Neuvostoliitossa ei ollut tätäkään ongelmaa
https://www.punkinfinland.net/forum/
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=2&t=268861
Onko Britanniassa perustuslaki?bad grankulla wrote: ↑13 Jun 2019, 17:44Briteissähän on viime aikoina juteltu myös siitä, että onko pääministerillä oikeus hajottaa parlamentti tarvittaessa ja ajaa kova brexit läpi väkisin. Attorney General / brexitööri Coxin mukaan "se olisi laillista, mutta ei perustuslaillista", mikä nauratti ääneen.
Ei, tosin äsken Ken Clarke guardianissa että "Clarke said, that although we have an uncodified constitution, it is nonetheless clear that governments should only pursue policies for which they have parliament’s approval. " ja joku muistutti että mitä Kaarle ensimmäiselle kävi kun edellisen kerran yritettiin hajottaa istuvaa parlamenttia eli sisällissodalla ja pään katkaisulla uhkailu on se taso millä mennään just nyt.Jesse Python wrote: ↑13 Jun 2019, 17:47Onko Britanniassa perustuslaki?bad grankulla wrote: ↑13 Jun 2019, 17:44Briteissähän on viime aikoina juteltu myös siitä, että onko pääministerillä oikeus hajottaa parlamentti tarvittaessa ja ajaa kova brexit läpi väkisin. Attorney General / brexitööri Coxin mukaan "se olisi laillista, mutta ei perustuslaillista", mikä nauratti ääneen.
En muista tarkkaan mitä siellä keväällä päätettiin, mutta uusi deadline ja uudet kujeet.Jesse Python wrote: ↑13 Jun 2019, 17:47Mä en kässää, eikö ne ole jo pariin kertaan päättäneet ettei sopimukseton ero ole vaihtoehto?Ingmar Bergmanin kuolema wrote: ↑13 Jun 2019, 17:33Parlamentti yritti eilen nykäistä aloitteen itselleen esittämällä, että se saisi viimeisen sanan sopimuksettomasta erosta päättämisessä. Labourin, pro-remain-ryhmien ja kourallisen konservatiiveja kannattama aloite hävisi yhdellätoista äänellä, joten nykytietämyksellä seuraavalla pääministerillä on vapaat kädet ajaa Britannia kuiluun niin halutessaan.
https://www.theguardian.com/politics/20 ... ver-letwin
Joka välissä kun sopimukseton ero on torjuttu parlamentissa, on koko ajan kyse ollut parlamentin tahdon osoituksesta, joka on sinänsä merkityksetön. Maaliskuussa 2017 artikla 50:n laukaistessaan parlamentti hyväksyi no-dealin perusvaihtoehdoksi jos muusta ei päästä sopuun. Siksi ainoa tapa oikeasti estää sopimukseton ero varmuudella, on perua artikla 50:n mukainen eroilmoitus.Ingmar Bergmanin kuolema wrote: ↑13 Jun 2019, 18:01En muista tarkkaan mitä siellä keväällä päätettiin, mutta uusi deadline ja uudet kujeet.Jesse Python wrote: ↑13 Jun 2019, 17:47Mä en kässää, eikö ne ole jo pariin kertaan päättäneet ettei sopimukseton ero ole vaihtoehto?Ingmar Bergmanin kuolema wrote: ↑13 Jun 2019, 17:33Parlamentti yritti eilen nykäistä aloitteen itselleen esittämällä, että se saisi viimeisen sanan sopimuksettomasta erosta päättämisessä. Labourin, pro-remain-ryhmien ja kourallisen konservatiiveja kannattama aloite hävisi yhdellätoista äänellä, joten nykytietämyksellä seuraavalla pääministerillä on vapaat kädet ajaa Britannia kuiluun niin halutessaan.
https://www.theguardian.com/politics/20 ... ver-letwin
HS wrote:
Boris Johnson voi puhua puuta heinää, mutta silti hän on suosikki Britannian pääministeriksi: HS kertoo, miksi
Boris Johnson lupaa veronalennuksia ja takuueron EU:sta lokakuussa, jos nousee pääministeriksi. Moni konservatiivi uskoo, että Johnson on ainoa keino pitää puolue vallassa.
