirjeenvaihtajien verkoston laajentamiseen. Tuloksena syntyy syvällisempää ja harkiten toimitettua sisältöä, jota tullaan ihmettelemään oikein ajan kanssa kauempaakin. Tuo on positiivinen kulma. Vaihtoehto on sitten sellainen, että vapautuneille toimitusresursseille annetaan kenkää, jolloin voidaan säästää budjetissa, mikä sopii varmasti Ylen johtopaikoilla olevien tyyppien ajatusmaailmaan.

Mutta ehtiikö siinä palmupuiden alla enää seurata uutisia, kun on kaikenlaista muutakin.

[Hyödytön idiootti]

Ylen uusi Kulttuuricocktail Live haluaa olla kulttuuriohjelma kaikille ja kaikissa medioissa, mutta onko se mahdollista?
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007840899.html

MINUUTIN kohdalla se alkaa.

”Me halutaan sut mukaan. Me halutaan, että sinä kerrot, mikä lasten kulttuurihahmo olisi hyvä esikuva lapselle”, sanoo uuden Kulttuuricocktail Live -ohjelman juontaja Iida Rauhalammi ruudun läpi katsojille ohjelman ensimmäisessä jaksossa.

Olen juuri lösähtänyt sohvalle ja haluaisin vain kuunnella, onko studiovierailla, kuvittaja Ilja Karsikkaalla ja kasvatustieteiden tohtori Jaana Pesosella, uutta sanottavaa lastenkirjojen sukupuolirooleista. Aihe ei ole kovin tuore tai omaperäinen vaikka tärkeä toki.

Kuunteleminen ja katseleminen ei nyt kuitenkaan riitä. Minun pitäisi kuulemma ”äkkiä tehdä omat Yle-tunnukset” ja osallistua sitten chattiin, neuvoo Rauhalammin juontajakollega Paavo Häikiö.

ENSIMMÄISTEN jaksojen perusteella Kulttuuricocktail Live on muodoltaan aikamoinen sekametelisoppa. Perinteisestä keskusteluohjelmasta on otettu mukaan studio ja sohvat, joilla juontajat vieraineen juttelevat, sekä teemaa taustoittavat insertit.

Pelkän keskustelun voimaan ei kuitenkaan taideta luottaa, sillä tämän tästä Rauhalammi ja Häikiö keskeyttävät vieraansa ja alkavat lukea katsojien chattiin lähettämiä kommentteja, jotka ovat jo aiemmin pompanneet tekstilaatikkoina tv-ruutuun.

Erikoista on myös se, että puolen tunnin jälkeen suora lähetys siirtyy televisiokanavalta Yle Areenan puolelle, jossa se jatkuu toiset 30 minuuttia. Paikalla ovat edelleen illan vieraat, mutta katsojat otetaan chatin kautta vielä enemmän mukaan keskusteluun.

En taida olla kohderyhmää, koska median vaihtaminen tuntuu aivan liian vaivalloiselta, ja jälkimmäinen puolituntinen jää minulta näkemättä. Sen sijaan soitan myöhemmin Yleisradioon ja kysyn, mistä oikein on kyse.

KULTTUURICOCKTAIL LIVEN tuottajan Pekka Toikan mukaan keskiviikkoisin nähtävä puolituntinen suora lähetys televisiossa on vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta. ”Pakettiin” kuuluvat lisäksi televisio-ohjelman livejatkot Areenassa, verkkotoimituksen tuottamat artikkelit netissä sekä toimittaja Tuomas Karemon joka maanantainen podcast.

”Tällä kokonaisuudella haemme laajaa yleisöä. Ajattelemme, että jos haluamme tehdä vaikuttavaa journalismia, yksi alusta ei siihen riitä. Eri alustoilla tavoitamme eri yleisöt ja teemme asiaa vähän isommaksi”, Toikka kertoo.

Toikka ottaa esimerkiksi tavan, jolla ohjelmassa käsiteltiin törkyhuumoria pari viikkoa sitten. Se aloitettiin toimittaja Jantso Jokelinin ohjelman nettisivuille kirjoittamalla artikkelilla, joka käsitteli 1990-luvulla ilmestynyttä Myrkky-julkaisua ja aikuiseksi kasvamista.

Keskiviikon livelähetyksessä huumori-aiheesta jatkoivat juontajien johdolla Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi sekä kirjailija Rosa Meriläinen. Lisäksi esimerkiksi toimittaja Laura Friman kirjoitti nettikolumnissaan elokuvan ja televisiosarjojen törkeistä miehistä.

Toikan mukaan juontajat eivät kehota katsojia chattailemaan muuten vaan. Chatin vahva läsnäolo perustuu tutkimuksiin, joita tehtiin ohjelmaa suunnitellessa.

