NEWS: Kun turpaan saanut ei lyö takaisin

[ihan tavallinen]

No fiksuahan se on opettaa pitämään puoliaan.

Tää "pitämään puoliaan" on niin usein heitetty ilmoille että mitä tää käytännössä sit meinaa? Tarkoitan siis että helppoa se on käyttää jotain tommosta epämääräistä ilmaisua, mutta sen opettaminen pikkuihmiselle on vähän eri asia. Joku jo heitti että ei tarkoittanut tuolla mitään nyrkit pystyssä-lähestymistapaa, mut mitä sitten?

Omaa poikaa joku naapuriston toinen nappula päätti alkaa kiusaamaan joskus ilman mitään erityistä syytä. Tai siis syynä oli varmaan juuri se että, jos tää kiusaaja jotain töni tai löi tms, niin mun poika ei tehnyt takasin mitään vaan korkeintaan yritti keskustella asiasta tai alkoi itkemään ja tuli kertomaan mulle. Kävin kerran jonkun tommosen jälkeen katsomaan näkyisikö sitä kiusaajaa missään, mutta se aina livahti karkuun.
Annoin sitten pojalle semmosen neuvon, että kun se ensi kerran tekee jotain tommosta niin tönäsee sitä kunnolla kaksin hartioista tms. Ei mitenkään lujaa, mutta sillai että se voi kaatua. Jos jatkaa, niin tönii sitten lujempaa. Mun pojan tapauksessa toi toimi koska se kiusaaja oli paljon pienempi ja sitä alkoi ilmeisesti pelottaa että mun poika satuttaisi sitä oikeasti. Ei kiusannut yhden tönäisyn jälkeen enää ikinä.
Sen jälkeen pistin pojan myös judoon, missä se oppi kaikenlaisia heittoja ja kamppauksia ja muutenkin ihan ok harrastus, mutta sikäli kun tiedän, niin ei se niitä ikinä tarvinnut. Ehkä sillä kumminkin oli itseluottamus osin sen ansiosta sen verran kova, että fyysistä kiusaamista harrastavat kiusaajat etsivät helpomman oloisia kiusattavia.

[mystinen lyllertäjä]

No fiksuahan se on opettaa pitämään puoliaan.

Tää "pitämään puoliaan" on niin usein heitetty ilmoille että mitä tää käytännössä sit meinaa? Tarkoitan siis että helppoa se on käyttää jotain tommosta epämääräistä ilmaisua, mutta sen opettaminen pikkuihmiselle on vähän eri asia. Joku jo heitti että ei tarkoittanut tuolla mitään nyrkit pystyssä-lähestymistapaa, mut mitä sitten?

Omaa poikaa joku naapuriston toinen nappula päätti alkaa kiusaamaan joskus ilman mitään erityistä syytä. Tai siis syynä oli varmaan juuri se että, jos tää kiusaaja jotain töni tai löi tms, niin mun poika ei tehnyt takasin mitään vaan korkeintaan yritti keskustella asiasta tai alkoi itkemään ja tuli kertomaan mulle. Kävin kerran jonkun tommosen jälkeen katsomaan näkyisikö sitä kiusaajaa missään, mutta se aina livahti karkuun.
Annoin sitten pojalle semmosen neuvon, että kun se ensi kerran tekee jotain tommosta niin tönäsee sitä kunnolla kaksin hartioista tms. Ei mitenkään lujaa, mutta sillai että se voi kaatua. Jos jatkaa, niin tönii sitten lujempaa. Mun pojan tapauksessa toi toimi koska se kiusaaja oli paljon pienempi ja sitä alkoi ilmeisesti pelottaa että mun poika satuttaisi sitä oikeasti. Ei kiusannut yhden tönäisyn jälkeen enää ikinä.
Sen jälkeen pistin pojan myös judoon, missä se oppi kaikenlaisia heittoja ja kamppauksia ja muutenkin ihan ok harrastus, mutta sikäli kun tiedän, niin ei se niitä ikinä tarvinnut. Ehkä sillä kumminkin oli itseluottamus osin sen ansiosta sen verran kova, että fyysistä kiusaamista harrastavat kiusaajat etsivät helpomman oloisia kiusattavia.

Mutta tässä kalskahtaa vähän samanlainen mentaliteetti että naisoletetuille neuvois opetteleen itsepuolustusta että pystyy tarvittaessa pistään ahdistelijoita nenille. Se varmaan jossain tilanteissa jeesaa, mutta ei aina, eikä poista itse ongelmaa. Joskus saattaa jopa johtaa pahempaan lopputulokseen.
Ja en siis tarkoita että ite näkisin mitään pahaa, että jonkun henkilökohtaisessa elämässä ja kasvatuksessa toi tapa toimii - päinvastoin hyvä homma jos skidiä ei kiusata ja selvis ilman sen suurempaa väkivaltaa, mutta mitään yleistä ohjenuoraa ei tuosta kuitenkaan saa. Ja just toi fyysinen itseluottamus on aika kova sana, ainakin poikien välisessä kiusaamisessa.