BRITANNIA saa pian uuden pääministerin. Jos vedonlyöjiä on uskominen, hänen nimensä on Boris Johnson.
Johnson on kiistaton ennakkosuosikki, kun konservatiivipuolue valitsee Theresa Mayn seuraajaa. Jos Johnson lopulta voittaa, tietää se hänen pitkäaikaisen tavoitteensa toteutumista.
Ovi Downing Street kymppiin aukeaisi viimein.
JOHNSONISTA on puhuttu konservatiivien ”mahdollisena tulevana johtajana” jo lähes 20 vuotta – tässäkin lehdessä ensimmäistä kertaa jo vuonna 2004.
Torstaina Johnson voitti ensimmäisen kierroksen, kun konservatiivipuolueen parlamenttiryhmä äänesti uudesta johtajasta. Johnson sai 313 annetusta äänestä 114. Karsinta jatkuu ensi viikolla.
Mutta miksi juuri Johnson? Mikä häntä ajaa, ja minne hän ajaa Britanniaa? Mihin hänen suosionsa perustuu? Nämä kysymykset eivät ole tärkeitä vain brittien kannalta.
Pääministerinä Johnson olisi vastuussa Britannian EU-erosta eli brexitistä. Brexit puolestaan vaikuttaa jokaiseen EU-maahan, myös Suomeen. Siksi Johnsonin persoonalla on väliä.
BORIS JOHNSON on poliitikko, josta jokaisella britillä on mielipide. Eikä vain britillä. Johnsonin olemus sekä räväkkä ja omalaatuinen tyyli tunnetaan jo ympäri Eurooppaa.
Ainakin Britanniassa Johnson jakaa yleisönsä kahtia. Häntä joko ihaillaan tai inhotaan. Välinpitämättömäksi ei jää kukaan.
Johnsonin tietävät nekin, joita politiikka ei muuten kiinnosta. Heille hän on se vitsikäs Boris-hahmo, joka sotkee polkupyörällään pitkin Lontoon katuja vaalea tukanpehko silmillään.
Kuka vielä väittää, ettei ulkonäöllä olisi väliä? Tai erikoisella etunimellä?
Johnson on vuosien saatossa painanut visuaalisen muistijäljen äänestysikäisten brittien tajuntaan. Ja se jos mikä on politiikassa kullanarvoista pääomaa.
JOHNSON on rakentanut uraansa pitkään. Parlamenttiin hänet valittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Kaksi kautta Lontoon pormestarina todistaa, että Johnson kykenee kokoamaan äänestäjät taakseen jopa vasemmalle kallistuvalla metropolialueella.
Kaksi vuotta ulkoministerinä toi kansainvälistä näkyvyyttä, vaikka ei aina uskottavuutta, etenkään EU:ssa.
Juuri Johnsonin tunnettuus ja kansansuosio ovat syitä sille, että iso joukko konservatiivipuolueen kansanedustajista on asettunut Johnsonin taakse pääministerikisassa.
He uskovat, että juuri Johnson pystyy voittamaan ne kaksi isoa haastetta, jotka uudella johtajalla on edessään.
Yksi: Hänen tulee toteuttaa brexit eli viedä Britannia viimeinkin ulos EU:sta.
Kaksi: Hänen täytyy kyetä voittamaan seuraavat parlamenttivaalit eli pitämään työväenpuolue ja sen johtaja Jeremy Corbyn poissa vallankahvasta ja estää Nigel Faragen Brexit-puoluetta syömästä konservatiivien ääniä.
Plussaa on, jos uusi johtaja selviäisi vielä kolmannestakin haasteesta: Onnistuisi yhdistämään taas Britannian, jonka EU-kansanäänestys repi kahtia kesällä 2016.
Monelle konservatiivipoliitikolle saattaa kuitenkin riittää jo se, jos Johnson yhdistäisi hajanaisen konservatiivipuolueen.
BRITANNIAN ulkopuolelta katsottuna Johnsonin noste pääministeriksi lievästi sanottuna kummastuttaa.
