http://www.hs.fi/elama/art-2000005140802.html
Suomi on jo riittävän tasa-arvoinen, sanoo BMW:n ex-johtaja Mia Miettinen – ”Minulle ei ole koskaan ollut ongelma tehdä uraa ja samalla silittää mieheni paidat”
Mia Miettinen oli BMW:n toimitusjohtajana harvinaisuus: naistoimitusjohtaja erittäin miesvaltaisella autoalalla. Hänen mukaansa uralla eteneminen ei ole sukupuoli- vaan persoonakysymys.
NAISIA on edelleen selvästi miehiä vähemmän yritysmaailman johtotehtävissä. Erityisen vähän naisjohtajia on maailman suurimmalla teollisuudenalalla autoteollisuudessa.
Suurilla maailmanlaajuisilla autonvalmistajilla on tähän mennessä ollut vain yksi naistoimitusjohtaja. Hän on yhdysvaltalaisen General Motorsin Mary Barra. Barra on johtanut yhtiötä vuodesta 2014.
Samoihin aikoihin myös Suomessa nainen nousi ensi kertaa suuren autonvalmistajan toimitusjohtajaksi. Mia Miettisestä tuli Suomen BMW:n toimitusjohtaja.
Maaliskuun puolivälissä Miettinen, 44, siirtyi vielä miesvaltaisemmalle alalle, kun hän vaihtoi BMW:ltä rallialan yhtiön Tommi Mäkinen Racing Oy:n varatoimitusjohtajaksi.
Miettinen ei koe itse koskaan törmänneensä lasikattoon, ja omien kokemustensa perusteella hän ajattelee, että nainen voi edetä miesvaltaisella alalla siinä missä mieskin.
”Ei se ole sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. Mielestäni Suomi on ihan tasa-arvoinen maa siinä mittakaavassa kuin sen pitääkin olla”, hän sanoo.
Miettinen on elänyt koko ikänsä ympäristössä, jota on perinteisesti pidetty miesten maailmana.
HÄNEN PERHEENSÄ muutti Keravalle, kun Miettinen oli kuusivuotias. Sitä ennen häntä olivat kasvattaneet käytännössä hänen kahdet isovanhempansa.
Toiset olivat kaupunkilaishenkisiä. He veivät Miettistä Stockmannille ja museoihin. Toiset olivat maanläheisempiä, ja heidän kanssaan Miettinen kalasti, kylvi perunoita ja samoili metsässä.
”On ollut ilo omistaa kahdet erilaiset isovanhemmat. Olin aika pikkuvanha lapsi, varmaan siksi, ettei minulla ollut ikäisiäni ystäviä. Kuuntelin Tapio Rautavaaraa ja Jori Malmsténia, en mitään lastenmusiikkia”, Miettinen sanoo ja nauraa.
Koulut hän kävi Keravalla. Hän oli sosiaalinen ja vilkas mutta toisaalta hirveän kiltti suorittaja. Niin sanottu kympin tyttö, vaikka todistusnumerot olivatkin lähinnä kahdeksikkoja.
”Se voi johtua siitä, että minulla oli todella vahva isähahmo. Oli fiilis, että täytyy näyttää isälle. Isä olisi halunnut pojan, joten hän kohteli minua varmaan alitajuisesti – jos nyt stereotypioista halutaan puhua – niin kuin poikia on tapana kohdella”, Miettinen sanoo.
Autot olivat tärkeä osa elämää, sillä Miettisen isä oli rallivalmentaja paikallisessa autourheilukerhossa. Miettinen matkusti isänsä kanssa paljon erilaisissa rallikisoissa.
Kun hän oli kahdentoista, perheeseen tuli ensimmäinen mikroauto, jota Miettinen ajoi erilaisissa kisoissa.
Sieltä jäi rakkaus autoihin.
VANHEMMAT erosivat, kun Miettinen oli lukiossa. Hän jäi asumaan isän luokse ja kuusi vuotta nuorempi veli äidin luokse.
Miettisen piti mennä opiskelemaan kauppatieteitä, mutta hän ei päässyt kahdella yrityskerralla sisään. Hän päätti vaihtaa alaa ja pääsi 1993 Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Autot pysyivät elämässä. Miettinen perusti opiskelijajärjestö Pykälään oman autourheiluyksikön Mobilexin.
Lisää rallikokemusta Miettinen sai, kun hänen pikkuveljensä sai ajokortin ja alkoi ajaa rallia. Miettinen kiersi isänsä ja veljensä kanssa rallikisoja.
