Vihreät 2017 - mitä tapahtuu?

[viemäri-INTEGRITY]

https://www.hs.fi/junkkari/art-2000008329907.html

Junkkari|Kommentti

Atte Harjanteen kohtelu paljastaa, onko vihreät syömässä pyhät periaatteensa ja muuttumassa valtaa hamuavaksi puolueeksi muiden joukossa


Vihreiden varapuheenjohtajan Atte Harjanteen syrjäyttäminen ministerivalinnoissa herätti sosiaalisessa mediassa paljon hämmästelyä, mutta vihreiden perusperiaatteiden kannalta vielä ratkaisevampi valinta on vasta edessä.

VIHREIDEN eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokous pisti maanantaina puolueen ministeriryhmän uuteen uskoon, kun kansanedustaja Emma Kari valittiin ilmasto- ympäristöministeriksi ja tehtävän nykyinen haltija Krista Mikkonen siirrettiin sisäministeriksi.

Kierrätyksen taustalla oli vihreiden puheenjohtajan ja sisäministerin Maria Ohisalon myöhemmin syksyllä alkava vanheimpainvapaa.

Suurin julkinen huomio ministerikierrätyksessä kohdistui kuitenkin siihen, että vihreiden varapuheenjohtaja Atte Harjanne jäi mopen osaan.

Vaikka alkusyksyn puoluekokouksessa Harjanne valittiin ensimmäisenä varapuheenjohtajaksi, sillä ei sijaistuksia tehtäessä näyttänyt olevan mitään merkitystä.

Toissa viikolla vihreiden puoluehallitus päätti, että puheenjohtaja Ohisaloa tuuraa puheenjohtajana varapuheenjohtaja Iiris Suomela – ei siis Harjanne.

Ja maanantaina Harjanteelta meni ministerisalkkukin sivu suun.

ENSI SILMÄYKSELLÄ Harjanteen sivuuttaminen näytti aika pahalta, sillä hän edustaa vihreiden eduskuntaryhmässä aatteellisesti selvää vähemmistöä.

Vihreiden muut kansanedustajat ovat aika lailla arvokartan vasemmistolaisimmassa ja arvoliberaaleimmassa nurkkauksessa. Harjanne eroaa joukosta, sillä hän edustaa puolueen markkinaliberaalia siipeä.

Tuo siipi on viime aikoina ollut aika lailla maassa.

Harjanne uskoo markkinatalouteen, kilpailuun ja kannattaa vieläpä ydinvoimaakin – mutta nämä teemat eivät nykyvihreissä pure. Eivät ainakaan samalla tavalla kuin vasemmistolaisuus ja intersektionaalinen feminismi.

Näin Harjanteen sivuuttamisen moni ulkopuolinen tulkitsi. Moni kokoomuslainen ehtikin alkuviikosta toivottaa Harjanteen tervetulleeksi uuteen puolueeseen.

Twitterissä Harjanteen kohtelua päiviteltiin oikein olan takaa.

Julkisoikeuden yliopistolehtori Matti Muukkonen totesi Twitterissä, että hänen mielestään “vihreät kohtelee Atte Harjannetta huonosti”.

“Minusta ei”, Harjanne vastasi Muukkoselle.

Harjanteen kanssa on itse asiassa helppo olla samaa mieltä.

VIHREIDEN NIMITYKSET olivat nimittäin odotettuja ja loogisia. Ja Harjanne teki valitsijoiden tehtävän helpoksi esiintymällä “joukkuepelaajana”.

Ja kuten tunnettua joukkuepelaaminen ei yleensä edistä uraa politiikassa, jossa keskeinen työväline ovat kyynärpäät.

Kerrataan vielä valintojen kulku.

Vihreiden sääntöjen mukaan puheenjohtajaa sijaistaa joku kolmesta varapuheenjohtajasta. Toisin kuin muilla puolueilla, vihreiden varapuheenjohtajilla ei ole järjestysnumeroita, joten kuka tahansa kolmesta voi tulla kyseeseen.

Nyt valitun vt. puheenjohtajan keskeinen tehtävä on edustaa vihreitä vaalitenteissä, joita järjestetään ennen tammikuun aluevaaleja.

Helsinki ei kuitenkaan äänestä aluevaaleissa, ja Harjanne on helsinkiläinen – joten vihreiden vinkkelistä oli loogista valita vt. puheenjohtajaksi aluevaalitentteihin tamperelainen Iiris Suomela tai lappeenrantalainen Hanna Holopainen.

