jari ehrnprööt haistappa sinä pitkä paska!

[kuka hemmetti]

on Ehrnrooth jotain tehny kyllä oikeen jos pif ja pursiainen haukkuu taantumukselliselsi fasistiksi ja lepomäki vasemmistolaiseksi,


tarkemmin ajatellen upea saavutus!

[Pömbetuk]

Jartsaa pitäs vähän lyödä. oikeestaan aika paljonkin.

Niinkuin usein näissä tapauksissa, Jartsaa on ilmeisesti lapsuudessa lyöty, oikeestaan aika paljonkin.

en pysty hirveästi tuntea myötätuntoa. tässä tapauksessa.

[Lana Ctrl-Alt-Del Rey]

Jartsalta on jäänyt lukematta sekä nykyaikaisen yhteiskuntateorian peruskurssikirjat että se kohta filosofian historiasta, missä asioiden perustelu hegeliläisellä yliyksilöllisellä Tietoisuudella muuttui pikkuisen kyseenalaisesta touhusta huurupäisen hörhöilyksi.

Mutta Kantia on selvästi luettu, että ei nyt ihan mikään turha jätkä kuitenkaan!

Itse olen lukenut Kantia ja olen aivan turhan jätkä.

[Uutiset ja mää]

Jartsalta on jäänyt lukematta sekä nykyaikaisen yhteiskuntateorian peruskurssikirjat että se kohta filosofian historiasta, missä asioiden perustelu hegeliläisellä yliyksilöllisellä Tietoisuudella muuttui pikkuisen kyseenalaisesta touhusta huurupäisen hörhöilyksi.

Mutta Kantia on selvästi luettu, että ei nyt ihan mikään turha jätkä kuitenkaan!

Itse olen lukenut Kantia ja olen aivan turhan jätkä.

Olet katsos unohtanut sössöttää kantinlukemisistasi Hesarissa ja blogosfäärissä, ei PiF riitä vielä mihinkään.

[Macron de Rothschild]

Kirkolla on vastaus Jari Ehrnroothille

Kolumni Taneli Heikka
Että oikein pitäisi tehdä hyvää toisille? Ja vielä oman onnellisuuden kustannuksella? Onpa epämuodikas ja raikas haaste.

Filosofi Jari Ehrnroothin kirja Hyvintoimintayhteiskunta herätti keskustelua alkusyksystä. Ehrnroothin mukaan hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen opinkappale, hyvinvointi, on itsekäs päämäärä. Ehrnrooth ehdottaa, että hyvän voinnin tavoittelun lisäksi ihmisiltä vaadittaisiin tekoja toisen ihmisen hyväksi.

Hyvinvointi-ihminen vasta-argumentoi: En mä hei nyt ehdi, mä meen etsimään hyviä fiiliksiä meidän valtiontuetusta vegaanipiiristä.

Pahoinvoinnin merkit ovat ampaisseet taivaisiin hyvinvointiyhteiskunnan kultavuosikymmeninä. Kypsässä hyvinvointi-Suomessa tehdään noin 3–4 kertaa enemmän rikoksia kuin 1960-luvulla. Alkoholinkulutus on räjähtänyt käsiin. Perheet hajoavat. Ennen harvinaiset elintapasairaudet ovat nyt kansantauteja. Vain pieni eliitti pystyy elämään kurinalaisesti elintapavapauksien maailmassa.

Filosofille nuo merkit kertovat, että hyvän voinnin tavoittelu vointi ei riitä elämän merkitykseksi. Mutta mikä riittää?

Ehrnrooth ehdottaa kulttuurievoluution hyppyä, jossa ihminen jalostuu tekemään hyviä tekoja. Muutoksen ytimessä on jonkinlainen mystinen kokemus vapaudesta ja sen mukana tuomista velvollisuuksista. Hän vertaa sen mahdollisuutta neitseelliseen sikiämiseen. Se ei ole loogisesti mahdollista, mutta silti siihen voi uskoa.

Jännittävä ajatus, mutta kirjassa on ristiriitoja. Vapaus on Ehrnroothille kaiken ydin. Siksi hän arvostelee esimerkiksi uskontojen pyrkimystä rajoittaa vapautta. Samalla hän ajattelee, että valtion pitäisi kannustaa sohvaperunoita liikkeelle liikuntarannekkeilla ja työn vieroksujat viedä pakkotyöhön.

Mielestäni hieman erikoinen käsitys vapaasta elämästä tuokin: olipa tosi arvokas fiilis tänään kun olin pakkotyöleirillä auttamassa lähimmäisiäni.

