SKP 2017 - mitä tapahtuu?

[Balam-Acab]

ysärillä syntyneet alkaa olla nyt kolmekymppisiä ja monelle niistä tossa voi olla uuttakin tietoa. on toki totta, että kommareista kirjoitettiin sanomalehdessä ysärilläkin

[Doctor Muñiz]

Noin muutenkin jos pyritään selittämään hyvin erikoislaatuista ilmiötä eli taistolaisuutta, niin voi kysyä, miksi artikkelissa nostetaan esiin juuri talvisota, mutta ei sisällissotaa ja natsien rinnalla käytyä ja hävittyä jatkosotaa (ja tähän liittynyttä kommunistien käpykaartilaisuutta ja sabotaasitoimintaa) ja näihin liittynyttä historian vääristelyä. Nää on kuitenkin niitä tavallisia selityksiä sille miks kuuskytluvun radikalismi kääntyi Suomessa tällaiseksi vastenmieliseksi ilmiöksi. Toi Neuvostoliiton koko aikakauden Suomessa läpäissyt vaikutus, painostus ja manipulointi toki aivan olennaisia taistolaisuuden ymmärtämisen kannalta.

[Balam-Acab]

vaikka vähemmistökommarit olikin kovia neuvostovastaisuudesta huutelijoita ja musakin oli jutusta päätellen innostavaa, niin artikkelissa muutamaan kertaan mainitusta suomettumisesta ja sen perusteellisesta perkaamisesta kannattaa muistaa, että suomen ohjailusta vastanneen kgb-ukon toimenkuvaan ei kuulunut taistolaisten sen enempää kuin muidenkaan kommunistien kanssa juoniminen, vaan neuvostoliiton näkemykset asioiden etenemisen suuntaviivoista (esim. presidentinvaalit) välitettiin oikeistopoliitikoille, demareille ja teollisuuspampuille. yhteydenpito kommareihin hoitui vähäisempien toimijoiden kautta ja menettelyyn oli syynä se, että taistolaiset oli kaikesta huolimatta marginaaliporukka, joka ei päättänyt asioista suomessa. jos nyt oikein muistan, niin kun saksasta päin alettiin vittuilla "suomettumisesta", ei se tapahtunut siksi, että näkyvästi propagandaa tuottava ja bilettävä kommunistifaktio otti käskyjä neuvostoliitosta

[Doctor Muñiz]

Joo ei tää radikaaliliike käynyt mitään "virallisessa Suomessa" yleisesti vallalla ollutta neuvostovastaisuutta vastaan. Itse muistan oikein hyvin Ylen uutisten ja ajankohtaisohjelmien whatabout USA -linjan, jos piti sosialistisen järjestelmän epäkohdista kertoa.

Epävirallisestihan sitä neuvostovastaisuutta ja ryssävihaa piisas - vois vaikka nostaa taistolaisten rinnalle erikoisena suomalaisena ilmiönä diinarit.

[I & I Spit On Their Graves]

Joko Hesari on pyytänyt Björn Wahlroosilta haastattelun asian tiimoilta?

Ja noin muutenkin, jos tää on kerran "harvinainen sisäpiirikuvaus taistolaisen liikkeen synnystä ja aikakaudesta", niin miksen mä löydä tosta artikkelista mitään, mikä ei olis selvinnyt mulle jo viimeistään ysärillä? Koska näitä käsiteltiin kattavasti mediassa ja yliopistolla.

Tai ehkä toi rinnastus uskonnolliseen liikkeeseen sai lisävivahteen Ninian Smartin Uskontojen maailman lukemisen myötä 2000-luvulla.

No, varmaan jotkut kaipaa lisää itseruoskintajuttuja.

Siis sä oletat, että elämänkerran pitäisi tuoda kahden sivun lehtijuttuun tiivistettävä uusi kulma paljon pinnalla olleeseen aiheeseen tai se ei olisi aito tai arvokas lisä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen?

Oletan, että lehtijutun pitäisi perustella antamansa määreet.

No onko noita muistelmia ollut runsaasti? Vrt Erkki Tuomiojan päiväkirjat on toistaiseksi harvinainen sisäpiirikuvaus demarien riveistä Lipposen aikana, vaikkei ne mullista käsitystä Lipposen hallituksista. Tuollaisilla ensimmäisen käden muistelmilla on aina arvonsa, vaikkeivat ne räjäyttäisi aiemmin tiedossa ollutta käsitystä (ja vaikka ne usein ovatkin kertojansa suhteen kaunistelevia).