Sitä paitsi Iiris Suomelan valinnan puolesta puhui se, että hän oli valitsijoiden mielestä varmempi esiintyjä kuin Harjanne. Suomelan uskottiin osaavan tiivistää asiat televisiohaastatteluissa Harjannetta paremmin.

Harjanne teki valitsijoiden päätöksenteon helpoksi ilmoittamalla, että ei pyrikään puheenjohtajan tuuraajaksi. Sen sijaan Harjanne ilmoitti pyrkivänsä sisäministeriksi Ohisalon sijaiseksi.

Mutta.

VIHREILLÄ ei mene hyvin: kesäkuun kuntavaalitulos oli pettymys, kannatus mataa ja hallituksessa vihreille tärkeät asiat etenevät nihkeästi. Keskusta on onnistunut aika lailla viemään terän hallituksen ilmastopolitiikan kunnianhimoisimmista tavoitteista.

Vihreillä on siis kova tarve terästää hallituspolitiikkaansa.

Niinpä Maria Ohisalolla oli tarve saada Emma Kari ministeriksi ja edustamaan vihreitä hallituspuolueiden puheenjohtajien johtoryhmässä eli niin sanotussa viisikossa. Onhan Kari kokenut toisen kauden poliitikko, jolla on sitä paitsi vihreiden keskuudessa maine hyvänä neuvottelijana. Kari tuli ryhmänjohtajana myös hyvin juttuun keskustan aiemman ryhmänjohtajan Antti Kurvisen kanssa.

Vihreät uskovat siis Karin pärjäävän väännöissä keskustan kanssa.

Sitä paitsi vaalitaktisista syistä vihreät myös katsovat, että Maria Ohisalon oli syytä vanhempainvapaan jälkeen siirtyä ilmasto- ja ympäristöministeriksi – koska siinä roolissa puheenjohtajan katsotaan olevan vahvemmilla viemässä puoluetta vuoden 2023 eduskuntavaaleihin.

Näin ollen valinnoissa lukittiin Emma Karin valinta väliaikaiseksi ilmasto- ja ympäristöministeriksi.

Tämän jälkeen ongelmaksi tuli jälleen Harjanteen kotikunta. Jos Harjanne olisi nimitetty sisäministeriksi – johon hän siis pyrki – niin vihreiden koko kolmen hengen ministeriryhmä olisi tullut Helsingistä.

Niinpä käytännössä loogisin ratkaisu oli siirtää joensuulainen Krista Mikkonen ilmasto- ja ympäristöministerin paikalta sisäministeriksi. Mikkonen olisi halunnut jatkaa entisessä tehtävässään, mutta hävisi äänestyksessä Emma Karille.

Ja näin ollen Atte Harjanne jäi rannalle.

VAIKKA HARJANTEEN syrjäyttämiseen oli loogiset perustelut, kieltämättä pahaltahan se näyttää, että vasemmistovihreät näyttävät tähän tapaan jyräävän kaikki toisin ajattelevat.

Perinteisestihän vihreissä on ollut aika vahva markkinatalousfraktio, mutta nyt se näyttää olevan näivettymässä.

Eräs näistä markkinatalousvihreistä yritti taustakeskustelussa vakuutella, että Harjanteen syrjäyttäminen voi vahvistaa heidän asemaansa puolueen sisällä – sillä nyt puolue-eliitin on aiempaa enemmän huomioitava myös oikeistovihreät. Iiris Suomelakaan ei kuulemma ole puhunut kahteen viikkoon intersektionaalisesta feminismistä juuri mitään.

Mutta tämä lienee lähinnä toiveajattelua. Puolueen linja tuskin muuttuu mihinkään.

VIHREIDEN puolue-eliitti on tiettävästi pelästynyt somekohinaa, joka Harjanteen sivuuttamista on seurannut. Niinpä taustakeskusteluissa onkin viestitty, että Harjanne tullaan todennäköisesti valitsemaan vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

Se olisi puolueen julkikuvan ja moniarvoisuusmielikuvan kannalta varmasti fiksu ratkaisu.

Mutta pitää kuitenkin muistaa, että ryhmänjohtajan valitsevat vihreiden kansanedustajat, eikä puoluejohdolla ole siihen päätösvaltaa.