”Se oli isän, veljen ja minun yhteinen projekti. Se oli tosi kivaa mutta myös stressaavaa. Odotimme aina maaliviivalla ja jännitimme, tuleeko veli maaliin.”
Valmistuttuaan Miettinen teki hetken tutkijan hommia MTK:ssa ja yritysjuridiikkaa K-Legal-yrityksessä. Lisäksi hän teki vuoden auskultoinnin Helsingin käräjäoikeudessa ja istui rikosjuttuja muutaman kuukauden.
Sitten oli taas autojen aika.
Miettinen lähti Ari Vatanen Rally Centeriin. Firmasta tuli Rally Center Finland ja Miettisestä sen toimitusjohtaja. Firma keskittyi elämysmatkailuun: ihmiset pääsivät ajamaan rallia maksua vastaan.
Pestin jälkeen perinteiset lakihommat alkoivat tuntua puisevilta, sillä autokuume oli vahvistunut. Piti päästä autoalalle, kunnolla.
AUTOJA Miettinen nimittäin rakastaa. Kun hänen kanssaan puhuu autoista, hän syttyy.
Mikä niissä oikein kiehtoo?
”Ensinnäkin olen kasvanut autojen parissa, sieltä se on lähtenyt. Autojen design kiehtoo. Se, miten paljon tunnetta auton ostoon liittyy, on kiehtovaa. Ja tietenkin paljon ajavana auton teho ja ajettavuus kiehtovat.”
Kun keskustelu siirtyy ralliin, Miettinen innostuu entisestään.
”Siinä mennään niin äärirajoilla. Kuski on äärirajoilla, ja auto on äärirajoilla. Kuljettajan ja kartturin yhteistyön on oltava saumatonta, ne nuotit pitää lukea sadasosasekunnilleen oikein. Ralli on äärimmäisen kiehtovaa.”
Rally Center Finland -pestin jälkeen Miettinen huomasi ilmoituksen, jossa Suomen Volkswagen haki aluemyyntipäällikköä. Kolmensadan hakijan joukosta Miettinen palkattiin hommaan.
Hän muistelee, että hänessä oli vielä tässä vaiheessa jäljellä paljon sitä ylitunnollista koulutyttöä, joka halusi itse varmistaa, että hommat hoituvat varmasti.
”Silloinen toimitusjohtaja Pekka Lahti sanoi suoraan, että minun on pakko opetella delegoimaan, muuten ajan itseni piippuun. Aloin tietoisesti opetella sitä.”
Miettinen oli muutamassa erilaisessa johtotehtävässä Volkswagenilla, kunnes headhunter otti yhteyttä. Miettistä pyydettiin BMW Suomen myyntijohtajaksi. Hän otti homman vastaan 2011.
Kun silloisen Suomen BMW:n toimitusjohtajan pesti oli päättymässä 2013, Miettinen päätti hakea paikkaa.
”Esimieheni eli Pohjoismaiden BMW:n johtaja oli vähän sitä mieltä, että olin turhan kokematon tähän hommaan, kun olin ollut talossa vasta kaksi vuotta. Mutta minä vakuuttelin hänet siitä, että kyllä minä pystyn tähän.”
Miettisen mukaan hänen suurimpia saavutuksiaan ovat muiden muassa BMW:n nelivetomallien markkinoinnin onnistuminen ja autojen vuosittaisen myyntimäärän vakiintuminen noin kolmestatuhannesta viiteentuhanteen.
”Olen joskus pitänyt luentoja Ruotsin BMW:n naistyöntekijöille. Heitä on kiinnostanut, miten edetä urallaan”, hän kertoo.
Mitä Miettinen on vastannut?
”Opetus on tässä ehkä se, että pitää olla todella sinnikäs. Ei kukaan minua hakenut siihen toimitusjohtajan paikalle, vaan otin sen itse aktiivisesti puheeksi.”
MUTTA RIITTÄÄKÖ sinnikkyyskään aina?
Euroopassa 16 prosenttia autojen myynti- ja huoltoalan työntekijöistä on naisia, kertoo kansainvälisen naisten työelämää kartoittavan ja edistävän Catalyst-järjestön tilasto.
Mielikuvat alasta ovat edelleen hyvin maskuliinisia. Mielikuvia ruokki esimerkiksi brittiläinen Top Gear -ohjelma etenkin silloin, kun sitä juonsivat Jeremy Clarkson, Richard Hammond ja James May.
Ohjelma perustui lähinnä siihen, että poikamaisen hurtit ja karkeat miehet intoilivat mitä ihmeellisimmistä koneista, autoista ja siitä, mitä niillä pystyy tekemään.