[Kennedy Bakircioglu Kuutio]

ihan kiinnostava artikkeli ja kirjan vois lukea jos joskus ehtis lukea jotain

[bideshi]

Noin muutenkin jos pyritään selittämään hyvin erikoislaatuista ilmiötä eli taistolaisuutta, niin voi kysyä, miksi artikkelissa nostetaan esiin juuri talvisota, mutta ei sisällissotaa ja natsien rinnalla käytyä ja hävittyä jatkosotaa (ja tähän liittynyttä kommunistien käpykaartilaisuutta ja sabotaasitoimintaa) ja näihin liittynyttä historian vääristelyä. Nää on kuitenkin niitä tavallisia selityksiä sille miks kuuskytluvun radikalismi kääntyi Suomessa tällaiseksi vastenmieliseksi ilmiöksi. Toi Neuvostoliiton koko aikakauden Suomessa läpäissyt vaikutus, painostus ja manipulointi toki aivan olennaisia taistolaisuuden ymmärtämisen kannalta.

Nimenomaan näin.
Taistolaisuus oli kuvottava ilmiö mutta sen ymmärtämisen ja historiallisen taustan kartoittamisen sijaan tarjotaan lähinnä kauhistelun ja moralisoinnin sävyttämää tuomitsemista. Suomessa demareista vasemmalle olleen vasemmistolaisuuden tutkimus on ylipäätään heikommanpuoleista. Yksi tuttu historiantutkija päivitteli taannoin sitä kuinka Suomessa ei hänen tietääkseen olla edelleenkään tehty mitään kattavampaa historiatieteellistä tutkimusta SKDL:n enemmistöstä koska SKP-taistolaiset-Kreml on se linssi jonka läpi asioita on pääasiassa tarkasteltu.

Vielä taistolaisuuden selittämisestä. Muistaakseni esim. Suomen ja Länsi-Saksan 60-70 -lukujen opiskelijaradismeista ja niiden taustoista on tehty jotain ihan pätevääkin vertailevaa tutkimusta. Ts. Länsi-Saksassa painoi vaakakupissa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen 1940-luvulla syntyneiden kasvanut tietoisuus sodanaikaisista paskajutuista ja pettymys siihen, että suuri toivo SPD meni samaan hallitukseen vanhoja natseja hyysänneen CDU/CSU:n kanssa 1966. Ulkoparlamentaarinen oppositio (APO, ei mikään taistolaisiin rinnastettava juttu) sai polttoainetta juuri tästä. APO:sta versoi myöhemmin kait mm. RAF.

[Kriittinen Kansalainen]

Näin nykyaikaan palatakseni katsoin näiden kuntavaaliehdokassaldoa. Näyttää siltä, että Nokia pysyy kommunismin viimeisenä linnakkeena Suomessa. Ei oikein muualla näyttäisi olevan mahdollisuuksia.

[Karhunpoika hairahtaa]

Mielenkiintoista kuinka tuolloin oli fanaattisen uskonnollisuutta kommunismin palvontaa ja siitä jäi melkoinen sukupolvitrauma ja lähimmät vuosikymmenet on muisteltu vihalla ja halvennuksella kaikkea kommunismia, taistolaisuutta, suomettumista ja miten vasemmistolaiset veivät kaikki paikat kaikkialla ja oikeisto oli poljettu. Se on vaan jäänyt sellaiseksi levyksi mitä toistaa nuoremmatkin, joilla ei ole mitään kosketusta menneisyyteen kuin nämä isien jutut pahoista taistolaisista. Synkkää aikaahan se oli, ei siinä.

Ajan saatossa on saatu kuperkeikkaa aikaan ja meillä on fanaattisen uskonnollista oikeistoa vuorostaan tullut kaapista ulos. Toimintamallit ja tunteikas suhtautuminen sekä faktojen ja keskustelun kieltäminen on jotensakin samaa?

[Kriittinen Kansalainen]

Mielenkiintoista kuinka tuolloin oli fanaattisen uskonnollisuutta kommunismin palvontaa ja siitä jäi melkoinen sukupolvitrauma ja lähimmät vuosikymmenet on muisteltu vihalla ja halvennuksella kaikkea kommunismia, taistolaisuutta, suomettumista ja miten vasemmistolaiset veivät kaikki paikat kaikkialla ja oikeisto oli poljettu. Se on vaan jäänyt sellaiseksi levyksi mitä toistaa nuoremmatkin, joilla ei ole mitään kosketusta menneisyyteen kuin nämä isien jutut pahoista taistolaisista. Synkkää aikaahan se oli, ei siinä.

Ajan saatossa on saatu kuperkeikkaa aikaan ja meillä on fanaattisen uskonnollista oikeistoa vuorostaan tullut kaapista ulos. Toimintamallit ja tunteikas suhtautuminen sekä faktojen ja keskustelun kieltäminen on jotensakin samaa?

Voisiko jopa sanoa, että pitkälti samaa jengiä tai samantyyppistä nyt ainakin. Hevosenkenkäteoria nääs.

