Punk in Finland

shakale wrote:Kokemusta Add-lääkityksestä?

Normalisoi olon. Diagnoosi olis ollu näppärämpi n. 7-vuotiaana kuin 23 vuotta myöhemmin, mutta käyhän se näinkin.

Kaverit varoitteli, että älä ota.

Jos sun kaverit ei oo neuropsykiatreja tai vastaavia alan ammattilaisia, niin ehdota hiljaa olemista.

juan wrote:

shakale wrote:Kokemusta Add-lääkityksestä?

Normalisoi olon. Diagnoosi olis ollu näppärämpi n. 7-vuotiaana kuin 23 vuotta myöhemmin, mutta käyhän se näinkin.

Kaverit varoitteli, että älä ota.

Jos sun kaverit ei oo neuropsykiatreja tai vastaavia alan ammattilaisia, niin ehdota hiljaa olemista.

Samaa minäki ajattelin, että varmasti tulisi mulle normi olo, yritin selittää..
Että ehkä "eläminen" helpottuisi ja niin..

Mulla on 7.10 aika neuropsykologille diagnosointi yksityisellä..
Testejä ja haastattelu ja kaikkea..

shakale wrote:Samaa minäki ajattelin, että varmasti tulisi mulle normi olo, yritin selittää..
Että ehkä "eläminen" helpottuisi ja niin..

Jos kaverisi on "normaaleita", ainakin nuo piristeet, joilla vaivaa tyypillisesti lääkitään (esim. metyylifenidaatti ja dekstroamfetamiini), toimii heillä "hieman" eri tavalla kuin tarkkaavaisuushäiriöisillä.

shakale wrote:Mulla on 7.10 aika neuropsykologille diagnosointi yksityisellä..
Testejä ja haastattelu ja kaikkea..

Oikea proseduuri on kyseessä, eiköhän lääkityksen tarve tai tarpeettomuus tuossa selviä.

Avoimilla mielin tuonne kannattaa mennä ja vastata kysymyksiin niin perinpohjaisesti kuin mahdollista, ei siitä muuten välttämättä mitään hyötyä ole.

Synteettisiä myrkkylääkkeitä ei kannata ottaa. Se on lääketehtaiden rahanauhneutta vaan. Oikea parannus tapahtuu meditaatiolla ja luonnon lääkkeillä (esim. sienillä).

Naamapuinen wrote:Avoimilla mielin tuonne kannattaa mennä ja vastata kysymyksiin niin perinpohjaisesti kuin mahdollista, ei siitä muuten välttämättä mitään hyötyä ole.

Ja kannattaa antaa työryhmälle luvat hankkia kaikki mahdolliset tiedot joka ikisestä paikasta, jossa sun tekemisiä ja olemisia on kirjattu ylös (koulut, terkkarit yms.).

Lopetin itekin alkoholinkäytön lähes kokonaan tänä vuonna. Ei ollut mitään ongelmakäyttöä, mutta huomaa kyllä että ei oo niin hirvee olo niin usein kun ei ryyppää. Enkä myöskään uskalla lähtee pöllöilemään näiden lääkkeiden ja alkoholin kanssa.

Funtsin tässä että pitäisköhän heittää ikkunasta noi Ketipinorit. Oon vasta 50mg/pvä -annoksessa ja koko ajan ihan törkeän väsynyt, nukun jonnekin kolmeen saakka kun en vaan pääse ylös. Kai nuo auttaa sitten masennukseen ja ahdistukseen kun ne on vähentyneet tässä aikalailla, mutta en vaan haluaisi olla zombie koko ajan kun ei tunnu lähtevän mihinkään tuo väsymys vaikka muutaman kuukauden oonkin noita napsinut. En sit tiedä mitä sen tilalle ottais.

.

En mäkään varsinaisesti haluaisi syödä lääkkeitä ollenkaan.
Mutta kun tuntuu että ei ole muuta vaihtoehtoa tähän hätään..
Meditoiminen? En tiedä auttaako se, mut en pystyis keskittymäänkään.
Mullakin on paniikkihäiriö ja syön siihen, kerran päivässä pitäs ottaa yksi nappula, mut myönnän, että
nykyään otan kokonaisen napin joka toinen tai joka kolmas päivä vasta..

Ei niitä lääkkeitä kannata dumata pelkän vastarinnankiiski-asenteen ja medikalisaation nimissä. Niillä voi taata sellase perus toimintakyvyn ja sen että pääsee esim. sinne terapiaan jossa sitten voidaan pureutua ongelman oikeaan ytimeen.

Lääkkeet toimii myös paremmin jos niitä ei vihaa.

Lääkkeet jakaa vihaa ja rakkautta..

Goldie wrote:

maiu-miau wrote:

ILL €AGL€ wrote:

tomppa and the boys wrote:

Goldie wrote:Dokaamisesta/muusta kuosittamisesta ei tosiaan kannata paljoa psyk.polilla huudella. Itse vähättelin juomista reippaasti, mutta siihenhän ne heti tarttui kun sanoin hoidon alussa että tykkään juoda välillä rentoutuakseni muutaman oluen töiden jälkeen. Eivät sentään hoitoa katkaisseet, mutta aina ovat nyt kyselemässä että paljonko sitä kaljaa on mennyt lähiaikoina. Tosin onhan noilla toki harjaantunut tarkka silmä huomata jos asiakas kusettaa ja näkyyhän se naamastakin että bisse maistuu.

Joo, vähän lipsahti tänään. Kadun tota vielä kauan saatana.

Anteeks, mutta eikö tossa oo vähän (itse)kusetuksen meininki? Jos on pääongelman lisäksi alkoholiongelma, niin miksi siitä kannattaa valehdella ammattilaisille? Meinaatteko hoitaa sen pään kuntoon eka ja hoitaa alkoholiongelman sitten ikäänkuin erillisenä ongelmana myöhemmin?

Näin ma vähän oon asian junaillu, että alkoholiongelma katoaa kuin itsestään kun saa pään kuntoon tota.

Näissä jutuissa on noi syy- ja seuraussuhteet monesti vähä pulmallisia. Eli juoko siksi ku vituttaa vai toistepäin. Omalla kohdalla uskon jälkimmäiseen mutta emmä siitäkään takuuseen menis.

Jonkin sortin itselääkinnästähän ongelmajuomisessa on usein kyse. Tä lääke vaan ei yleensä toimi ja sivuvaikutukset tuppaa pahentamaan oireilua.