En yhtään epäile etteikö monessa kiusaamistapaukses lopu kiusaaminen siihen, että uhri pistää takaisin fyysisesti (olipa se pientä tönimistä tai nyrkki kiusaajan naamaan), mutta ei läheskään kaikissa - ja etenkin just pienemmän/heikomman/yksinäisemmän on vaikeampi puolustautua, eikä mun mielestä semmosta tartteis keltään skidiltä vaatia. Kiusaamistilanteet on vissiin kuitenkin aika harvoin kahden ihmisen välisiä, vaan siihen kiusaamiseen osallistuu suoraan tai epäsuoraan muitakin, jolloin sekä fyysisestä että verbaalisesta puolustautumisesta tulee hankalampaa. Jengiä myös kiusataan mitä monimuotoisimmista syistä, eli mitään tarkkaa ohjenuoraa ei voi edes antaa että miten käyttäytyä ja olla jotta ei joutuis kiusatuks. Puhumattakaan siitä miks sen muutospaineen ois koskettava nimenomaan sitä kiusattua, eikä niitä jotka on tehneet jotain väärin eli kiusaajia.

[ihan tavallinen]

Joo ei munkaan mielestä ole mitään yleispätevää sääntöä joka pätisi kaikkiin ihmisiin ja olosuhteisiin. Eikä tietenkään ongelma ratkea sillä että kiusattavien pitäisi muuttua. Mun mielestä kuitenkaan tuo kiusaaminen ei tule ikinä täysin katoamaan ja silloin sen kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla eikä heittäytyä uhriksi ja antaa periksi. Apua toki saa ja pitääkin pyytää. Mun mielestä näistä asioista on ennen kaikkea vanhempien ja tulevien vanhempien hyvä keskustella ja miettiä.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

Mun mielestä kuitenkaan tuo kiusaaminen ei tule ikinä täysin katoamaan ja silloin sen kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla eikä heittäytyä uhriksi ja antaa periksi. .

kamoon, tässä puhutaan lapsista. ja monen vuoden kestävästä, koulusta kouluun seuraavasta kiusaamiskierteestä.

[mystinen lyllertäjä]

Joo ei munkaan mielestä ole mitään yleispätevää sääntöä joka pätisi kaikkiin ihmisiin ja olosuhteisiin. Eikä tietenkään ongelma ratkea sillä että kiusattavien pitäisi muuttua. Mun mielestä kuitenkaan tuo kiusaaminen ei tule ikinä täysin katoamaan ja silloin sen kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla eikä heittäytyä uhriksi ja antaa periksi. Apua toki saa ja pitääkin pyytää. Mun mielestä näistä asioista on ennen kaikkea vanhempien ja tulevien vanhempien hyvä keskustella ja miettiä.

Boldasin ton kohdan, joka jäi ittelle epäselväks. Mitä toi meinaa? Miten kiusattu, etenkin lapsi, voi "heittäytyä uhriksi"?

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

Joo ei munkaan mielestä ole mitään yleispätevää sääntöä joka pätisi kaikkiin ihmisiin ja olosuhteisiin. Eikä tietenkään ongelma ratkea sillä että kiusattavien pitäisi muuttua. Mun mielestä kuitenkaan tuo kiusaaminen ei tule ikinä täysin katoamaan ja silloin sen kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla eikä heittäytyä uhriksi ja antaa periksi. Apua toki saa ja pitääkin pyytää. Mun mielestä näistä asioista on ennen kaikkea vanhempien ja tulevien vanhempien hyvä keskustella ja miettiä.

Boldasin ton kohdan, joka jäi ittelle epäselväks. Mitä toi meinaa? Miten kiusattu, etenkin lapsi, voi "heittäytyä uhriksi"?

musta tuntuu että toi oikeestaan puhuu tossa niistä vanhemmista, ei lapsista. muuten en ymmärrä yhtään

[mystinen lyllertäjä]

En usko itekään että kiusaamista koskaan saadaan loppumaan, mutta mun mielestä apuja siihen puuttumiseen pitäis lisätä, joka toivottavasti lisäis lasten luottoa ja uskoa aikuisiin, että kiusaamisesta tosiaan uskaltais puhua ilman pelkoa siitä että maikalta tulee jotain "pojat on poikia"-ripulia jonka jälkeen mylly vaan kovenee.

[ihan tavallinen]

No siis ajan takaa semmoista, että mun mielestä ei pitäisi kasvattaa lasta semmoiseen uskoon että kun toimit oikein etkä itse tee mitään väärin, niin kyllä ne asiat järjestyy ja joku tulee auttamaan. Mun kokemusten maailma ei vaan toimi niin. Vaikka kuinka lapsi ei itse olisi tehnyt mitään väärin, niin toiset lapset voi vetää sua turpaan monta kertaa päivässä, eikä se siitä parempaan suuntaan muutu. Kyllä mä tiedän että mun linja on aika kova, mutta mun mielestä pitäisi mahdollisimman aikaisin lapsen oppia että voi itse tehdä tilanteessa jotain eikä tyytyä olemaan vaan muiden nyrkkisäkki. Se mikä se tapa toimia on, on sitten asia erikseen. Poistuminen paikalta voi usein olla paras vaihtoehto esim mutta ei aina. Maailma ei vaan ole täydellinen eikä sitä kiusaamista saada mun mielestä meidän elinaikana loppumaan kumminkaan.

