Punk in Finland

Tuhero wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:jeijee, oon nyt ollu jotai kolmisen viikkoa ilman lääkkeitä, kun treeltä tulin takas joensuuhun ja hoitokontaktit katkes sen takia. oli tääl pääs vähän vaikeempi sit saada hoitokontaktit kuntoon, mut tänään natsas ja sain lääkkeet kuukaudeks ja maanantaina aika lekurille et pääsee puhumaan jatkosta

Paras käännekohta elämässäni oli lääkkeiden lopettaminen. Viisi vuotta tuli syötyä eri mielialalääkkeitä. Viimeisimpänä Efexor 300 mg, Lyrica 450 mg sekä tarvittaessa Seroquel, Mirtatsapiini, Diapam, Stilnoct, Melatoniini. Sit tuli stoppi. Jos aina vaan voi huonosti, vaikka lääkkeitä vetää, niin pitäis alkaa hälytyskellot soimaan.

Itelle heräs vihdoin halu parantua ja motivaatio ihan erilainen. Myös terapiat, sairaalat ym. hoidot käyty läpi. Sit aloin kiinnostuu masennuksen "luomuhoidosta" ja lopetin lääkkeet ( h i t a a s t i ).

Ajatukset kirkastuivat, käsitys itsestä ja ympäristöstä selkeni, sain tunteeni takaisin (liikutun, nauran itken), persoonallisuuteni terät palasivat elämään, aineenvaihdunta alkoi toiminta niitten viiden vuoden jälkeen kunnolla jne. Sain vaan elämäni takaisin ja oon pirun kiitollinen. Toki tein muitakin muutoksia elämässäni mutta uskomaton muutos. Plus että ahdistus hävisi, enkä ole enää masentunut.

ymmärrän kyllä ton näkökulman ja voisin puhua enemmänkin asiasta, jos olis aikaa, mutta ite oon sitä mieltä että joillakin lääkitys on hyvä olla ja joillakin ei. lyhyesti sanottuna. ihmiskohtaista. 8 vuotta oon hoidossa ollut, välillä ilman lääkkeitä, välillä lääkkeiden kanssa, ja kakssuuntasena sanon, että mulle ne lääkkeet vaan on hyväksi. kunhan lääkitys on oikee ja sitä myös käyttää oikein.

Onko täällä omaa topicia ko aiheelle?

Kaksisuuntanen on eri juttu, koska sen kanssa on pakko oppii elämään. Ymmärrän siis lääkityksen tarpeellisuuden. Masennus on ainoo mielenterveydenhäiriö josta VOI parantua. Akuutissa masennuksessa lääkitys on ok mutta pitkäaikaishoitoa pitäisi todellakin miettiä uudestaan. Nyt se kun on sitä, et jengi käy uusii reseptejä polilla vuosi toisensa jälkeen. Järki hoi?!

Kaipaisin ehkä vähän lähteitä tähän.

http://masennus.nettisivu.org/ http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/

Kapanol 40 mg - tuontitavaraa oli mutt auttoi

ronjarutto wrote:

Tuhero wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:jeijee, oon nyt ollu jotai kolmisen viikkoa ilman lääkkeitä, kun treeltä tulin takas joensuuhun ja hoitokontaktit katkes sen takia. oli tääl pääs vähän vaikeempi sit saada hoitokontaktit kuntoon, mut tänään natsas ja sain lääkkeet kuukaudeks ja maanantaina aika lekurille et pääsee puhumaan jatkosta

Paras käännekohta elämässäni oli lääkkeiden lopettaminen. Viisi vuotta tuli syötyä eri mielialalääkkeitä. Viimeisimpänä Efexor 300 mg, Lyrica 450 mg sekä tarvittaessa Seroquel, Mirtatsapiini, Diapam, Stilnoct, Melatoniini. Sit tuli stoppi. Jos aina vaan voi huonosti, vaikka lääkkeitä vetää, niin pitäis alkaa hälytyskellot soimaan.

Itelle heräs vihdoin halu parantua ja motivaatio ihan erilainen. Myös terapiat, sairaalat ym. hoidot käyty läpi. Sit aloin kiinnostuu masennuksen "luomuhoidosta" ja lopetin lääkkeet ( h i t a a s t i ).

