HARMAA JA KALPEE HIV ?? wrote:Aikoinaan meillä järkättiin sukujuhlat ja kesken aikuisten ihmisten mukavan keskustelun reilusti alle kouluikäinen HIV-tero pamahtaa ~20 ihmisen keskelle olohuoneeseen, vetää housut alas ja osoittaa erektoitunutta kikkeliään huutaen "KATTOKAA SE ON IHAN KOVA" ilme naamalla.
Täähän on ihan cunt basic. Omalla kohalla paikalla oli vaan isoäiti kyläilemässä. Äitiä vaivaannutti, isää nauratti, mummi oli vaan jahas tämmöstä. Lämmöllä muistelen, en vaivaantuneena.
Itsekin varmaan noin 5-vuotiaana iloisesti esittelin isoveljelle ja isosiskolle että "Oho! Kylläpäs se nyt on kovana!". Repesivät nauramaan hieman hämmentyneinä ja itse aika hämmentyneenä opin, että ehkäpä tämä kovetus kannattaa pitää jatkossa enemmän piilossa. Ei tosiaan vaivaa tuo keissi, lähinnä hymyilyttää nyt.
Me aina serkun kanssa mehuiltiin että "PIPPELISSÄ ON VOIMAA!!"!
edit: serkun kanssa siis kaikkea häärättiin ja leikittiin lapsena ja sen kanssa myös ihmettelimme monesti voimakkaita pippeleitä
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
No mulla oli vähän vastaava aikoinaan mutta ei sentään noin iso herra ollut. Alkoi uhoamaan että etkö sä tiedä kuka hän on. Vailla kuoleman pelkoa totesin kuukauden talossa olleen varmuudella että en tiedä eikä kiinnosta, respan kautta ilmoittautuminen ja sieltä ohjataan kerroksiin. Tämä siis vailla vaivaantumista eli offtopik.
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
No mulla oli vähän vastaava aikoinaan mutta ei sentään noin iso herra ollut. Alkoi uhoamaan että etkö sä tiedä kuka hän on. Vailla kuoleman pelkoa totesin kuukauden talossa olleen varmuudella että en tiedä eikä kiinnosta, respan kautta ilmoittautuminen ja sieltä ohjataan kerroksiin. Tämä siis vailla vaivaantumista eli offtopik.
Intissä kaveri ei päästänyt maavoimien komentajaa ja lehdistöä loppusodassa leiriin kun eivät tienneet tunnussanaa
kanammuna wrote:Se on Ceijo joka on tässä maailmassa pärjää.
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
No tää on offtopic koska ei vaivaannuta, mutta yhdessä paskaduunissa oli hyvin samankaltainen tilanne. Oli kovaan ääneen mesottu miten avokonttorin läpi ei saa päästää ketään tonttuilemaan ja siellä on salassapidettävää materiaalia ja diipadaapa. No minä otin tämän vakavasti ja kävin kysymässä ovikellon kolkuttajan asiaa, sanoin joo käyn kertomassa odottakaa hetki, ja löin oven kiinni.
Virallista ohjetta ei koskaan peruttu, mutta seuraavana päivänä pikkupomot kertoivat, että hyvä kun suhtaudutaan turvallisuuteen vakavasti, mutta ei sitä nyt oikeesti tarvii totella.
Ei ollut firman omistaja kyseessä, ainoastaan sen edustaja. Mutta ei mun tätä tarvii hävetä kun ei ollut oma moka.
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
No mulla oli vähän vastaava aikoinaan mutta ei sentään noin iso herra ollut. Alkoi uhoamaan että etkö sä tiedä kuka hän on. Vailla kuoleman pelkoa totesin kuukauden talossa olleen varmuudella että en tiedä eikä kiinnosta, respan kautta ilmoittautuminen ja sieltä ohjataan kerroksiin. Tämä siis vailla vaivaantumista eli offtopik.
Intissä kaveri ei päästänyt maavoimien komentajaa ja lehdistöä loppusodassa leiriin kun eivät tienneet tunnussanaa
Näin toimisin itsekin vailla kuolemanpelkoa, häpeämistä ja vaivaantumista. Pirustako sitä joka hiivatin pamppua voi muistaa
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
No mulla oli vähän vastaava aikoinaan mutta ei sentään noin iso herra ollut. Alkoi uhoamaan että etkö sä tiedä kuka hän on. Vailla kuoleman pelkoa totesin kuukauden talossa olleen varmuudella että en tiedä eikä kiinnosta, respan kautta ilmoittautuminen ja sieltä ohjataan kerroksiin. Tämä siis vailla vaivaantumista eli offtopik.