HS:n toimittaja Annamari Sipilä pohti ohjelman suosiota kolumnissaan kaksi vuotta sitten:
”On naistenmiehiä, ja on miesten miehiä, ja sitten on miesten miehien kuningas: brittiläisen Top Gear -televisiosarjan tähti Jeremy Clarkson. Suosion salaisuus on se, että Clarkson saa toteuttaa perinteistä miehisyyttä tavalla, josta 99,99 prosenttia maailman miehistä voi vain unelmoida.”
Pitkälti samoja asioita automaailmassa edelleen ihannoidaan. Miehisen maailman lieveilmiö ovat esimerkiksi autonäyttelyiden naiset, jotka esittelevät autoja pienissä vaatteissaan miehille.
Miettistä tämä autoalan tapa markkinoida tuotteitaan ei häiritse.
”Ei se särähdä minulle yhtään. Se perinteisesti kuuluu automessuille.”
MIETTINEN SANOO, ettei hän ole urallaan huomannut minkäänlaista väheksyntää sen takia, että hän on nainen.
”Toisaalta minulla on aika rankka huumorintaju, eli en minä ehkä osaisi varmaan oikein tunnistaakaan sovinismia, kun olen koko ikäni miesten keskellä kasvanut.”
Autotuojat ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio on tehnyt paljon töitä Miettisen kanssa ja vahvistaa hänen kokemuksensa.
”Ei Miasta kukaan mies koskaan puhu mitenkään alentavasti. Porukka varmaan tietää, että jos puhuisi, niin Mia kyllä sanoo takaisin. Mia on suorapuheinen ja aikaansaava, mutta ei silti mikään jyrääjä”, Kallio sanoo.
Miettisen mukaan autoala ei sovi herkkänahkaisille.
”Pitää kestää paljon kritiikkiä.”
AUTOALA ei ole poikkeus naisjohtajien aliedustuksessa.
Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan suomalaisten pörssiyritysten liiketoimintajohdossa oli 2016 naisia vain kymmenen prosenttia. Vähiten naisjohtajia oli teknologia- ja teollisuusyrityksissä.
Autoala on rahakas bisnes. Esimerkiksi Suomen BMW:n liikevaihto oli vuonna 2015 lähes 180 miljoonaa euroa. Naiset ostavat autoja ja ajavat paljon autoilla.
Pitäisikö myös alalla työskentelyn sitten kiinnostaa naisia nykyistä enemmän?
”Autoalalla ei varmaan ole enempää naisia, koska harva tyttö ajautuu tai kasvaa autojen pariin, kuten minä kasvoin. Ei ole sitä luontaista kiinnostusta”, Miettinen sanoo.
Jo vuosia on keskusteltu erilaisista kiintiöistä, joiden avulla saataisiin enemmän naisia yritysten johtoon ja hallituksiin.
Kiintiöt ovat Kauppakamarin selvityksen mukaan lisänneet naisten osuutta yritysten hallituksissa esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa.
Kiintiöiden puolustajien perustelelut lähtevät siitä, että vaikka syrjintää ei suoranaisesti tapahtuisi, rakenteellinen syrjintä estää naisia pääsemästä korkeisiin asemiin.
Se, että naisilla ei ole kiinnostusta esimerkiksi autoalalle johtuu osittain siitä, miten tyttöjä ja poikia kasvatetaan. Ongelma on yhteiskunnan rakenteissa ja sukupuolirooleissa.
Tämäkin haastattelu on pitkälti tehty rakenteellisista syistä, siksi että Mia Miettinen on harvinaisuus, naisjohtaja miesvaltaisella autoalalla.
MIETTINEN VASTUSTAA jyrkästi sukupuolikiintiöitä.
”Kyllä kaiken pitää lähteä ihmisen kapasiteetista ja osaamisesta.”
Sitten hän pohtii hetken.
”Tämähän on sellainen puheenaihe, jossa poliitikon – tai yritysjohtajan – pitää olla hirveän varovainen. Sanoisin, että jokainen suomalainen nainen, joka haluaa päästä pitkälle, niin ei sille ole esteitä. Ei se ole sukupuolikysymys.”
Kysymys on myös valinnoista, Miettinen sanoo. Hän on esimerkiksi tietoisesti päättänyt, ettei hanki lapsia koska on päättänyt keskittyä uraansa.
”Minulle ei ole koskaan ollut ongelmaa tehdä uraa ja samalla tehdä miehelleni aamiainen ja silittää hänen paitansa – ja odottaa, että hän puolestaan vaihtaa renkaat autoon”, Miettinen sanoo.
”Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Se on minulle tärkeää. Minun täytyy tietää kaapin paikka.”
