Mitähän Froidi tähänkin sanoisi? - Piffin filosofia topic

[krigg ihan vitun oikeesti]

Anteeksi sivistymättömyyteni mutta mitä tekemistä Freudilla on topikin aiheen kanssa

[Herää ammattiylpeys ja kuole]

Anteeksi sivistymättömyyteni mutta mitä tekemistä Freudilla on topikin aiheen kanssa

Määs mietin samaa mut sit ajattelin etttä olkoot sykoloogia filosoofiaa!

[Tohtori Kyherö]

Anteeksi sivistymättömyyteni mutta mitä tekemistä Freudilla on topikin aiheen kanssa

Määs mietin samaa mut sit ajattelin etttä olkoot sykoloogia filosoofiaa!

No onko se Froidin jeebustelu sitten ees nykysykolookiaa vai ei? Taitaa sen kontribuutiot olla enemmän tuon puheterapian tasolla ennemmin ku sielutieteen puolella.

[Herää ammattiylpeys ja kuole]

Anteeksi sivistymättömyyteni mutta mitä tekemistä Freudilla on topikin aiheen kanssa

Määs mietin samaa mut sit ajattelin etttä olkoot sykoloogia filosoofiaa!

No onko se Froidin jeebustelu sitten ees nykysykolookiaa vai ei? Taitaa sen kontribuutiot olla enemmän tuon puheterapian tasolla ennemmin ku sielutieteen puolella.

Eipä se nykyistä varmastikkaa ole mut eipä se minusta sitä tieteenalaa määritä historiallisessa tarkastelussa että onko se enää relevanttia vai ei.
Ehkä toi tobaasin nimi onki tälläne nerokas ansa mikä pakottaa sunnuntaifilosofiontiin!

[yrjö örvel]

Looginen ajattelu on välttämätön osa mitään vakavampaa filosofian harrastusta. Matemaattinen ajattelu tukee tätä, minkä takia filosofit tuppaavat usein olemaan matemaattisesti lahjakkaita (tähän riittää ihan lukiotason lahjakkuus).

Formaali logiikka voi vaikuttaa pakkopullalta, mutta sen perusteiden hyvä hallinta auttaa oikeasti ymmärtämään, mikä on pätevää päättelyä ja mikä ei. Aika usein luonnollisen kielen sotkuinen päättelyketju on formalisoituna mitä simppelein. (Sitten toisaalta voi vituttaa kahlata kaavaviidakko läpi vain huomatakseen, että johan tämä oli selkeästi esitettynä varsinaisessa tekstissä eikä formalisointi tuonut mitään lisäarvoa.)

Matematiikan ontologia on puolestaan maallikolle hyvä tapa saada aivonsa solmuun.

Näinhän se on. Matematiikka ei vain jäsenny päässäni sitten lainkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta se vaan ei mene. En käsitä numeroita ja yhtälöitä. Harmittanut aina se, mutten kovankaan yrittämisen jälkeen ole oppinut edes toisen asteen yhtälöitä. En saa mitenkään mitään matematiikan sääntöjä pysymään päässäni.

Itselle toimi Bertrand Russellin A History of Western Philosophy aika hyvänä introna filosofiaan syvemmin tältä osalta, ja Russellin muista tuotoksista sitä joukko-oppia esmes.

Pitänee vilasta, vaikken tällekään kortille hirveesti laita.

[yrjö örvel]

Anteeksi sivistymättömyyteni mutta mitä tekemistä Freudilla on topikin aiheen kanssa

Määs mietin samaa mut sit ajattelin etttä olkoot sykoloogia filosoofiaa!

No onko se Froidin jeebustelu sitten ees nykysykolookiaa vai ei? Taitaa sen kontribuutiot olla enemmän tuon puheterapian tasolla ennemmin ku sielutieteen puolella.

Eipä se nykyistä varmastikkaa ole mut eipä se minusta sitä tieteenalaa määritä historiallisessa tarkastelussa että onko se enää relevanttia vai ei.
Ehkä toi tobaasin nimi onki tälläne nerokas ansa mikä pakottaa sunnuntaifilosofiontiin!

Freud on kyllä nimi joka pompsahtaa esiin monestikin filosofia-jaakailuissa. Ihan jo vaikka jumalan käsitettä pohtiessa tulee Freud helposti vastaan.

[Tohtori Kyherö]

Looginen ajattelu on välttämätön osa mitään vakavampaa filosofian harrastusta. Matemaattinen ajattelu tukee tätä, minkä takia filosofit tuppaavat usein olemaan matemaattisesti lahjakkaita (tähän riittää ihan lukiotason lahjakkuus).

Formaali logiikka voi vaikuttaa pakkopullalta, mutta sen perusteiden hyvä hallinta auttaa oikeasti ymmärtämään, mikä on pätevää päättelyä ja mikä ei. Aika usein luonnollisen kielen sotkuinen päättelyketju on formalisoituna mitä simppelein. (Sitten toisaalta voi vituttaa kahlata kaavaviidakko läpi vain huomatakseen, että johan tämä oli selkeästi esitettynä varsinaisessa tekstissä eikä formalisointi tuonut mitään lisäarvoa.)