Harjanne ilmoitti tiistaina tavoittelevansa ryhmänjohtajan paikkaa. Myös nykyiset ryhmän varapuheenjohtajat Jenni Pitko ja Saara Hyrkkö kertoivat HS:n haastattelussa harkitsevansa asiaa.

Vihreiden ryhmänjohtajan valinnasta tuleekin erittäin kiinnostava, sillä se kertoo nykyvihreiden luonteesta ja olemuksesta jotain olennaista.

VIHREIDEN toimintatapaan vaikuttaa vahvasti sen historia. Puolueen juuret ovat kansalaisjärjestöissä, vastakulttuurissa ja suorassa toiminnassa. Aikoinaan vihreissä käytiin kiihkeää keskustelua siitä, pitäisikö järjestöstä ylipäätään rekisteröidä puolue. Moni pelkäsi, että puolueena ideologia unohtuu ja vihreistä tulee ihan samanlainen vallankahmija kuin muistakin puolueista.

Näin ollen vihreissä onkin iso liuta sääntöjä ja käytäntöjä, joilla pyritään estämään vallan keskittyminen. Valtaa ja näkyvyyttä on pyritty aina järjestelmällisesti jakamaan mahdollisimman monille.

Jos vihreät noudattavat omia periaatteitaan, Atte Harjannetta ei pitäisi valita eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Aiemmin puolueessa on nimittäin ollut käytäntö, että varapuheenjohtaja ja ryhmänjohtaja eivät voi ole sama henkilö.

Harjannetta ei siis periaatteessa pitäisi voida valita ryhmänjohtajaksi. Jos puolue pitää siis vanhoista ideaaleistaan kiinni.

Taustakeskusteluissa vihreät perustelevat Harjanteen ryhmyrivalintaa viittaamalla vasemmistoliittoon, jonka varapuheenjohtaja Jussi Saramo on myös ryhmänjohtaja.

Mutta vihreät ei ole vasemmistoliitto. Tai ei ainakaan ennen ollut.

TODENNÄKÖISELTÄ siis näyttää, että Harjanne valitaan vihreiden ryhmänjohtajaksi. Jos näin käy, kertoo se siitä, että puolueen ahdinko on todella syvä.

Se kertoo siitä, että vihreistä on tullut ihan samanlainen puolue kuin muistakin, joille huoli seuraavasta kannatuskyselystä tuntuu usein olevan tärkeämpää kuin pyhät periaatteet.

[38911 BASIC BYTES FREE]

^No siin oli jo jonkin verran ansioituneempi analyysi tilanteesta.

[normaalit ruokajuomat]

Miettuselta jäi vissiin ”vahingossa” huomaamatta, että Kari on (ainakin Hesarin mukaan) ympäristötieteiden maisteri, mikä ei varmaankaan ole huono asia ministeripestin suhteen..

[Hyödytön idiootti]

Iiris Suomelakaan ei kuulemma ole puhunut kahteen viikkoon intersektionaalisesta feminismistä juuri mitään.

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Vasemmistollehan tulee ihan joka välissä ikävänä yllätyksenä se, että Vihreät ei varsinaisesti ole vasemmistopuolue.

Oman kokemukseni mukaan tämä ei yllätä vasemmistolaisia vaan ennemminkin joitakin vihreiden äänestäjiä.

[Muukalaiset täältä pois]

Miettuselta jäi vissiin ”vahingossa” huomaamatta, että Kari on (ainakin Hesarin mukaan) ympäristötieteiden maisteri, mikä ei varmaankaan ole huono asia ministeripestin suhteen..

Lisäksi ollut ministerijonon kärjessä muutenkin ja jäänyt pestiä vaille ainoastaan sen vuoksi kun ei ole haluttu Ohisalon lisäksi toista naista Helsingistä.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Atte Harjanne vastaa kritiikkiin Vihreiden ydinvoimakantaa koskien, på svenska:

https://atteharjanne.fi/2021/10/12/de-g ... politiken/

[Karhunpoika hairahtaa]

