RUMA LÄSKI

[Laku]

Meikä ois aika tyytyväinen jos pääsis joskus siihen 90kg:n. Kyllä se joskus vähän masentaa ajatella et vaikka miten vitusti tekee töitä asian eteen niin normaalina oloon on matkaa aina vaan vaikka miten helvetisti. 80kg kuulostaa nyt jo jotenkin ihan helvetin kaukaiselta asialta, 70kg vielä enempi. Ahistaa taas vähän.

Sama

[bi-utelias vili]

No joo.

Kuten todettua, niin aloitin käppäfilosofisella pohdinnalla kysyessäni, että väärinkö laihduttu. Fat Acceptance on ihan jees, kunhan a) ei hyväksy itseään hengiltä ja b) todella kanssa jaksaa hyväksyä, eikä siirrä pahoinvoinnin spiraaliin heittäytymistä ja ylipainosta/lihavuudesta seuraavia mielenterveysongelmia johonkin potentiaalisesti huonompaan ajankohtaan kärsittäväksi. Jos kerran huonojen elintapojen seurauksena kehittynyt ylipaino pitää hyväksyä, niin pitääkö kaikenlainen muukin N&H? Mun dokaamisesta ja tupakanpoltosta sai aikanaan kuulla terveemmin eläviltä kavereilta vitusti kuittia ja olen siitä jälkeenpäin helvetin kiitollinen.

Muiden ihmisten ulkonäön kommentoiminen nyt on vaan aina väärin. Puku päällä en käy kaupassa, koska mua ei kiinnosta mielistellyksi tuleminen. Jos alkaa kiinnostaa, niin menen sprigi päällä Alepaan ihan vitun varmasti. Fat Acceptancen ja laihtumisesta seuraavaan myönteisen pääoman dikotomisoiminen kuulostaa vähän lukiofeminismiltä, mutta ymmärrän toki asiayhteyden. Myönnän ihan suoraan hyötyneeni siitä, että siirsin habituaalista performanssiani Mikko Kivisestä askeleen hegemonisen maskuliinisuuden suuntaan. Samalla kannattaa mun mielestä tarkastella ihan kaikkea melko pragmatistisesti. Ei tämä sortava järjestelmä tästä mihinkään katoa, joten jokaisen kannattaa pohtia ihan oman päänsä sisällä, minkälaista oman kropan ja ympäristön suhdetta pää kestää parhaiten.

Sosiaaliset hyväksyntä- ja ideaalijärjestelmät ovat tietysti diskursiivisesti rakennettuja ja suosivat joitain joidenkin toisten kustannuksella. Katselin tuossa nyt vain vuosi-pari sitten, että tuossapa taas yksi priviledge, johon liittyä kun ei mulla noita etuoikeuksia vielä tarpeeksi ole (sehän oli sarkasmia) Mitä tässä olisi pitänyt tehdä? Jäädä lihavaksi, ettei muille lihaville tule paha mieli? Laihtua mutta korostaa, että elämänlaatu ei missään vaiheessa kohentunut? Jättää myönteinen lihavuuskokemus leijailemaan ilmatilaan sanoittamatta?

Saako laihana olemisesta nauttia?

[Ananaskääpiö]

Onko sua siis syyllistetty paljonkin laihtumisesta?

[blondi söpöliini]

Onko sua siis syyllistetty paljonkin laihtumisesta?

Jonkin verran. Lähinnä sellaisten kohdalta, joilla on ongelmia oman painonsa kanssa. Yleensä tällasissa tilanteissa, kun jokin sosiaalinen vaatisi kaloripitoisten tuotteiden nauttimista. Poisjättäytyminen ikään kuin alleviivaa muiden syyllisyyttä.

[delirium8]

Onko sua siis syyllistetty paljonkin laihtumisesta?

Jonkin verran. Lähinnä sellaisten kohdalta, joilla on ongelmia oman painonsa kanssa. Yleensä tällasissa tilanteissa, kun jokin sosiaalinen vaatisi kaloripitoisten tuotteiden nauttimista. Poisjättäytyminen ikään kuin alleviivaa muiden syyllisyyttä.

Tai loukkaannutaan kun ei ruoka kelpaa. Tai epäillään motiiveja, tuloksia, metodeja tai mitä ikinä. Aina on väärin laihdutettu, ihan sama miten.

[blondi söpöliini]

Onko sua siis syyllistetty paljonkin laihtumisesta?