Matematiikan ontologia on puolestaan maallikolle hyvä tapa saada aivonsa solmuun.

Näinhän se on. Matematiikka ei vain jäsenny päässäni sitten lainkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta se vaan ei mene. En käsitä numeroita ja yhtälöitä. Harmittanut aina se, mutten kovankaan yrittämisen jälkeen ole oppinut edes toisen asteen yhtälöitä. En saa mitenkään mitään matematiikan sääntöjä pysymään päässäni.

Itselle toimi Bertrand Russellin A History of Western Philosophy aika hyvänä introna filosofiaan syvemmin tältä osalta, ja Russellin muista tuotoksista sitä joukko-oppia esmes.

Pitänee vilasta, vaikken tällekään kortille hirveesti laita.

Kyllä se Esa Saarisen filosofiankirjat voittaa se

[yrjö örvel]

Looginen ajattelu on välttämätön osa mitään vakavampaa filosofian harrastusta. Matemaattinen ajattelu tukee tätä, minkä takia filosofit tuppaavat usein olemaan matemaattisesti lahjakkaita (tähän riittää ihan lukiotason lahjakkuus).

Formaali logiikka voi vaikuttaa pakkopullalta, mutta sen perusteiden hyvä hallinta auttaa oikeasti ymmärtämään, mikä on pätevää päättelyä ja mikä ei. Aika usein luonnollisen kielen sotkuinen päättelyketju on formalisoituna mitä simppelein. (Sitten toisaalta voi vituttaa kahlata kaavaviidakko läpi vain huomatakseen, että johan tämä oli selkeästi esitettynä varsinaisessa tekstissä eikä formalisointi tuonut mitään lisäarvoa.)

Matematiikan ontologia on puolestaan maallikolle hyvä tapa saada aivonsa solmuun.

Näinhän se on. Matematiikka ei vain jäsenny päässäni sitten lainkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta se vaan ei mene. En käsitä numeroita ja yhtälöitä. Harmittanut aina se, mutten kovankaan yrittämisen jälkeen ole oppinut edes toisen asteen yhtälöitä. En saa mitenkään mitään matematiikan sääntöjä pysymään päässäni.

Itselle toimi Bertrand Russellin A History of Western Philosophy aika hyvänä introna filosofiaan syvemmin tältä osalta, ja Russellin muista tuotoksista sitä joukko-oppia esmes.

Pitänee vilasta, vaikken tällekään kortille hirveesti laita.

Kyllä se Esa Saarisen filosofiankirjat voittaa se

Oon jokseenkin allerginen Saariselle, mutta se sen filosofian historian läpi käyvä kirja on ihan oikeastikin hyvä perusteos.

[Jo on taas jutut]

Looginen ajattelu on välttämätön osa mitään vakavampaa filosofian harrastusta. Matemaattinen ajattelu tukee tätä, minkä takia filosofit tuppaavat usein olemaan matemaattisesti lahjakkaita (tähän riittää ihan lukiotason lahjakkuus).

Formaali logiikka voi vaikuttaa pakkopullalta, mutta sen perusteiden hyvä hallinta auttaa oikeasti ymmärtämään, mikä on pätevää päättelyä ja mikä ei. Aika usein luonnollisen kielen sotkuinen päättelyketju on formalisoituna mitä simppelein. (Sitten toisaalta voi vituttaa kahlata kaavaviidakko läpi vain huomatakseen, että johan tämä oli selkeästi esitettynä varsinaisessa tekstissä eikä formalisointi tuonut mitään lisäarvoa.)

Matematiikan ontologia on puolestaan maallikolle hyvä tapa saada aivonsa solmuun.

Mulla on yks tuttu joka on ilmeisesti suht lahjakas matematiikassa ja myöskin opiskellut filosofiaa, ja se esimerkiks ihan vakavissaan ihmetteli että miksi ei ole hetero prideä jos on kerran homopridejä, tämä siis kauan ennen kun tää legendaarinen tapahtuma sitten järjestettiin. On myös muistaakseni pohtinut tätä klassista "miksi neekeri saa sanoa neekeri mutta jos valkoinen sanoo niin se onkin jotenkin paha juttu" arvoitusta. Eli mulla on sellanen fiilis että se ajattelee nää hommat jotenkin että jos tämmönen asia tapahtuu tässä ryhmässä niin sen pitäisi olla loogisesti sama juttu myös toisessa ryhmässä. Ja kaikki sellainen yhteiskunnallinen konteksti ja muu tämmönen jää näistä pohdinnoista pois. Ja muutenkin vedetään todella paljon mutkia suoriks esim eri asioiden yhtäläisyyden suhteen. Musta tuntuu että matemaattisesti lahjakkailla ihmisillä on monesti vähän tämmöstä meininkiä, että se matemaattinen ajattelu ei hirveän hyvin sitten välttämättä istu tosimaailman asioiden pohtimiseen. En tiiä onko tässä kaverissa vähän autismin kirjoa myös mukana, mikä sekään ei kai ole kovin harvinaista matemaattisesti lahjakkaiden ihmisten joukossa.