Ajatukset kirkastuivat, käsitys itsestä ja ympäristöstä selkeni, sain tunteeni takaisin (liikutun, nauran itken), persoonallisuuteni terät palasivat elämään, aineenvaihdunta alkoi toiminta niitten viiden vuoden jälkeen kunnolla jne. Sain vaan elämäni takaisin ja oon pirun kiitollinen. Toki tein muitakin muutoksia elämässäni mutta uskomaton muutos. Plus että ahdistus hävisi, enkä ole enää masentunut.

ymmärrän kyllä ton näkökulman ja voisin puhua enemmänkin asiasta, jos olis aikaa, mutta ite oon sitä mieltä että joillakin lääkitys on hyvä olla ja joillakin ei. lyhyesti sanottuna. ihmiskohtaista. 8 vuotta oon hoidossa ollut, välillä ilman lääkkeitä, välillä lääkkeiden kanssa, ja kakssuuntasena sanon, että mulle ne lääkkeet vaan on hyväksi. kunhan lääkitys on oikee ja sitä myös käyttää oikein.

Onko täällä omaa topicia ko aiheelle?

Kaksisuuntanen on eri juttu, koska sen kanssa on pakko oppii elämään. Ymmärrän siis lääkityksen tarpeellisuuden. Masennus on ainoo mielenterveydenhäiriö josta VOI parantua. Akuutissa masennuksessa lääkitys on ok mutta pitkäaikaishoitoa pitäisi todellakin miettiä uudestaan. Nyt se kun on sitä, et jengi käy uusii reseptejä polilla vuosi toisensa jälkeen. Järki hoi?!

Kaipaisin ehkä vähän lähteitä tähän.

http://masennus.nettisivu.org/ http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/

Nyt oli niin luotettavan oloset lähteet että en viitsinyt edes avata.

Discobot wrote:

ronjarutto wrote:

Tuhero wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:jeijee, oon nyt ollu jotai kolmisen viikkoa ilman lääkkeitä, kun treeltä tulin takas joensuuhun ja hoitokontaktit katkes sen takia. oli tääl pääs vähän vaikeempi sit saada hoitokontaktit kuntoon, mut tänään natsas ja sain lääkkeet kuukaudeks ja maanantaina aika lekurille et pääsee puhumaan jatkosta

Paras käännekohta elämässäni oli lääkkeiden lopettaminen. Viisi vuotta tuli syötyä eri mielialalääkkeitä. Viimeisimpänä Efexor 300 mg, Lyrica 450 mg sekä tarvittaessa Seroquel, Mirtatsapiini, Diapam, Stilnoct, Melatoniini. Sit tuli stoppi. Jos aina vaan voi huonosti, vaikka lääkkeitä vetää, niin pitäis alkaa hälytyskellot soimaan.

Itelle heräs vihdoin halu parantua ja motivaatio ihan erilainen. Myös terapiat, sairaalat ym. hoidot käyty läpi. Sit aloin kiinnostuu masennuksen "luomuhoidosta" ja lopetin lääkkeet ( h i t a a s t i ).

Ajatukset kirkastuivat, käsitys itsestä ja ympäristöstä selkeni, sain tunteeni takaisin (liikutun, nauran itken), persoonallisuuteni terät palasivat elämään, aineenvaihdunta alkoi toiminta niitten viiden vuoden jälkeen kunnolla jne. Sain vaan elämäni takaisin ja oon pirun kiitollinen. Toki tein muitakin muutoksia elämässäni mutta uskomaton muutos. Plus että ahdistus hävisi, enkä ole enää masentunut.

ymmärrän kyllä ton näkökulman ja voisin puhua enemmänkin asiasta, jos olis aikaa, mutta ite oon sitä mieltä että joillakin lääkitys on hyvä olla ja joillakin ei. lyhyesti sanottuna. ihmiskohtaista. 8 vuotta oon hoidossa ollut, välillä ilman lääkkeitä, välillä lääkkeiden kanssa, ja kakssuuntasena sanon, että mulle ne lääkkeet vaan on hyväksi. kunhan lääkitys on oikee ja sitä myös käyttää oikein.

Onko täällä omaa topicia ko aiheelle?

Kaksisuuntanen on eri juttu, koska sen kanssa on pakko oppii elämään. Ymmärrän siis lääkityksen tarpeellisuuden. Masennus on ainoo mielenterveydenhäiriö josta VOI parantua. Akuutissa masennuksessa lääkitys on ok mutta pitkäaikaishoitoa pitäisi todellakin miettiä uudestaan. Nyt se kun on sitä, et jengi käy uusii reseptejä polilla vuosi toisensa jälkeen. Järki hoi?!