”Selvisi, että ihmiset kaipaavat apua maailman ymmärtämiseen, jonkinlaista luotettavaa kumppania, jonka kanssa sitä pohtia. Chatissä katsojilla on tavallaan vierellään oma porukka, jonka kanssa voi jatkaa keskustelua”, hän kertoo.

TÄHÄN mennessä Kulttuuricocktail Livessä on ehditty lastenkirjallisuuden sukupuoliroolien ja törkyhuumorin lisäksi muun muassa pohtia koronaepidemian vaikutusta kulttuurin, uushenkisyyttä sekä rakkauslauluja.

Aiheiden kirjo on siis laaja, ja välillä turhankin sattumanvarainen. Kukin jakso nimittäin rakennetaan yhden teeman ympärille eikä ohjelmassa luoda ajankohtaista kattausta viikon kulttuuriaiheista.

Se johtuu Toikan mukaan siitä, että esimerkiksi rahanjakouutiset ja ministerihaastattelut jätetään Yleisradiossa naapuritoimituksen eli uutis- ja ajankohtaisväen tehtäväksi.

”Me katsomme kulttuuria laajasti, emme rajaa sitä korkeakulttuuriin tai mihinkään muuhunkaan kapeaan sektoriin. Kulttuuria on monessa paikassa meidän jokaisen elämässä, ja sana pitää sisällään monia asioita”, Toikka sanoo.

”Katsomme, mitä ajassa tapahtuu ja nostamme joko kulttuuriaiheita tai aiheita kulttuurikulmalla.”

Ohjelman käsikirjoittaja-juontajat Häikiö ja Rauhalammi kertoivat muutama viikko sitten Radio Suomen haastattelussa, että he tekevät ohjelmaa pikemminkin kulttuuriallergikoille kuin kulttuurisnobeille.

Mutta onko mahdollista tehdä koko kansaa kiinnostavaa kulttuuriohjelmaa? Ja mitä seuraa siitä, jos kulttuuriohjelman tekijätkin välttelevät kulttuuri-sanan käyttöä?

KEPEÄN ja painavan välillä Kulttuuricocktail Liven jaksoissa on tasapainoiltu vaihtelevasti. Ystävänpäivän rakkauslauluteema ei yllättänyt, vaikka studioon kutsutun laulajan Jesse Markinin karisma lämmittikin. Keskustelu tuntui jäävän harmittavasti kesken myös uushenkisyyttä käsittelevässä jaksossa, jossa studioon kutsuttu taiteilija Iida Nissinen joutui kommentoimaan katsojien chattiviestejä, vaikka paljon kiinnostavampaa olisi ollut kuulla, miten hän magiaa harjoittaa.

Lastenkirjajakson yllättävintä – ja samalla kyseenalaisinta antia – olivat lastenpsykiatri Jari Sinkkosen ajatukset. Tuntui hassulta, että studion livelähetyksessä lasten sukupuolirooleista ja muunsukupuolisista lapsista puhuttiin hyvinkin edistykselliseen sävyyn, mutta insertissä Sinkkonen määritteli Peppi Pitkätossun syvästi onnettomaksi, vanhempiensa hylkäämäksi hahmoksi ja kertoi, ettei ymmärrä lainkaan sukupuolineutraaliuden käsitettä.

SEN SIJAAN viime viikon cancel-kulttuuria ja tiedostamista käsittelevässä jaksossa kaikki osui kohdalleen. Aina luontevat juontajat osasivat kysyä oikeita kysymyksiä, ja haastateltaviksi pyydetyt kulttuurisensitiivisen nuorisotyön asiantuntija ja woke-persoona Sophia Wekesa sekä dramaturgian opiskelija Liila Jokelin puhuivat poikkeuksellisen viisaasti ja selkeästi asioista ja termeistä, jotka ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Wekesa jaksoi selittää, miten eri ihmisten kokemukset todellisuudesta ovat erilaisia ja miten toinen ihminen ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Woke-kulttuuri onkin hänen mukaansa syntynyt sellaisten ihmisten tarpeesta, jotka kokevat paljon toiseutta maailmassa, kuuluvat johonkin vähemmistöön ja joutuvat syrjityksi.

Teatterikorkeakoulussa viidettä vuotta opiskeleva Jokelin puolestaan rohkeasti avasi koulussaan käytyä Shakespeare-kohua, vaikka näki, ettei se välttämättä ollut hänelle ihan helppoa.

”Meidän pitää keskustella ja rakentaa siltoja, koska me kaikki varmasti haluamme monipuolisemman, tasavertaisemman ja solidaarisemman maailman”, Jokelin totesi.

Kunnes melkein kesken lauseen juontaja Häikiö keskeytti Jokelinin, kertoi kanavan lähetysajan päättyvän ja kehotti katsojia tulemaan Areenaan.