Harjanne sai heti voittoisan vpj-vaalin jälkeen tv-esiintymisiä, mutta rehellisyyden nimissä ne eivät menneet parhaalla mahdollisella tavalla ja sekin näkyy nyt. Samalla olisi hyvä muistaa, että Harjanne on poliittisen uransa alussa ja ehtii kyllä vaikka mihin. Vaikkapa kahteen kauteen pj:nä, sielläkin sääntö mikä kierrättää johtoa ja ajaa Ohisalon väkisin jo suht pian pois. Valitettavan usein se tapahtuu suosion huipulla kuten Villen kohdalla. Väittäisin kyllä, että asiallinen joukkuepelaaminen kannattaa Vihreissä ja maksaa itsensä takaisin. Ei muuta kuin esiintymistä hiomaan ja eteenpäin.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Noin, nyt on tää oikeuskeissi sit loppuun käsitelty. Eli Sinnemäki ei ollut esteellinen tuttavansa talohankkeen poikkeuslupakäsittelyssä.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/54588 ... apauksessa

[Doctor Muñiz]

Voi vittu mikä ministeriveivaus.

Eikö ihana Emma nappaa vai mikä kismittää.

Kokonaisuus. Sinällään en näe tunnelässyttäjän ja surkean sönköttäjän välillä eroa.

[kohta alkavat aikamoiset setit]

Voi vittu mikä ministeriveivaus.

Eikö ihana Emma nappaa vai mikä kismittää.

Kokonaisuus. Sinällään en näe tunnelässyttäjän ja surkean sönköttäjän välillä eroa.

Yleensähän nämä semanttiset erot kiinnostavat sinua kymmenien sivujen verran

[valtion virallinen tili]

Noin, nyt on tää oikeuskeissi sit loppuun käsitelty. Eli Sinnemäki ei ollut esteellinen tuttavansa talohankkeen poikkeuslupakäsittelyssä.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/54588 ... apauksessa

Arvaan ettei tästä tämän enempää sitten uutisoidakkaan. Olin kyllä itekin jo unohtanut tämän "kohun" vaikka sitä muistaakseni ihan Yleä myöten uutisoitiin.

[Salajulkku]

Noin, nyt on tää oikeuskeissi sit loppuun käsitelty. Eli Sinnemäki ei ollut esteellinen tuttavansa talohankkeen poikkeuslupakäsittelyssä.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/54588 ... apauksessa

Arvaan ettei tästä tämän enempää sitten uutisoidakkaan. Olin kyllä itekin jo unohtanut tämän "kohun" vaikka sitä muistaakseni ihan Yleä myöten uutisoitiin.

Hyvinhän tämä sattui pormestarivaalien alla.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Noni, Harjanteesta eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ja tää ny ei varmaan ollu uutinen kenellekään.

[Luentojen hanhi]

Oliko tää turahdus jo käsitelty täällä?

Elämämme on liian huonoa, ja se on osin ay-liikkeen syytä, sanoo Osmo Soininvaara

Vihreiden konkarin mukaan työmarkkinoiden eriarvoistuminen olisi ratkaistavissa keinoilla, joita ammattiyhdistysliike vastustaa oman valta-asemansa suojelemiseksi. Hän esittää yleiskorotuksista luopumista kasvukeskuksissa ja siirtymistä perustulon suuntaan.

SUOMALAISTEN elintaso on historiallisesti tarkasteltuna erittäin korkea, eikä meillä pitäisi olla juuri aihetta huoliin. Vihreiden konkaripoliitikon Osmo Soininvaaran mukaan elämämme on kuitenkin liian huonoa mahdollisuuksiimme nähden.

”Suomessa on satojatuhansia työttömiä, ja samaan aikaan sadattuhannet kärsivät työperäisestä stressistä ja douppaavat itseään psyykelääkkeillä työkuntoisiksi”, kuusi vuotta sitten eduskunnan jättänyt Soininvaara sanoo. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän istuu yhä.

Muun muassa työmarkkinoiden eriarvoistumiseen Soininvaara etsii ratkaisuja syksyllä julkaistussa 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka -kirjassaan. Se nimettiin kuluvalla viikolla tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.

”Tilastotieteen professorini sanoi aikanaan, että hitaat trendit ovat vaarallisimpia, sillä niihin ehtii sopeutua. Eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla on trendi, joka edellyttäisi täysin toisenlaista politiikkaa. Nyt yritetään hienosäätää vanhaa konetta, mutta täydellistä muutosta ei tehdä koskaan.”