Kaipaisin ehkä vähän lähteitä tähän.

http://masennus.nettisivu.org/ http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/

Nyt oli niin luotettavan oloset lähteet että en viitsinyt edes avata.

.org on aina laadun tae!

joku lääkitys ois varmaan hyvä olla kun tää pimeys on vallannu mun päänkin.

The Tilanne wrote:

Discobot wrote:

ronjarutto wrote:

Tuhero wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:jeijee, oon nyt ollu jotai kolmisen viikkoa ilman lääkkeitä, kun treeltä tulin takas joensuuhun ja hoitokontaktit katkes sen takia. oli tääl pääs vähän vaikeempi sit saada hoitokontaktit kuntoon, mut tänään natsas ja sain lääkkeet kuukaudeks ja maanantaina aika lekurille et pääsee puhumaan jatkosta

Paras käännekohta elämässäni oli lääkkeiden lopettaminen. Viisi vuotta tuli syötyä eri mielialalääkkeitä. Viimeisimpänä Efexor 300 mg, Lyrica 450 mg sekä tarvittaessa Seroquel, Mirtatsapiini, Diapam, Stilnoct, Melatoniini. Sit tuli stoppi. Jos aina vaan voi huonosti, vaikka lääkkeitä vetää, niin pitäis alkaa hälytyskellot soimaan.

Itelle heräs vihdoin halu parantua ja motivaatio ihan erilainen. Myös terapiat, sairaalat ym. hoidot käyty läpi. Sit aloin kiinnostuu masennuksen "luomuhoidosta" ja lopetin lääkkeet ( h i t a a s t i ).

Ajatukset kirkastuivat, käsitys itsestä ja ympäristöstä selkeni, sain tunteeni takaisin (liikutun, nauran itken), persoonallisuuteni terät palasivat elämään, aineenvaihdunta alkoi toiminta niitten viiden vuoden jälkeen kunnolla jne. Sain vaan elämäni takaisin ja oon pirun kiitollinen. Toki tein muitakin muutoksia elämässäni mutta uskomaton muutos. Plus että ahdistus hävisi, enkä ole enää masentunut.

ymmärrän kyllä ton näkökulman ja voisin puhua enemmänkin asiasta, jos olis aikaa, mutta ite oon sitä mieltä että joillakin lääkitys on hyvä olla ja joillakin ei. lyhyesti sanottuna. ihmiskohtaista. 8 vuotta oon hoidossa ollut, välillä ilman lääkkeitä, välillä lääkkeiden kanssa, ja kakssuuntasena sanon, että mulle ne lääkkeet vaan on hyväksi. kunhan lääkitys on oikee ja sitä myös käyttää oikein.

Onko täällä omaa topicia ko aiheelle?

Kaksisuuntanen on eri juttu, koska sen kanssa on pakko oppii elämään. Ymmärrän siis lääkityksen tarpeellisuuden. Masennus on ainoo mielenterveydenhäiriö josta VOI parantua. Akuutissa masennuksessa lääkitys on ok mutta pitkäaikaishoitoa pitäisi todellakin miettiä uudestaan. Nyt se kun on sitä, et jengi käy uusii reseptejä polilla vuosi toisensa jälkeen. Järki hoi?!

Kaipaisin ehkä vähän lähteitä tähän.

http://masennus.nettisivu.org/ http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/

Nyt oli niin luotettavan oloset lähteet että en viitsinyt edes avata.

.org on aina laadun tae!

Vaikka höpöhöpö-lähteestä oliskin kyse, niin kyllähän tossa pointtia on nimenomaan masennuksen suhteen. Turha niitä lääkkeitä on montaa vuotta syödä jos oireet vaan pysyy. Ehkä siinä kohtaa voi alkaa jo miettiin onko kyse enemmänkin vaikkapa persoonallisuuden rakenteista ja/tai elämäntavoista. Bipolaariselle ihmiselle en suosittelis ihan heti ainakaan mitään täydellistä lääkityksen purkua, mut sehän tossa jo aikasemmin sanottiinkin.

koira nimeltä paavo wrote:joku lääkitys ois varmaan hyvä olla kun tää pimeys on vallannu mun päänkin.

kipulääkkeet/viina ja sull on kivan kesäisen lämmin ja aurinkoinen olo koko vitun pimeen talven, auttaa rentouttaa/mahdollistaa pienen itri oton ku ryömit pää perseessä oravan pyöräss 24/7 + tukahduttaa sydänsurujakin jos niit on...

