Tarinoita isovanhemmista ym. vanhoista jutuista II

[Elää ja kuolla housuissa]

Isosisoisä teki silleen, että meni naimisiin ja teki lapsen, josta tuli minun ukkini. Sitten teki vielä silleen, että pamautti myös vaimonsa siskon paksuksi, mistä tuli ukille brother from another mother. Häntä-Heikiksi on suvussa kutsuttu, kun nimensä oli Heikki.

Mutsin puolen pappa oli joskus 60-luvulla parhaat toverit naapurin isännän kanssa. Tuotu kuulemma kottikärryillä joskus kotiin naapurista ryyppäämästä, ponua keitelleet jne. kovaa tykittelyä. Sitten tuli joku triviaali kiista tyyliin jostain peltojen rajaojan syvyydestä ja eivät sen jälkeen ole olleet puheväleissä about 50 vuoteen.

Mopopojat kävivät pöllimässä bensaa papan traktoritallista, mikä pappaa vitutti. Osti sitten lisää bensakanistereita ja heitti sekaan sokeria. Loppui ilmeisesti siihen bensan vohkiminen.

Mummo kertoi, että niillä oli Nurmeksessa kissa, joka sai vapaasti toimitella kissa-bisneksiä pihapiirissä ja lähimetsissä. Jonkun metsäreissun jälkeen oli tullut ihan kasuaalisti pihaan teeri suussa. Saman mummon isä kuoli perunakellarin oven avatessaan, kun neuvostopartisaanit olivat asentaneet siihen miinan. Pian tämän jälkeen mummo jäi siskonsa kanssa täysorvoiksi 14-vuoden iässä, kun äitinsä kuoli johonkin tuberkuloosin tms.

[Sergio Pissahätä]

Upeita tarinoita! metsästäjäkisulle!

[chris barnesin isä]

Isoisoisän pysäytti pimeällä tiellä kauralyhteeksi pukeutunut henkilö, ilmeisesti pelottelutarkoituksessa. Ukko nappasi vyöltä puukon ja totesi että "kokeillaan näkyykö terä toiselta puolelta". Lyhteelle tuli kiire.

Samainen isoisoisä vietiin kotoa yhdeksänlapsisen perheen nenän edestä teloitettavaksi. Hänellä ei ollut mitään tekemistä punaisten kanssa. Kummasti oli ruumiiltä hävinnyt työllä ansaittu kultainen taskunauris.

[Rödis]

- isoukki koitti sodan aikana heittää matalalla lentänyttä venäläistä hävittäjää kirveellä. Lyhyeksi jäi, mutta naapureilla riitti puhuttavaa.
- mummun isosetä pani 16-vuotiaana naapurin vanhan piian paksuksi ja ainoa kunniallinen tapa hoitaa asia oli lähettää poika Amerikkaan.
- vaari toimi MTK:ssa jossain vaiheessa aktiivisesti ja joutui matkustelemaan aika lailla. Lapsille piti tietysti tuoda tuliaisia. Jossain vaiheessa lapset ja heidän kaverinsa huomasivat, että näitä kaikkia matkoilta tuotuja leluja myydään kirkonkylän Shellillä.

[Elää ja kuolla housuissa]

Hyvä topikki on tämä kyllä!

- isoukki koitti sodan aikana heittää matalalla lentänyttä venäläistä hävittäjää kirveellä.

Periksiantamattomuudesta

[Perse Naama]

Nosto!

[periaatteessa helppoa]

Iso isäni oli herkkä taiteilija sielu ja joutui neljäksi vuodeksi rintamalle. Ei toipunut siitä koskaan ja kykeni lähinnä juomaan viinaa ja siinä sivussa haaveili että rakentaisi saunan evakon vuokra tontilleen. Kasaili kiviäkin juovuspäissään perustuksiksi, mutta saunaa ei koskaan saanut. Ei myöskään rähjännyt koskaan kenellekään.

[periaatteessa helppoa]

Toinen isoisäni lähti kotoaan tukkitöihin 11 vuotiaana, päätyi kansakoulupohjalta virkamieheksi, omisti kaksi kettutarhaa ja saarenkin inarinjärveltä kunnes myi ja joi kaiken. Harrasti valokuvausta ja löysi meteoriitinkin. Oli suoran toiminnan mies ja rakensi pihalleen mökin joka oli tarkoitus viedä helikopterilla tuonne saareen. No semmoista kopteria ei koskaan löytynyt. Poltti myös ketunraatoja lämmityskattilassa ja koko tienoo haisi keskitysleiriltä.

[otsasuoni sykkii]

Isävainaa onnistu lapsena polttamaan mahansa uunin luukkuun. No mummonsa oli kansanlääkintään perehtynyt ja tekaisi sitten sianpaskasta sideharsoon kääreen siihen palovamman päälle. Jostain syystä palovamma parani.

