Punk in Finland

Elmeri suosittelee wrote:Tuossa Hikiän jutussa on kyllä sellainen virhe, että teloittajina tuskin oli saksalaiset. Sakemannit oli ammatisotilaita, jotka ei antautuneita pääsääntöisesti ampuneet. Luovuttivat vangit kyllä valkolahtareille, jotka sitten lähes poikkeuksetta ampuivat. Tästä syntyi usein erimielisyyksiä ja sakemannit esitti jopa vastalauseita asian johdosta. Monissa tapauksissa yrittivät myös estää lahtareitten tekemiä teloituksia. Että kyllä mä väittäsin tässäkin syyllisten olevan kotimaisia.

koko kesä speedoissa wrote:

Cpt. Bulla wrote:Itsellähän äidin puolelta isoäitini veli vaiko setä oli kova punikki, mutta jatkosodassa lähti SS-joukkoihin sotimaan.

mun mielestä tällaiset henkilökohtaiset valinnat ja ne henkilökohtaiset että ympäristön vaikuttimet niiden takana on tosi mielenkiintoisia.

en oikein tiedä että onko omassa suvussa ollu kovia kähinätyyppejä 1. ms:n aikaan, pitäis varmaan selvittää. tohon jälkimmäiseen sotaankin osallistuminen on niin hämärän peitossa omalla sukupolvella..

Elmeri suosittelee wrote:Tuossa Hikiän jutussa on kyllä sellainen virhe, että teloittajina tuskin oli saksalaiset. Sakemannit oli ammatisotilaita, jotka ei antautuneita pääsääntöisesti ampuneet. Luovuttivat vangit kyllä valkolahtareille, jotka sitten lähes poikkeuksetta ampuivat. Tästä syntyi usein erimielisyyksiä ja sakemannit esitti jopa vastalauseita asian johdosta. Monissa tapauksissa yrittivät myös estää lahtareitten tekemiä teloituksia. Että kyllä mä väittäsin tässäkin syyllisten olevan kotimaisia.

Trollface-mies wrote:

Elmeri suosittelee wrote:Tuossa Hikiän jutussa on kyllä sellainen virhe, että teloittajina tuskin oli saksalaiset. Sakemannit oli ammatisotilaita, jotka ei antautuneita pääsääntöisesti ampuneet. Luovuttivat vangit kyllä valkolahtareille, jotka sitten lähes poikkeuksetta ampuivat. Tästä syntyi usein erimielisyyksiä ja sakemannit esitti jopa vastalauseita asian johdosta. Monissa tapauksissa yrittivät myös estää lahtareitten tekemiä teloituksia. Että kyllä mä väittäsin tässäkin syyllisten olevan kotimaisia.

No vitut ne mitään ammattisotilaita oli, vaan asevelvollisia joitten nuppi oli jo tänne tullessa sekasin maailmansodan jäljiltä. Ja mitä helvetin sössötystä tää nyt on, että saksalaiset kapiaiset ei olisi ampuneet antautuneita, kun keisarin armeijassa pääsääntösesti korostettiin brutaalia sodankäyntiä. Että nyt vittu oikeesti Elmeri, nää oli samoja tyyppejä jotka pisti punavankeja ihmiskilviksi Pitkälläsillalla.

Ja nää ihan samat tyypit lähti Freikorpseina vuonna 1919 perseilemään Viroon ja Latviaan jossa ne tappo siviilejä sumeilematta ja läjäpäissä. Nää oli niitä jannuja joista natsiaate sai alkunsa.

”Sisällissota olisi voinut ratketa jo ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa” — Sakari Viinikaisen uusin kirja julkistettiin tänään

Olemassa oleva tieto sisällissodan vaiheista ei vielä riittänyt opetusneuvos Sakari Viinikaiselle. Historiantuntijan mieltä kiehtoi iso JOS.

— Halusin saada tarpeeksi kokonaisvaltaisen kuvan sodan kulusta. Historiasta löytyy aina huikeita mitä jos -kysymyksiä. Jälkikäteen tutkittaessa pienten käänteiden ja sattumusten merkitys voi olla lopulta valtava. Niin kävi tässäkin sodassa, Viinikainen sanoo.