OIKEISTOVIHREÄNÄ tunnetun Soininvaaran mukaan yksi syyllinen ongelmiin on ammattiyhdistysliike. Se pyrkii nostamaan alimpia palkkoja ajamalla työehtosopimuksiin alimpien palkkojen korotuksia ja kaikille yhtä suuria yleiskorotuksia.

Suuri joukko esimerkiksi vähän koulutettuja suomalaisia on Soininvaaran mukaan ”hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta”. Työnantajat eivät halua aina maksaa pientäkään työehtosopimuksessa määriteltyä taulukkopalkkaa heidän työpanoksestaan.

Toisinaan taas työtön voi katsoa, ettei pieni palkka tuo juuri mitään lisää sosiaaliturvan päälle. Samaan aikaan taas esimerkiksi ravintola- ja hoitoalalla on pulaa työvoimasta.

”Pidän erittäin ikävänä sellaista yhteiskuntaa, jossa osa ihmisistä ostetaan hyllylle ja tarjotaan leipää ja sirkushuveja. Vaikka tilastollisesti taloudellinen eriarvoisuus ei ole kasvanut, osattomuus on kasvanut. Rahaa tulee, mutta olet syrjässä.”

Soininvaara painottaa, ettei missään nimessä aja eriarvoisuuden kasvattamista tai pienituloisten työntekijöiden toimeentulon heikentämistä. Sen sijaan hän sanoo uskovansa työntekijöiden voittavan, jos palkat alkaisivat määräytyä nykyistä markkinaehtoisemmin.

TYÖVOIMAPULAA Soininvaara ratkoisi luopumalla osin kaikille tulevista yleiskorotuksista. Hänen mallissaan yleiskorotukset koskisivat vastaisuudessa vain työehtosopimusten taulukkopalkkoja eli alimpia palkkoja. Nykyisin yleiskorotuksen saavat nekin työntekijät, joiden palkka on taulukkopalkkaa suurempi.

Helsingin kaltaisissa suurissa kaupungeissa iso osa työntekijöistä ansaitsee nykyisin taulukkopalkkaa enemmän.

Soininvaaran ehdotus johtaisi siis siihen, että kasvukeskuksissa työmarkkinajärjestöjen sopimien palkankorotusten vaikutus käytännössä häviäisi. Mahdollisista palkankorotuksista sovittaisiin työpaikalla.

”Tällöin työvoimapulasta kärsivät ravintolat tai hoivatyönantajat uskaltaisivat hankkia työvoimaa korottamalla palkkoja. Ne tietäisivät, että tarvittaessa ne pystyisivät tulevaisuudessa myös suhteellisesti alentamaan näiden ihmisten palkkoja, kun yleiskorotuksia ei tarvitsisi maksaa. Muutos todennäköisesti enemmän nostaisi palkkoja kuin laskisi niitä”, Soininvaara uskoo.

Tällainen hintojen heilahtelu koskee hänen mukaansa monia muita asioita, mutta ei työvoimaa. Esimerkiksi rakennusalalla puutavaran ehtyessä sen hinta nousee.

”Jos yrittäjä joutuisi maksamaan korkeampaa hintaa pysyvästi, hän ei välttämättä ostaisi puutavaraa vaan jättäisi rakentamatta.”

AMMATTILIITOILLE ja valtakunnallisille työehtosopimuksille jäisi ehdotuksessa vastaisuudessakin suuri rooli. Niissä määriteltäisiin yhä monet työehdot ja alimmat taulukkopalkat, joiden vaikutus on suuri isojen kaupunkien ulkopuolella.

Alakohtaisista vähimmäispalkoista ei Soininvaaran mielestä tulisi luopua, jotta esimerkiksi pienen paikkakunnan ainoa tehdas ei voi polkea palkkoja kuinka alas tahansa.

Hänestä alimpia palkkoja ei tosin tulisi myöskään pyrkiä nostamaan nykyiseen tapaan aloilla, joilla vallitsee työttömyyttä.

”Koko poliittisen vasemmiston pitäisi muuttaa strategiaansa niin, että ei pyrittäisi nostamaan alimpia palkkoja. Näin ihmisiä sysätään työmarkkinoiden ulkopuolelle. Sen sijaan pitäisi pyrkiä tasaamaan tuloeroja lisäämällä tulonsiirtoja. Eli hyväksyttäisiin, että toisille maksetaan vähän vähemmän palkkaa, ja sitten tuettaisiin heitä esimerkiksi negatiivisella tuloverolla tai työtulotuella.”