Kyseisellä mummolla oli jotain noitavoimia. Se näki edeltä ihmisten kuolemat. Kerran oli illalla kattellut ikkunasta ulos ja sanonut että saattoväkeä menee naapuriin. Ei siellä kukaan muu mitään nähnyt. Sinä yönä naapuritalon isäntä kuoli. Mummo tiesi myös mistä kadonneet tavarat löytyy. Kerran oli lehmältä irronnut kello laitumella ollessa ja mummo sanoi kiikkustuolista tarkalleen mistä puskasta se löytyy.

Siikajoella lestadiolaisuudesta huolimatta kansanuskomukset ja - tavat oli osaltaan vielä tuolloin voimissaan. Trulleihin uskottiin ja uskomusta käytettiin hyväkseen. Kerran oli isävainaan perheen navettaan joku kateellinen naapuri tunkenut ja villellyt lehmien utareita teräaseella ja heittänyt jotain happoa lehmien kylkeen niin että karvat oli palaneet.

[otsasuoni sykkii]

Isävainaa synty vuonna 1923 ja lähti 12 vuotiaana kulkukauppiaaksi. Hommas jonkin salkullisen nappeja, lankoja, nailonsukkia yms. naisväen tavaraa ja kierteli sitten talosta taloon myyden emännille ja piioille tavaraa. Isäukkohan oli melko varhaiskypsä miehisen kehityksen suhteen ja kulkureissuilla sitten tuli kiksauttaneeksi useampaakin piikaa ja talon tyttöä jo ennen rippikouluikää.

18 vuotiaana isäukko meni sitten armeijaan ja puolen vuoden jälkeen lähetettiin rintamalle pikakiväärimiehenä. Lähtiessään tokaisi että palaa sitten hautajaisiinsa. Jonkin ajan kuluttua hommat muuttu taistelulähetin hommiksi ja ase konepistooliksi. Yhden kerran isäukko julistettiin sitten kadonneena kuolleeksi. Neukkujen hyökätessä rintama murtui ja taistelujen laannuttua isäukko ja taisteluparinsa huomasivat että olivat jääneet väärälle puolelle rintamaa. Miehet piilottelivat päivisin ja liikkuivat pääasiassa öisin yrittäen löytää reittiä omien luo. Ruokaa saivat ratsaamalla kaatuneita venäläisiä. Näiltä saivat amerikkalaisia lihasäilykkeitä ja suklaatakin välillä vanikan kylkeen. Reissu väärällä puolella rintamaa kesti kolme viikkoa ja sinä aikana pappi oli sitten ehtinyt jo käydä kotiväen luona. Kun miehet lopulta selvisivät elossa omien puolelle he saivat viikon loman. Isäukko meni käymään kotona ja sille viikolle sovittu isäukon siunaustilaisuus jäi sitten pitämättä.

Isäukko palasi sitten rintamalle. Sotareissu päätty haavottumiseen kun rynnäkkökoneen konekivääriluoti tai luodinsirpale kimposi jotenkin vasemmasta polvesta sisään ja pakarasta ulos. Sotilassairaalassa meinasivat amputoida jalan, mutta ukko ei siihen suostunut, niin se sitten kipsattiin suoraksi. Sotilassairaalassa ajankulukseen nuorukaiset varastelivat pirtua ja ryyppäsivät salaa. Jos pirtua ei saatu niin sekoittelivat pilsneriä ja eau de colognea raikastavaksi juomaksi. Sodan jälkeen isäukolla oli vähän mielenterveydellisiä ongelmia joita hoiti tekemällä mettätöitä ja ryyppäämällä rahat sitten Oulussa. Mettähommiin ukko kulki polkupyörällä josta oli vasen poljin poissa ja oikeaan asennettu nahkaremmi että pysty paremmin polkemaan. Myöhemmin Ruotsiin muutettuaan osti mopon jolla kulki palstalle.

[Höpöttää yksinään Iron Maidenista]

Isän puolen suku oli jyrkästi oikeistolaista jengiä, suojeluskuntatoiminnassa oltiin tiiviisti mukana ja natsienkin avoin symppailukin loppui vasta sodan jälkeen (mummoni oli kommentoinut että ”eihän me voitu tietää että Hitler oli hullu”).

Isänisä oli sodan alkaessa Teboililla töissä jonkin sortin aluepäällikkönä, ja se ehti olla laivastossa vain pari viikkoa ennen kuin komennettiin takaisin kotiin huolehtimaan huoltovarmuudesta. Bensa-asemaverkoston ylläpitäminen kun oli ymmärrettävästi tärkeä juttu harvaan asuttua maata puolustaessa.