Ehrnrooth päätyy hapuilemaan uskonnollisten teemojen alueelle. Miten syntinen voi tehdä hyvää? Pitääkö vähän patistaa vai riittääkö armon kokemus kannustajaksi?

Yhteiskunnallista keskustelua parantaisi, jos kristillisen perinteen panos elämän merkitykselle kuuluisi voimakkaammin. Siitä hyötyisivät sekä kirkko että yhteiskunta. Uskonnot kun ovat vuosisatoja tukeneet vapaan ihmisen vastuullisia valintoja. Kristinusko (ja monet muut uskonnot) korostavat, kuinka erottamattomia ovat vapautumisen kokemus ja siitä kumpuava työ toisen ihmisen hyväksi. Nämä viisaudet maallistunut yhteiskunta on unohtanut.

Mutta Ehrnroothin kritiikin voi kääntää myös kirkkoon itseensä. Se on ryhtynyt hyvinvointikirkoksi. Kirkossa papit ja diakonit hoitavat hautaamiset, kasteet ja vihkimiset. Kristikansa tyytyy ottamaan vastaa hyvinvointivaltionkirkon ammattilaisten palvelut. Hyvät teot ja köyhien auttaminen jäävät diakonien ja sote-spesialistien huoleksi. Lähimmäisen kohtaaminen katsotaan verovaroilla kuitatuksi.

Onko sekään arvokasta kristityn elämää?

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva toimittaja, tutkija ja viestintäyrittäjä.

[kiimainen dinosaur]

Ei kirkolla vaan taneli heikalla ja heikan kirjoitukset kuuluvat sitäpaitsi automaattisesti kusipää-ketjuun.
edit. tai no onhan tämäkin. kusipääketju

[Doctor Muñiz]

Hyvinvointiyhteiskunnassahan pyritään takaamaan hyvinvointi mahdollisimman monelle eli tehdään hyvää toisille. Voi olla että tässä on osittain epäonnistuttu, mutta on vaikea nähdä, miten hyväntekemisen ulkoistaminen yhteiskunnalta yksilölle auttaisi asiaa kun tiedossa Usasta on, että ihmiset auttavat niitä, jotka ovat heitä itseään lähellä eli keskiluokkainen hyväntekeväisyys menee keskiluokkaisiin kohteisiin (lasten kouluihin jne.)

[Doctor Muñiz]

Mitä vittua mä just luin?

Tämä argumentti on mielestäni kiistaton: Luonnossa ei ole eikä voi olla vapautta (sehän kumoaisi luonnonlait), joten ei sitä voi olla ihmisluonnossakaan. Päinvastoin, tullaksemme vapaiksi meidän on voitettava syntyperäinen luontomme (jossa on vain kausaalisuutta) ja tietoisuudessa luotava itsemme harkitseviksi (moraalisiksi) subjekteiksi vapauden valtakuntaan.

Kiistaton my ass, vain jos tavallisesta terminkäytöstä jyrkästi poiketen määrittelee vapauden koskevan vain moraalista käsitteistöä tms. edellyttävää harkintaa, voi tällaista esittää, mutta ei silloinkaan kumota luonnonlakeja.

Joka hyväksyy tämän realiteetiksi, lähtee ihmisyyden vaivalloiselle tielle.

Hankkeen onnistumisesta ei ole mitään takeita, mutta oikeastaan itseään korjaava vapaa oikeamielisyys on ainoa vaivan arvoinen päämäärä sille ponnistelulle jota kutsutaan kulttuurievoluutioksi. Ilman vapautta ei voi olla moraalista vastuuta eikä oikeudenmukaisuutta. Ja historiallista edistystä on toki tapahtunut. Esimerkiksi sopii oikean ja väärän erottelua tekevä omatunto, jota nykyään pidämme normaalin persoonallisuuden ominaisuutena (muut ovat psykopaatteja tms.). Tällaista omatuntoa ei löydy antiikin ajattelijoilta. Päätelmä: solidaarinen kulttuuri-ihminen on tullut vahvemmaksi suhteessa luonnollisen ihmisen eläimelliseen egoismiin.