Jonkin verran. Lähinnä sellaisten kohdalta, joilla on ongelmia oman painonsa kanssa. Yleensä tällasissa tilanteissa, kun jokin sosiaalinen vaatisi kaloripitoisten tuotteiden nauttimista. Poisjättäytyminen ikään kuin alleviivaa muiden syyllisyyttä.

Tai loukkaannutaan kun ei ruoka kelpaa. Tai epäillään motiiveja, tuloksia, metodeja tai mitä ikinä. Aina on väärin laihdutettu, ihan sama miten.

Kop. Parasta, kun epäillään, että sitä vain huijataan jollain kepulipelillä, kun ei ole mahdollista ihmisen laihtua - ei vaan ole.

[Dark ritu menoo...]

^Ootko sä tehnyt jonkun kattavan tutkimuksen fat acceptance -liikkeestä, vai mistä löyty tää arvio jengin BMI:sta?

Mutufiiliksellä tietty. Tuskin asiasta on kovin kattavaa tutkimusta edes tehty, joten näin vaan mennään. Lähinnä se oli kommentti tohon, että pläskikin voi olla hyväkuntoinen. Elikkäs jos väestön keskim. bmi vain kasvaa ja lihaksia lisäävä ja ylläpitävä harjoittelu- / liikunta laskee, niin pidän asian esilletuomista melkoisena saivarteluna, vaikka teoriassa ja joskus käytännössäkin asia niin voi olla. Lihavuusepidemia on tosiasia.

Muutenkin jättäisin kokonaan keskustelusta pois lievän ylipainon, kun pointtina tais olla ton fat acceptance -meiningin äärimmäisempi laita, joka vertautuu just tohon pro-ana-touhuun.

Helvetin pahaa tehnyt tässä reilun vuoden verran katella, kun kaveri on poiminut varteensa 30+ kiloa ja meininki on just tota ihanaa olla löllykkä, pekonia ja hamppareita, namskista. Itte haluaisin tässä kysellä, että mitenkäs te ottaisitte asian puheeksi vai antaako olla, koska oma asia?

Suomessahan on terveyserot räjähtäneet käsiin, eli köyhillä menee myös terveydellisesti huonommin ku varakkailla. 80-luvulla oltiin vielä samalla viivalla. En ihan heti ostais ainakaan väitettä, että tää fat acceptance olisi jotain joka myötävaikuttaisi kansanterveyttä heikentävästi. Semmonen yleisfiilis siitä on, että se on naisten liike joka puuttuu naisten ulkonäön moralisointiin, josta johdetaan rankkoja yleispäteviä päätelmiä tyyliin kyvykkyydestä työelämässä. Miehethän ne on todellisuudessa, jotka kuolee siihen keskivartalolihavuuteen.

Jäädänköhän tässä nyt vähän jumiin tohon fat acceptanceen. Mulle on ihan se ja sama millä nimellä sitä ilmiötä kutsutaan, mistä puhun, eli tää varaukseton lihavuuden suitsuttaminen ja lihomisen väjäämättömyys taivaasta saneltuna totuutena, mikä tulee vain hyväksyä ihmisen valintana.

kertoisitko nyt missä sä tällaista näet sellaisissa mittakaavoissa että voidaan puhua jo laajasta ilmiöstä, eikä vain yksittäisistä henkilöistä tai hyvin marginaalisesta ilmiöstä?

THL on mieltä. Kyllä toi esim. omassa kaveripiiirissäkin näkyy, jossa kaikki ukot on järjestään (reilusti) ylipainoisia. Vallitseva mentaliteetti asian suhteen jotakuinkin: geenit-kuuluu ikävaiheeseen-ei voi mitään.

huom. lihavuus lukuina, ei asenteina. eipä kukaan taida edelleenkään tavoitella lihavuutta.

Ei kyllä oo oikeastaan mitään merkitystä pointin kannalta. Jonkinlainen passiivinen hyväksyntä tai alistuminenhan tossa on.

no aika hemmetin iso ero on passiivisella hyväksymisellä ja jollain varauksettomalla lihavuuden suitsuttamisella.