[salilta tuttu hevari]

Mutta siis nämä stallarithan yhä hallitsevat kulttuurielämää ja mediakenttää. Ja jos eivät, niin nykyään hallitsevat ovat samanlaisia, jotka kieltävät muilta muun, kuin vallitsevan totuuden.

[Banana Joe]

Mutta siis nämä stallarithan yhä hallitsevat kulttuurielämää ja mediakenttää. Ja jos eivät, niin nykyään hallitsevat ovat samanlaisia, jotka kieltävät muilta muun, kuin vallitsevan totuuden.

[Doctor Muñiz]

Mielenkiintoista kuinka tuolloin oli fanaattisen uskonnollisuutta kommunismin palvontaa ja siitä jäi melkoinen sukupolvitrauma ja lähimmät vuosikymmenet on muisteltu vihalla ja halvennuksella kaikkea kommunismia, taistolaisuutta, suomettumista ja miten vasemmistolaiset veivät kaikki paikat kaikkialla ja oikeisto oli poljettu. Se on vaan jäänyt sellaiseksi levyksi mitä toistaa nuoremmatkin, joilla ei ole mitään kosketusta menneisyyteen kuin nämä isien jutut pahoista taistolaisista. Synkkää aikaahan se oli, ei siinä.

Ajan saatossa on saatu kuperkeikkaa aikaan ja meillä on fanaattisen uskonnollista oikeistoa vuorostaan tullut kaapista ulos. Toimintamallit ja tunteikas suhtautuminen sekä faktojen ja keskustelun kieltäminen on jotensakin samaa?

Voisiko jopa sanoa, että pitkälti samaa jengiä tai samantyyppistä nyt ainakin. Hevosenkenkäteoria nääs.

No ei ole ja ihan erikokoisesta ilmiöstä kyse. Taistolaisilla oli merkittävä asema opiskelijoiden piirissä lukioita myöten.

Ja siis Kekkonen ja kepu suomettumisen keskiössä oli. Ja kokoomus paitsiossa "yleisistä syistä" johtuen.

Enkä mä tolle uskonnollisuudelle suurta painoarvoa antais vaikka osin osuva vertaus onkin.

[superlemmikki]

Me valitsimme Neuvostoliiton

Lauri Hokkanen oli mikkeliläinen partiopoika, joka päätyi taistolaisten sisäpiiriin. Kun Hokkanen jätti liikkeen, hänet leimattiin CIA:n agentiksi. Eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti harvinaisen tilinteon taistolaisten aatteellisesta harharetkestä.

...

Reilun kymmenen minuutin haastattelu aiheesta näköjään tuli tänään

Ylen Aamu
Kenen joukoissa taistolaiset seisoivat?

Aiheuttiko Prahan kevät Tukholma-syndrooman? Lauri Hokkanen analysoi taistolaisuuden ideologiaa ja oman taistolaisuutensa historiaa uudessa kirjassaan Kene joukoissa seisoin? Hokkanen selvittää, mikä sai hänet tukemaan Neuvostoliiton "ihmisteurastamoa", ja oliko kommunismin olemus monille sokea piste.

Ja klo 15 sit radiossa

Kulttuuriykkönen
Taistolaisten likapyykkiä pestään taas

Kevään tietokirjatapaus on Lauri Hokkasen Kenen joukoissa seisoin - taistolaiset ja valtioterrorin perintö. Hokkanen itse toimi aktiivisesti taistolaisen politiikanteon ytimessä. Kirjassa hän tekee selkoa radikaalin vasemmistolaisuuden juurista ja juurtumisesta Suomeen 1970-luvulla. Keskustelemassa ovat hänen kanssaan kansanedustaja Ben Zyskowicz sekä poliittisen historian tutkija Mikko Lahtinen.

[I & I Spit On Their Graves]

Erkki Tuomioja kirjoittaa Lauri Hokkasen kirjasta:

Antitaistolaisia pamfletteja ja joidenkin liikkeessä mukana olleiden tilityksiä on vuosien varrella ilmestynyt jo useitakin. Tilitykset ovat olleet vältteleviä ja vajavaisia ja siksi taistolaisajan ja -liikkeen perinpohjaista ja analyyttistä historiantutkimusta on odotettu jo pitkään. Taistolaisten varjopuolueorganisaatiossa toimineen ja nuorisojärjestöjen holhoamisesta vastanneen Lauri Hokkasen tuhatsivuisesta alkuperäiskäsikirjoituksesta liki viiteen sataan sivuun editoitu teos on tärkeä ja arvokas lisä tähänastiseen tarjontaan, mutta ei tätä tutkimuksen puutetta vielä poista.