Uusimmassa kirjassaan Rautatiesota Viinikainen nostaa esiin Savon rintaman, josta punaiset käyttivät nimeä Keskinen rintama. Nykyisen Kouvolan alue oli monella tavalla siellä käytyjen taistelujen keskiössä.

Savon rintama on vuoden 1918 sotaa tutkittaessa jäänyt yllättävän vähälle huomiolle siinä mielessä, että sota olisi voinut ratketa siellä jo ennen kuin se pääsi kunnolla edes alkamaan, Viinikainen sanoo.

Rautatiesota-kirja julkistettiin keskiviikkona. Sen on kustantanut Docendo.

Savon rintamalla taisteltiin rautatien hallinnasta

Sisällissotaa ei juuri käyty maastossa. Rautatie puolestaan oli ylivoimainen sodankäyntivälineiden ja tuhansien miesten kuljettamisen mahdollistaja. Erityisesti Savon rintamalla taisteltiin nimenomaan rautatien hallinnasta.

— Sisällissotaa käytiin talvella. Maanteillä liikkumiseen tarvittiin satoja hevosia. Pelkästään hevosten ja rekien hankinta oli valtava urakka.

Viinikainen kokosi hajallaan ollutta tietoa jo julkaistuista tutkimuksista, Kansallisarkistosta ja Työväenarkistosta. Sotasurmat-tutkimus kuten myös aikalaismuistelmat niin punaisten kuin valkoisten puolelta toivat arvokasta tietoa.

Savon eli Keskisen rintaman taistelut on nyt kirjattu aikajärjestyksessä, kummankin osapuolen joukkojen lukumäärä ja johtajat yksilöiden. Myös kussakin taistelussa kaatuneiden määrä on tarkentunut.

Punaiset eivät osanneet hyödyntää ylivoimaansa

Sodan alussa punaisilla oli Savon radalla valtava ylivoima, jota he eivät kuitenkaan osanneet hyödyntää.

— Punaiset olisivat melkeinpä junalla ajamalla vallanneet valkoisista lähes tyhjän Savon radan. Valkoisille olisi ollut tuhoisaa Pieksämäen valtaaminen. Se olisi katkaissut heidän elinhermonsa eli Pohjanmaalta Karjalaan johtaneen radan.

Punaiset keskittyivät liikaa Pietarin rataan, jota pitkin heille oli tulossa suuri aselasti. Sen suojaaminen ja lastin jakaminen oli tammikuussa 1918 punaisten ainoa sotasuunnitelma.

— Punaisten oli tarkoitus aloittaa sota vasta myöhemmin, aikaisintaan maaliskuussa. Valkoisten 25. tammikuuta Pohjanmaalla aloittama operaatio pakotti heidät kuitenkin liikkeelle ennen aikojaan, Viinikainen sanoo.

Sattumien summa myöhästytti asejunaa

Punaiset alkoivat lauantai-iltana 26. tammikuuta keskittää Kouvolaan lähes kahteen tuhanteen mieheen kohoavaa joukkoa. Puolet heistä oli vielä ilman aseita, ja tarkoitus oli, että ne saataisiin aamuyöllä 27. tammikuuta saapuvaksi odotetusta isoa aselastia kuljettavasta junasta.

Tämän jälkeen lähdettäisiin toisella junalla kohti Savoa viemään aseita siellä olleille kaarteille. Samalla Savon rata otettaisiin punaisten haltuun Kouvolasta Kajaaniin.

Asejunan tulo viivästyi, sillä Kämärän asemalla joukko valkoisia osui sattumalta radalle junan kanssa yhtä aikaa. He onnistuivat vahingoittamaan asejunaa niin, että se vain nipin napin pääsi Viipuriin.

Se antoi valkoisille aikaa räjäyttää Korian silta. Sillan Korian puoleisessa päässä pamahti sunnuntai-iltana 27. tammikuuta. Vaurioituneen sillan korjaamiseen kului punaisilta monta päivää. Asejuna pääsi sillan yli vasta 31. tammikuuta.