[Sasse netä]

No siis ajan takaa semmoista, että mun mielestä ei pitäisi kasvattaa lasta semmoiseen uskoon että kun toimit oikein etkä itse tee mitään väärin, niin kyllä ne asiat järjestyy ja joku tulee auttamaan. Mun kokemusten maailma ei vaan toimi niin. Vaikka kuinka lapsi ei itse olisi tehnyt mitään väärin, niin toiset lapset voi vetää sua turpaan monta kertaa päivässä, eikä se siitä parempaan suuntaan muutu. Kyllä mä tiedän että mun linja on aika kova, mutta mun mielestä pitäisi mahdollisimman aikaisin lapsen oppia että voi itse tehdä tilanteessa jotain eikä tyytyä olemaan vaan muiden nyrkkisäkki. Se mikä se tapa toimia on, on sitten asia erikseen. Poistuminen paikalta voi usein olla paras vaihtoehto esim mutta ei aina. Maailma ei vaan ole täydellinen eikä sitä kiusaamista saada mun mielestä meidän elinaikana loppumaan kumminkaan.

Tossa on vaan se dilemma että väkivalta ruokkii: väkivaltaa. Aika paljon erilaisia vaihtoehtojahan noissa kiusaamishommissa on kokeilematta. Noissa vähän on se, että koskaan ei tiedä että mikä tapa toimii. Kiusaajan vanhemmat joko ottaa tosissaan tai vetävät Full HD "LAPSENI EI OLE KIUSAAJA!" -psykoosit päälle tai jotain siltä väliltä.

Edit: Itse olisin mieluiten sellaisten ratkaisujen kannalla jotka toimii mahdollisimman todennäköisesti mahdollisimman monessa tilanteessa.

[arpakynttilä]

Jos nyt oikein ymmärsin niin vittu mitä paskaa syyttää lasta uhriksi heittäytymisestä jos se ei lyö takaisin

[Sasse netä]

Jos nyt oikein ymmärsin niin vittu mitä paskaa syyttää lasta uhriksi heittäytymisestä jos se ei lyö takaisin

Tämä taitaa olla valitettavasti ainakin välillä se vakioreagointi: uhrin syyllistäminen ties millä verukkeella

[Richard Müller]

Jos nyt oikein ymmärsin niin vittu mitä paskaa syyttää lasta uhriksi heittäytymisestä jos se ei lyö takaisin

Tämä taitaa olla valitettavasti ainakin välillä se vakioreagointi: uhrin syyllistäminen ties millä verukkeella

komp

[Antero Kosto]

Lasten mielen pahoittaminen kiusaajien vuoksi on vihoviimeisintä paskaa, aika avuttomaksi siinä itsensä tuntee. Itse oon aina pyrkinyt saman tien olemaan yhteydessä kiusaajan vanhempiin tai kouluun/hoitopaikkaan, jos jotain tällaista on ilmennyt. Jostain se kiusaajan paha olo aina kumpuaa ja mitä nopeammin se selviää, sen parempi. Tenttaan myös säännöllisesti muksuilta jääkö joku leikkien ulkopuolelle ja yritän muutenkin katsoa vähän millainen meno ryhmässä on. Ihmeen usein aikuiset ovat sokeita noille tilanteille. Kyllähän se omaa elämää ja ennenkaikkea lapsen elämää helpottaa, jos lapsista kasvattaa sosiaalisesti älykkäitä. Tai -öh- tukee heitä siinä kasvamisessa, tarkoittaen, että nimenomaan oppivat itse erottamaan mikä kenelläkin on käynnissä, mitä seuraa provosoinnista ja miten tilanteita rauhoitetaan. Mun mielestä toi sisältää myös sen, että lapsi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pääsee harjoittelemaan kiusaamiseen puuttumista ja kokee siinä onnistumista. Mun mielestä tuo on osaltaan sellaista itsestään ja omasta hyvinvoinnista / epäitsekästä omista rajoista huolehtimisen opettamista samoin muiden ihmisten koskemattomuuden kunnioittamista. Tuntuu jotenkin ihan liian helposti unohtuvan muiden asioiden jalkoihin.

[ihan tavallinen]

Jos nyt oikein ymmärsin niin vittu mitä paskaa syyttää lasta uhriksi heittäytymisestä jos se ei lyö takaisin

No mä en ainakaan tarkottanut tuota. Tarkoitin sitä että pitäisi tarjota lapselle jotain toimivia toimintamalleja. Kyllähän se lyöntien vastaanottaminenkin voi olla joskus ihan toimiva ja että odottaa jonkun tulevan apuun. Jos se on kuitenkin tasan ainoa malli toimia ja se ei toimi, niin se on huono homma. Sillon on suuri riski että lapsi jää uhrin asemaan ja luulee että "tämmöstä tää nyt on, näin mulle opetettiin enkä voi tehdä muuta".

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

ihme olettamuksia että jotkut / ketkään vanhemmat tekis noin.