No mitä se sitten on, jos ihminen tekee kerta toisensa jälkeen huonoja ratkaisuja esim. ravinnon ja liikunnan suhteen ja röyhtäisee päälle, että tää on hyvä, just niin kuin pitää? Mä en todellisia motiiveja tiedä, enkä viitti arvailla. Kyllähän ihmisen kuuluu saada esittää itsensä sellaisessa valossa kuin se haluaa.

edelleenkin tossa puhut ilmeisesti joistain omaan tuttavapiiriisi kuuluvien yksittäisten ihmisten käyttäytymisestä, et ylipainoisuuteen ja omaan painoon kohdistuvista asenteista yleisesti. se oma tuttavapiiri ei välttämättä ole kuitenkaan ihan tarkin mittari näissä hommissa. myös niitä muita mahdollisia tommoseen käyttäytymiseen motivoivia elementtejä kannattaa funtsia, voivat liittyä hyvinkin hyvinkin paljon.

Juuh, no kyllä mä myös puhun omastakin puolestani, kun asiasta kuitenkin on kokemusta molemmin puolin aitaa. Mitenkäs itelläs? Reilusti ylipainoisena palautetta ei tullut, koska samassa veneessä muiden kanssa, mutta nyt saa nauttia laadukkaasta anoreksia-, keskitysleiri-, lapamato- ja nälkäkuurihuumorista.

Sanoisin, että toi on erittäin hyvin iskostunut tajuntaan; erityisesti suomalaiseen, että elämä kasvattaa mahakumpua, etenkin keski-ikäistyessä ja, että tää on sellainen asia, jolle ei voi mitään. Sanoisin, että tää on seurausta lihavuuden lisääntymisestä. Se mikä ennen oli snadi "iskämaha" on nyt kunnon pakki.

mä oon vähän eri mieltä tosta syy-seuraus -suhteesta. ite nään asiat niin, että erinäiset raavaan miehisyyden ihanteet, kuten suuri koko, korkea elintaso, riskinotto, tietynlainen välinpitämättömyys ja karkeus ovat tossa ilmiössä ne vaikuttimet, ei ylipainoisuus. mahdollinen ylipainoisuus tulee sitten siinä mukana, joillain enemmän joillain vähemmän näkyvästi.

tarkoitan siis sellaista rehellisen suomalaisen heteromiehen arkkityyppiä-/hahmoa, jollainen elää ja vaikuttaa edelleenkin joissain piireissä/ihmisissä (ja missä/millaisissa, niin siihen vaikuttaa varmasti paljon just mm. luokka ja luokkaihanteet). voin nähdä tollasen helposti myös tietynlaisena vastavetona terveyden ja timmiyden ihannoimiselle, eli jos ei koeta, että itse sopii tai voisi sopia esim. itsestään huoltapitävän ihmisen stereotypiaan, niin voi tuntua ehkä oikealta/luonnolliselta vetää todellakin karski rajaus itsensä ja näiden muiden välille. ja sit jos tosiaan kaverilla on erilaiset elintavat tai nähdään se kaveri juurikin "näihin muihin" kuuluvana, niin varmaan siinä sitten oot joutunut ikään kuin tulilinjalle.

[Saatana mitkä soundit]

Pikkukakarasta asti ollut aina vähän tukevampi. tässä n.7 vuoden sisällä pari tommosta -25 kg vaihdetta. Armeijasssa '09 lähti 6 kuukaudessa tuo, sinne mennessä paino n.100. v.2011 olin dokaamatta 7kk ja elin muutenkin kunnon terveyslifestyle paskaa niin karisi kilot taasen. Aina kaikki tullut takaisin. Sellaiset geenit tjsp. että kun katonkin pasta-ateriaa niin lihan kilon. Enää ei jaksa vaan välittää. Nyt paino jossain 90-100 välillä. Onneksi salilla tuli käytyä enemmän tai vähemmän säännöllisesti joskus ettei sentään muistuta mitään blobia täysin.

[Dark ritu menoo...]

ja niin että mitenkäs itselläni... en ole koskaan ollut ylipainoinen, vaan abaut aina etuoikeutettu hoikka, joskin paino on tällai aikuisiällä heitellyt jonkin verran. oon ennemminkin kärsinyt alipainoisuudesta ja tullut kiusatuksi siitä aina jonnekin täysi-ikäisyyteen saakka, ja ollut siitä myös todella katkera, nykyään alkaa jo helpottaa. tuttavapiirissä on ollut ja on todella monenpainoista porukkaa, mut tällä hetkellä tuntuu kyllä olevan valloilla joka tapauksessa monella melkoinen ahdistus omasta ulkomuodosta, ja riippumatta siitä onko painoa tosi vähän, vähän, "normaalisti", hieman liikaa tai paljon liikaa. näen myös ton skaalan ja kipuilun ihan ammatin puolesta.

jonkin sortin kehonkuvahäiriöstä varmaan kärsin itsekin ja ihan näin henkilökohtaisuudenkin pohjalta mun on tosi helppoa nähdä paikkansa myös kaikenlaiselle acceptance ja bodypositivity menolle.