Valkoiset katkaisivat myös Savon radan räjäyttämällä Torasjoen sillan. Heitä johti kouvolalainen varatuomari Martti Eklund.

— Kyse oli vain muutamista tunneista. Jos punaiset olisivat ennättäneet saada aseita ja miehiä Savon radalle, sodan kulku olisi voinut olla kokonaan toinen, Viinikainen sanoo.

Pieksämäen valtaus olisi katkaissut valkoisten reitin Pohjanmaalta Karjalaan. Radan varressa olleiden kaupunkien valtaaminen olisi helpottanut myös punakaartin lisävoimien rekrytoimista maaseudulta. Nyt liittyminen punakaartiin tavallaan lässähti Savon radan varressa aina Kainuuta myöten.

Rautatiesiltojen räjäytykset olivat suuressa osassa valkoisten torjuntataistelun menestystä arvioitaessa. Myös punaiset räjäyttivät niitä perääntyessään, joten Savon radan sillat räjäytettiin useampaan kertaan Harjussa, Torasjoella, Hillosensalmella ja Mäntyharjulla.

Monta tilaisuutta jäi hyödyntämättä

Kouvolan rautatieläiset jakautuivat punaisiin ja valkoisiin: niin sanottu palveluskunta oli punaisiin päin kallellaan, kun virkamiehistö lukeutui yleensä valkoisiin, Viinikainen kertoo.

— Poikkeuksia oli molempiin suuntiin. Osa veturinkuljettajista siirtyi valkoisten puolelle, osa pakoili. Pakoilijoita haettiin kotoa ja pakotettiin ajamaan junia.

Valkoiset rautatievirkamiehet kunnostautuivat muun muassa aselastien lähetyskirjojen väärentämisessä. Valkoisten omia asekuljetuksia sekä punaisilta kaapattuja vaunuja pääsi livahtamaan valkoisten puolelle punaisten silmien alla.

Savon rintamalla asetelma oli läpi sodan se, että ylivoimaiset punaiset eivät osanneet käyttää eteen tulleita tilaisuuksia. Näin kävi tosin myös valkoisille, sillä tiedustelutoiminta oli alkeellista molemmin puolin.

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/20 ... 22726351/4

Ratikka voi siirtää kiisteltyä Tampereen valtauksen muistomerkkiä Hämeenpuistossa
https://yle.fi/uutiset/3-9852179



Vapaudenpatsaan uusi paikka olisi 20 metriä kauempana työväentalosta.
27.9.2017 klo 07:26päivitetty 27.9.2017 klo 10:58
Vapaudenpatsas
Antti Palomaa / Yle
297

Tampere on valmistellut Hämeenpuiston Vapaudenpatsaan siirtoa rakenteilla olevan ratikan tieltä. Kaupunki on kysynyt siirrosta alustavaa mielipidettä ainakin Tampereen taidemuseolta ja Pirkanmaan maakuntamuseolta.

Ratikkalinjaa rakentaa Raitiotieallianssi, mutta patsaan siirtoa suunnittelee Tampereen kaupunki. Kaupungin suunnittelupäällikkö Timo Koski kertoo, että sekä pormestarin johtoryhmä että kuvataiteen yhteistyöryhmä on käsitellyt patsaan siirtoa.

Koski sanoo, että todennäköisesti ennen uuteen paikkaan asettamista patsas käy kunnostettavana. Kaupunki ei ole vielä tarkastanut patsaan kuntoa eikä päättänyt siirron ajankohtaa.

Ratikkakiskoja rakennetaan jo nyt Vapaudenpatsaan lähistöllä Hämeenkadun länsipäässä, mutta aivan Vapaudenpatsaan aukion viereen työt siirtyvät ensi keväänä.