Tyyppi ei ilmeisesti ole vaivautunut perehtymään antiikin moraalifilosofiaan edes pintapuolisesti. Esim. Aristoteles toki ajatteli, että ihminen tekee väärin tiedon puutteen takia, kun taas kristinuskon myötä alettiin painottamaan ihmisen heikkotahtoisuutta ja syntisyyttä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eläimellisen egoismin kanssa vaan Aristoteles hyve-eetikkona ajatteli ajalle tyypilliseen tapaan, että ihmisen tulee omasta tahdostaan sisäistää ja täyttää ne velvollisuudet, jotka hänelle kansalaisena, vanhempana, tuomarina, sotilaana jne. kuuluvat.

Ajatus yksilöllisestä omastatunnosta löytyy toki sekin antiikin ajattelijoilta ainakin siinä muodossa, että esitettiin, että jumalat on luotu sitä varten, ettei ihminen tee pahaa sillonkaan kun muut eivä näe, koska jumalat näkevät. Koko omatunto on ylipäätään kristillistä (protestantista?) soopaa - ei aidosti eettistä harkintaa harjoittava henkilö tarvitse mitään enkeliä olkapäälleen.

[Trollface-mies]

Että oikein pitäisi tehdä hyvää toisille? Ja vielä oman onnellisuuden kustannuksella? Onpa epämuodikas ja raikas haaste.

Ikinä en ole muuten tajunnut miksi hyväntekeväisyyden edellytyksenä on se että itselle pitää samalla tulla paska olo.

Pahoinvoinnin merkit ovat ampaisseet taivaisiin hyvinvointiyhteiskunnan kultavuosikymmeninä. Kypsässä hyvinvointi-Suomessa tehdään noin 3–4 kertaa enemmän rikoksia kuin 1960-luvulla. Alkoholinkulutus on räjähtänyt käsiin. Perheet hajoavat.

Ellen nyt ihan väärin muista niin tuomittavien rikosten määrä lainsäädännössä nelinkertaistui 60-luvulla, mutta siitä huolimatta tää väite taitaa olla mala fide silkkaa paskaa?

[Jesse Python]

Että oikein pitäisi tehdä hyvää toisille? Ja vielä oman onnellisuuden kustannuksella? Onpa epämuodikas ja raikas haaste.

Ikinä en ole muuten tajunnut miksi hyväntekeväisyyden edellytyksenä on se että itselle pitää samalla tulla paska olo.

Pahoinvoinnin merkit ovat ampaisseet taivaisiin hyvinvointiyhteiskunnan kultavuosikymmeninä. Kypsässä hyvinvointi-Suomessa tehdään noin 3–4 kertaa enemmän rikoksia kuin 1960-luvulla. Alkoholinkulutus on räjähtänyt käsiin. Perheet hajoavat.

Ellen nyt ihan väärin muista niin tuomittavien rikosten määrä lainsäädännössä nelinkertaistui 60-luvulla, mutta siitä huolimatta tää väite taitaa olla mala fide silkkaa paskaa?

Käsittääkseni suomi oli ihan helvetin väkivaltainen paikka 50-60 ja 70-luvuilla, henkirikosten määrä on ainakin romahtanut noista ajoista.

[Sasse netä]

Eikös suomi ja pohjoismaat yleensä ole tätä nykyä mallimaita sen suhteen että rikokset on harvinaisia, rangaistukset tuntuvia mutta niiden kärsimisen jälkeen voi vielä palata yhteiskuntaan ja mitä näitä nyt oli?

[Nakke Nukettaja]

rangaistukset tuntuvia

juuh,

[Sasse netä]

rangaistukset tuntuvia

juuh,

No siis oikeasti tuntuvat rangaistukset on tuhat miljordi ziljoonaa vuotta mutta Jenkkilässäkin todettu että ei siinä ole taas yhtään mitään järkeä kenenkään kannalta.

[Nakke Nukettaja]

rangaistukset tuntuvia

juuh,

No siis oikeasti tuntuvat rangaistukset on tuhat miljordi ziljoonaa vuotta mutta Jenkkilässäkin todettu että ei siinä ole taas yhtään mitään järkeä kenenkään kannalta.

ihan järkeväähän kaiken maailman esaåkerlundien lukkojen takana pitäminen olisi

[Sasse netä]

rangaistukset tuntuvia

juuh,

No siis oikeasti tuntuvat rangaistukset on tuhat miljordi ziljoonaa vuotta mutta Jenkkilässäkin todettu että ei siinä ole taas yhtään mitään järkeä kenenkään kannalta.

ihan järkeväähän kaiken maailman esaåkerlundien lukkojen takana pitäminen olisi

Kaiken maailman 4g kantsua taskussa ja 50v tuomio.