Ps. jos sitt sattuu olee esim nivelrikko tms. nii auttaa se siihenki

Taas oon penisilliinikuurilla. Oliskohan jo ainakin kolmas vuoden sisään. On mulla kaapissa taas jotain masennuslääkkeitäkin pahan päivän varalle, mutta en kyllä aatellut niitä syödä jos ei oo ihan pakko.

kohtuuton wrote:On mulla kaapissa taas jotain masennuslääkkeitäkin pahan päivän varalle, mutta en kyllä aatellut niitä syödä jos ei oo ihan pakko.

tota noin...

koira nimeltä paavo wrote:

kohtuuton wrote:On mulla kaapissa taas jotain masennuslääkkeitäkin pahan päivän varalle, mutta en kyllä aatellut niitä syödä jos ei oo ihan pakko.

tota noin...

No siis joku yleislääkäri oli sitä mieltä jo jokin aika sitten, että voisin vähän lepäillä ja keräillä itteeni ja jos lähde hommat nousuun, niin sitten pillereitä. Kyllä mä siitä taas viikon lepäilyllä tokenin ja tästä on jo aikaa taas puolisen vuotta tms.

Kantsii myös muistaa, että en mä ihan yks yhteen ole semmonen kun musta vois netin välityksellä saada kuvan ja oon noita pillereitä kuitenkin syönyt aikoinaan ja ei ne nyt mitään ihmeitä tehneet mulle kumminkaan. Kyllä niille masennuslääkkeillekin varmaan ihan oikeesti perusteltua käyttöäkin on, mutta kyllä niitä mun mielestä ihan liian hepposin perustein määrätään nykyään.

masennuslääkkeet nyt vaan ei vaikuta mitenkään jos niitä nappailee silloin tällöin. tai voihan niillä saada niin käytettynä aivokemian vielä entistäkin enemmän vituilleen. melkein tekis mieli kysyä että minkä nimisiä nappeja lekuri määräs?

koira nimeltä paavo wrote:masennuslääkkeet nyt vaan ei vaikuta mitenkään jos niitä nappailee silloin tällöin.

Jep, niitä tavoiteltuja vaikutuksia voi varovaisesti alkaa odotella ilmeneviksi pikku hiljaa yleensä vasta useamman viikon lääkitykseen totuttelun jälkeen. Monet lääkkeet saattavat aiheuttaa selvästi havaittavia sivuvaikutuksia varsinkin alkuvaiheessa, ja oon saanut sellaisen kuvan, että ainakin osa masennuslääkkeiden kanssa täsmälääkitystä leikkivistä kuvittelee niiden erikoisolojen tarkoittavan sitä, että lääke toimii.

The Tilanne wrote:

Discobot wrote:

ronjarutto wrote:

Tuhero wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:

ronjarutto wrote:

käsidesi-kettu wrote:jeijee, oon nyt ollu jotai kolmisen viikkoa ilman lääkkeitä, kun treeltä tulin takas joensuuhun ja hoitokontaktit katkes sen takia. oli tääl pääs vähän vaikeempi sit saada hoitokontaktit kuntoon, mut tänään natsas ja sain lääkkeet kuukaudeks ja maanantaina aika lekurille et pääsee puhumaan jatkosta

Paras käännekohta elämässäni oli lääkkeiden lopettaminen. Viisi vuotta tuli syötyä eri mielialalääkkeitä. Viimeisimpänä Efexor 300 mg, Lyrica 450 mg sekä tarvittaessa Seroquel, Mirtatsapiini, Diapam, Stilnoct, Melatoniini. Sit tuli stoppi. Jos aina vaan voi huonosti, vaikka lääkkeitä vetää, niin pitäis alkaa hälytyskellot soimaan.

Itelle heräs vihdoin halu parantua ja motivaatio ihan erilainen. Myös terapiat, sairaalat ym. hoidot käyty läpi. Sit aloin kiinnostuu masennuksen "luomuhoidosta" ja lopetin lääkkeet ( h i t a a s t i ).