Mielestäni uusi sijainti olisi jopa nykyistä parempi.
Tapio Suominen

Aiemmin julkisuudessa on kerrottu, että Tampereen Hämeensillan kuuluisat Pirkkalaisveistokset joutuvat evakkoon, kun kaupunki remontoi sillan ratikkatöiden yhteydessä. Wäinö Aaltosen veistämät neljä teosta on kuitenkin tarkoitus palauttaa entiselle paikalleen Hämeensillan kaiteelle.
Uusi paikka kelpaa Tampereen taidemuseolle

Tampereen taidemuseon kokoelmapäällikkö Tapio Suominen kertoo, että museo on osallistunut alustaviin keskusteluihin Vapaudenpatsaan siirrosta. Suomisen mukaan kaupunki on valmistellut siirtoa, koska ratikan vuoksi Vapaudenpatsaan aukio pienenee ja pirstaloituu.

Vapaudenpatsas seisoo lähellä Hämeenpuiston ja Hämeenkadun risteyskohtaa. Ratikan vuoksi risteys pitää rakentaa uusiksi.
Hämeenpuiston kuula
Antti Palomaa / Yle

Patsaan uusi sijaintipaikka olisi Hämeenpuiston ja Kauppakadun risteyskohdassa noin 20 metriä nykyisestä paikasta pohjoiseen. Taidemuseo pitää uutta paikkaa hyvänä.

– Mielestäni uusi sijainti olisi jopa nykyistä parempi, koska veistos asettuisi Kauppakadun ja Pirkankadun väliseen jatkumoon ja siihen avautuisi näkymä Keskustorilta saakka, Suominen kirjoittaa sähköpostiviestissään.

Suomisen mukaan uusi paikka olisi kaupunkikuvallisesti keskeinen ja historiallisesti tärkeä.
Pyörivä graniittipallo väistyisi

Suominen arvioi, että patsaan siirron ei pitäisi tuottaa suuria ongelmia. Matka on kuitenkin sen verran lyhyt.

Patsaan asentoa ei ole aiottu muuttaa, eli miekkaa pitelevän miehen rintamasuunta olisi yhä Hämeenpuiston varrella olevan työväentalon suuntaan.

Patsaan uudella paikalla on nykyään vesiallas, jossa graniittipallo pyörii ohuen vesikalvon päällä. Suomisen mukaan pyörivän pallon voisi poistaa, koska se ei mittakaavallisesti ota tilaa haltuunsa.
Patsaan kaupunkikuvallinen merkitys vahvistuisi

Maakuntamuseon yksikönpäällikkö Tuija-Liisa Soininen kertoo Yle Tampereelle, että museon asiantuntijat käsittelivät Vapaudenpatsaan siirtoa kokouksessaan 1.3.2017.

Maakuntamuseo vastasi kaupungille sähköpostitse, että museon mielestä patsaan siirto on mahdollinen. Museo arvioi, että uusi paikka Hämeenpuiston ja Kauppakadun risteyskohdassa on asemakaavallisesti perusteltu.
Vapaudenpatsas ja kuula
Antti Palomaa / Yle

Maakuntamuseo arvioi, että uusi sijaintipaikka voi vahvistaa patsaan kaupunkikuvallista merkitystä. Kauppakadun toisessa päässä Keskustorin laidalla sijaitsee Tampereen Vanha kirkko.

Soinisen mukaan maakuntamuseo ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, pitäisikö Tampereen valtauksen muistomerkin kaupunkikuvallista merkitystä vahvistaa. Tämä on museon mielestä poliittinen kysymys.
Oikeisto ja vasemmisto kiistelivät patsaan pystyttämisestä

Vapaudenpatsaan on veistänyt Viktor Jansson vuonna 1921.

, että kaupunginvaltuusto julisti kilpailun sankarihautapatsaasta joulukuussa 1918. Seuraavan vuoden alussa kaupunginvaltuuston enemmistöksi noussut vasemmisto yritti keskeyttää patsashankkeen.

Vasemmiston mielestä muistomerkki oli sorron ja laittomuuden symboli. Oikeisto taas piti veistosta muistomerkkinä isänmaan vapauttamisesta Venäjän vallan alta. Lopulta korkein hallinto-oikeus määräsi, että patsas jää paikalleen.

