Punk in Finland

En ole. Raskaita ihmisiä tällaiset.

Oon kyllä aika säästäväinen. Ruokakaupassa tietysti kilohinnat vertaillaan ja tarjoustuotteita hamstraan kohtuudella pakastimeen. En osta mitään turhaa krääsää ja sen mitä ostan niin koitan ostaa laatua kohtuu hinnalla. Yleensäkin elän paljon vaatimattomammin kuin mihin tulot riittäisi. Materialismi on perseestä.

En ole. Sen sijaan priorisoin: mitä vähemmän käyttää rahaa välttämättömyyksiin, sitä enemmän jää harrastuksiin ja viihteeseen. Pienituloisena vähän pakko, koska musta on arvokkaampaa käydä vaikka jollain keikalla kun ostaa kalliimpaa ruokaa.

En ole. Toki tuhlaan surutta kaikki rahani kaikenmailman turhanaikaseen paskaan ja joskus tarpeellisiinkin juttuihin alta aikayksikön, niin siitä huolimatta että iha hyvät ja säännölliset tulot mulla on, niin loppukuusta aina perse auki ja joudun pakosta saituroimaan

sperde wrote:En ole. Toki tuhlaan surutta kaikki rahani kaikenmailman turhanaikaseen paskaan ja joskus tarpeellisiinkin juttuihin alta aikayksikön, niin siitä huolimatta että iha hyvät ja säännölliset tulot mulla on, niin loppukuusta aina perse auki ja joudun pakosta saituroimaan

ja näin

itsekin tosiaan osaan jossain tärkeissäkin asioissa kuten ruoan kanssa todella kyherö paska mutta sitten käytän täysiin tarpeettomuuksiin ja viihdekäytössä rahaa ilman mitään kontrollia

En mutta pyrin ostamaan kaikki lahjat Saiturin Pörssistä.

Oon kyllä muuttunut viime vuosina paljon nuukemmaksi, mutta en mä kyllä mikään saituri ole. Jonkunlaisen holtin pyrin pitämään vähien varojeni kohdentamisessa, mutta en kyllä laske aivan eurolleen juttuja.

Siinä määrin että piirre haittaa toimintakykyä ja onnellisuutta.

Omia bravuurejani saituuden saralla:

- jo kymmenen vuotta kestänyt suunnittelu elokuvateatteriin menosta
- kyvyttömyys ostaa punaviiniä jouluajan ulkopuolella, itse asiassa ennen teki tiukkaa joulunakin
- jopa useita vuorokausia kestävät paremman hinnan metsästämiset muutaman euron säästämiseksi
- pahimmillaan 30 kilometrin kävelyt jalat verillä muutaman euron säästämiseksi
- joskus kävin Helsingistä Espoossa töissä. Luonnollisesti Helsingin sisäisellä kuukausilipulla ja rajalta kävellen
- ostin käytettynä rinkan sadesuojan jossa oli vain 7-9 reikää, säästin postikulujen ja järjettömän säätämisen jälkeen ehkä n. neljä euroa

Hienoja hetkiäkin on tämän ongelman kanssa koettu. Suunnittelin aikoinaan teräkuivaimeen uuden varren ostoa, mutta vain kaksi vuotta. Lopulta varsi ruostui kirjaimellisesti jauheeksi. Roskikseen viedessäni löysin katoksesta samanlaisen Sinituotteen suht ehjällä varrella vain lattiaosa antautuneena. Ah sitä autuutta, suoranaista riemua miettiessäni häntä joka kenties oli vuosia odottanut että luovuttaisin ennen häntä. Kun se itse kuivainosa sitten lopulta minultakin murustui, kävelin saman tien Prismaan ja sitten hintalappua (13.90€) tuijottaessani aloin pohtimaan josko Tarjousladosta löytyis vaikka 11.90€ hintaan....

Pihiys ei omilla kriteereilläni ole verrattavissa säästäväisyyteen. Säästäväisyys on rationaalista ja tavoitteellista toimintaa, saituus enemmän lapsuuden puutteessa elämisen luoman persoonallista jäykkyyttä. Neuroottista henkilökohtaisen talouden normaalien riskien välttelyä, tai jos lajityyppiliseen mennnään, niin selkäytimestä kumpuavaa sijaistoimintaa vertautuen resurssien kahmimiseen puuteaikojen varalle. Mielelläni pääsisin tällaisesta jo eroon.

Tutussa kaupassa onnistuu yleensä ihan vahingossa ruokaostosten hinnan laskeminen parinkymmenen sentin tarkkuudella.

Onneksi ei oo aikoihin tarvinnut tosissaan laskea.

zutonFever wrote:Tutussa kaupassa onnistuu yleensä ihan vahingossa ruokaostosten hinnan laskeminen parinkymmenen sentin tarkkuudella.

Onneksi ei oo aikoihin tarvinnut tosissaan laskea.

Ite totesin kun opiskelujen jälkeen pääsi töihin että ostan mitä ruokatarpeita ostan ja maksaa mitä maksaa. Säästän sit ihan kaikessa muussa jos on tarve. Puolenkymmentä kertaa on tullut siis tässä kohta kymmenen vuoden aikana mietittyä ruokaostosten kanssa että riittääkö rahat ja väitän että niiden ulkopuolella vaikutus elämänlaatuun on huomattava.

garnisonin kovin tatti wrote:En ole.

jep, pikemminkin päin vastoin.

Kohtuudella koitan elellä eli en saituroiden enkä tuhlaillen. Vähän nuukemmaksi pitäisi oppia olosuhteiden pakosta.

Mahtavia kyllä nuo saidat, mm. kesällä puolikkaasta grillimakkarasta on kehdattu pyytää kaverilta rahaa. Eikä ollut mitään täyslihamaggaraa eikä kallista soijapötköä

puolikkaasta grillimakkarasta on kehdattu pyytää kaverilta rahaa

Itessä on vähän tätä vikaa. Nään kyllä kolikon molemmat puolet: mä koen ihan hyvänä että vierastaa haaskaamista ja turhaa tuhlaamista. Mutta sitten taas välillä sitä tunnistaa itessään neuroottisia piirteitä, että stressaa jonkun ihan muutaman kymmenen sentin takia aivan turhaan.

Käyttäsin semmoista esimerkkiä, että on hyvä jos muistaa ja viitsii kauppaan mennessä ottaa mukaan kestokassin.. Mutta sitten jos sitä kassia ei syystä tai toisesta ookaan mukana, niin on ehkä vähän kyheröä yrittää kantaa painavat ostokset kotiin epämukavasti sylissä tai niissä ilmaisissa hedelmäpusseissa ihan vaan kun ei luonto anna periks ostaa tän yhden kerran kunnon muovikassia. Nimim. Been there done that.

Mun saituudessa on kyllä se hyvä puoli, että en mä sentään kohdista sitä ulkopuolisiin eli en todellakaan kinu rahaa jostain puolikkaasta makkarasta tms., vaan toteutan rahasta stressaamista vaan pääni sisällä ja omassa päivittäisessä arjessa.