Heikki Kerkkänen wrote:Suomen turvapaikkapolitiikkaa pitää muuttaa, mutta ihmisiä voi käännyttää Afganistaniin
Suomen ulkomaalaislainsäädännössä on viime vuosina tehty useita muutoksia, jotka heikentävät ihmisen oikeusturvaa ja aiheuttavat heille kohtuuttomia tilanteita ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.
Näistä muutoksista voidaan mainita esimerkiksi humanitaarisen suojelun poistaminen ulkomaalaislaista, oikeudellisen avun heikentäminen sekä perhe-elämän estäminen.
Näistä kolmesta asiasta ja niiden ongelmallisuudesta on taannoin lausuttu varsin perustavanlaatuisesti. Pakolaisneuvonta ry:n lausuntoon oikeudellisen avun heikentämisen ongelmallisuudesta kannattaa tutustua, kuten myös perustuslakivaliokunnan kriittiseen lausuntoon samasta asiasta. Pakolaisneuvonta lausui varsin hyvin myös humanitaarisen suojelun poistamisesta. Perheenyhdistämistä koskevissa asioissa nostan kissan häntää ja katson itse osaavani sanoa asiasta aika paljon. Suosittelen tutustumaan asiaa koskevaan kirjoitukseeni.
Lyhyesti sanoen: suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa pitää muuttaa. Aloittaa voi siitä, että perutaan edellä mainitut oikeusturvaan ja perhe-elämän suojaan tehdyt heikennykset.
***
Suomessa on viime päivinä kohistu kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden ihmisten maasta poistamisesta. Keskustelu on ollut paikoin räiskyvää ja myöskään virheellisen tiedon levittämiseltä ei olla vältytty. Helsingin Sanomien artikkeli tiivistää käytyä keskustelua hyvin.
Seuraavat yleisesti liikkuvat väitteet ovat virheellisiä, ja ne täytyy kumota.
"Afganistan on turvaton maa, jonne ei voi palauttaa ketään. Käännytykset Afganistaniin pitää keskeyttää kokonaan".
Afganistanissa on turvattomia alueita, mutta lähellekään kaikki osat Afganistanista eivät ole sellaisia, että siellä asuville ihmisille syntyisi perusteet hakea kansainvälistä suojelua vieraalta valtiolta.
On jopa väitetty, että käännytys Afganistaniin olisi samanlainen kuolemantuomio kuin juutalaisen palautus Natsi-Saksaan. Natsivertaus on mauton, ontuva, kulunut ja totuudenvastainen. On totta, että tietyt vähemmistöt Afganistanissa saattavat kokea samanlaista vainoa kuin juutalaiset Natsi-Saksassa, mutta kaikkien afganistanilaisten vertaaminen juutalaisvähemmistöön ei kerro Afganistanin väestön turvallisuustilanteesta yhtään mitään. Kovinkaan moni Natsi-Saksassa elänyt juutalainen ei palannut kotimaahansa oma-aloitteisesti Hitlerin ollessa vallassa.
Koska monet ovat viitanneet ulkoministeriön matkustustiedotteeseen Afganistanin turvallisuustilanteesta puhuessaan, lienee syytä myös todeta että kyseinen matkustustiedote ei liity mitenkään siihen, muodostuuko Afganistanissa kotoisin olevalle henkilölle kansainvälistä suojelua koskevien sopimusten mukainen oikeus vieraan valtion suojeluun.
Matkustustiedotteen tarkoituksena on kertoa alueelle matkaaville ihmisille erilaisista riskeistä, jotta he voisivat alueella matkustellessaan välttyä vaaratilanteilta.
On varsin järkevää, että matkustustiedotteessa kerrotaan varsin satunnaisestikin tapahtuneista attentaateista ja turvallisuusuhista pahimman tilanteen skenaariota käyttäen. Matkustustiedote ei kuitenkaan sovellu tietolähteeksi arvioitaessa sitä, onko tietty alue siellä asuvalle sellainen, että hän ei voi siellä olla enää ollenkaan.
Tiivistäen: sangen monen brasilialaisen kaupunginosan rikollisuustilanne on hälyttävä ja tämä kannattaa matkustajan tietää, mutta tämä rikollisuustilanne itsessään ei muodosta siellä asuvalle oikeutta saada turvapaikkaa Suomesta. Varsin monessa aasialaisessa kaupungissa on tapahtunut yhteenottoja sekä pommi-iskuja, mutta tästä ei voi päätellä vielä sitä, että ne muodostaisivat pakolaisuutta koskevien sopimusten tarkoittamaa vainoa ja toistuvaa mielivaltaisen väkivallan uhkaa.
Kansainvälistä suojelun tarvetta selvitetään turvapaikkapuhuttelun lisäksi maatiedolla, jossa kaikkein tärkein lähde on UNHCR:n Refworld-palvelu. Tuoreimman, maaliskuulle 2017 päivätyn Afganistan-maatiedon mukaan Afganistanin turvallisuustilanne on heikentynyt pahasti varsin suuressa osassa Afganistania. Selkeästi turvattomia alueita ovat tällä hetkellä Helmand, Nangarhar, Kandahar, Kunar ja Ghazni, kuten myös muutamat Afganistanin koilliset ja pohjoiset osat sekä Farah lännessä.
Pääkaupunki Kabulissa tavalliset siviilit eivät ole samanlaisessa vaarassa kuin edellä mainituilla alueilla, vaikka moni on sielläkin syrjityssä asemassa. Pommi-iskuja tapahtuu säännöllisesti kuten lähes kaikissa eteläisen Aasian kaupungeissa, mutta niin pakolaisaseman, toissijaisen suojelun kuin taannoisen humanitaarisen suojelunkin saaminen on edellyttänyt vakavampaa, toistuvaa henkilökohtaista vainoa tai kokonaisvaltaista aseellisesta selkkauksesta johtuvaa mielivaltaisen väkivallan uhkaa.