Juttua täydennetty 27.9.2017 klo 10.58 suunnittelupäällikkö Timo Koskelta saaduilla tiedoilla.

Elmeri suosittelee wrote:mielenkiintoista

Sattumien summa myöhästytti asejunaa

Punaiset alkoivat lauantai-iltana 26. tammikuuta keskittää Kouvolaan lähes kahteen tuhanteen mieheen kohoavaa joukkoa. Puolet heistä oli vielä ilman aseita, ja tarkoitus oli, että ne saataisiin aamuyöllä 27. tammikuuta saapuvaksi odotetusta isoa aselastia kuljettavasta junasta.

Tämän jälkeen lähdettäisiin toisella junalla kohti Savoa viemään aseita siellä olleille kaarteille. Samalla Savon rata otettaisiin punaisten haltuun Kouvolasta Kajaaniin.

Asejunan tulo viivästyi, sillä Kämärän asemalla joukko valkoisia osui sattumalta radalle junan kanssa yhtä aikaa. He onnistuivat vahingoittamaan asejunaa niin, että se vain nipin napin pääsi Viipuriin.

Se antoi valkoisille aikaa räjäyttää Korian silta. Sillan Korian puoleisessa päässä pamahti sunnuntai-iltana 27. tammikuuta. Vaurioituneen sillan korjaamiseen kului punaisilta monta päivää. Asejuna pääsi sillan yli vasta 31. tammikuuta.

Forssa ei huolinut torilleen Lotta Svärd -patsasta – päätös kertoo siitä, että sisällissodan arvet ovat yhä olemassa

NÄINÄ aikoina, kun kansalaiset sulkeutuvat omiin somekupliinsa, on jollakin tavalla yllättävää, että vanhatkin jakolinjat ovat vielä voimissaan. Ainakin Forssassa.

Forssan kaupunginhallitus päätti maanantaina, että kaupungin torin laitaan ei tule Lotta Svärd -patsasta. Ei tule, vaikka patsas olisi pystytetty yksityisin keräysvaroin. Päätös syntyi äänin 6–3.

Ensi silmäyksellä kyseessä on hassu paikallis­uutinen – jaksavatkin kinastella yhdestä patsaasta. Tarkemmin ajatellen asiassa ei ole mitään hauskaa. Se kertoo pikemminkin siitä, että sadan vuoden takaisen sisällissodan arvet ovat edelleen olemassa.

”Olen tyrmistynyt”, sanoo Forssan päätöksestä Lotta Svärd -sää­tiön toiminnanjohtaja Tarja Björkling-Pakarinen. Häntä harmittaa etenkin se, että päätöksen taustalla olivat vuoden 1918 tapahtumat.

PATSAASTA on syksyn mittaan ollut Forssassa melkoinen kähinä. Paikallisen demarivaikuttajan Minna Lintosen mukaan lottapatsas olisi ollut ”luunappi kaupungin työväestölle”.

Onhan Forssa perinteinen työväenkaupunki, jossa vuonna 1903 hyväksyttiin Sdp:n kuuluisa Forssan ohjelma. Forssa oli sisällissodassa punaisten hallussa. Sodan jälkeen Forssassa oli vankileiri ja sotatuomioistuin, jossa tuomittiin yli 200 punaista teloitettavaksi.

Vasemmiston kannatus on ollut kaupungissa aina vahvaa – kevään kuntavaaleissa Sdp sai äänistä 31,4 prosenttia.

Forssan historia ei ole Lintosen mukaan sellainen, että Lotta Svärd -patsas sopisi kaupunkiin. ”Jos me pystytettäisiin tänne suojeluskunnan henkeen vannoneiden Lotta Svärd -patsas, niin olisihan se aika erikoista”, Lintonen sanoi Ylen haastattelussa.

LINTOSEN näkemys Lotta Svärdin suojeluskuntakytkennästä pitää sinänsä paikkansa.

Vuonna 1921 perustettu järjestö oli suojeluskuntiin tiiviisti kyteytynyt naisjärjestö. Sen tarkoitus oli suojeluskuntien avustaminen aatteellisesti ja käytännöllisesti.