Kuinka voi olla mahdollista, että harhaanjohtavia tietoja brexitistä lasketellut poliitikko surffaa taas suosion aallonharjalla? Miten voi olla totta, että pääministeriksi ollaan nostamassa miestä, jolla ei ole edes uskottavaa brexit-suunnitelmaa? Miten muu EU voi luottaa brittijohtajaan, joka on uhannut jättää Britannian taloudelliset velvoitteet maksamatta?
Mutta kyllä brittejäkin huolestuttaa.
Kun Johnson lanseerasi Back Boris -kampanjansa keskiviikkona, hän sai kuulla epäileviä kysymyksiä sopivuudestaan pääministeriksi.
Epäileviä ollaan myös Lontoon Cityssä ja muualla yritysmaailmassa. Moni muistaa yhä, kuinka Johnson vuosi sitten tervehti yritysten brexit-huolia sanomalla ”fuck business”.
Kriitikoiden mielestä enää ei ole selvää edes se, että Johnson pystyisi päihittämään labourin ja Corbynin parlamenttivaaleissa. Johnson saattaa toki imuroida brexiteerien ääniä. Monelle EU-myönteiselle konservatiivipuolueen perustukijalle tai liikkuvalle äänestäjälle Johnsonin tyyli on kuitenkin punainen vaate.
JOHNSONIN suuri heikkous on hänen arvaamattomuutensa. Koskaan ei tiedä, mitä hänen suustaan pääsee. Yhden kuulema sukkeluus on toisen korvissa möläytys.
Ei olekaan sattuma, että Johnson on kartellut koko alkuvuoden julkisia esiintymisiä. Tukijoukot ovat pelänneet, että hänen pääministerihaaveensa voivat kariutua yhteen harkitsemattomaan lausuntoon.
Sen sijaan Johnson on pysynyt syrjässä ja sukinut ulkomuotoaan pääministerikuntoon: hän on laihduttanut ja leikkauttanut tukkansa.
Johnson on Etonin yksityisen poikakoulun ja Oxfordin kasvatti. Hän on kieltämättä hyvin älykäs, poikkeuksellisen sukkela ja laajalti lukenut. Hän osaa myös itseironian.
Britanniassa äly ja taidot eivät kuitenkaan riitä, jos haluaa aivan huipulle. Lisäksi tarvitaan charmia eli viehätysvoimaa.
JOS poliitikko tahtoo pääministeriksi – ja etenkin, jos hän haluaa voittaa liikkuvat äänestäjät – hänen pitää pystyä hurmaamaan ihmiset. Hänen pitää olla suurempi kuin oma puolueensa.
Konservatiivipuolueen takapirut luottavat nyt siihen, että juuri tämä on Johnsonin valtti.
On tärkeää ymmärtää, että Johnsonin vetovoimalle eivät ole immuuneja edes ne, jotka eivät usko hänen juttuihinsa. Niin ikään konservatiivipuolueen johtoon pyrkivä kehitysyhteistyöministeri Rory Stewart on kuvannut tilannetta hyvin.
Stewart on syyttänyt Johnsonia ”paskanpuhumisesta” eikä suostuisi hänen hallitukseensa. Hänestä Johnson on vastuuton luvatessaan isoja veronalennuksia ja brexitin hinnalla millä hyvänsä.
Silti Stewart myöntää olevansa itsekin osittain vastustuskyvytön Johnsonin charmille.
”Pidän siitä tyypistä. Hän on hyvin miellyttävä mies – – Vaikka olisin ollut kuinka vihainen hänelle, hän sai minut aina heltymään”, Stewart kuvaili The Sunday Times -lehden haastattelussa työskentelyä Johnsonin kanssa ulkoministeriössä.
HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ on myös se, kuinka Johnson näyttää pelaavan brittipolitiikassa aivan omilla säännöillään.
Monen muun poliittinen ura olisi kaatunut murto-osaan niistä kohuista, jotka ovat vain siivittäneet Johnsonia eteenpäin vuosien varrella. Kaksinaismoralismi jyllää.