On tietysti heti todettava, ettei historiankirjoitus voi koskaan täydellistä tai lopullista kertomusta tarjota, mutta siihen tulee silti pyrkiä. Lauri Hokkanen on tähän haasteeseen tarttunut. Lopputuloksena on Neuvostoliiton – Hokkasen sanoin ”ihmisteurastamon” ja ”murhavaltion” – kattava historia, jossa suomalaisten kommunistien, tai ainakin taistolaisten, roolina on ollut toimia Neuvostoliiton ohjaamana ja rahoittamana suomalaisen politiikan Moskovan äänenä.

Kirjan yli kymmensivuinen lähdeluettelo on imponoiva. Kirja on pakattu täyteen tietoja ja usein selvinä sitaatteina, mutta valitettavasti kokonaan ilman niiden alkuperän kertovia lähdeviitteitä. En epäile tekijää lähteittensä väärinkäytöstä, mutta lukijoita olisi suunnattomasti palvellut, jos olisi ollut saman tien mahdollisuus tarkistaa ja lähdekriittisesti arvioida monen minullekin uuden tiedon lähde. Lähdeviittausten poisjääntiä ei voi perustella sillä, että kyseessä olisi muistelma tai henkilökohtainen mielipidekirja, vaan Hokkanen itsekin käsittelee teostaan tutkimuksena.

jatkot spoilerissa

Spoiler:

Itse asiassa Hokkasen henkilökohtainen historia ja omakohtaisen kokemuksen kerronta jää kirjassa täysin sivuosaan. Kuten teoksen Helsingin Sanomissa arvioinut Veli-Pekka Leppänen kirjoittaa:
”Karkeistaen: nuorison vaarallinenkaan toilailu ei vaatisi selityksekseen 1900-luvun koko poliittista historiaa. Sivuilla riittää sivistäviä historianvaroituksia, mutta myöhemmin luettuun pohjaavina ne eivät valaise teini-ikäisten laurihokkasten ajatuskulkuja. Itseymmärrystä ne ehkä lisäävät – jälkikäteen.”

Hokkasen kirjassa on vahva henkilökohtaisen puhdistautumisriitin maku, mikä ei kuitenkaan perustele tekijän mitätöimistä Tiedonantajan tavoin politiikassa epäonnistuneen ihmisen katkerana tilityksenä. Se että Hokkasen tapa yleistää omat kokemuksensa, tekonsa ja asenteensa kaikkia ”meikäläisiä” koskevaksi ei hänen tilityksensä arvoa ja aitoutta vähennä, mutta kaikkien nuortaistolaisten niputtaminen samaan muottiin ei välttämättä anna täydellistä kuvaa liikkeen luonteesta.

Se mitä Hokkanen kertoo siitä, miten SKP alkoi irtaantua yksisilmäisestä neuvostouskollisuudesta Hruštševin ns. salaisen puoluekokouspuheen jälkeen vuonna 1956 on mielenkiintoista ja vieläkin aika vähän käsiteltyä historiaa. Mauri Ryömä, Jarno Pennanen ja Raoul Palmgren ja laajemmin kiilalaiset kulttuurityöntekijät olivat tässä keskeisessä asemassa.

Yksi Hokkasen haastattelemista on Ilkka-Christian Björklund, joka 70-luvulla valittiin eduskuntaan SKDL:n aleniuslaisten sosialistien edustajana. Hän kertoo saaneensa neuvostovastaisen rokotteen kontakteistaan näihin Pennasen perustaman Tilanne-lehden ympärillä pyörineisiin toisinajattelijoihin kuten tuttava- ja etäiseen sukupiiriinsäkin kuuluneiden Elvi ja Aira Sinervon lasten kautta.

Myös minä pääsin samoissa piireissä liikkuneena tämän rokotesuojan piiriin. En koskaan vieraillut SKDL:ssä, mutta taistolaisuudella oli hetken aikaa etäispesäkkeitä SDP:ssä, jossa jouduin tiukkaan linjanvetotaistoon Juhani Pitkäsen sittemmin SKP:stä kotinsa löytäneen pienen ryhmäkunnan kanssa. Aktiivisuuteni sitoutumattomassa sadankomitealaisessa rauhanliikkeessä ja sen Ydin-lehden päätoimittajana toimiminen johti siihen, että sain myös osani neuvostovastaisuuden leimasta.

Hokkasen kirjassa korostuu myös Tshekkoslovakian miehityksen käänteentekevä merkitys elokuussa 1968 taistolaisuuden määrittäjänä. Maolaisuuden kanssa flirttailleet Hokkanen ja Jaakko Laakso olivat tuomitsemassa miehitystä, mutta käänsivät pian kelkkansa ja nostivat neuvostomiehityksen oikeutuksen tunnustamisen välttämättömäksi (vaikka ei vielä riittäväksi) ehdoksi luokkakantaisten joukkoon hyväksymiselle.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2021/0 ... tvia-2021/