Hallitus selvittää parhaillaan työtulotukea, jossa hyvin pienipalkkaiset työntekijät sekä eläkeläiset ja yrittäjät saisivat automaattisesti tulojensa päälle julkisista varoista kustannettua tukea. Soininvaaran mielestä kuukausittaisen tuen enimmäismäärä voisi ainakin aluksi liikkua 200–300 euron tienoilla. Näin pienipalkkainenkin työ muuttuisi kannattavammaksi.

Uudistus olisi pieni askel perustulon suuntaan. Perustuloa Soininvaara on kannattanut vuosikymmenten ajan. Perustulo maksettaisiin kaikille, mutta sitä verotettaisiin pois tulojen noustessa. Esimerkiksi työttömiltä poistuisivat velvoitteet ja karenssit työnhaussa. Tämä tekisi Soininvaaran mielestä työmarkkinoista nykyistä reilummat: jos työtöntä ei painostettaisi ottamaan mitä tahansa ikävää työtä vastaan, tämä olisi tasapuolisemmassa neuvotteluasemassa työnantajan kanssa.

”Kannatan yhä perustuloa, mutta tiedän, että sen läpimeno ei ole poliittisesti realistista. Siksi pidän tätä työtulotuen selvittämistä erittäin tervetulleena.”

Pienipalkkaisten työntekijöiden tukeminen luonnollisesti kasvattaa julkisia menoja. Soininvaaran mukaan ”se ei ole ihan halpaa, mutta se on sosiaalisesti välttämätöntä”.

AMMATTIYHDISTYSLIIKE vastustaa monia Soininvaaran ehdotuksia, kuten osittaista yleiskorotuksista luopumista. Mistä hän uskoo sen johtuvan?

”Ay-liike vastustanee ajatusta sen takia, että niillä ihmisillä, joiden palkat ovat yli taulukkopalkkojen, ei olisi enää sanottavaa kiinnostusta liittyä ay-liikkeeseen. Ay-liike ei tässä suojele työntekijöitä vaan itseään. Se ajattelee omaa valtaansa”, Soininvaara arvostelee.

Hän lisää, että suuri osa ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta on tarpeellista.

Nimenomaan palkkojen markkinaehtoisemman määrittymisen vastustaminen kuitenkin Soininvaaran mielestä lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Hän kuvaa ”hemmetinmoiseksi vääryydeksi” sitä, että hoiva-alan palkat eivät työvoimapulasta huolimatta nouse. Yleiskorotukset mitoitetaan Suomessa tyypillisesti niin, että julkisen sektorin työntekijät eivät voi saada suurempia palkankorotuksia kuin vientisektorin työntekijät.

LIIALLISTA työntekoa Soininvaara vähentäisi antamalla kaikille työntekijöille subjektiivisen oikeuden osa-aikatyöhön.

”Sellainenhan on pienten lasten vanhemmilla. Sen pitäisi olla mahdollista toteuttaa muillakin. Mutta omalla kustannuksella. Tämä on tietysti valtiovarainministeriön kauhistus, koska työajan ja palkan vähetessä myös verotulot vähenevät.”

Yhteiskuntaa uudistaessa ei kuitenkaan voi ajatella vain julkista taloutta, Soininvaara sanoo. Hänen mukaansa työmarkkinoiden eriarvoistuminen on ongelma, joka yksinkertaisesti on ratkaistava. Kirjassaan hän käy läpi ratkaisuehdotuksia myös esimerkiksi ympäristökriisiin.

SOININVAARA kuvaa 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka -teostaan kokoelmaksi uransa aikana esiin nousseita teemoja, joita hän on jalostanut eteenpäin. Hän sanoo valmistelleensa kirjaa yli kymmenen vuoden ajan ja tehneensä sen eteen paljon työtä. Vieläkö kirjoitusintoa tuleville vuosille riittää?

”Tämä prosessi veti minut aivan piippuun. Mutta ainakin kirjasta yli jääneitä osia tulen varmasti jossakin muodossa julkaisemaan. Voisin esimerkiksi tehdä niistä sarjan kolumneja. Niistä ainakin maksetaan paremmin kuin kirjan kirjoittamisesta”, Soininvaara sanoo ja naurahtaa.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008392541.html