Otetaan nyt vaikka huumekokeilut. Viime viikolla ympäristöministeri Michael Goven kampanja lässähti, kun joku vuoti hänen kokeilleen aikoinaan kokaiinia. Johnson puolestaan kertoi jo vuosia sitten GQ-lehdelle kokaiinikokeilustaan, mutta kukaan ei tunnu pitävän tätä uhkana Johnsonin uskottavuudelle.
Äskettäin kuivui kasaan myös oikeusjuttu, jolla Johnsonia yritettiin vastuuseen harhaanjohtavista brexit-lausunnoistaan.
LOPULTA on vain kaksi uhkakuvaa, jotka voivat kaataa Johnsonin.
Ensinnäkin konservatiivipuolue on ollut johtajavalinnoissaan arvaamaton. Siitä on jo pitkä aika, kun ennakkosuosikki on päässyt maaliin asti.
Johnsonin tapauksessa voiton todennäköisyys kasvaa, jos konservatiivien parlamenttiryhmä nostaa hänet ensi viikolla kahden loppukilpailijan joukkoon. Puolueen vanha ja brexit-henkinen jäsenkunta äänestää mitä todennäköisimmin Johnsonin johtajakseen.
Isoin uhka Johnsonille on kuitenkin Johnson itse.
Jos hänestä tulee pääministeri, kuinka hän pystyy lunastamaan brexit-lupauksensa? Johnson on sanonut, että Britannian on lähdettävä EU:sta lokakuun lopussa, vaikka sitten ilman erosopimusta.
Lupaus oli ehdoton, ja aikaa vähän. Supliikki ei enää riitä, vaan nyt tarvitaan ihmetekoja.
Kuka
Boris Johnson
Alexander Boris de Pfeffel Johnson (s. 1964) on Britannian konservatiivipuolueen kansanedustaja ja ennakkosuosikki uudeksi pääministeriksi.
Hän toimi Theresa Mayn hallituksen ulkoministerinä kaksi vuotta, mutta erosi kesällä 2018 vastalauseena brexit-sopimukselle.
Kansanedustajan työn ohella hän kirjoittaa kolumnia The Sunday Telegraph -lehteen ja saa siitä lehtitietojen mukaan 275 000 puntaa eli yli 300 000 euroa vuodessa.
Lontoon pormestarina Johnson toimi 2008–2016.
Hän on myös päätoimittanut arvostettua oikeistolaista The Spectator -viikkolehteä.
Alun perin hän tuli tunnetuksi Uutisvuoto-televisio-ohjelman ansiosta 1990-luvun lopussa.
Johnson puhuu useita kieliä ja on kirjoittanut useita kirjoja. Hän kävi yksityisen Etonin poikakoulun ja Oxfordin yliopiston.
Johnsonin isä oli meppi ja EU-virkamies. Hänen äitinsä on taiteilija.
Johnson on ollut naimisissa kahdesti. Hänellä on viisi lasta ja tuoreehko naisystävä.
satuin lueskelemaan tämmöstä iranin huumehommia pidemmällä aikavälillä tarkastelevaa tuoreehkoa kirjoitusta niin tiputan linkin tähän. joskus vuosia sitten näin dokumentin iranilaisista iv-käyttäjistä ja ainakin ne siinä seuratut ihmiset oli kyllä ihan basic katunistien tuloluokassaHo Mahoney wrote: ↑13 Jun 2019, 08:34Varmaan stanukäytäntö jos massia vaan löytyy tuolla Iranissa nuokkua 24/7 häät läpeensä. Kaikista hyvätuloisin 1% tykittää hihaan
Nyt näyttäisi kyllä olevan prioriteetit kohdillaan.
Perus Der Untergang-meno, jos me ei voida voittaa niin poltetaan koko saari!pidetään symposium wrote: ↑18 Jun 2019, 11:39Kyllä se vaan on parempi tuhota yhteiskunta kuin päästää vasemmisto valtaan.
Onko tää totta vai joku perkeleen internetti-läpändeerausAdenoid Graf von Kalergi-Hynkel wrote: ↑18 Jun 2019, 12:03Nyt näyttäisi kyllä olevan prioriteetit kohdillaan.