Suojeluskunnat puolestaan muodostivat vuoden 1918 sisällissodassa valkoisen armeijan selkärangan.

Tästä ei ole lottien yhteydessä kuitenkaan viime aikoina kovinkaan paljon puhuttu. Pikemminkin suhtautumisessa lottiin on korostunut heidän merkittävä maanpuolustusroolinsa sekä talvi- että jatkosodassa.

Lotilla olikin valtava merkitys siihen, että Suomi selvisi sodista.

Talvisodan ihme yhdisti jakautuneen kansan, joka onnistui pysäyttämään hyökkääjän. Talvisodan hengessä sosiaalidemokraattiset naiset ja lotat tekivät sopimuksen siitä, että molempiin järjestöihin voidaan liittyä puolin ja toisin luokkarajat ylittäen.

Vuonna 1941 Lotta Svärd -järjestö liitettiin ylipäällikön päätöksellä Suomen puolustusvoimien osaksi.

SUOMESSA on Lotta Svärd -säätiön laskujen mukaan nykyisellään kahdeksan lottapatsasta.

Ensimmäinen pystytettiin Lappeenrantaan vuonna 1985. Patsaasta nousi kova poru. Ensin sille ei löytynyt sijoituspaikkaa, sillä useampikin­ kaupunki kieltäytyi kunniasta.

Pystytyksen jälkeen äärivasemmisto syytti sen symboloivan valkoista terroria ja fasistista perintöä, joka uhkasi Suomen ja Neuvostoliiton välisiä rauhanomaisia suhteita. Neuvostoliiton suurlähetystö esittikin toivottua kritiikkiä.

KIINNOSTAVAA Lotta Svärd -järjestössä onkin se, että sen avulla on vuosikymmenestä toiseen tehty historiapolitiikkaa. Heti sotien jälkeen äärivasemmisto leimasi lotat fasisteiksi. Järjestö olikin lakkautettu vuonna 1944 välirauhan sopimuksen perusteella.

1960-luvulla virisi Paavo Rintalan Sissiluutnantti-romaanin myötä keskustelu lottien seksuaalimoraalista. Vuonna 1969 Yleisradion ohjelmaneuvosto hyllytti Lotta Svärdiä käsitelleen radio-ohjelman, koska sitä pidettiin liian myönteisenä.

Suhtautuminen lottiin muuttui Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla.

Oulun yliopiston Suomen ja Pohjois-Euroopan historian professori Tiina Kinnunen ar­vioi, että 1990-luvulta lähtien uuspatrioottisessa ilmapiirissä lottiin isketyt negatiiviset leimat unohtuivat.

”Perinteen vaalijat nostivat esiin epäpoliittisuuden, työteliäisyyden ja moraalisuuden vastauksena loukkauksille”, Kinnunen sanoo. Hän julkaisi vuonna 2006 kirjan Kiitetyt ja parjatut: lotat sotien jälkeen.

Lotta Svärd -säätiön toiminnanjohtaja Björkling-Pakarinen pitää käännekohtana järjestön 70-vuotisjuhlaa vuonna 1991. Paikalla Finlandia-talossa olivat pääministeri Esko Aho ja puolustusministeri Elisabeth Rehn. Valtiojohto palautti juhlassa virallisesti lottien kunnian.

Elisabeth Rehn siteerasi juhlapuheessaan pikkulottien tunnuslausetta: ”Kunnioita mennyttä ja usko tulevaisuuteen.”

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005500851.html

Kiki Kawaii wrote:Tuhotaan vaan saatana kaikki patsaat niin kukaan ei marmata saatana.

Isotooppijalostamo wrote:

Ratikka voi siirtää kiisteltyä Tampereen valtauksen muistomerkkiä Hämeenpuistossa

eh wrote:

Isotooppijalostamo wrote:

Ratikka voi siirtää kiisteltyä Tampereen valtauksen muistomerkkiä Hämeenpuistossa

Eikös tää mahtuis ihan hyvin sinne samaan metsään, jossa Mannerheimkin lymyilee.