Intissä kaveri ei päästänyt maavoimien komentajaa ja lehdistöä loppusodassa leiriin kun eivät tienneet tunnussanaa
Näin toimisin itsekin vailla kuolemanpelkoa, häpeämistä ja vaivaantumista. Pirustako sitä joka hiivatin pamppua voi muistaa
Aivan sama vaikka olis residentti, ei tunnussanaa - ei asiaa kunnon mestaan vittu fuck,
Joku varmaan voisi kokea vaivaannuttavaksi, että komentajan ja lehdistön sitten lopulta saavuttua meidän poppoo komennettiin telttoihin päiväunille ja kiellettiin ehdottomasti tulemasta ulos ennen kuin ne olivat lähteneet, mutta musta oli vaan vitun awesome päästä päikkäreille.
kanammuna wrote:Se on Ceijo joka on tässä maailmassa pärjää.
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
No tää on offtopic koska ei vaivaannuta, mutta yhdessä paskaduunissa oli hyvin samankaltainen tilanne. Oli kovaan ääneen mesottu miten avokonttorin läpi ei saa päästää ketään tonttuilemaan ja siellä on salassapidettävää materiaalia ja diipadaapa. No minä otin tämän vakavasti ja kävin kysymässä ovikellon kolkuttajan asiaa, sanoin joo käyn kertomassa odottakaa hetki, ja löin oven kiinni.
Virallista ohjetta ei koskaan peruttu, mutta seuraavana päivänä pikkupomot kertoivat, että hyvä kun suhtaudutaan turvallisuuteen vakavasti, mutta ei sitä nyt oikeesti tarvii totella.
Ei ollut firman omistaja kyseessä, ainoastaan sen edustaja. Mutta ei mun tätä tarvii hävetä kun ei ollut oma moka.
Siis ohjeko oli nimenomaan, että tyypin on odotettava oven takana, ei suinkaan oven sisäpuolella aulassa tms, eikä missään nimessä voi roudata tyyppiä saatettuna sinne minne se sanoi olevansa matkalla?
Vitu Hanna wrote:
Mikä hitto tää uus nikki on, luulin sua joksikin huumeidenkäyttäjäksi
Entisessä duunissa oli semmoset avokonttorihommat että tie ulko-ovelta neukkariin ja toimitusjohtajan huoneelle kulki muiden työntekijöiden ohi. Kerran joku vieras oli päästetty yksin palloileen konttorille ja siitä tuli jälkikäteen vihainen maili otsikolla "KETÄÄN EI SITTEN SAA PÄÄSTÄÄ TÄNNE JUOKSENTELEMAAN", eli pitäis jättää vieraat ovelle odottamaan saattajaa. Otin tämän melko vakavasti sitten ja kun ovikello soi seuraavan kerran ja jouduin avaamaan ovea, kysyin ovella ketä vieras on tulossa tapaamaan. Vieras vastasi "Mä vaan tota toimitusjohtajaa" yrittäen kävellä ohitseni. Astuin askeleen vieraan eteen ja sanoin että "oota tässä mä käyn hakemassa sen tänne". "Ei kun mä vaan käyn tossa toimitusjohtajan tykönä" kutsuen toimitusjohtajaa etunimeltä ja sama meinas jatkua, kaveri vaan tahtoi puskea sisään toimistoon enkä oikein tiennyt millä pysäyttää sitä, loppu kädet eikä ollu bodya. En muista miten tilanne lopulta ratkesi, mutta myöhemmin toimitusjohtaja tuli sanomaan että "se on muuten meidän firman omistaja jolle avasit oven". Vajosin hiljaa työpöytäni alle.
no ehkä parempi että ei ollu kehoa tarpeeks tässä tilanteessa. ajattele nyt jos olisitkin juossu ohi livahtaneen tyypin kiinni ja ottanu vastustelevaa omistajaa niskaperseotteella kiinni ja kiikuttanu sen pihalle.
ilme naamalla.
Ei tosiaan vaivaa tuo keissi, lähinnä hymyilyttää nyt.
: Odotin kuvia joiden kanssa olis ollut kivempi mennä nukkumaan