[Peukaloisen retket]

ja niin että mitenkäs itselläni... en ole koskaan ollut ylipainoinen, vaan abaut aina etuoikeutettu hoikka, joskin paino on tällai aikuisiällä heitellyt jonkin verran. oon ennemminkin kärsinyt alipainoisuudesta ja tullut kiusatuksi siitä aina jonnekin täysi-ikäisyyteen saakka

Sama.

Kunto varmaan paskempi kuin monilla ylipainoisilla.

[blondi söpöliini]

Sanoisin, että toi on erittäin hyvin iskostunut tajuntaan; erityisesti suomalaiseen, että elämä kasvattaa mahakumpua, etenkin keski-ikäistyessä ja, että tää on sellainen asia, jolle ei voi mitään. Sanoisin, että tää on seurausta lihavuuden lisääntymisestä. Se mikä ennen oli snadi "iskämaha" on nyt kunnon pakki.

mä oon vähän eri mieltä tosta syy-seuraus -suhteesta. ite nään asiat niin, että erinäiset raavaan miehisyyden ihanteet, kuten suuri koko, korkea elintaso, riskinotto, tietynlainen välinpitämättömyys ja karkeus ovat tossa ilmiössä ne vaikuttimet, ei ylipainoisuus. mahdollinen ylipainoisuus tulee sitten siinä mukana, joillain enemmän joillain vähemmän näkyvästi.

Toisaalta tietyt jutut otetaan oman ryhmän symboleiksi ja käyttöön erheellisen syy-yhteys-järkeilyn perusteella. Eli pientuloiset saattavat äänestää kokkareita, koska ajatellaan, että kokoomuksen äänestäjä on menestyjä. Ja taas iso maha on aidosti ollut joskus, eikä edes niin kauan sitten, statussymboli. Esim. aiemmin viittamassani afro-amerikkalaisten gettonaisten motiivina hankkia oli osoittaa statustansa, eli sitä, että on rahaa syödä ja osoittaa eroa valtaapitävään laihaan tai hoikaan valkoiseen eliitiin. Toihan on ihan suoraan vaikuttanut tietyllä tavalla myös seksuaalisuuteen, joka taas ohjaa käyttäytymistä sellaiseen suuntaan, että tämmöisiä ulkoisia tekijöitä halutaan hankkia esteettisyyden ja statuksen nousun vuoksi. Kyllä itelläkin on ollut vientiä, vaikka pakki ollutkin aika messävä, koska kyllähän miehellä maha pitää olla. Pointtina ei ollutkaan esittää kattavaa yleistystä syy-seurauksesta, vaan todeta, että kansallinen lihominen tavallaan myös venyttää sitä "rajaa" mikä ylipäätään koetaan ylipainoksi tai lihavuudeksi.

tarkoitan siis sellaista rehellisen suomalaisen heteromiehen arkkityyppiä-/hahmoa, jollainen elää ja vaikuttaa edelleenkin joissain piireissä/ihmisissä (ja missä/millaisissa, niin siihen vaikuttaa varmasti paljon just mm. luokka ja luokkaihanteet). voin nähdä tollasen helposti myös tietynlaisena vastavetona terveyden ja timmiyden ihannoimiselle, eli jos ei koeta, että itse sopii tai voisi sopia esim. itsestään huoltapitävän ihmisen stereotypiaan, niin voi tuntua ehkä oikealta/luonnolliselta vetää todellakin karski rajaus itsensä ja näiden muiden välille. ja sit jos tosiaan kaverilla on erilaiset elintavat tai nähdään se kaveri juurikin "näihin muihin" kuuluvana, niin varmaan siinä sitten oot joutunut ikään kuin tulilinjalle.

Jep, pitkälti samaa mieltä.