Ajatukset kirkastuivat, käsitys itsestä ja ympäristöstä selkeni, sain tunteeni takaisin (liikutun, nauran itken), persoonallisuuteni terät palasivat elämään, aineenvaihdunta alkoi toiminta niitten viiden vuoden jälkeen kunnolla jne. Sain vaan elämäni takaisin ja oon pirun kiitollinen. Toki tein muitakin muutoksia elämässäni mutta uskomaton muutos. Plus että ahdistus hävisi, enkä ole enää masentunut.

ymmärrän kyllä ton näkökulman ja voisin puhua enemmänkin asiasta, jos olis aikaa, mutta ite oon sitä mieltä että joillakin lääkitys on hyvä olla ja joillakin ei. lyhyesti sanottuna. ihmiskohtaista. 8 vuotta oon hoidossa ollut, välillä ilman lääkkeitä, välillä lääkkeiden kanssa, ja kakssuuntasena sanon, että mulle ne lääkkeet vaan on hyväksi. kunhan lääkitys on oikee ja sitä myös käyttää oikein.

Onko täällä omaa topicia ko aiheelle?

Kaksisuuntanen on eri juttu, koska sen kanssa on pakko oppii elämään. Ymmärrän siis lääkityksen tarpeellisuuden. Masennus on ainoo mielenterveydenhäiriö josta VOI parantua. Akuutissa masennuksessa lääkitys on ok mutta pitkäaikaishoitoa pitäisi todellakin miettiä uudestaan. Nyt se kun on sitä, et jengi käy uusii reseptejä polilla vuosi toisensa jälkeen. Järki hoi?!

Kaipaisin ehkä vähän lähteitä tähän.

http://masennus.nettisivu.org/ http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/

Nyt oli niin luotettavan oloset lähteet että en viitsinyt edes avata.

.org on aina laadun tae!

Hajotkaa ennakkoluuloihinne. Sivujen kautta löytyy kyllä linkkejä ihan tieteellisiin julkaisuihinkin. Jos hiukan viitti nähdä vaivaa.

irvikissa wrote:# kannabis
# seksi
# itsetuhoinen käytös (ilman itsemurha-ajatusta/-yritystä)

mm..

Koti-isä Suominen wrote:

koira nimeltä paavo wrote:masennuslääkkeet nyt vaan ei vaikuta mitenkään jos niitä nappailee silloin tällöin.

Jep, niitä tavoiteltuja vaikutuksia voi varovaisesti alkaa odotella ilmeneviksi pikku hiljaa yleensä vasta useamman viikon lääkitykseen totuttelun jälkeen.

Niin siis kyllä mä niitä aikoinaan söin ihan kuukausia ja vuosia. Nytkin siis meinasin tietysti että jos on pakko alottaa taas noita syömään, niin totta kai syön niitä tyyliin kuukausia. Tässä tapauksessa tilanne oli vaan se, että ei oikein tiedetty kumpaan suuntaan tilanne kehittyy ja lääkäri ihan sanoikin, että voin oman harkinnan mukaan alottaa.

Mun näkemys noista masennuslääkkeistä on että ne on tietyssä mielessä samanlaisia kuin burana, lähinnä ne hoitaa oireita, ei itse ongelmia. Buranastakin on sillon hyötyä, jos sulla on käsi niin kipeä, että et voi ilman kipulääkkeitä esim. syödä. Jos et syö, niin siitä seuraa uusia ongelmia, joten on vaikka se burana ei sitä kättä parannakaan, niin tilanne ei ainakaan pahene sen takia ettei voi syödä.

Masennuslääkkeissäkin mun mielestä on ihan turha toivoa että ne korjais koko elämän ja kaikki tuntuis ihanalta. Sillon niitä kannattaa kumminkin syödä, jos oot niin masentunut, että et kykene tekemään yhtään mitään. Sillon on ainakin paljon suurempi mahdollisuus saada hoidettua asiat kuntoon kuin jos vaan makaa itkien sängyssä koko päivän.

Lisäksi noissa masennuslääkkeissä on usein kaikenlaisia sivuvaikutuksia, jotka voi aiheuttaa taas uusia ongelmia. Itse käyn nyt terapiassa ja yritän hoitaa asiani kuntoon ilman lääkkeitä ja psykologi on ollut ihan samoilla linjoilla. Esim tuossa tapauksessa mulle riitti vaan parin viikon lepäily. Jos kumminkin onnistun pistämään asiani taas niin kunnolla umpisolmuun, että masennun ihan liikaa, niin saatan sitten aloittaa syömään noita. Ei nyt tunnu kumminkaan siltä just.

Ei mun mielestä näihin masennus- ja psyykelääkeasioihin ole mitään yhtä kaikille toimivaa vastausta.