Harmi. Tätä olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Tällä viikollahan aiheena oli meemit. Täähän sopisi Maikkarin ohjelmistoon.

Ivan Puopolo teki parempaa kulttuuriohjelmaa!

[Moraalinen kompassi]

Toi Häikiö oli aiemmin Radio Suomessa ja vihasin sitä jo silloin. Vaikka eihän se toimittajan vika ole jos ylemmillä tahoilla päätetään vähän kuivakka ja asiaohjelmiakin sisältävä kanava muuttaa pienin askelin joksikin perkeleen julkisrahoitteiseksi radio novaksi.

[valtion virallinen tili]

Kulttuuri cocktailin artikkeleista oon kyllä tykännyt.

[Penis origamissa epäonnistuminen]

tost kulttuuricocktail livestä: en tiiä, että miks katsojan älykkyyden, kiinnostuksen ja keskittymiskyvyn halveksuminen näyttää olevan hyvänä pidetty lähestymistapa vaikka ny sit "kulttuuri-ilmiöihin" MILTEI AINA

oonko joku täysin dinosaurus setämiestätinainen, vai miksi tuntuu, että semmone lähtökohta kulttuurikeskuteluohjelmalle vois olla iha hyvä, että juontajat omais jonkinlaista yleissivistystä ja vieraaksi kutsutut sais kertoo sit tietämyksestää tai kiinnostuksestaa rauhassa ilman mitää vitun katsojien tsätkommenttien lukuvelvollisuuksia tai tarinoinnin heti keskeyttäviä hauskoja inserttejä.

se perttu häkkisen ohjelma radion puolella oli oikeastaan ainoa ylellä, missä joku tällainen on toteutunut, vaikka siinäkin häkkisen maneerit välillä vahvasti ärsyttikin

[saastainen hymyilijä]

Toi Häikiö oli aiemmin Radio Suomessa ja vihasin sitä jo silloin. Vaikka eihän se toimittajan vika ole jos ylemmillä tahoilla päätetään vähän kuivakka ja asiaohjelmiakin sisältävä kanava muuttaa pienin askelin joksikin perkeleen julkisrahoitteiseksi radio novaksi.

hemmetin yle-paavo

[kiimainen dinosaur]

Tahdon Valopilkun alkuperäisessä muodossaan ja alkuperäisillä tekijöillä takaisin asap!

[Jesse Python]

Tahdon Valopilkun alkuperäisessä muodossaan ja alkuperäisillä tekijöillä takaisin asap!

Jop emmä kyllä mitään toimittamatonta jaarittelua jaksa kuunnella.

[Jesse Python]

Toi Häikiö oli aiemmin Radio Suomessa ja vihasin sitä jo silloin. Vaikka eihän se toimittajan vika ole jos ylemmillä tahoilla päätetään vähän kuivakka ja asiaohjelmiakin sisältävä kanava muuttaa pienin askelin joksikin perkeleen julkisrahoitteiseksi radio novaksi.

Jep. Puhe pilattiin jo. Seuraavaksi Ylen Ykkönen.

[Dame Cressida Dick]

tost kulttuuricocktail livestä: en tiiä, että miks katsojan älykkyyden, kiinnostuksen ja keskittymiskyvyn halveksuminen näyttää olevan hyvänä pidetty lähestymistapa vaikka ny sit "kulttuuri-ilmiöihin" MILTEI AINA

oonko joku täysin dinosaurus setämiestätinainen, vai miksi tuntuu, että semmone lähtökohta kulttuurikeskuteluohjelmalle vois olla iha hyvä, että juontajat omais jonkinlaista yleissivistystä ja vieraaksi kutsutut sais kertoo sit tietämyksestää tai kiinnostuksestaa rauhassa ilman mitää vitun katsojien tsätkommenttien lukuvelvollisuuksia tai tarinoinnin heti keskeyttäviä hauskoja inserttejä.

se perttu häkkisen ohjelma radion puolella oli oikeastaan ainoa ylellä, missä joku tällainen on toteutunut, vaikka siinäkin häkkisen maneerit välillä vahvasti ärsyttikin

Kulttuuriykkönen (taso vaihtelee), Kalle Haatanen, Juuso Pekkinen, historiasarjat, Tiedeykkönen...

[Dame Cressida Dick]

Toi Häikiö oli aiemmin Radio Suomessa ja vihasin sitä jo silloin. Vaikka eihän se toimittajan vika ole jos ylemmillä tahoilla päätetään vähän kuivakka ja asiaohjelmiakin sisältävä kanava muuttaa pienin askelin joksikin perkeleen julkisrahoitteiseksi radio novaksi.

Jep. Puhe pilattiin jo. Seuraavaksi Ylen Ykkönen.

Ruostetta ja timantteja vienyt maun koko kanavasta.