Sitten kun Teboil siirtyi sodan jälkeen Neuvostoliiton valtiollisen öljy-yhtiön omistukseen, niin pappa oli siinä vaiheessa jo Teboilin Pohjois-Suomen johtaja tms. Firman seuraavat råjektit on näköjään päätyneet Wikipediaankin:

1960-luvulla yhtiö laajensi toimintaansa tavalla, joka herätti huomiota. Se rakensi pieniin, muutaman traktorin käsittäviin kyliin huoltoasemia, joissa oli valtavat dieselpolttoainetankit. Asemat herättivät paikallisissa lähinnä huvittuneisuutta, mutta Suomen puolustusministeriössä pantiin huolestuneena merkille, että yhteistä noille, tuolloin Neuvostoliiton omistuksessa olleen yhtiön asemille, oli itärajan läheisyys. Spekuloitiin, että suuriin dieseltankkeihin olisi varattu polttoainetta esimerkiksi Neuvostoliiton panssarivaunuille mahdollistaen nopeamman etenemisen mahdollisessa sotatilanteessa.

Joko punaisten pelko oli tuossa vaiheessa ehtinyt haihtua, tai sitten massi & status painoi vaakakupissa enemmän (papan jäämistöjä pari vuotta sitten penkoessa kävi ilmi, että se oli myös noihin aikoihin vihitty vapaamuurariksi ja noussut poikkeuksellisen nopeasti 3. asteelle). Faijan mukaan näistä jutuista ei koskaan puhuttu perheen kesken, vaikka kotona kävi usein venäläisiä öljy-yhtiöukkoja usein bisneksiä puhumassa ja vodkaa juomassa.

Pappa kuoli 60-luvulla munuaissairauteen, joka liittyi suht varmasti siihen että huuruja oli tullut hengiteltyä ainakin 25 vuotta bensa-aseman yläkertaan rakennetussa konttorissaan. Viimeisissä kirjeissään sairaalasta kertoo, että nyt kokeillaan tämmöistä Suomessa ihan upouutta juttua kuin dialyysihoito, mutta vissiin oli liian myöhäistä tai sitten tekniikka oli vielä lapsenkengissään.

Itse synnyin vasta paljon myöhemmin, mikä on lisännyt koko mysteerin kiehtovuutta. Oisin toivonut että jäämistöistä ois löytynyt jotain noista neukkukuvioihin liittyvää, mutta ilmeisen hyvin on kaikki raskauttava hävitetty ja ymmärtäähän sen jos vähän maanpetos hommia on puuhasteltu

[zutonFever]

Hiton hyviä tarinoita! kyllä noista useamman elokuvan kirjoittaisi, tai edes kirjan.

[JC Denton]

No nyt tuli mun mummosta vähän erikoisia juttuja mieleen Kun olin 6-vuotias, mummo oli jo todella vanha ja asui meillä ennen muuttoaan vanhainkotiin. Se oli vähän eksentrinen tapaus. Äiti valisti mua kerran, että "älä sitten käytä sitä vihreää palasaippuaa vessassa kun mummilla on tapana raapia siitä paloja ja tunkea niitä takapuoleen". Kun tarkemmin katsoi, näki kynnenjälkiä saippuassa, että joo, ei tehnyt mieli koskea siihen. Mummi lähinnä vaan makaili sängyssään ja huuteli sieltä välillä jotain äidille, kuten "anna saatana olla viimeinen kerta kun tuot mulle tällaisia juurakoita!". Äiti siis oli vienyt sille banaaneja. Äiti myös kielsi koskemasta mummin neurolepteihin. Oli se vähän creepy mummeli mutta parhaimpina päivinään mukava

[Man-Thing]

Isäni setä ei koskaan innostunut mistään nykyajan touhuista, radiota kuunteli ja luki tietty lehdet tarkkaan. Ostettiin sille kerran telkkari, semmonen matkatv. Totes että "ei tommosta mikään viitti kattoo" ja telkkari päätyi kaappiin. Kerran sitten tv-lupatarkastaja oli tullut käymään, kyseli isältä että onkos tv-luvat kunnossa. Tämä hänen setänsä siihen kiireesti toteemaan että "on mullakin tuolla televisio", koska oli umpirehti mies. Ei kumminkaan joutunut mitään maksamaan kun selvis että töllö makasi kaapin perukoilla.

Muutenkin jäänyt mieleen tommonen kunnon uppiniskaisuus. Tuohon piharakennukseen ei tule edes juoksevaa vettä sisälle, ja kun sitten kehotettiin että voi ihan vapaasti käyttää uuden päärakennuksen vessaa sen valmistuttua. Ei koskaan käyttänyt, loppuun asti kävi ulkohuussissa.