Joo tämmöstä paskaa yleistämistä tässä mutta en tiiä. Oon varmaan vaan katkera kun itellä menee verenkeitin välittömästi päälle jos joutuu pohtimaan jotain "jos p on 1, niin silloin..." paskaa

[renesanssi-kari (punk)]

Tuttus on aika dille ja sivistymätön. Ja matikassa ja muissa luonnontieteissä oleva jengi on kyl pääosin suhtkoht "normaaleja". Semmoset tunteettomat ja totaalisen putkinäköiset ihmislaskukonetyypit ovat oman kokemukseni mukaan selkesti poikkeustapauksia alalla työskentelevien keskuudessa. Moni on pikemminkin tuskallisen tietoinen siitä, kuinka hankalaa ja/tai hyödytöntä oman erityisosaamisen soveltaminen mihinkään yhteiskuntatyypin asioihin on.

Topikissa pidin erityisesti siitä, että vänkäämistä usein harrastava tyyppi myöntää ettei tajua logiikasta mitään. Oon oikeassa, mutta en tiedä miksi.

[Doctor Muñiz]

^^Noi sun esimerkit on siis virheellisiä analogioita ja kuuluvat ad hominem sun muiden vastaavien virheargumenttien tapaan informaalisen logiikan alaan, koska niitä ei voi lähestyä kaavamaisesti. Tämän vuoksi ne ovat välillä tavattoman hankalia osoittaa ja toisaalta suosittuja retorisia kikkoja mm. poliitikkojen puheissa.

Menevät ne viisaatkin vipuun eli joku voisi sanoa, että filosofian historia on olkinukkien askartelua edeltäjien väitteistä.

[puup :P]

Alkaa oleen sen tason jutut tässä topicissa että en oikeen tahdo enään ymmärtää.

[Doctor Muñiz]

Looginen ajattelu on välttämätön osa mitään vakavampaa filosofian harrastusta. Matemaattinen ajattelu tukee tätä, minkä takia filosofit tuppaavat usein olemaan matemaattisesti lahjakkaita (tähän riittää ihan lukiotason lahjakkuus).

Formaali logiikka voi vaikuttaa pakkopullalta, mutta sen perusteiden hyvä hallinta auttaa oikeasti ymmärtämään, mikä on pätevää päättelyä ja mikä ei. Aika usein luonnollisen kielen sotkuinen päättelyketju on formalisoituna mitä simppelein. (Sitten toisaalta voi vituttaa kahlata kaavaviidakko läpi vain huomatakseen, että johan tämä oli selkeästi esitettynä varsinaisessa tekstissä eikä formalisointi tuonut mitään lisäarvoa.)

Matematiikan ontologia on puolestaan maallikolle hyvä tapa saada aivonsa solmuun.

Näinhän se on. Matematiikka ei vain jäsenny päässäni sitten lainkaan. En tiedä mikä siinä on, mutta se vaan ei mene. En käsitä numeroita ja yhtälöitä. Harmittanut aina se, mutten kovankaan yrittämisen jälkeen ole oppinut edes toisen asteen yhtälöitä. En saa mitenkään mitään matematiikan sääntöjä pysymään päässäni.

Itselle toimi Bertrand Russellin A History of Western Philosophy aika hyvänä introna filosofiaan syvemmin tältä osalta, ja Russellin muista tuotoksista sitä joukko-oppia esmes.

Pitänee vilasta, vaikken tällekään kortille hirveesti laita.

Kyllä se Esa Saarisen filosofiankirjat voittaa se

Toi Russelin opus on pahamaineisen yksipuolinen etenkin Nietzschen käsittelyssä. Saarinen puolestaan on (oli?) loistava opettaja vailla kummoistakaan omaa näkemystä, mikä näkyy hänen kirjoistaankin.

[Doctor Muñiz]

Alkaa oleen sen tason jutut tässä topicissa että en oikeen tahdo enään ymmärtää.

Otsikoksi Piffin elämänfilosofia? Hedonismi on ihan hyvä ratkaisu tällä saralla.

Mitä tuohon Freudiin tulee, niin psykoanalyyttinen teoriaperinne on edelleen voimissaan monessa erityistieteessä ja filosofiassa (enemmän ns. mannermaisen filosofian ja sen perillisten heiniä). Esim. Nancy Chodorowin feministinen klassikko The Reproduction of Mothering - Psychoanalysis and the Sociology of Gender kääntää Freudin näkemykset herkullisesti päälaelleen ja Stanley N. Kurtz tekee mielenkiintoisen uskontotieteellisen analyysin hindulaisuuden jumalattarien perimmäisestä ykseydestä teoksessaan All the Mothers are One - Hindu India and the Cultural Reshaping of Psychoanalysis.

[puup :P]