Ei voi siis sanoa, että Afganistan on turvaton tai turvallinen. Afganistanissa on turvattomia ja turvallisia alueita. Riippuu kunkin turvapaikanhakijan yksilöllisestä tilanteesta, muodostuuko hänelle kansainvälistä suojelua koskevien sopimusten tarkoittama oikeus turvautua toisen valtion suojeluun. Ennen turvautumista toisen valtion suojeluun täytyy myös selvittää sisäisen paon mahdollisuus.
On täysin mahdollista, että Kabulistakin kotoisin oleva henkilö kuuluu esimerkiksi uskonnolliseen, etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöön tai on muulla tavoin poliittisesti aktiivinen henkilö, jonka vuoksi häneen kohdistuisi pääkaupungissakin systemaattista vainoa, eikä hän olisi turvalla missään muuallakaan Afganistanissa. Tällainen yksilöllinen tilanne pitäisi kuitenkin tuoda esiin. Kabul itsessään ei ole alue, jonne ei siviili voisi palata.
"Käännytykset Afganistaniin rikkovat perustuslakia"
On selvää, että oleskeluluvista päättävä Maahanmuuttovirasto on tehnyt heikkolaatuisia turvapaikkapäätöksiä. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että Helsingin hallinto-oikeus sekä korkein hallinto-oikeus ovat kumonneet Maahanmuuttoviraston Irakia koskevia päätöksiä. Joskus päätös on määrätty täytäntöönpanokieltoon. On aina mahdollista, että Maahanmuuttoviraston päätöksissä on virheitä. Pakolaisneuvonta ry:n johtava lakimies Marjaana Laine käy hyvin läpi Hufvudstadsbladetissa Maahanmuuttoviraston päätösten laatuun liittyviä ongelmia.
Käännyttäminen Afganistaniin tai Irakiin silloin, kun kyseessä on lainvoimainen, valitustuomioistuinten seulan läpäissyt täytäntöönpanokelpoinen päätös, ei kuitenkaan riko sen enempää perustuslakia kuin mitään muutakaan lakia tai ihmisoikeusvelvoitetta.
Jos jokin taho on huolissaan Maahanmuuttoviraston sekä valitustuomioistuinten päätösten laadusta, hänen tulisi eritellä se, mitä päätöksissä ei ole otettu huomioon. Suomikin tuntee esimerkiksi Ashraf Sahilin, joka ehti jo joutua paperittomaksi ennen kuin peruste oleskeluluvalle löytyikin.
On mahdollista, että Afganistaniin palautettavilla henkilöillä on yksilöllisiä tilanteita, joiden vuoksi heidän pitäisikin saada suojelua.
Silmiinpistävää tähän mennessä on ollut se, että näitä yksilöllisiä tilanteita ei ole julkisuudessa tuotu esiin. Oli helppoa puolustaa eräitä irakilaisia, kun heidän kohtuuttomat ja ilmeisen hätiköidysti tehdyt päätöksensä vuosivat julkisuuteen.
Moni puolustaisi nyt palautettavia afganistanilaisia, jos heidänkin päätöksensä ja yksilöllisen tilanteensa kohtuuttomuus tuotaisiin selkeästi esiin. Jos näin ei tehdä ja sen sijaan viitataan ilmeisen virheellisesti ulkoministeriön matkustustiedotteeseen, väitetään virheellisesti käännytysten olevan perustuslain vastaisia ja loppuun vielä sanotaan että Natsi-Saksa, heikennetään ainoastaan omaa uskottavuutta.
***
Maasta poistamisia koskevassa keskustelussa Pakolaisneuvonta ry on tuonut selkeimmin ja parhaiten esiin sen, missä mahdolliset ongelmat ovat. Näin Pakolaisneuvonta ry lausi facebook-tilillään:
"Keskustelu käännytyksistä käy nyt kuumana ja usein virheellisin termein ja vahvistamattomin tiedoin. Tahdonvastaisia palautuksia on tehty aina ja ne kuuluvat yhtenä osana turvapaikkamenettelyyn, jonka tehtävänä on tunnistaa suojelua tarvitsevat hakijat ja samalla ne, jotka eivät sitä tarvitse.
Tällä hetkellä on kuitenkin erittäin suuri riski, että käännytettävien joukossa on tosiasiassa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva on parin viime vuoden aikana vaarantunut. Turvapaikkapolitiikkaa ja maahanmuuttoviraston linjauksia on kiristettu ja menettelyn laatua heikennetty. Lisäksi turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusapuun on rajattu ja valitusaikoja lyhennetty tilanteessa, jossa muutenkin on ollut pula pakolaisoikeuteen perehtyneistä avustajista.
Turvapaikanhakijoiden prosessia Suomessa läheltä seuranneiden tämänhetkinen huoli on täysin perusteltu ja on vaarana, että jotkut käännytykset rikkovat ehdotonta palautuskieltoa."
Pakolaisneuvonnan lausunto on varsin selkeä järjen ääni, joka kertoo olennaisimman siitä, mitä nyt pitäisi tehdä: turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja oikeusavun laatua tulee parantaa, jotta voidaan paremmin selvittää ne asiat, joista monet ovat nyt olleet huolissaan.
Voisimme aloittaa siitä, että perutaan ne merkittävät oikeusturvaan tehdyt heikennykset, joista järjestöjen ja Ihmisoikeuskeskuksen lisäksi myös perustuslakivaliokunta oli huolissaan.