[Laku]

Mä lihosin tai siis paisuin 40 kiloa alle kahdessa vuodessa,ku masennuin ja paniikkihäiriö esti liikkumisen lähes täydellisesti.
nyt on masennus jotenkin kurissa ja paniikkikohtaus edellinen joskus 10 vuotta sitten,mut nää vitun läskit vaan ei lähde pois.
vituttaa ilman minkäänlaista ylpeyttä näitä kantaa ikään ku muistuksena siitä elämän käännekohdasta sairastumisesta.
haluaisin unohtaa sen pelokkaan ihmisraunion joka mätti ruokaa naamaansa oksensi ja mätti taas
noh en unohda eikä pidäkkään koska siitä paskasta noustiin ja saavutus on sekin,mutta noi kilot pois on ujo toive

[Not Just Kalmu]

Mä lihosin tai siis paisuin 40 kiloa alle kahdessa vuodessa,ku masennuin ja paniikkihäiriö esti liikkumisen lähes täydellisesti.
nyt on masennus jotenkin kurissa ja paniikkikohtaus edellinen joskus 10 vuotta sitten,mut nää vitun läskit vaan ei lähde pois.
vituttaa ilman minkäänlaista ylpeyttä näitä kantaa ikään ku muistuksena siitä elämän käännekohdasta sairastumisesta.
haluaisin unohtaa sen pelokkaan ihmisraunion joka mätti ruokaa naamaansa oksensi ja mätti taas
noh en unohda eikä pidäkkään koska siitä paskasta noustiin ja saavutus on sekin,mutta noi kilot pois on ujo toive

Sitten vaan ruokavaliota terveempään suuntaan, annoskoot järkeviks ja arkiliikuntaa kehiin. Kyllä se siitä. Itelläkin kausittain unohtuu nää mut se nyt vähän kuuluu asiaan. Pitkän aikavälin hommiaha nää on.

[Poistunut käyttäjä 98d6c7]

Mä lihosin tai siis paisuin 40 kiloa alle kahdessa vuodessa,ku masennuin ja paniikkihäiriö esti liikkumisen lähes täydellisesti.
nyt on masennus jotenkin kurissa ja paniikkikohtaus edellinen joskus 10 vuotta sitten,mut nää vitun läskit vaan ei lähde pois.
vituttaa ilman minkäänlaista ylpeyttä näitä kantaa ikään ku muistuksena siitä elämän käännekohdasta sairastumisesta.
haluaisin unohtaa sen pelokkaan ihmisraunion joka mätti ruokaa naamaansa oksensi ja mätti taas
noh en unohda eikä pidäkkään koska siitä paskasta noustiin ja saavutus on sekin,mutta noi kilot pois on ujo toive

Kannattaa oikeesti käydä ehkä juttelee jollekkin ravintoterapeutille. Oon seurannut läheisen taistelua ylipainoisuutta vastaan ja kun hän kävi ravintoterapeutilla ja alkoi seuraamaan syömisiään vähän tarkemmin (esim ottaa aina äpyllä kuvan mitä on syönyt ja kerää semmosta syömispäiväkirjaa) niin tässä ihan lyhyessä ajassa paino lähtenyt putoamaan aika kovaa vauhtia. Pitkään siis taistellut ylipainon kanssa (joka hänelläkin johtuu masennuksesta ja mielenterveysjutuista).

edit: esim yks juttu mitä sanoo että on joutunut alkaa syömään "enemmän" (eli useammin) kuin söi aikaisemmin, mutta säännöllisesti ja sopivampia annoskokoja.

[Peukaloisen retket]

tarkoitan siis sellaista rehellisen suomalaisen heteromiehen arkkityyppiä-/hahmoa, jollainen elää ja vaikuttaa edelleenkin joissain piireissä/ihmisissä (ja missä/millaisissa, niin siihen vaikuttaa varmasti paljon just mm. luokka ja luokkaihanteet). voin nähdä tollasen helposti myös tietynlaisena vastavetona terveyden ja timmiyden ihannoimiselle, eli jos ei koeta, että itse sopii tai voisi sopia esim. itsestään huoltapitävän ihmisen stereotypiaan, niin voi tuntua ehkä oikealta/luonnolliselta vetää todellakin karski rajaus itsensä ja näiden muiden välille. ja sit jos tosiaan kaverilla on erilaiset elintavat tai nähdään se kaveri juurikin "näihin muihin" kuuluvana, niin varmaan siinä sitten oot joutunut ikään kuin tulilinjalle.

Olen itse melko sinut kehoni kanssa tai en tiiä, mutta sellainen sinnikäs kehokuva hommeli on kyllä juurtunut päähän, että tämmösenä hoikkana ja huono kuntoisena olen paitsi vähemmän miehekäs myös vähemmän haluttuva kuin liikunnallisemmat/lihaksekkaammat jätkät tai karskit ja ylipainoiset äijjät.